Superreissu Killerille 22.8.

Lauantaina meillä oli vuorossa reissu Jyväskylään Killerin raviradalle. Aamulla kamoja paketessa (onneksionneksionnneksi lähtö oli vasta kymmeneltä tallilta!) kuului useammin kuin kerran "Ollaan me kyllä hulluja", milloin kenenkin suusta. Reissuun lähtivät siis minä ja Riku, Laura ja Roni sekä ihanat Stella ja Ella hoitajiksi. Itse pääsin kisa-aamuna ihanan helpolla, koska Ella suostui letittämään Rikun, ja minä sain keskittyä siihen, että kaikki kamat pakkaantuivat mukaan.

Reissu Jyväskylään sujui ihmeellisen nopeasti yhdellä vessa/jätskitauolla höystettynä. Hevoset myös matkustivat rauhallisesti ja olimme perillä hyvissä ajoin. Hevoset ulos kopista, ja mahdollisimman varjoiseen paikkaan syömään vihreää. Kisapaikalla oli tukahduttavan kuuma, erityisesti verryttely- ja kisa-alueella koska mitään varjoa ei ollut. Tiesin, että Riku ja kuuma ilma eivät oikein sovi toisilleen, joten yritin pitää sitä varjossa mahdollisimman kauan ennen varsinaista suoritusta. Onneksi Rikun juottamiseen on nyt vihdoin löytynyt keino myös kisapaikoilla. Otan kotoa mukaan tuttua pellava/greenline -sekoitusta, johon lisään elektrolyyttiä ja suolaa kisapaikalla, ja keitän sen löysäksi velliksi. Näin saan ennen suorituksia ja niiden välissä vähän nesteytettyä Rikua. Suoritusten jälkeenhän se juo ihan vain vettäkin, ennen suorituksia pitää keksiä kaikkia kepulikonsteja.

Varsinaiselle verryttelyalueelle pääsi kolme ratsukkoa suorittavan lisäksi, mutta raviradan takasuoralla oli hyvin verryttelytilaa. Riku oli yllättävän terävänä ja pohkeen edessä koko verryttelyn ajan. Minä itse olin meinannut pyörtyä nestehukkaani edellisenä päivänä Miljan valmennuksessa, joten se, että hevonen ja kuski olivat samaan aikaan hereillä, oli ihana ja tervetullut yllätys. Ensin ratsastettiin luokka helppo A kenttäkilpailuohjelma nro 6, ja päätin jo verryttelyssä, että nyt en kanna hevostani metriäkään, nyt jätän sen kevyeksi ja pohkeen eteen.

Radalle mennessä fiilis oli todella hyvä. Valitettavasti minulla ei ole tästä radasta kriteekkejä, koska huomasin vasta kotimatkalla, että kukaan ei ollut huomannut napata niitä mukaansa, vaan ainoastaan helpon B:n kritiikkini oli mukana. No, pisteet ovat equipe onlinessa, joten sen avulla vähän analyysia.

Keskiravit lähtivät ensimmäistä kertaa pitkään aikaan radalla kunnolla! Toiselta tuomarilta 6,5 ja 6,5, toiselta 5,5 ja 6. En tosiaan tiedä, mikä noita pisteitä veroitti. Pohkeenväistöt ja voltit tasaista kutosta. Pysähdys tuli pisteen jälkeen, peruutukseen en saanut kunnolla valmisteltua (5,5 ja 5,5). Keskikäynti ei ihan niin matkaavoittavaa kuin joskus (7 ja 6). Laukannosto ja voltti vähän mitäänsanomatonta, tasaista kutosta. Kolmikaarisella pidätin hengitystä, että säilyykö laukka ja ratsastin huonot tiet (5,5 ja 6), mutta säilytin laukan jee! Keskilaukka vain 6, vaikka mielestäni oli ihan kohtuullinen. Toiseen suuntaan laukat suunnilleen samantyyliset, mutta se kolmikaarinen siis rikottiin pukittamalla vaihtoon, siitä siis 4.

Loppupisteet:
Askellajit 6 ja 6,5
Lennokkuus 5,5 ja 6,5
Kuuliaisuus 5,5 ja 6
Istunta 6 ja 6

Näillä toiselta tuomarilta prosentit 57,708% ja sija 21. ja toiselta 60,00% ja sija 10. Lähtijöitä luokassa 29, eli hajontaa jälleen oli tuloksissa. Mutta itse olin supertyytyväinen siihen, että sain esitettyä Rikun innokkaana, kevyenä ja työteliäänä - ei merkkiäkään sellaisista pysähdyksistä kuin kuukausi sitten Kellokoskella tai sellaisesta hyytymisestä kuin kesän alussa Hämeenkoskella. Ihanaa!

Hepat lepäilivät hetken ja ratsastajat yrittivät nesteyttää itseään ennen seuraavaa luokkaa, joka oli helppo B:0. Pidin verryttelyn vielä lyhyempänä kuin edelliseen luokkaan, eli tsekkasin vain, että kaasu ja jarru toimii ja taivutukset menevät läpi. Riku tuntui todella hyvältä, ja lähdinkin radalle lähinnä hölmönä hymyillen.

Alkutervehdykseen Riku tuli hyvin, mutta liikkeellelähdössä otettiin askel taaksepäin, josta toinen tuomari oikeutetusti rokotti pisteitä (6, 4). Ensimmäisen keskiravin ratsastaja yliyritti ja rikkoi aivan henkilökohtaisesti (harrrrmitti!). Voltista molemmilta 6,5, keskiravista toiselta tuomarilta 5,5 ja toiselta 6, jäi tosiaan ehkä hivenen vajaaksi. Voltti oli tahdikas, hieman pieni (6 ja 6). Kolmikaarinen sujui (7 ja 6,5), Kolme askelta käyntiä oli joko pehmeää (7) tai sitten pitäisi valmistella paremmin (6). Ratsastaja myöntää, että ehkä se oli vähän myöhään valmisteltu. Laukkaohjelma tasaista 6-6,5 suorittamista, peruutus sen sijaan ansaittu 5,5. Ja hups, unohtihan se ratsastaja radankin pari kertaa, joka näkyi pisteissä vaikka korjasin niin nopeasti, ettei viheltämiseen asti päästy. Ilmaiseksi annoin siis noin 10 pistettä pois, kuka niitä olisi halunnutkaan :D

Loppupisteet ja kommentit:
Askellajit 7 ja 7
Lennokkuus 6 ja 6,5
Ratsastajan asento 6,5 ja 6,5
Oikeat tiet 7 ja 6,5

C: "Tahdikasta ja siistiä esittämistä. Hieman lisää potkua perusliikkumiseen."
M: " Tahti ja muoto ok, huolellisuutta siirtymisiin, niissä muoto aukeaa."

Toiselta tuomarilta 62,4% ja neljäs tila, toiselta 60,6% ja kymmenes tila. Luonnollisesti sitten tällä ratsastuksella ensimmäinen ei sijoituunut, joka noiden unohduksien takia harmitti kyllä. Sen sijaan hevoseen ja sen suorittamiseen olin supertyytyväinen. On se kyllä hieno, tekee just oikein, kun ratsastaja tekee edes suurinpiirtein oikein.

Laurahan sitten tosiaan veti Ronin kanssa ässän hihasta tällä radalla ja voitti koko luokan! Iloisissa tunnelmissa ajeltiin siis kotiopäin tyytyväisten kuskien turistessa etupenkillä ja väsyneiden hoitajien nukkuessa takapenkillä ja herätessä vain syömään roskaruokaa.

Varsin onnistunut kesäreissu siis kyseessä.

Kisoja ja Pantsun valmennus

Nyt on todella tunnerikkaan, työntäyteisen ja rankan toukokuun jälkeen vihdoin opettajat vapautettu kesäkeskeytykselle. Mä olen nyt lomaillut viikon, ja täytyy kyllä sanoa, että jos meillä olisi ns. "normaalit lomat", en kyllä jaksaisi työtäni... On tämä sen verran rankkaa tämä irroittautuminen. Mutta silti siis rakastan työtäni, enkä haluaisi tehdä muuta. Kai mä tykkään elää vähän reunalla jaksamiseni kanssa ;)

Rikun kanssa on nyt puuhailtu mahdollisimman monipuolisesti kaikkea mahdollista parin viimeisen kuukauden aikana. On maastoiltu, hypätty ja puskettu sitä kouluakin. Käyty niin este- kuin koulukisoissa ja nautittu ratsastuksen tuomista fiiliksistä. On tehnyt hyvää.

Toukokuun puolen välin jälkeen koitti odotettu ja pelätty Piia Pantsun valmennus. Olen monena kesänä uhonnut, että haluan itsekin tuonne hyppäämään, ja nyt sitten lopulta menin. Osallistuin töitteni takia vain ensimmäisenä päivänä, joka on perinteisesti ollut ns. puomi- ja kavaletti + pikkuestepäivä.

75 minuutin puristus 30 asteen helteessä oli kova pätkä hevoselle. Ja toki ratsastajallekin, mutta ratsastaja enemmän sääli hevosta... Teimme reippaan alkuverryttelyn, jossa Piia katsoi kykyämme säädellä hevosen laukkaa. Lisäksi teimme hieman sulkutaivutusta ympyrällä sekä vasta-asetusta. Kouluratsastaja pääsi loistamaan ;) Tämän jälkeen hyppäsimme ympyrällä noin tuhat kertaa harjoitusta, jossa toisella puolella oli ristikot, joiden väliin tuli lyhyet kolme askelta ja toisella puolella ristikot, joihin tuli venyttäen kolme. Näitä välejä siis muunneltiin ja yritettiin löytää sopiva tahti. Tehtävä oli, kuten olin aiemmilta tunneilta katsonut, yllättävän haastava! Riku suoriutui tehtävästä muuten hyvin, mutta meidän yhteinen vinoutemme näkyi hyvin ajoittain väärään kulmaan ajautumisena ja silloin myös siinä, että pelkän sujumisen sijaan jouduin ratsastamaan välejä, jotta saimme oikean askeleen. Tätä ympyrää tulin ehkä n. 20-30 kertaa kokonaisuudessaan. Ja oli meinaan vaahdossa hevonen sen jälkeen... Tämän jälkeen muu ryhmäni jatkoi vielä kokonaiselle radalle, mutta minä säälin hevosta (ja vähän itseäni, meinasin meinaan pyörtyä ahdistuksesta), ja pyysin Piialta lupaa hypätä vain yhden linjan. Hyppäsin sitten pysty-okseri -linjan. Riku oli sen verran pohkeen takana, että olin tyytyväinen, että päädyin hyppäämään vain tämän yhden linjan. Valmennuksia on tulossa tänä kesänä vielä kaksi kaksipäiväistä, eli kyllä mä kerkiän ;)

Alla video pätkästäni, sekä Piian kommentteja lopuksi. Kuuluu myös mun onneton piipitys huonosta tasapainosta, johon ihana tuttu raati kuvaajan vieressä vastaa reippaasti että "Seliseli", kuten videollakin kuuluu. Kiitos :D Piia kuitenkin sanoi mulle vielä valpan lopuksi, että ongelma mun esteratsastuksessa on ainoastaan mun korvien välissä (kun nyt siis puhutaan tästä ihan matalalla harrastetasolla hyppäämisestä), ja sitä mun pitäisi seuraavaksi treenata. 

Kisoissakin on tosiaan käyty.

11.5. kävimme aluekoulukisoissa Porvoossa, jossa tosiaan tuomareillä oli B:ssä hyvin erilaiset näkemykset Rikusta. Riku hevosena jakaa mielipiteitä, samoin minä ratsastajana. En tiedä, minkä verran minun ylipainoni vaikuttaa - esteettiseltähän se ei tosiaan näytä kun tällainen pullukka ratsastaa. Yritetään tehdä sille asialle jotain ;)

Helppo B:n rata oli mielestäni ihan kelpo. Ei todellakaan mikään tajuntaaräjäyttävän upea, mutta ihan ok. En jotenkin saa sitä omaa fiilistäni koottua enää noille B:n radoille. Mä olen niin fiilispainotteinen ratsastaja, että mun on hankala ratsastaa ilman sitä omaa tsemppiäni. Helppo A:n rata oli aika kaoottisesti ratsastettu - unohdin radan kerran, vastalaukka pukitettiin rikki ja keskilaukka pukitettiin vaihdoksi. Siitä huolimatta osa pätkistä näytti aika hyvältä. Myöhemmin kun katselin paperiani, ennen laukkaohjelman rikkojen alkamista huonoin numero oli 6 ja siellä oli jopa seiskaa! Siis minulla, Helppo A -tasoisessa aluekisojen ohjelmassa! Huhhuh. Ilman rikkoja sijoitus olisi heilunut lähellä. Meno näytti kuvissa ja videolla paremmalta kuin kaikessa kaoottisuudessaan selkään tuntui.

Mahtavia ja upeita kisakuvia sain Miljan hovikuvaajalta Pekka Pietikäiseltä, valtavan suuret kiitokset!

Pohkeenväistöä

Jos joku ei arvannut, niin tää olis se keskiravi :D Eih en kestä tota mun takakenoa!

25.5. matkasimme lähitallille yhdistettyihin kisoihin, joissa siis puksutin B-merkin ja hyppäsin 80cm radan.  Jännitin tulevaa estekoitosta niin kamalasti, että koko kouluosuus meni ihan vain ajeluksi. Tuomari oli harvinaisen positiivinen ja palkitsi ajeluni kuitenkin huikeilla prosenteilla - reilut 68%. Huhhuh. Yksi huonoimmin ratsastamistani radoista. Positiiviset kommentit tulivat siirtymisistä ja keskiaskellajejen jälkeen tapahtuneista kokoamisista. Voittajan viedessä sinivalkoista kotiin huimalla 75 prosentilla, tällä suorituksella irtosi sija 3./15.

Kouluosuuden jälkeen odoteltiin esteosuutta ja panikoitiin. Yritin kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla keksiä, miten minun ei olisi ihan pakko mennä hyppäämään. Lopuksi kuitenkin sain itseni sisuunnutettua ja selkään. Esteverkka meni yhtä surkeasti kuin minulla aina - muutamaan esteen yli ilman mitään ajatusta. Hevosta sentään muistin kehua, kun se suoritti hienosti, vaikka ratsastajan ajatukset olivat ihan muualla. Sitten vaan radalle. Esteet näyttivät valtavilta, mutta jotenkin siellä radalla niitä ei sitten enää katsellut. Reipasta laukkaa ja yli. Muutamalle esteelle toin tosi huonosti, mutta Riku selvitti ne silti. Lopulta vasta uusinnan viimeinen este oli sellainen, josta Riku ei enää selvinnyt minun tuodessa sen siihen todella lähelle, ja se tuli alas. Mutta mä selvisin 12 hypyn radasta tasolla 80cm! Huippua! Yhdistetyissä tuloksissa olin lopulta kolmas, eli pronssia tuli.

1.6. kävimme pyörähtämässä aluekoulukisoissa Takkulassa. Riku oli ensimmäisessä verkassa jotenkin todella kummallinen, en saanut ratsastettua sitä ollenkaan avuille. Ja silloin kun ei suju, mä menen jotenkin ihan kuoreen, enkä kykene tekemään mitään. Lopulta päätin, että katson vain pari rataa alle ja otan vastaan, mitä tulee. Tämä päätös oli varmaan aika järkevä, koska yhtäkkiä omaa vuoroa odotellessa verkkapäädyssä palaset loksahtelivat kohdalleen ja Riku oli taas oma itsensä - vastaanottavainen ja iloinen. Radalla ratsastaja teki kaiken mahdollisen ryssiäkseen tilanteen - unohdin radan kerran ja noin muutenkin ratsastin huonoja teitä. Hevonen sen sijaan sai palautetta "valloittavasta luonteestaan". No, onhan se kyllä iloinen ja reipas ja täydellinen! Nippanappa jäätiin sijoitusten ulkopuolelle prosenteilla 61,196. Ilman unohdusta olisi rusettia pukannut, mutta mitäpä siitä. Nyt vaan ratsastaja radanopettelukurssille!

Helppo A:n rata oli mielestäni hyvä. Tasainen, laadukas ja energinen. Saimme lopulta raavittua kasaan prosentteja hieman yli 57, mutta tuomaroinnin tiukkuudesta kertoo varmaan jotain se, että tässä ilman rajoituksia avoimessa helpossa A:ssa vika sija meni 59 prosentilla. Itse olin rataan ja hevoseen supertyytyväinen.

Nyt vietämme muutaman viikonlopun kisataukoa. Urheilu jatkuu Piia Pantsun valmennuksessa viikon päästä, ja kisojen osalta sitten juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna ainakin Kummajaisissa. Nyt tosin oli Helsinkiin ilmestynyt ihana suomenhevosille avoin A, joten voi olla, että toinen Kummajaispäivä vaihtuu siihen. On noita B:n ratoja jo niin paljon päästy jumppaamaankin.