"Mieti, mitä sä teet nyt eri tavalla. Ja jatka sitä."

Tämä viikko on ollut huikean hyvä ratsastusviikko. Ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan oikein harmittaa, kun ei ole itselle muistiin mitään materiaalia torstain ja perjantain koulutreeneistä. Olen tietoisesti vähentänyt koulutreenieni ylianalysoimista, ja päätynyt vain siihen, että sellainen treeni, joka lopetetaan hyvällä mielellä, on treeni, joka on ollut hyvä ja tarpeellinen.

Valmistautuminen siihen, että tämänkaltainen ratsastusviikko oli ylipäätänsä mahdollinen, aloi marraskuun alussa. Silloin kirjoitin postauksen siitä, millaisia tunteita herää, kun joutuu myöntämään, ettei enää tiedä, miten korjata ratsastustilanne oman hevosensa kanssa. Lopulta meidän rautainen Koutsi-Krise ratsasti Rikulla kaksi kertaa, joista toista olin itse seuraamassa. Sain katsella Kristan ratsastusta Sallan selostaessa sitä vierestä, ja opin ihan hirveästi. Tämä yhdistettynä siihen, että kävin muutamalla Kristan tunnilla, joilla hän neuvoi minua palaamaan perusasioihin, johti siihen, että pystyin ymmärtämään, mista minun ja Rikun kommunikaatiokatkokset johtuvat. Näitä oivalluksia purin postauksessa, joka liittyi negatiivisuuden kehään, johon olin ajautunut herkän hevoseni kanssa.

Noiden oivallusten kautta kasvoin ratsastajana henkisesti ehkä puoli metriä. Sen ymmärtäminen, että olen ratsastanut huonosti ja epäreilusti, ei riittänyt. Lisäksi piti ymmärtää, ihan oikeasti ymmärtää, että halutessani minä voin ratsastaa myös hevoselle reilulla tavalla. Sen ymmärtäminen avasi ihan uuden lähestymistavan ratsastukseen. Lapsille hoen aika usein koulussa, että he eivät opiskele "koulua, vaan elämää varten". Ehkä se on niin, että minun piti itse oppia, etten ratsasta kisoja, vaan kommunikaatiota varten.

Näiden oivallusten tuoman rentouden, itsevarmuuden ja stressittömyyden kautta on yhtäkkiä kouluratsastus auennut ihan toisella tavalla. Sen sijaan, että ahdistaisi, että pitäisi olla kohta valmis tekemään joku asia, olenkin yhtäkkiä saanut ratsastettua Rikua niin hyvässä yhteisymmärryksessä, että sen kanssa on hauskaa kokeilla myös niitä hankalia asioita. Vastalaukka-käynti -siirtymisiä 15 metrin voltilla. Sulkutaivutusta. Laukannostoja diagonaalilla.

Aina ne eivät onnistu. Mutta sitten me yritetään Rikun kanssa uudestaan. Ilman, että kumpikaan meistä tuntee epäonnistuneensa, vaikka yksittäinen tehtävä epäonnistui. 

Oli äärimmäisen tärkeää, että opettajani Salla huomasi tämän eron ja sanoitti sen ääneen. Että nyt ne pienet palaset, jotka tavallaan ovat aina olleet siellä (Salla on mulle jaksanut vuosia hokea, että ei ole mitään syytä, miksen mä oppisi ratsastamaan siinä missä muutkin - mun ongelma on oma päänupin kestämättömyys ja itsekritiikki), on saatu järjestykseen, ja tekemisessä on iloa ja rentoutta. Se ei ole taistelua, eikä siinä ole tuskaisuutta.

Estetunnilla keskiviikkona loppunameja nauttimassa (c. Taru Järvenpää)

Kouluratsastuksen lisäksi tällä viikolla on vähän loikittu. Tai itseasiassa aika paljonkin. Olin estetunneilla keskiviikkona ja lauantaina, ja sattumalta molemmilla tunneilla tehtiin samaa, tosi pitkää rataa. Keskiviikkona homma sujui jouhevammin, tänään oli vähän vauhti lopussa lopputunnista ja sen takia sitten meni lopuksi vähän ähkimiseksi. Mun on hirveän vaikea kesken tunnin muuttaa lähestymiskulmaa, kun hevonen väsähtää - ensin saa pidellä ja hillitä, sitten pitäisi innostaa ja ratsastaa eteen.

Vähän nauratti, mutta laitoin nämä videot kuitenkin nyt sensuroimattomina. Alkuverkkahyppyjen jälkeen tänään hypättiin ensin rata koossa maahankaivettu. Sen jälkeen vähän isompana, ja siinä vaiheessa Rikulta loppuivat menohalut ja mulla meni pasmat sekaisin. Pääsette siis kuulemaan mun onnetonta vikinää kun kieltäydyn jatkamassa rataa loppuun... Kaikkea se Krista joutuu kestämään. Lopulta vedin yhden ratsukon verran henkeä ja tulin sitten radan kiltisti loppuun. Hyvin huomasi tuosta sarjavälistäkin, että alussa se tultiin ihan sujuvasti kahdella, ja sen jälkeen sitten kolmella pienellä, kun into väheni.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=ryy9Ge0vN9M
Tässä ensimmäisessä siis se pikkurata, jonka pääsin loppuun ihan kokonaisena.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=DwoxRKvBsJ0
Ja tässä taas se hivenen isompi rata, joka meni rutinaksi kun kuskia rupesi ahdistamaan - huomatkaa Kristan pinnan pituus, on meinaan pitkä!

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=RIbxOFU4z6U
Ja tässä sitten taas se loppurata, kun olin saanut itseni kerättyä ja tajuttua, kuinka naurettava olen kun en suostu tulemaan rataa loppuun...

Että ei ole todellakaan helppoa meikäläisen opettajilla!

Ps. Kilpailuun ehtii osallistua vielä sunnuntaihin klo 20 asti!

"Varmasti sinun pää paranee ope"

Tänään kävin aamupäivällä töissä. Olen siitä erityisen onnellisessa asemassa, että saan tehdä työtä, joka on aivan älyttömän ihanaa. Töihin on mukava mennä, päivät eivät ole samanlaisia, ja penskoista saa hirveästi virtaa.

Tänään kävin töissä haikein mielin tyhjentämässä pöytääni sillä ajatuksella, että jos en pääse syksyllä aloittamaan normaalisti syksyä oppilaiden kanssa, ei sijaisen tarvitsisi yrittää löytää olennaisia tavaroita kaikkien minun sotkujeni alta. Samalla kävin myös viettämässä pari tuntia aikaa ihanien oppilaideni kanssa. Monta halausta, rutistusta, ilon kiljahdusta ja paria kyyneltä rikkaampana lähdin iltapäivällä kotiin. Matkaan sain myös yhden oppilaan minulle kirjoittaman kirjeen ja pehmosydämen. Kyllä ne lapset vaan pääsevät ja päästävät niin lähelle. Vieläkin vähän itkettää. Lauantaina vielä kevätjuhlaan tunnelmoimaan ja jakamaan todistukset lapsille, sitten se on kesäloma muillakin kollegoilla.

Henkisesti raskaan päivän jälkeen lähdin illalla vielä tallille. Tänään tuli tieto, että ensi maanantaista alkaen olisi taas mahdollisuus meidän suokkipoikien tarharyhmällä päästä syömään vihreätä minilaitumilta. Meillä ei siis valitettavasti ole tilaa kunnollisille laitumille, joten vihreää pääsevät syömään vapaana ne hevoset, jotka pysyvät hyvin langoissa pienissä postimerkkitarhan kokoisissa länteissä. Meidän nelikko osaa keskittyä olennaiseen, eli ne onneksi pääsevät. Olen aloitellut jo Rikun ja tarhakaveri-Viltsun totuttamista vihreään, ja syöttelyaika on nyt nostettu noin 30 minuuttiin per päivä. Tästä kun sitä vielä tällä viikolla nostaa hieman, hepat pärjäävät ensi viikolla jo hyvin muutaman tunnin minilaitumellaan.

Tallille tultuani päätin kokeilla syöttelyä tavalla, joka oli aikalailla tuhoontuomittu jo aloittaessa - eli otin molemmat hevoset, sekä Rikun, että Viltsun, narunpäähän riimuilla ja menin syöttelemään vihreää. Kaikkihan on hyvin niin kauan, kun hevoset vain syövät. Ne ovat tarhakavereita, joten niitä ei haittaa olla lähellä toisiaan, ja molemmat ovat niin ahneita, että keskittyvät ainoastaan siihen olennaiseen. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun pitäisi siirtyä johonkin - kun toisen suomijuntin pään saa nuijittua ylös, on toinen jo ehtinyt laskea omansa. Ja kun taas toisen saa kiskottua ylös, on toinen taas pää puskassa. No, kyllä me lopulta päästiin takaisin talliin...

Riku ja Viltsu

Syöttelyn jälkeen lähdin Rikun kanssa koulutunnille. Laitoin tänään päähän kanget. Pyrin ratsastamaan kerran viikossa kangilla, ja muut kerrat nivelillä. Toki välillä on pidempiä pätkiä, kun kanget ovat kokonaan naulassa - erityisesti talven treenikaudella, mutta itse huomaan hukkaavani tatsin kaksilla ohjilla ratsastamiseen, jos jätän kankitreenit pitkäksi aikaa pois. Sen takia kisakaudella pääsääntöisesti treenaan kerran viikkoon kangilla.

Tunnilla teimme tänään avoja ja sulkuja niin, että ensin aloitettiin pitkältä sivulta avolla, tehtiin voltti, ja voltin jälkeen tehtiin sulkua ns. diagonaalilla ts. uran sisäpuolelle n. 10 metriä. Tätä tehtiin ensin käynnissä, ja sen jälkeen ravissa. Kiinnitin itse alkutunnista erityistä huomiota suoruuteeni. Sain sunnuntaina koulutuomarilta palautetta, että painoni valuu vasemmalle ja siksi Riku painuu vasenta pohjetta vasten. Korjasin itseäni istumaan pois vasemmalta kyljeltä niin tehokkaasti, että sain palautetta alkutunnista jopa oikealla olemisesta. Lopulta kuitenkin löytyi aika hyvä keskitie, ja tuntui, että sain itseäni suoristettua. Suluissa minulla on ollut aiemmin erityisesti vaikeuksia sen takia, että valahdan vasemmalle, ja lähetän Rikulle ristiriitaisia viestejä. Nyt ne sujuivat aika hyvin.

Riku liikkui läpi tunnin aika hyvin, ja sitä oli helppo ratsastaa. Taivutus saisi mennä vielä aidommin lävitse molemmissa kierroksissa, mutta lapa alkaa pysyä jo huomattavan paljon paremmin reitillä. Itse huomaan, että kun käytän runsaasti jalkaa alkuverryttelyjen jälkeen kun alamme työskennellä, on lopputunti huomattavasti helpompi ratsastaa kun moottori on kunnolla hyräytetty käyntiin. Jos itse tyydyn puolivillaiseen suorittamiseen, jään helposti vähän nypertämään koko tunniksi, ja lopputulos ei ole niin rento ja iloinen.

Riku liikkui rentona ja halukkaana läpi tunnin, mutta minulle tuli silti sellainen olo, että se on nyt ehkä aavistuksen väsynyt. Huomenna oleva rokotus tuleekin hyvään väliin, nyt on hyvä suunnitella rennompi maastoilujakso ja jatkaa ensi viikolla treenejä. Aina välillä tarvitsevat kuski ja ratsu miettimisaikaa, jottei homma ala maistua ikävältä.

Lainahevosilla

Tänään oli heppatytön onnenpäivä. Aamupäivällä ajelimme ystäväni luokse Mäntsälään moikkaamaan hänen hevostaan. Paavo on ihan loistava vanhempi herrasmies. Loistavan korkea myös!

Pääsin ratsastamaan myös Paavolla. Paavo oli tosi miellyttävä ratsastaa. Toimi istunnalla tosi hyvin, oli hyvin miellyttämisenhaluinen eikä tuntunut selästä niin kamalan isolta. Kuvia katsellessa koon todella huomasi. Ja toki myös niistä liikkeistä, oli jokseenkin tuskaa välillä tuo istuminen :D Tosi ihana hevonen!

Pohdin, että miten ihmeessä tänne pääsee...

Lopputuloksena onnellisesti puuhun kammettu apina

Laukka oli isoa

Ja ravi vielä suurempaa - varsinkin lävistäjän lopuksi kun yritti tehdä vähän keskiravintynkää

"Oon mä hengissä, hymyilen vielä!"

Tyytyväinen ratsastaja

Tyytyväinen Jättiläinen

Kiitos ihanalle Marille kun sain tulla moikkaamaan sun hevosta ja sain ratsastaakin sillä! <3

Illalla menin vielä ratsastuskoulun tunnille. Ratsukseni olin pyytänyt loistavaa Viliä, meidän erittäin erikoiselta näyttävää eesti/toriristeytystä. Tarkoitus oli kokeilla, olisiko meillä mahdollisuutta selvitä helpon C:n asioista niin, että voitaisiin käydä sellainen pyllertämässä kisoissa, joissa odottelua on tulossa paljon - seurakisoissa, joissa minä menen Rikulla A:n ja vuokraaja C:n.

Vili toimi kuljettimena vallan mainiosti. Raskaasta rakenteestaa huolimatta Vili on yllättävän kevyt ja miellyttävä ratsastaa. Loistavan luonteensa takia Vili tekee paljon aloittelijoiden tunteja, joten tietynlainen pohkeiden herkistely oli tarpeen. Erityisen paljon ongelmia oli oikean pohkeen kanssa - se ei tuntunut vain menevän lävitse. Tämän takia myös suoruudessa oli ongelmia. Parani kuitenkin huomattavasti loppua kohti. Kyllä me vaan kisoihin suunnataan!

Valkovalas lähdössä totiseen koulutreeniin

Paluu perusasioihin

Sunnuntaina pääsin takaisin ihanan hevoseni selkään. Lähdimme maastoon kolmen hevosen porukalla. Tavoitteena oli mennä kevyt lenkki kaikissa askellajeissa. Maastokaveri oli tästä eri mieltä ja kuumui laukassa niin paljon, ettei laukkaamisesta tullut mitään. No, "kostoksi" tehtiin sitten kunnollinen 1,5 tunnin peruskuntolenkki lähinnä kävellen. Oli ihana päästä harjailemaan Rikua, takaisin talliarkeen noin muutenkin ja erityisesti tietenkin Rikun selkään!

Maanantaina meidän tallilla oli Piia Pantsun valmennukset. Mä en tällä kertaa ollut hyppäämässä, kun ajattelin, että se olisi liian kova paikka sen jälkeen kun olin ollut viikon poissa Rikun selästä. En viitsi edes yrittää huijata, ettei olisi harmittanut kun katselin, mitä muut hyppäsivät ;) Ensi kesänä sitten taas. Koska kenttä oli koko pituudessaan käytössä lähes koko päivän, kävimme taas iltapäivällä ukkoskuurojen välissä maastossa samalla porukalla kuin eilen. Tällä kertaa jätimme suosiolla kolmannen askellajin ratsastamisen meitä hurjemmille, ja sen sijaan käytimme kahta ensimmäistä. Mutta käytimme huomattavasti sunnuntaista vähemmän askellajia nimeltä "sivuloikka" tai "pystyynhyppy ja uparit". Rauhallinen tunnin maasto.

Tiistaina olin pyytänyt Suomessa vierailevan ystäväni, Hippologiblogin Katin pitämään minulle ja kaverilleni tuntia. Pyysin hikistä vääntöä ja sitä todella saimme! Olin vähän jutellut Katille niistä ongelmista, joita koen tällä hetkellä ratsastuksessani olevan, ja Kati oli hienosti ottanut niistä kopin ja saimme juuri sitä mitä kaipasimme. Perusratsastusta. Pohkeeseen ja pidätteeseen avusta reagoiva hevonen, suoruus, asetus, taivutus, tahti, muokattava muoto. Tällaisia asioita haimme ja niitä todella saimme! Riku oli alkuun todella vahvan tuntuinen edestä, mutta samalla hidas jalalle. Ei tarvita siis Sherlockia päättelemään, että ongelmahan ei missään vaiheessa ollut se, että Riku ei vastaa pidätteiseen. Ongelma on se, että se ei kunnioita jalkaa. Nopeilla, napakoilla siirtymisillä treenasimme siis reaktiota nopeammaksi ja minä yritin pitää huolta, että jätin hevosen kantamaan itsensä sen sijaan, että kannan sitä. Ja yhtäkkiä Rikun ratsastettavuus parani ja kaikki tuntui toimivan. Miten mä onnistuisin omassa ratsastuksessani palaamaan tehokkaasti tähän ajatukseen perusteista, joiden pitää olla kunnoss? Paljon sain ajateltavaa. Tunnin aikana vaihtelimme muotoa aika paljon - työskentelymuodosta lähelle kisamuotoa, matalasta selkää venyttävästä muodosta jälkeen ylös ja niin edelleen. Upeaa oli huomata, että Rikun kanssa näitä muodon vaihteluita pystyi aika kivuttomasti tekemään. Asia, mistä ei olisi voinut haaveillakaan vielä vähän aikaa sitten!

Eilen kävimme Rikun kanssa estetunnilla. Tunnilla oli aika paljon pieniä ratsastajia, jotka vielä harjoittelivat hevosen perushallintaa, joten varsinaisesti hyppäämään ei lopulta päästy kamalasti. Riku kuitenkin suoritti kaikki tehtävät hyvin ja mukavalla asenteella. Lopuksi hyppäsin pientä, ehkä noin 70cm korkeaa rataa. Kaikki etäisyydet löytyivät Koutsin avulla suhteellisen helposti, ja olin jopa hieman yllättynyt siitä, että mulla aina välillä on sellainen olo, että näen etäisyyden ja osaan toimia sen perusteella. Uutta ja erilaista, ja antaa kyllä paljon uutta esteratsastukseen, kun ei vain suhaa tolppien väliin ja toivo parasta :D

Lauantaina toivotaan parasta, silloin nimittäin vuorossa estekisat. Pitäkää peukkuja!

Hyvää fiilistä

Viime viikonloppuna Riku pääsi pitkästä aikaa hyppäämään kunnolla. Olin yrittänyt löytää itseäni rohkeampaa kuskia ensimmäisiin ulkokentällä (joka meillä on siis kuin lentokenttä...) tapahtuviin estehyppelyihin. Karaistuin kuitenkin lopulta hyppäämään itse siitä huolimatta, että en ollut hypännyt lokakuun jälkeen ollenkaan...

Hyvin kuitenkin sujui. Perjantaina menin hyppäämään vuokraajan koulutunnin jälkeen suoraan, vaihdettiin siis vain estepenkki selkään. Tämä ratkaisu oli varmaan ihan hyvä, Riku oli verrytellyt ja ehkä hieman vauhteja päästellyt jo pois. Vauhtia riitti silti kyllä estetunnillekin, kyllä mua vaan välillä vähän jännittää ne sinkoutumiset, pukittelut ja erilaisit jättihypyt. Hypättiin yksinkertaisia harjoituksia ja lopuksi pientä rataa. Esteiden korkeus max 80cm.

Lauantaina menin aamulla uudestaan hyppäämään. Edelleen sujui hyvin eikä jännittänytkään yhtään niin paljon kuin perjantaina. Riku oli ihan innoissaan leikkimässä estehevosta.

Tiukkaa keskittymistä (Kuvan ottanut Tytti Honkanen)

Hurjia hyppyjä ;) (Kuvan ottanut Tytti Honkanen)

Estehyppelyiden jälkeen sunnuntai ja maanantai menivät maastossa. Sunnuntaina otettiin ihan normaali laukkamaasto ja maanantaina kävimme kävelemässä mäkiä.

Kouluratsastuksen pariin sen sijaan pääsin tiistaina ja uudestaan tänään. Molempina päivinä meinasi tulla epätoivo, kun tuntui, ettei homma vaan yksinkertaisesti suju ja hevonen tuntuu huonolta. Onneksi tänään keksin antaa kaverille kameran kentän laidalle ja hän kuvasi pätkiä treenistä. Järkytys oli valtava, kun katselin niitä pätkiä kotona. Itku meinasi tulla. Ja tulikin. Mun hevoseni on ryhdikäs ja kivan näköinen. Vielä on paljon parannettavaa, mutta huimasti ollaan tultu eteenpäin. Ihan järkyttävää.

Tässä pieni pätkä meidän treeneistä. Lyhyt pätkä valitettavasti vain, valitsin tämän kun ei näkynyt muita tuntilaisia tässä kovinkaan paljoa.

Tämä viikko

Maanantaina älyttömän ihana ja ahkera kisahoitajani liikutti Rikun alakentällä.

Tiistaina menin koulutunnille. Tunnilla oli aiheena kokoamiset, lisäykset ja askeleen lyhennykset. Kävimme Rikun kanssa molemmat kovasti mukavuusalueemme reunoilla, kun kokoamista haettiin askel kerrallaan - oli tosi vaikeaa. Riku vaihtaa mielellään aina silloin, kun pyydetään jotain hankalampaa, puheenaihetta - eli alkaa askeleen kokoamisen sijaan tehdä väistöä, erilaisia taivutuksia, tarjoaa laukkaa jne. Mietin itsekseni, että on se kuitenkin mukava, että on hevonen, joka jaksaa tarjota eri asioita, ja opettajakin sanoi, että sitten, kun hevonen ei enää innostu tarjoamaan erilaisia ratkaisuja, tulee se hetki, jolloin sille on hankala opettaa mitään uutta. Tunnista jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli.

Keskiviikkona käytiin Rikun kanssa kaksistaan maastossa. Reilu tunti käveltiin ja ravailtiin puistometsässä. Riku oli innoissaan ja tarjosi laukkaa monessa kohtaa, mutta olin ennalta päättänyt käyttää reissun kiipeämiseen ja lähinnä kävelyyn, joten slalom-mäkeen piti säästää energiat.

Torstaina olin pitkästä aikaa eri opettajan tunnilla. Tunnilla oli aiheena lisäykset ja askeleen lyhennykset (kuten huomaa, meidän ratsastuskoululla on jokaiselle viikolle omat teemat, eli teema on sama eri opettajien tunneilla, toteutustavat vain vaihtelevat). Ihan aluksi juteltiin opettajan kanssa siitä tilanteesta, missä me ollaan nyt - kokoamisia aloitettu, mutta ei oikein suju. Hän otti heti esille Rikun vinouden ts. sen, että molemmilla ohjilla ei ole saman verran hevosta. Lähdettiin paneutumaan siihen ongelmaan. Sain tosi hyviä vinkkejä. Riku on siis koko ajan hivenen enemmän asettunut vasemmalle. Olen suoristanut sitä oikealla ohjalla ja oikealla pohkeella. Nyt sitten pyydettiin ratsastamaan todella paljon vasemmalla pohkeella, ja jotenkin kummasti se siitä lähti suoristumaan koko hevonen. Riku liikkui letkeästi ja tarmokkaasti, matalammassa muodossa kuin yleensä. Sain aikaiseksi myös kolme keskiravia, joista viimeinen taisi olla ihan aito keskiravi - ylämäkeen, hetkeksi "seis" ennen lähtöä ja siitä liikenteeseen. En muista, olenko ikinä ratsastanut yhtään niin hienoa keskiravia... Tunnin jälkeen olin ihan kuollut, mutta onnellinen.

Perjantaina kävin estetunnilla. Hypättiin pientä rataa, korkeudet ehkä vikalla kierroksella 70cm. Riku oli innokas ja onnellinen, ja lähti muutaman kerran ihan omille kunniakierroksilleen :D On se vaan niin paras. Itsellä oli ihan esteratsastajaolo selässä, kun nyt olen viimein päässyt siihen tilanteeseen, että pystyn hypätessä toteuttamaan koutsin ohjeita. Ja ne ohjeethan on tällä hetkellä ihan niinkin vaikeita kuin "katso estettä, tasapainottava puolipidäte, odota hyppyä" ;). Mutta ennen ei onnistunut sekään! Perjantaina käväisin myös tallikaverin hevosen selässä, koska olin seuraavana päivänä menossa sillä maastoon.

Lauantaina lähdimme maastoon. Minä menin tällä lainaratsulla ja Rikun hoitaja meni Rikulla. Käytiin puistometsässä ottamassa muutamat reippaahkot laukat, tunnin verran meni reissussa. Oli hauska ratsastaa täydellisen maastovarmalla hevosella, joka ei hätkähdä yhtään mitään!

Tänään Rikulla on vapari.

Tämä viikko

Maanantaina Rikulla oli vapari.

Tiistaina mä menin koutsin pitämälle estetunnille. Aiheena olivat innarit, ja koko tunnin aikana tehtiinkin niin kavaleteilla kuin miniesteilläkin erilaisia innareita. Riku oli innostunut ja onnellinen, meinasi välillä tulla kiire jalkoen mukaanottamisessa kun niin kovasti pompitutti!

Keskiviikkona mä olin koutsin pitämällä koulutunnilla. Tehtiin loivia kiemurauria ja laukkaa täysikaarto - puolikas ympyrä vastalaukkaa -systeemillä. Vastalaukoissa Riku oli tosi vahva ja mulla meni turhaan hermot kun en saanut pidätteitä kunnolla läpi. Muutama mukava pätkä tuli myös. Tunnilla huomasin myös sen, että mun on huomattavasti helpompi istua nykyään suorassa - ja tämä taas johtuu pelkästään siitä, että kävin itse viime viikon perjantaina fysioterapeutilla, joka availi multa epämääräisiä jumeja selästä auki. Sattui niin, että vesi valui silmistä ja tuskanhiki tuli kylmänä iholle, mutta aukesi kuitenkin hyvin paikat.

Torstaina kävin koulutunnilla olemassa huono. Mua ravisteltiin pois mun mukavuusalueelta ravaamaan isommin, joka aiheutti sen, että ahdistuin ja jähmetyin ja unohdin kokonaan sen, miten mun kuuluu ratsastaa. Olin todella pettynyt itseeni tunnin jälkeen.

Perjantaina käytiin äitin ja Vilin kanssa maastossa. Mentiin lähinnä käyntiä, muutamia pätkiä myös ravia ja laukkaakin. Maaston jälkeen vapautin Rikun tarhaan nauttimaan aurinkoisesta säästä ilman loimea ja menin itse katselemaan tunteja hetkeksi, sillä olin päättänyt käydä vielä perjantaina näyttämässä itselleni tunnilla, että eilen vaadittu asia ei ollut ylitsepääsemätön ja pystyn ratsastamaan myös isompaa ravia. Ja menin sitten tunnille ja totesin, että kyllä, niin mä pystyn. Olin todella tyytyväinen itseeni. Ratsastuksenopettajaltani sain myös harvinaisia kehuja siitä, että vaikka mä olen välillä kiukutteleva kakara, mä myös pystyn ottamaan kritiikkiä vastaan ja työstämään sitä, ja palaamaan samaan aiheeseen itsenäisesti ja tekemään pieleen menneelle osalle jotakin. Tunnista jäi hyvä ja hikinen fiilis. Korkkasin muuten teepaitakelin myös!

Lauantaina meillä oli kouluvalmennus. Riku tuntui alussa vähän väsähtäneeltä, mikä ei ollut ihme, koska ratsastusviikko oli ollut varsinainen tehoviikko... Riku kuitenkin alkoi reagoida kivasti. Tunnille teimme pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, pikkaisen avoa käynnissä, ja laukkaa loivalla kiemurauralla. Lisäksi teimme ravi-käynti siirtymisiä ja pysähdyksiä ravista. Kaikki sujui oikeastaan ihan hyvin, ja sain varsinkin laukka-ravi -siirtymisiin itse vähän fiilistä siitä, miltä siirtymän kuuluu tuntua ja kuinka siitä ratsastetaan heti eteen niin, että siirtymä on ihan oikeasti suunnaltaan eteen eikä taakse. Kaikenkaikkiaan hommia jäi minulle itselleni mietittäväksi kehonhallintaan liittyen paljonkin, mutta Rikun liikkuminen sai positiivista palautetta.

Tänään äiti ratsasti vajaan puoli tuntia tehden käyntiväistöä ja raviavoa. Sen jälkeen minä menin vielä hetken kavaletteja ja lopettelimme tältä osaa lyhyeen. Vajaan tunnin olimme liikenteessä. Huomenna ovatkin sitten vuorossa aluekoulukisat Hämeenkyrössä, luokkana K.N. ja herätys rapsakasti viiden maissa! On tämä harrastus ihana.

Viime viikko

Maanantaina kävin Rikun kanssa koulutunnilla. Ei mitään havaintoa, kuinka meni, ei enää muisti toimi niin kauas ;)

Tiistaina Ruotsista kotisuomessa käymässä ollut Kati tuuppaili Rikulla. Tekivät ihan perusjuttuja, mun pyynnöstä mm. niitä hankalia takareita, joita en itse saa mitenkään sujumaan. Paremmin sujuivat lainakuskin kanssa, eli siis peruskuski harjoittelee vain ahkerasti nyt ratsastamaan...

Keskiviikkona Tuulia kävi hoitamassa Rikun. Tällä kertaa ei saatu niin kovaa "jumilistaa" kuin viimeksi, vaan Riku oli jopa erittäin hyvässä kunnossa. Oli kiva yllätys. Liikunnan osalta Rikulla oli siis vapari.

Torstaina kävin kiertämässä Rikun kanssa käynnissä tekosaaret ja sen jälkeen ravailemassa alakentällä vähän eteen-alas -ravia. Virtaa olisi ollut enemmänkin, mutta edellispäiväisen fysioterapeutin käynnin takia piti jättää villittelyt toiseen kertaan.

Perjantaina koutsi hyppäsi Rikulla, jotta sai seuraavan päivän kisoja varten vähän tuntumaa.

Lauantaina paleltiin koko päivä Tampereen alue-estekisoissa ;) Riku hyppäsi koutsin kanssa 80cm ja 90cm radan. 80cm tuli yksi kielto ja 90cm kaksi ekaa estettä alas, sen jälkeen Riku vähän rauhoittui ja antoi ratsastaa. Loppuarata oli hyvä.

Sunnuntaina tein alakentällä intervallia n. 1,5h. Intervallin rakenne oli seuraava:

8 kierrosta käyntiä (n. 15min)
5 kierrosta ravia kahdella ympyrällä oikealle (n. 10min)
2 kierrosta käyntiä (n. 5min)
5 kierrosta ravia kahdella ympyrällä vasemmalle (n. 10min)
2 kierrosta käyntiä (n. 5min)
5 kierrosta laukkaa neljällä ympyrällä (vajaa 5min)
1 kierros käyntiä (n. 2min)
5 kierrosta laukkaa neljällä ympyrällä (vajaa 5min)
2 kierrosta käyntiä (n. 5min)
3 kierrosta laukkaa niin, että joka toinen pitkäsivua reippaampi veto (n. 3min)
1 kierros käyntiä (n. 2min)
3 kierrosta laukkaa niin, että joka toinen pitkäsivu reippaampi veto (n. 3min)
Loppuravit (10min)
Loppukäynnit (15min)

Käyntiä n. 45min
Ravia n. 30min
Laukkaa n. 30min

Viime viikko

Maanantaina äiti meni Rikulla tunnille. Tunnin jälkeen ratsastin vielä parikymmentä minuuttia itse, molempiin suuntiin ympyrällä ravia ja laukkaa. Laukassa tein kokoamista ja eteenratsastusta. Riku tuntui ihan lupsakkaalta.

Tiistaina Rikulla oli mun kamalan mammuttipäivän takia vapari.

Keskiviikkona kävin koutsin pitämällä koulutunnilla. Aiheena olivat voltit, ja tätä kautta päästiinkin mun ja Rikun ongelmien lähteelle kunnolla: minä olen ratsastajana kamalan vino, ja Riku asettuu koko ajan hiukan vasemmalle, kun taas oikealle asetusta on vaikea saada lävitse. Koko tunti sitten oikeastaan painittiin tämän teeman kanssa erilaisia tehtäviä tehden ja eri askellajeissa. Tosi hyviä oivalluksia koin taas ja oli kiva ratkoa ongelmaa yhdessä koutsin kanssa.

Torstaina Rikulla oli toinen vapari, kun mä olin koulutuksessa.

Perjantaina koutsi oli estetunnilla Rikun kanssa. Aiheena oli tasapaino, ja tekivät siis pientä jumppasarjaa eri tavalla - ilman jalustimia, ilman ohjia jne. Rikulla tuntui olevan hauskaa.

Lauantaina mä ratsastelin alakentällä ihan perus ravi-laukka -juttuja. Lopuksi kävin ottamassa vielä pellolla kunnon hangessa vähän laukkaa, oli aika raskas pohja ja lihakset sai kunnolla töitä!

Sunnuntaina olimme sitten Alaspään kisoissa, kirjoittelen niistä erillisen postauksen.

Olipa omituinen viikko, kun en oikeastaan ehtinyt oman hevoseni selkään kunnolla kuin pari kertaa. Onneksi töissä ei normaalisti tarvitse puskea ihan näin pitkää päivää töissä eikä ole kaikkea muuta puuhaakaan näin paljoa.

Torstai - lauantai

Torstaina suuntasin siis illalla koulutunnille. Aiheena olivat takaosakäännökset, joissa mä olen aivan käsittämättömän huono. Takajalat eivät jaksa astua vaan liike jää vain ruuvaamaan, kokoamiaste ei ole riittävä ja muutenkin, ei vaan suju.

Olin siis arvatenkin juuri oikealla asenteella liikenteessä aloittamaan tätä koulutuntia ;) Ei siis ollut kovin kehuttava suoritus minulta, hevonen kyllä aina kulki silloin kun osasin pyytää niin, että se ymmärsi mitä pyysin.   Ihan ok fiilis jäi kuitenkin, lähinnä hienon hevosen takia.

Perjantaina suunnattiin äidin kanssa maastoreissulle. Ilma oli tuulinen, mutta aurinko lämmitti ihanasti ja valoisaa riitti hienosti koko reissun ajaksi. Tehtiin tunnin reipas lenkki, jossa käveltiin mäkiä ja ravattiin ja laukattiin. Rikulla tuntui olevan hauskaa ja myös äidin lainaratsuna ollut tuntihevonen Vili nautti elämästään. Pitää ottaa pian uusiksi.

Lauantaina kävin vielä harjoittelemassa kisaratoja. Riku kulki ihan mukavasti ja oli taipuisa ja hyväntuulinen. Varsinkin K.N- specialin rataharjoitus meni hienosti, kyllä sen edelleen huomaa, että A:n radoissa tapahtuu niin kamalasti erilaisia asioita, ettei mulla pidä keskittyminen niissä kunnolla. Kun tehtävät vaihtuvat nopeasti ja menevät ihan laidasta laitaan, keskiaskellajeista pohkeenväistöön, niin mun on vaikea pysyä perässä ja valmistella tehtävät tarpeeksi nopeasti. En kuitenkaan ahdistu tästä, siitä, kun mä kisasin ensimmäisen helpon A:n radan, on aikaa vasta reilusti alle vuosi. Kyllä tässä ehditään.

Ratsastuksen jälkeen hoidin varusteet puhtaiksi kisoja varten ja arvioin Rikun harjaa ja sen totesin varsin räjähtäneeksi ;) Päätin kuitenkin, etten jaksa asialle tehdä juuri nyt sen kummempia, laitetaan TTD-listalle.

Kisoista kirjoittelen postausta sitten, kun tulokset ilmestyvät sivuille. Sen verran voin sanoa, että tyytyväinen olen :)

Tuuppausta ja esteitä

Torstaina menimme Rikun kanssa koulutunnille. Teemana olivat kääntävät avut, ja niitä tulikin treenattua oikein kunnolla. Teimme taas kääntöjä radan poikki, tarkkoja kulmia ja siirtymisiä. Olin kuulemma "huonolla asenteella" liikenteessä, mikä näkyy siinä, että hermostun liian nopeasti nollasta sataan kun Riku ei heti toimi niin kuin haluan. En siis revi, raipota enkä oikeastaan edes potki, mutta lisään painetta turhan rivakasti ja liian paljon, mihin herkkä hevonen reagoi sitten nopeasti. Kun mulle tästä (aika suoraan) huomautettiin, niin osasin kuitenkin koota itseni ja ratsastaa järkevästi. Teimme käynnin kautta laukanvaihtoja, jotka sujuivat hyvin. Koulusatulalla pääsee istumaan niin ihanasti liikkeeseen, että siirtymät alaspäin, jotka aiemmin olivat ongelmallisia, eivät sitä enää ole ollenkaan samoissa määrin.

Perjantaina koutsi hyppäsi Rikun kanssa. He tekivät siksak-harjoitusta, joka sujui varsin mallikkaasti.

Lauantaina meillä oli pitkästä aikaa kouluvalmennus. Tunti ei sujunut mitenkään erityisen hyvin, mutta ei myöskään erityisen huonosti. Itselläni oli sellainen olo, että meni "ihan ok", mutta valmentaja, joka ei ollut meitä nähnyt pitkään aikaan (tammikuun alussa viimeksi) oli sitä mieltä, että edistystä oli tapahtunut ja Riku liikkuin paremmin ylämäkeen eikä mun istunta enää estä sitä käyttämästä itseään. Mikä oli mukava kuulla tässä vaiheessa, jos olisin pari kuukautta sitten kuullut, että istumiseni estää hevostani liikkumasta, olisin varmaan itkenyt ja lopettanut ratsastuksen ;)

Tänään meillä oli tallilla harjoitusestekisat. Menin aamulla auttamaan järjestelyissä, vahdin verkkaa ja autoin ponityttöjä. Sitten lähdinkin itse valmistautumaan omaan koitokseen, eli hurjaan 60-70cm esteluokkaan ;) Riku oli verkassa innokas mutta kiltti, ja pukitteli vain vähän. Radalla Riku oli edelleen innokas, mutta kaikki sujui mallikkaasti ja lopputuloksena oli nollarata ja sillä rusetti (kaikki nollan saaneet palkittiin ykkösinä). Olin ylpeä kun selvittiin hengissä, jännitti niin kamalasti.

Katri Lindell otti kuvia kisoista, joten saan tännekin harvinaista kuvitusta.

Esteratsastus on vakavaa, lievästi oksettavaa ja tosi pelottavaa hommaa

Vakavana verkassa

Oman vuoron odottelua - Riku on ihan myrtsinä

Nautitaan niin kauan kuin lunta on!

Torstaina Riku vietti toisen vaparin, koska lähestyvä hiihtoloma vei open voimat...

Perjantaina menin koulutunnille, jossa aiheena oli taivuttaminen. Aloittelimme voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä tehden ja siirryimme sitten tekemään avoja. Koko tunti sujui kivasti, Riku oli mukavassa muodossa ja reippaana, mutta ei raskaana. Avoja tuli ravissa muutama pätkä ihan varsin hienoa liikettä!

Lauantaina käväisin ratsastamass alakentällä kangilla askellajit lävitse. Sen jälkeen suuntasin maneesin viereiselle pellolle vähän kahlaamaan lumessa käynnissä. Lumi oli niin syvää ja raskasta, että Rikulla oli täysi työ siellä etenemisessä. Pitää yrittää nyt ottaa kaikki irti viimeisistä hetkistä lumen kanssa!

Sunnuntaina meillä oli oman tallin kouluharjoituskisat. Kisasin B-merkin ja A:10. B:n rata oli yksi parhaiten ratsastamistani ikinä! Sen radan jälkeen oli sellainen olo, että nyt rasti seinään ja ihmettelemään tätä fiilistä - kaikki oli helppoa. KA oli noin 6,3 ja tuomarina tiukkaakin tiukempi koutsi ;) Luokassa taisi startata viisi ratsukkoa, ja jäin ensimmäiseksi sijoittuneesta kaksi pistettä, mutta paremmalleni hävisin! Rusetti siis silti. A:10 olikin sitten tynkäluokka, meitä oli vain kaksi lähtijää. Laitoin kanget päähän, ja se osoittautui virheeksi - muoto painui ajoittain liian alas. KA oli 6,16 ja yksi piste jäätiin voittajasta, eli luokasta tuli jumbosija ;) Ihan ok oli tämäkin rata kuitenkin.

Maanantaina kävimme äitin kanssa ratsastamassa. Äiti ratsasti ensin maneesissa puolisen tuntia, ja minä sitten vielä vartin siihen päälle, tein B-merkin ohjelman vielä lävitse. Sen jälkeen suuntasin pellolle, tällä kertaa ravaamaan ja laukkaamaan. Oli kyllä hauskaa, kun tuntui, ettei hevonen etene mihinkään vaikka tekee täysillä hommia! Lopuksi käytiin vielä pitkät loppukäynnit rantateitä pitkin.

Tiistaina suuntasin koutsin estetunnille. Riku oli koko tunnin vähän lentoon lähdössä, oli kamala vauhti koko ajan. Tehtiin puomeja ja hyppyjä miniesteillä. Muutamat omat pikkulähdöt Riku myös otti, virtaa siis piisasi... Mikäköhän kevätkärpänen siihen on iskenyt?

Tänään Rikulla oli vapari, koska mä olin päiväretkellä Heurekassa :D

Ai niin, ja sain Anulta kuvahaasteen. En nyt voi varmaan siihen vastata, koska mulla tosiaan ei niitä hevoskuvia ole, kun ei ole kameraakaan ;) Kiitos kuitenkin haastamisesta!

Tässä nyt kuitenkin vielä kiellonpäälle kuva Rikusta kuikistelemassa sunnuntaina kisoissa omaa vuoroa odotellen.

Kuvan otti Petu

Maanantaina Rikulla oli juoksutusvapari, kun mä en yksinkertaisesti ehtinyt tallille.

Tiistaina suuntasin koulutunnille pohtimaan kuinka hukassa nyt ollaan ;) Tunti sujui ihan kohtuullisesti, jopa niitä kamalia väistöjä saatiin tehtyä ilman, että kummallakaan oli herne nenässä... Hieno homma.

Keskiviikkona Rikulla oli taas vapari, kun mä olin töiden jälkeen niin kuollut että tulin nukkumaan himaan. Illalla kävelin tallille aikomuksena ratsastaa, mutta Riku saikin juuri sillä hetkellä kenkää jalkaan, joten tyytyväisenä otin uudet kengät vastaan ja jätin ratsastamisen väliin.

Torstaina suuntasin taas koulutunnille. Nyt täytyy sanoa, että ei tullut yhtään mitään... Teimme ihan niinkin vaikeaa asiaa kuin asetusta ja vasta-asetusta. Ei tullut yhtään mitään. Lopputulos oli se, että tunnin jälkeen kävin hevosen kanssa kävelemässä pienen lenkin ulkona ja tulin takaisin maneesiin aloittamaan seuraavan tunnin. Ratsastin seuraavaa tuntia n. 30min ja sinä aikana sain asetukset molempiin suuntiin lävitse ja sitten luovutin ja lähdin kiukuttelemaan tallille ;) Tajusin sentään olla kiukuttelematta hevoselle!

Tänään meidän tallille tuli satulansovittaja. Mulla oli vähän ajatuksissa, että katsotaan nyt löytyykö mitään ja mietitään asiaa vielä, mutta kyllä se vaan oli niin, että siinä vaiheessa kun takapuolensa laski siihen oikeaan koulupenkkiin, ei sieltä halunnut enää pois nousta... Olen siis ratsastanut koko sen ajan, kun olen omistanut Rikun, estepenkillä (tai estepainotteisella yleispenkillä?). Ei sitä ratsastaessa ole niin miettinyt, ennen kuin nyt kun sai sen koulupenkin alle. Oli ihanan helppo ratsastaa ja vaikuttaa. Teimme siis kaupat satulasta ja minä kävin tallissa laittamassa sinne huovan alle ja suuntasin saman tien Koutsin koulutunnille kokeilemaan, sujuisiko nyt sillä tavalla, ettei tarvitse sunnuntaista kisastarttia perua. Ja sehän sujui uuden satulan innoittamana varsin mallikkaasti. Tulipa hyvä fiilis.

Nyt siis vain huominen ja hevosen puunaus ja föönäys ja varusteiden puleeraus ja se olisi menoa :)

Viikko h-hetkeen!

Torstaina äiti meni Rikun kanssa koulutunnille ekaa kertaa leikkauksensa jälkeen (äidiltä leikattiin polvi kuukausi sitten). Hyvin näytti sujuvan, Riku kulki kivassa muodossa ja mukavasti jalasta eteenpäin varsinkin alkutunnista - sitten äitillä taisi alkaa polveen koskea niin paljon, että oli hankala olla. Sitkeästi mutsi kuitenkin ratsasti tunnin loppuun, on se aika sisupussi!

Perjantaina suunnattiin äidin kanssa maastoon. Mä ratsastin Rikulla ja äiti otti lainaratsukseen tuntihevosen nimeltä Vili, joka on mainio eestiläinen maitovalas. Riku oli todella rauhallinen kaverin kanssa, ei pomppinut ollenkaan ja oli vain hyvällä tuulella ja innokas menemään. Reilu tunti koluttiin metsässä, ihan kiva hanki oli edelleen, eli hevoset saivat samalla myös hankitreeniä. Vilille otti aika koville, se on tietysti lähes koko talven painellut vain maneesissa. Täytyy jatkossakin lainata Viliä äitille tätikuljettimeksi, oli ihana saada maastoseuraa.

Tänään mä heräsin kahdelta iltapäivällä (...), mikä aiheutti sitten sen, että Rikulla oli tänään vapari, koska mulla oli alkuillaksi menoa, kavereita oli tulossa kylään.

Tämä tarkoittaa sitä, että huomenna sitten kanget päähän ja miettimään, että ratsastanko viikon päästä radan kangilla vai nivelillä... Voi vitsi kun en saa millään päätettyä! Timon kanssa tämä oli aina helppo päätös, koska Timo oli vain yksinkertaisesti kangilla niin paljon parempi. Rikun kanssa homma ei ole ole niin yksinkertainen.

Rikun kanssa aletaan myös hiljalleen etsiä sitä rytmiä, että miten sen terän saisi ajoitettua siihen kisapäivään. Ensi viikon viikkosuunnitelma näyttää alustavasti tältä:

Ma: Jumppaa alakentällä
Ti: Koulutunti
Ke: VP, kävelytys
To: Koulutunti
Pe: Maasto/peltohumputtelu
La: Viime hetken virittely
Su: Kisat

Ai niin, ja kisakalenteriin tuli joitain muutoksia: Alaspäähän tuskin olen lähdössä, koska seurakisat, joissa on vain yksi luokka meille, eivät houkuttele vaikka olisivatkin lähellä. Siellä siis ei järjestetä ollenkaan A:ta, vaan luokat loppuvat B:hen. Ainoastaan jos joku kaveri kaipaa kopintäytettä kuluja jakamaan, niin voidaan lähteä. Noin muuten yritetään etsiä sitten maaliskuuhun joitain kisoja, joissa pääsisi menemään A:ta - se se on kuitenkin meidän pääluokka.

Sormi vs. karsinanovi

Maanantaina ratsastin maneesissa lävitse A:10 -kouluohjelmaa. Hankaliksi kohdiksi koin koko laukkaohjelman (puolikas ympyrä keskilaukkaa - täyskaarto - puolikas keskiympyrä vastalaukkaa), mutta sain kuin sainkin yhden radan ratsastettua kohtuullisesti lävitse. En hienosti, mutta kohtuullisesti. Takaosakäännökset ovat edelleen mulle aivan utopiaa, saan kyllä käännöksen sujumaan ihan keskiverrosti, mutta käännös ei kuitenkaan suju tarpeeksi koottuna. Näitä pitäisi selvästi treenata lisää sekä itsenäisesti että silmän alla - mutta kun takikset on niin tyhmiä!

Tiistaina menin estetunnille, jossa jouduin hyppäämään rutkasti mukavuusalueeni ulkopuolella ;) Hyppäsimme kolmikaarisella kiemurauralla, joka meidän minimaneesissa tarkoittaa sitä, että koko ajan saa olla kääntämässä - varsinkin kun sekä ennen estettä että esteen jälkeen oli puomi, eli lähestymisten piti vaan tulla suoraan... Tunti sujui ihan hyvin, mutta olin kyllä aivan kauhuissani välillä. Riku haki innokkaasti esteelle ja leiskautteli iloisesti niiden ylitse. Hengissä selvittiin, se kai on se pääasia. Ja se, että Rikulla oli hauskaa.

Keskiviikkona Riku iloitteli heppakaverinsa kanssa alakentällä vapaana ja sen jälkeen käytiin puolen tunnin talutuslenkillä.

Torstaina olin kouluratsastustunnilla, jossa aiheena olivat täsmälliset siirtymiset ja siirtymiset askellajin sisällä. Riku oli mukavassa muodossa koko tunnin ja asiat saatiin esitettyä varsin kohtuullisesti - mutta tyytyväinenhän en toki taaskaan ollut, vaan jäin hinkkaamaan vielä siinä vaiheessa kun muut siirtyivät keventylyiden kautta käyntiin ;) Lopulta olin ihan kohtalaisen tyytyväinen ja pystyin lähtemään kotiin.

Perjantaina eli eilen läväytin karsinan liukuoven sormeni yli! En tiedä, kuinka onnistuin olemaan niin taitava. Meinasin ensin pyörtyä kivusta ja sen jälkeen pitelin kylmää sormen päällä parikymmentä minuuttia. Lopulta tuntui paremmalta ja lähdin tunnille. Sitkeästi ratsastin (tosin huonosti) 45 minuuttia ennen kuin totesin, että jos en halua pyörtyä, on parempi tulla alas ja lähteä talliin laittamaan sormelle lisää kylmää... Ja poistuin siis paikalta.

Tänään kävimme Rikun kanssa puistometsässä maastoilemassa. Riku oli innokas ja iloinen, mutta ei kovin tuhma ;) Pikkaisen pomppi ja halusi määrittää askellajin itse, mutta lopulta tyytyi kuitenkin niihin minun valitsemiini suurimman osan ajasta. Jännitin ennen lähtöä kamalasti, mutta kaikki sujui kuitenkin lopulta hyvin. Ihana hanki löytyi vielä metsästä!

Suuria suunnitelmia

Maanantaina löin Rikulle monen kuukauden tauon jälkeen kanget päähän ja suuntasin alakentälle ratsastamaan. Tein paljon työskentelyä laukassa, muun muassa laukka-pysähdyksiä ja laukka-käynti -siirtymisiä. Lisäksi tein ravin kokoamisia ja pikkaisen avoa. Riku oli paljon mukavampi nyt kangilla, ei jäänyt roikkumaan turpahihnan päälle ja meno oli suhteellisen kevyttä. Mulla on ollut ajatuksissa hankkia kankiin kevyempi turparemmi, niin se turpiksen päällä roikkuminen kävisi hankalammaksi. Pitää nyt pohtia tätä vielä.

Tiistaina maanantain onnistumisista ilahtuneena suuntasin koulutunnille kangilla. Jo ekan viidentoista minuutin päästä totesin, että taisi tulla tehtyä virhe - ratsastaessani silmän alla ratsastan paljon tehokkaammin, vaadin Rikulta enemmän ja se väsyy nopeammin, ja kun me molemmat väsähdämme, alkaa myös oravanpyörä pyöriä - Riku painaa kädelle ja mulla ei ole voimaa ratsastaa sitä pohkeella kevyeksi. No, tunti ei kuitenkaan ollut mikään täydellinen katastrofi, vaan oikeastaan sen voisi pistää lähes onnistuneitten joukkoon - jaksoin aika hyvin loppuun asti yrittää ratsastaa Rikua omille jaloille niin, että se ei pystyisi roikkumaan ohjalla.

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa estetunti. Edellinen olikin uudenvuodenpäivänä, hups... Jotenkin nämä estetunnit tuppaavat jäämään multa väliin, jos saan itse valita. Ja mähän saan, kun itse hevosen omistankin. Hypättiin jumppasarjaa ravilähestymisellä. Asetelma oli puomi - kaksi pientä laukkainnariristikkoa - yksi askel ja pysty - yksi askel ja okseri. Aluksi hyppäsimme vinolla linjalla jumppasarjan esteitä. Sujui hyvin. Sitten tulimme jumppista ihan pienenä ( 70cm) ja edelleen sujui hyvin. Riku oli innostunut ja itselleni jäi hyvä fiilis kun hypyt sujuivat ja osuivat ihan hyvin.

Torstaina menin koulutunnille. Teimme taas kerran harjoitusta, jossa ratsastimme uran sisäpuolella ja yritimme mennä suoraan, tehdä hyvä kulmat joissa ulkoavuilla käännetään hevonen sisäpohkeen ympärille ja sitten tehdä erilaisia siirtymisiä ennen ja jälkeen kulmien. Riku hermostui siitä, että joutui menemään suoraan kuolaintuntumaa kohti niin, että alkoi tempoa ohjaa, pomppia sivuloikkia ja pukitella. Omituinen hevonen. Sitkeästi ratsastamalla sain kuitenkin lopuksi aikaiseksi parempaa ravia kuin mitä olen ikinä saanut Rikun kanssa tehtyä! Todellinen työvoitto.

Perjantaina kävin pikaisesti ratsastamassa askellajit lävitse, sillä lähdin viikonlopuksi reissuun.

Lauantaina Rikulla oli vapari.

Tänään Riku liikkui lainakuskin kanssa.

Ja nyt niihin suuriin suunnitelmiin. Koska aluekoulukisoja on todella huonosti nyt alkukaudesta, olen pohtinut, että pitäisikö repäistä oikein kunnolla. Tämä repäisy tarkoittaisi kohdallani Tampereella järjestettäviä aluekoulukilpailuja. Nämä kisat ovat jo 17.2. ja luokkana siellä on ainoastaan Helppo A:10. Tarkoituksena antaa siis mahdollisuus kansallisiin kisoihin kvaalaaville. Me ei kvaalata kansallisiin, mutta kyllähän tässä jo hiljalleen polttelisi lähteä yrittämään - olisi se ainakin mukava kuulla, mitkä ovat ne kehitettävät asiat. Seuraavat mahdolliset aluekisat ovatkin sitten vasta huhtikuussa... 

Puolentoista viikon ratsastelut

Viikko sitten torstaina Rikulla oli fysioterapeutin käynnin jälkeinen vapari. Kävin taluttelemassa Rikua reilun puolen tunnin reissun, ja seurauksena oli se, että hevosella tuntui olevan hauskaa ja mä olin ihan hiestä märkä kun painin tuon mun puolitonnikeijun kanssa ;)

Viikko sitten perjantaina menin koutsin pitämälle koulutunnille. Tunnilla tehtiin alkuverkat matalammassa muodossa kuin missä yleensä ratsastan. Mulla on vaikeuksia erottaa sitä, milloin Riku liikkuu matalassa muodossa ja milloin taas ihan vain etupainoisena. Nyt tällä tunnilla sain itselleni vähän fiilistä siitä, miten nämä eroavat toisistaan. Tai siis, kyllähän mä teoriassa tiedän eron, mutta mun on hankala jotenkin saada siitä Rikun kohdalla tatsia, kun pelkästään sen saaminen matalampaan muotoon on työn takana nykyään. Aikaisemmin se liikkui luonnostaan paljon matalammassa muodossa.

Viime viikon lauantaina ratsastin ensin eräällä meidän tallin tuntihevosella, Vienolla, joka on myynnissä. Minua pyydettiin esittelemään se sunnuntaina ostajaehdokkaille kun muut (=pätevämmät) eivät ehtineet, joten kävin ottamassa vähän tuntumaa tammaan. En ollut ollutkaan sen selässä puoleentoista vuoteen ollenkaan. Vieno oli yllättävän pehmeä ja miellyttävä ratsastaa.

Tämän jälkeen menin ratsastamaan Rikun kevyesti alakentälle. Ratsastin paljon käyntiä ja lisäksi ravia normaalia matalammassa muodossa. Ratsastin yhteensä noin tunnin, enkä laukannut ollenkaan. Jatkoin siis kevyttä liikuttelua fysioterapeutin käynnin jälkeisissä oloissa.

Sunnuntaina menin tallille hyvissä ajoin harjailemaan ja laittelemaan Vienon kuntoon. Ostajaehdokkaille oli tullut mutkia matkaan, joten lopulta meni neljä tuntia, ennen kuin homma oli hoidettu. Siinä vaiheessa en jaksanut enää lähteä ratsastamaan Rikulla, koska olin umpijäässä. Riku sai siis ylimääräisen vaparin.

Maanantaina kiirehdin suoraan töistä tallille ja suuntasin Rikun kanssa maneesin. Riku oli virkeä ja hieman vahva. Tein avotaivutusta kaikissa askellajeissa ja yritin laukka-käynti -siirtymisiä joissa Riku valui siirtymän lävitse, enkä saanut kunnolla otetta. Ratsastin vain vajaan tunnin, koska minulla oli kiire jatkaa matkaa.

Tiistaina olin koulutunnilla. Riku oli edelleen todella vahva, mutta tiiviillä, tehokkaalla istunnalla ja tiukalla työllä sain lopputuntiin onnistuneita laukka-käynti -siirtymisiä ja muutaman laukka-pysähdyksen. Hommiin joutui kyllä niin ratsastaja kuin hevonenkin...

Keskiviikkona irtojuoksutimme tallikaverini kanssa hevosiamme (jotka siis ovat tarhakavereita) alakentällä vapaana. Tuloksena oli valtavia pukkeja, hienoja spurtteja ja silminnähden tyytyväisiä hevosia :)

Torstaina oli taas tunnin vuoro. Mun pyynnöstäni teimme samoja juttuja kuin tiistaina, eli siirtymisiä niin, että ratsastimme kentän poikki lyhyeltä sivulta toiselle lyhyelle sivulle. Keskellä teimme siirtymiseen joko pysähdykseen tai toiseen askellajiin. Tällä tunnilla Riku oli älyttömän kevyt, hieno ja yhteistyöhaluinen. Mitä tahansa pyysin, se onnistui. Ihana tunti!

Perjantaina lähdin Helsingin suuntaan viikonlopun viettoon. Ennen sitä kävin kuitenkin ratsastamassa. Teimme Rikun kanssa puomityöskentelyä kaikissa askellajeissa. Tein harjoituksia, joilla tarkoitus oli kehittää minun estesilmääni. Eli siis laskin ääneen etäisyyksiä puomeille (3, 2, 1, HYPPY) ja lisäksi teimme estevaihtoja. Riku innostui harjoituksista ja kaikki sujui taas hyvin. Tein myös puomien avulla säntillisiä siirtymisiä - siirtymisiä juuri niissä pisteissä, missä etukäteen suunnittelin. Oli hauska ratsastuskerta.

Lauantaina mä kävelin 21 kilometriä Nuuksion metsissä. Aikaa meni vajaa kuusi tuntia, ja fiilis oli sen jälkeen suhteellisen yliajettu ;) Yhtään ei uskaltanut pysähtyä, kun heti jääty pystyyn... Pakkasta oli kuitenkin 25 astetta. Sen sijaan Riku nautti pakkaspäivästä tarhaillen ja pitäen vapaata.

Tänään sunnuntaina Riku lähtee lainakuskin kanssa maastoon tallikaverin ja hänen hevosensa kanssa. Täytyy toivoa, että reissu sujuu pakkassäästä huolimatta rauhallisissa merkeissä.

Palataanpa vielä viikonloppuun ja alkuviikkoon...

Onpa kulunut aikaa! Ruvetaan kuromaan kiinni...

Viime viikon perjantaina menin siis itse koulutunnille Rikun kanssa. Tunnilla ratsastettiin ilman jalustimia ja tehtiin jopa niin vaikeita asioita, kuin suoraan ratsastamista ja siirtymisiä ;) Olin aivan hapoilla tunnin jälkeen. Harjoituksena teimme siis maneesissamme (18x40m) sellaista harjoitusta, että tulimme metrin uran sisäpuolelle, mutta ratsastimme silti selkeät ja hyvät kulmat. Siirtymisiä teimme aina pitkän- ja lyhyen sivun puolen välin kohdalle. Teimme siis käynti-ravi ja ravi-laukka -siirtymisiä. Tehtävä oli yllättävän vaikea! Tuntui, ettei Riku tiennyt ollenkaan, mihin laittaa jalkansa ja "haki jalanpaikkaa" jatkuvasti. Mutkittelua tuli heti, jos jalat eivät olleen 100% kiinni jatkuvasti. Mistä sitten ne hapot jalkoihinkin... Rikukin oli tunnin jälkeen ekaa kertaa talvikautena hiessä ja vaahdossa kunnolla! Mahtava ja kamala tunti ;)

Lauantaina Rikulla oli tarkoitus olla vapari, mutta koska perjantain treeni oli niin rankka, ajattelin käydä sen kanssa rennolla ja mukavalla kävelylenkillä talutellen. Ei ihan onnistunut ;) Rikulla oli hauskaa ja lenkki oli niin vauhdikas, että tallille palatessa hain vielä juoksutusraipan ja kävin juoksuttamassa Rikua pellolla hangessa. Pellolta tallille kävellessä virtaa ei enää ollut ihan niin paljoa.

Sunnuntaina olikin sitten edessä valmennustunti. Tunnilla teimme väistöjä (tai siis muut tekivät, Riku ei - tästä lisää tuonnempana) ja ihan perussiirtymisiä ja uran sisällä ratsasteltiin taas. Tunti sujui ihan hyvin, Riku pysyi napakassa paketissa lähes koko ajan ja rytmi oli parempi nyt kun aikaisemmin. Laukkakin on saanut ihan selvästi voimaa. Väistöissä tosin tuli märkää rättiä naamalle - mä luulen, että Riku väistää, se siirtyy aktiivisesti sivulle ja siirrytään pisteestä toiseen, mutta yksi väistöön olennaisesti kuuluva asia puuttuu - Riku ei kuulemma astu ristiin :D Se vie jalan eteen, mutta ei ristiin enää siitä. Selkään on vaikea tuntea eroa näiden välillä, ainoastaan ehkä se, että homma on liian vaivatonta kun ristiastuntaa ei ole... No, tähän pitää nyt kiinnittää huomiota.

Maanantaina Riku seikkaili kentällä tulevan maastoilijan kanssa. Lainaan siis Rikua maastoseuraksi tallitutulle. Rikulle ei tee yhtään pahaa liikkua vaikka pari kertaa päivässä.

Eilen tiistaina olin koulutunnilla. Tunnilla teimme vastalaukkaa, käynti-laukka -siirtymisiä, keskiraveja, kokoamisia ja noin yleisesti ratsastimme askellajeja paremmaksi. Riku oli tosi mukava ja minun oli helppo istua selässä. Hyvä fiilis jäi tunnista, sain vaikutettua mukavasti ja hommat tuntuivat helpoilta. Mukavaa vaihtelua siihen, että hampaat irveessä ratsastetaan. Mikä siis sekin on hauskaa, mutta niin... Ähertämisen lisäksi on kiva päästä välillä fiilistelemään.

Tänään Rikua kävi hoitamassa fysioterapeutti. Alunperin minua kiinnosti se, että onko Riku jumissa oikeasta lavasta kun liikkuu mielellään se lapa ulkona. Fyssari soitteli minulle hoidon jälkeen, ja kertoi, että Rikulla oli aika massiivisia lukkoja eri paikoissa. Tuo jo mainittu oikea lapa oli lukossa, lisäksi löytyi lukko ristiselästä (onko se hevosella ristiselkä vai vain risti? No, joka tapauksessa) ja lanneranka oli myös pahasti jumiutunut. Niitä oli kuitenkin saatu hyvin auki ja ero pitäisi tuntua ratsastuksessa välittömästi. Vähän harmitti ja mietin, että olenko nyt jotenkin hangessa tai kokoamistreeneissä onnistunut hevoseni kipeyttämään näin kunnolla. No, täytyy nyt vain seurailla tilannetta. Yksi syy kipeytymiseen saattaa olla myös se, että Riku kaatui juoksuttaessa riehuessaan marrakuussa (?) ja siitä lähtien oli esimerkiksi tuon lavan kanssa ongelmaa. Seuraava hoitokerta on maaliskuussa ja nyt vähän aikaa liikutellaan kevyemmin.

Uuden vuoden aloitus

Uudenvuodenpäivänä meillä oli koutsin pitämä estetunti. Meitä oli tunnilla vain kolme, joten pääsimme jumppaamaan varsin tehokkaasti. Tunnin aiheena olivatkin siis erilaiset jumppatehtävät – innarikavaletteja laukassa, ravipuomeja ja pieniä esteitä erilaisilla lähestymisillä. Riku oli aika väsynyt, mutta imi kuitenkin mukavasti esteelle ja teki mukavalla sykkeellä hommia koko tunnin. Itsellä oli mukava fiilis mennä niin minimaalisten puomien yli, että pystyi tekemään tehtävät ajattelematta. Innari on myös hauska harjoitus siitä, että jään sillä usein tuijottamaan paniikissa puomeja/kavaletteja, vaikka en normaalisti esteillä vilkuilekaan alas. Oli hauska huomata, että kun nosti nenän ylös maasta, niistä kavaleteista selvittiin silti ;)

Keskiviikkona äiti kävi ratsastamassa Rikulla. Olivat menneet maneesissa koulua, Riku oli ollut kovin kiltisti.

Torstaina äiti meni sitten koulutunnille illalla ja minä tulin mukaan hevosenhoitajaksi ja takin pitelijäksi. Riku liikkui tosi kivan näköisessä muodossa ja iloisena tunnin läpi.

Viikonlopun suunnitelmissa on minun koulutuntini perjantaina, sitten lauantaina joko vapari tai kävelypäivä ja sunnuntaina sitten onkin valmennustunti.

Lomaviikko

Keskiviikkona kävimme äidin ja systerini kanssa tallilla. Systeri ratsasti tuntiponilla, jonka kanssa laukkasi iloisesti. Hyvä sis! Mutsi ratsasti Rikun, tekivät ihan tavallisen kevyen ratsastuksen. Liikettä tuli vajaan tunnin verran. Illalla kävin Rikun kanssa vielä estetunnilla. Koutsi piti esteratsastuksen teoriaa samalla kun minä hyppäsin esimerkkinä - tosin en niin kovin esimerkiksillisesti ;) Hyppäsimme Rikun kanssa pientä sarjaa ravilähestymisellä ja pysty-okseri linjaa (16,5m). Sujui mukavasti, vaikka välillä tuli valtavia jellonahyppyjä ;)

Torstaina kävin koulutunnilla. Tunnilla teimme pysähdyksiä ravista, vastalaukkaa ja ihan perustyöskentelyä. Kaikki muu sujui paitsi nuo pysähdykset, niissä "lösähdän" juuri ennen pysähdystä niin, että pysähdyksistä tulee tosi huonoja ja ikinä ei mene tasan. Noin muuten sujui hyvin, varsinkin laukka oli laadukasta, tahdissa ja kivassa muodossa.

Perjantaina Rikulla oli vapari ja se sai kengät jalkaansa vihdoin. Onneksi kengittäjä on niin hyvä, harmittaa vähän vähemmän se, että hän on niin kiireinen, että on vaikea saada paikalle ;)

Tänään liikuimme taas mukavuusalueen reunoilla ja lähdin maastoon. Kirpakka pakkassää ja selän päällä ollut loimi (Riku ei tykkää oikein siitä, että mikään osuu peppuun...) kevensivät takapäätä sen verran, että pukkeja tuli. Muistin kuitenkin pitää pään ylhäällä aina ravissa ja laukassa, joten pukkeihin ei tullut kunnon voimaa. Tunnin verran käytiin hangessa talsimassa, ja takaisinkin tullessa oli liikaa energiaa, olisi varmaan pitänyt käydä vielä toinen lenkki... Omat varpaat vain luovuttivat leikin aikaisemmin.