Ja taas onnutaan...

Viime sunnuntaina lähdettiin tosiaan estekisoissa käväisemään. Luokiksi valikoituivat tosiaan Riihimäen 1-tason kisojen luokat 65cm ja 75cm.

Riku oli kisapaikalla rauhallinen ja nautiskeli kaikki väliajat vihreää maasta. Itse olin myös innostunut ja keskittynyt. 65cm rata oli kiva, oikeastaan vain neljä erilaista linjaa, kahdeksan estettä, arvostelu A.1.0. Verryttelyssä Riku tuntui keskittyneeltä ja oikein hyvältä. Rata myös sujui ihan hyvin - nyt liikuttiin jo vähän paremmin eteen kuin kaksi viikkoa sitten Tampereella.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=FhuZr1Nk_sk

Rata on tässä videona kokonaisuudessaan, ei siitä siis sen enempää. Olisin alusta asti voinut ratsastaa vähän paremmalla tahdilla, mutta onneksi löysin jalkani jossain vaiheessa rataa, ja loppu oli alkua sujuvampi.

Radan jälkeen Riku söi hetken vihreää, ja radankävelyn jälkeen menin itse taas selkään. Ihan normaali verryttely, ja vielä juuri ennen radalle menoa yksi hyppy. Hyppy oli hyvä ja pyöreä, mutta raviin siirtäessäni tunsin Rikun ontuvan. Kävelin muutaman metrin ja kokeilin ravia uudestaan - ontuu voimakkaasti. Suoraan ilmoitus portille etten strattaakaan ja raviradan varikolle kylmäämään jalkaa sydän kurkussa. Reagoiva jalka oli siis oikea etunen (aiemmin kesällä meillä oli venähtänyt vasen etunen laitumella, oikea etunen on aiemmin ollut täysin vaivaton).

Siitä alkoi kylmäys- ja huolehtimiskierre. Jalkaa on nyt kylmätty useita kertoja päivässä ja turvotusta etsitty suurennuslasin kanssa. Joku aina välillä kokee hetkellisesti jostain löytävänsä jotain minimaalista turvotusta, mutta ei oikeasti mitään merkittävää. Ainoa merkittävä asia oli se, että sunnuntaina oikeassa jalassa tuntui kaviopulssi. Toivoimme siis, että kyseessä olisi alkava kaviopaise, jonka isku jalkaan olisi jotenkin aktivoinut kipeäksi (... joo tiedän, kuulostaa aika kaukaa haetulta). Seuraavana päivänä kaviopulssi oli hävinnyt, mutta Riku ontui edelleen. Torstaina kengittäjä tarkisti kaviot ja kengitti Rikun, ei huomautettavaa.

Riku ontuu vähän vaihtelevasti: joinain päivinä on täysin puhdas jopa suoralla ravissa, joinain hetkinä taas ontuu erittäin selkeästi käynnissä. Jonain aamuna tallilta on tullut viesti, että se ontuukin toista etusta. Tämän ontuman, joka vaihtaa puolta, kautta olenkin alkanut pohtia mahdollisuutta sädeluuontumaan tai kaviorustonluutumaan.

Riku on nyt viikon asunut taas karsinassa ja tarhaillut vain pienessä tarhassa. Riku on oma reipas itsensä ja selvästi täysin kyllästynyt tällaiseen tallipelleilyyn. Ensi viikolla on aika klinikalle tiistaiksi, pitäkää peukkuja, että (hoidettava) syy löytyy!

Tarina hevosharrastuksestani tänä kesänä

Töissä taas!

Niin hevonen kuin omistajakin. Itse palailin lähes 1,5 vuoden sairaslomalta pari viikkoa sitten takaisin töihin. Tahti on ollut huima ja työpäivän jälkeen on silmät sulkiessa huone pyörinyt päässä. Monet asiat ovat tässä välissä muuttuneet - onneksi ne tärkeimmät eivät. Oppilaat ovat edelleen loistavia, työkaverit ovat loistavia ja opettaminen ihanaa.

Varauduin tähän omaan armottomaan väsymykseeni myös talliarjen muodossa ennakkoon. Neurologi varoitteli, että kun aivot yhtäkkiä saavat näin paljon ärsykkeitä, joita ilman ne ovat pitkään olleet, voi väsyminen olla todella totaalista. Niin se on ollutkin. Usein työpäivän jälkeen olen nukahtanut sohvalle, josta noussut illalla vain sitä varten, että siirryn nukkumaan sänkyyn. "Pienet päiväunet" ovat neljän tunnin mittaisia esiyöunia, joiden jälkeen voikin jatkaa yöunet suoraan päälle.

Omat ratsastukseni olen näiden parin viikon aikana järjestänyt ennen kaikkea viikonloppupainotteiseksi ja sen lisäksi pyrkinyt käymään viikolla kerran koulutunnilla ja kerran maastossa. Äiti on käynyt myös omilla vuoroillaan niin este- kuin koulutunneillakin, ja vuokraaja on ratsastanut perjantaisin. Riku on siis saanut liikettä - ja minulla on hevostani törkeä ikävä, kun näen sitä niin kamalan harvoin!

Juuri ennen töiden alkua lähdimme tallikaverille seuraksi ja hyppäsin Tampereella 14.8. 70-80cm luokan. Kisareissusta ei jäänyt sen ihmeemmin kerrottavaa, Riku oli huippurauhallinen (jopa vähän liiankin rauhallinen), yksi puomi tuli mukaan perusradalta. Siinä en oikein videolta nähnyt selkeää syytä tiputukselle, en varmaan tukenut ponnistuksessa vaan tarpeeksi, joten hyppy jäi liian matalaksi.

Tässä hypyssä napattiin takapuomi mukaan. 

Seuraavaksi kisataan tänä viikonloppuna Riihimäen raviradalla. Arvoin pitkään ratojen kanssa. Luokat ovat tällä kertaa 65cm, 75cm, 85cm jne. Meillä ei ole nyt kesältä yhtään hyppykokemusta vähääkään isommista  (80cm ->) esteistä ja nyt olisi tarkoitus lähestyä Niinisalon kenttäkisoja ihan vaan positiivisella meiningillä. Koska viime radan jäin Tampereella ratsastamaan kuitenkin niin kässäri päällä, halusin ratsastaa kaksi rataa, jotta saisin mahdollisuuden suorituksen petraamiseen toisella radalla. Näinpä ilmoittauduin sitten hyppäämään 65cm ja 75cm, vaikka tuo 65cm kovin pieneltä tuntuukin.

Tarkoitus oli Riksun kisojen jälkeen pitää kaksi viikkoa kisoista taukoa ennen Niinisalon kenttäkisoja, mutta juuri äsken kutsuja selatessani törmäsin Hämeenkoskella järjestettäviin Derby-kisoihin, joissa osa hypyistä hypätään sänkkärillä! Nehän olisi ihan loistavat vikat kisat ennen kenttäkisoja. Pistetään harkintaan.

c. Aaveen.net

c. Aaveen.net

Aluedebyytti: yksi puomi ja yksi hylky

Viikko sitten sunnuntaina ratsastin ensimmäistä kertaa aluetason   kakkostason estestartin. Tai oikeastaan kaksikin. Lähdimme Rikun kanssa Urjalaan Suomenhevosten Kummajaisiin hyppäämään. Jännitys oli läsnä oikeastaan koko kisapäivän, mutta tällä kertaa ehkä kuitenkin hivenen paremmin hallittavissa, kuin vielä vähän aikaa sitten estekisoissa. Riku on nyt jäänyt laitumelle oleilemaan täksi kesäksi, koska selvästi siellä nauttii olostaan aivan hirveästi. Ratsastaessa virtaa on riittänyt riittävästi, eli ilmeisesti poika saa siellä levättyä tarpeeksi. Näihinkin kisoihin siis lähdettiin suoraan laitumelta.

Olimme paikalla huippuajoissa, sillä mukana ollut hevoskaveri hyppäsi 70 sentin luokan, jonka jälkeen oli 1-tason luokkana 80cm, jonka jälkeen oli sitten 2-tason 80cm, johon osallistuin. Riku hengaili kaikessa rauhassa kopissa siihen asti, kunnes päätin ottaa sen ulos juuri ennen kuin menin itse kävelemään rataa. Radalla oli muutamia itseäni ihmettäneitä teitä - ensin käännös ykköseltä kakkoselle. Ykkönen oli asetettu hieman koko rata leikkaa -tyylisesti lävistäjälle, ja siitä piti kääntyä ns. väärään suuntaan kakkoselle. Myös tie esteeltä numero viisi kutoselle oli sellainen, että siinä piti olla tarkkana - rytmikkäämpi reitti olisi mennyt toiseen suuntaan. Tuossa kohdassa katsoin muutaman ratsukon kohdalla, että kalliit maali/lähtölinjojen kamerat oli sijoitettu aika uskaliaasti, kun useammalla ratsukolla oli vähän kommunikaatiokatkosta sen suhteen, mihin ollaan menossa. Hyppyjä tuli ensimmäiseen vaiheeseen 10 (yksi sarja) ja toiseen vaiheeseen vielä 6 lisää.

Radan kävelyn jälkeen siirryin ensimmäisen ratsukon aloittaessa verryttelemään. Verryttelin kaikessa rauhassa ravissa ja laukassa ja otin muutaman hypyn. Olin valmis. Tässä vaiheessa tukijoukoistani tultiin sanomaan, että kai muuten huomasit, että siellä on kellojen kanssa ongelmia ja vasta ratsukko numero seitsemän menossa radalle. No, en ollut huomannut, luulin, että olisi kohta jo minun vuoroni. Käveltiin siis Rikun kanssa hyvä tovi, sitten otettiin vielä pari hyppyä ja mentiin odottelemaan vuoroa.

Rata oli ihan hyvä. Riku ei ollut mitenkään superinnoissaan, mutta reagoi apuihin oikein hyvin ja aina, kun ehdin itse ratkaista tilanteen, se kuunteli minua hyvin. Minulla oli hieman hankaluuksia ylläpitää tahtia, osittain johtuen siitä, että Riku oli hivenen tahmainen, ja lisämaustetta toi se, että rata ei ollut niin sujuvasti rakennettu, kuin mitä olen tottunut hyppäämään. Kakkosesteelle otettiin puomi kun unohdin tasapainottaa kaarteessa tarpeeksi, ja vikaan hyppyyn tultiin pohjaan kun tein turhaan painetta kohti aaltoa. Hölmönä kuvittelin, että koska se oli usealle hevoselle mörköeste, se olisi sitä myös Rikulle. Ei ollut, ratsastaja vain sotki rytmin. Radasta löytyy alta video.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=44wvjC_ZlcU


Ysikympin rata oli yhtä pitkä kuin kasikympin, mutta sujuvammaksi suunniteltu. Siinä oli jälleen 10 hyppyä ensimmäisessä vaiheessa ja kuusi lisää toisessa. Toisen vaiheen viimeinen este oli hauska "vaihtoehtoeste", eli esteeseen oli liputettu pysty ja muurinlaatikot vierekkäin, ja ratsastaja sai päättää, kummat hyppää.

Ysikympin  radalle tullessa Riku oli vähän väsähtäneen oloinen, enkä saanut sitä ihan kunnolla hereille. Ykköselle tuli kuitenkin ihan hyvä hyppy, kakkosena olleelle laineelle puskin taas vähän liikaa - ylitse kuitenkin. Kolmosena oli sarja, jolle Riku lähti ihan oikeasta paikasta vähän kaukaa, minä kuitenkin odotin pikkutikkausaskelta esteen eteen, ja en päässyt hyppyyn mukaan. B-osalle Rikukaan ei sitten ihan autopilotilla jatkanut, kun ratsastaja oli mukana kuin Mikki Hiiri merihädässä. Uusi lähestyminen ja sarjasta yli. Nelos-vitoslinjalta otettiin neloselta puomi mukaan, mä ehkä unohdin siinä vähän ratsastaa niin hyppy lähti liian laakana. Vitonen taas oikein hyvin. Kutos-seiskalinjalla meinasin eksyä, mutta löysin opaskoiran ja takaisin tielle. Kun siinä tyytyväisenä siihen, että este löytyikin, unohtauduin matkustelemaan ja samalla jalka jäi irti. Kasille pysähdyttiin siis myös ihan eteen, mä luulin viimeiseen asti, että Riku suostuu siitä kiipeämään yli, joten pysähdys tuli niin yllätyksenä, että melkein tipuin. Kampesin itseni takaisin ja hyppäsin esteen. Tuloksena siis hylätty.

Kun kysyttiin, harmittaako, niin on helppo tietenkin vastata, että harmittaahan se. Harmittaa, että tein noin tyhmiä ratsastusvirheitä ja jätin hevosen yksin. Olen kuitenkin tosi onnellinen siitä, kuinka paljon me ollaan yhdessä kehitytty - nyt mä uskallan ratsastaa kohti estettä, vaikkei hevonen ole äärimmäisen innokas tai menossa. Mua ei enää pelota. Sen huomaaminen on ihan uskomattoman hienoa.

Kysyin kotimatkalla autossaolijoilta, että "Saako olla tyytyväinen, vaikka tulos on hylätty?". Saa olla kuulemma. Ja niin mä olenkin. Viikon päästä kokeillaan uudestaan hommaa Tuomarinkylän Estejusseissa, katsotaan miten ratsastaja pysyy maailman parhaan suomipullan selässä silloin.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=1qGqTZsLRk4

Tässä muuten eräälle kommentoijalle kuva liivini "sisälapusta" :)

Laitumelta koppiin ja kisoihin - Stable Parkin harkkariestekisat

Tiistaina testailtiin Rikun kanssa ensimmäistä kertaa kisaamista ns. suoraan laitumelta. Lähitallilla Stable Parkin upeissa puitteissa oli esterataharjoitus, johon päätettiin suunnata. Taluttelin Rikun siis vartin matkan laitumelta tallille ja siitä suoraan koppiin. Rikun ilme oli ihanan innokas: "Mihin tällä kertaa mennään?".

Ajomatka Stable Parkiin kesti reilut parikymmentä minuuttia, ja paikan päällä suuntasin maksamaan lähtöni samalla kun Riku otettiin ulos kopista maisemia ihmettelemään. Juuri meneillään olevasta 50 sentin luokasta opettelin simppelin seitsemän esteen radan ja vaihdoin kuulumisia hetken. Rikulle kamat päälle ja äitin kanssa poika kävelemään siksi ajaksi, kun kävin kävelemässä oman ratani. Tällä kertaa korkeusvaihtoehdot olivat 50cm, 70cm, 80cm, 100cm ja 110cm. Hyppäsin tällä kertaa vain 80cm, koska 70cm tuntuu tällä hetkellä tosi matalalta, ja metri taas - no, liian metriltä ;)

Verkassa Riku tuntui oikein hyvältä. Se oli sopivasti jalan edessä, mutta ei mitenkään erityisen reipas. Kun pyysin reaktiota eteen, sain sen. Kun pyysin takaisin, Riku tuli takaisin. Hypyt olivat myös varsin onnistuneita, kerran kämmin lähestymisen viuhkaokserille, kun jäin itse tuijottamaan estettä edelleen miettien, että mites tällaiselle esteelle ratsastetaan, kun olisi pitänyt jo mennä...

Lähdin luokassa toisena, joten sain jäädä suorittavan ratsukon ajaksi radalle. Esteissä oli alla muurilaatikoita, porttia ja vesimattoa, mutten mitenkään erityisesti näyttänyt niitä, koska Riku ei yleensä ole mitenkään erityisen kiinnostunut erilaisista esteistä. Halusin myös näin harkkareissa harjoitella sitäkin, ettei aikaa ole aina näyttää kaikkia "pelokkeita".

Rata sujui varsin mallikkaasti. Ykkösellä ihan kiva hyppy, kakkoselle nypin turhaan vähän pohjaan, mutta ihan kohtalainen hyppy kuitenkin. Kolmosokserille kiva iso hyppy, josta jäi kaarteeseen hetkeksi ristilaukka - kolmos-neloslinja kuitenkin hyvä. Sarjaan tiesin ratsastaa vähän ajatuksella eteen, koska väli oli pidempi kuin mitä yleensä tunnilla hyppään. Se sujui kuitenkin hyvin. Kutos-seiska - ei ongelmia. Rata tuntui todella helpolta ratsastaa, eikä missään vaiheessa tullut mitään hätäahdistusta. Rytmi parani loppua kohden.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=X-YW0JvoIfQ

Koska kyseessä oli rataharjoitus, sai radan ratsastaa halutessaan samalla korkeudella uudestaan. Yksi ratsukko meni välissä, jonka jälkeen hyppäsin itse vielä muutaman hypyn - ihan vain sen takia, ettei äskeinen ollut sattumaa. Nyt rata lähtikin sujumaan hyvässä rytmissä, ja lopetin nelosesteen jälkeen tyytyväisenä. Hieno hevonen.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=_AyB1vZgADw

Koska kyseessä oli arvostelu A.0.0, Riku ansaitsi hienosta työstään rusetin. Ja omistaja ainakin hetkellisen mielenrauhan - myös laitumelta käsin voi treenailla.

Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata, että minulla on päällä jotain uutta. Ostin maastoestetreenejä varten itselleni turvaliivin. Kävin Valjas-Kolmiossa keskustelemassa vaihtoehdoista, ja Jaana ehdotti, että tilaisin sovitukseen Horse Comfortin uuden turvaliivin. Tilattiin, kokeilin ja ihastuin! Liivi on niin kevyt, ettei sitä edes huomaa päällä. Liivissä on edessä muutama "panssaripala" ja selkäosa on tehty moottoripyörävarusteissakin käytetystä D30-materiaalista. Tämä materiaali on pehmeä käytettäessä, mutta kovettuu iskusta - ja iskun jälkeen pehmenee taas, joten liivi ei siis ole kertakäyttöinen.

Liivi ei ole varmasti turvallisin mahdollinen, koska se jättää mm. hartiat ja kyljet täysin ilman suojaa (niiden kohdalla on vain kangas), mutta se ei häiritse ratsastaessa lainkaan! Itse muistan vanhan Racesafen turvaliivini jääneen mm. satulan takakaareen kiinni ja aiheuttaneen niin vaaratilanteen - tämä ei ole missään vaiheessa tiellä. Liivi on hyväksytty kotimaan kenttäkisoissa, joten päätin kokeilun perusteella ostaa sen itselleni. Nyt se on ollut minulla käytössä maastoesteiden lisäksi myös rataesteillä ja maastossa, koska se tosiaan on niin mukava, ettei sen käyttö haittaa lainkaan.

Liivin kokoa säädellään sivun vetoketjuilla, paloja voi siis ottaa pois ja lisätä. Kätevää! Hyvin pienet aikuiset varmasti mahtuvat myös lasten malliin.

Kisakausi avattu!

8 syytä sille, että esteratsastuskisat ovat kivempia kuin kouluratsastuskisat

1. Aikainen estekisaherätys ei ole yhtä aikainen kuin koulukisaherätys. Jos esteluokka alkaa kello 9.50, riittää, että olet paikalla 9.15. Paitsi tietysti, jos satut menemään ihan ensimmäisten joukossa. Jos koulukisaluokka alkaa kello 9.30, ja olet viidentenä lähtöryhmästä, lähtösi voi olla milloin tahansa 9.30-10.30 välillä, vaikka se laskennallisesti olisi noin kello 9.50. Olet siis paikalla viimeistään kello 8.15, jotta ehdit tsekata poisjäännit, kävelyttää kunnolla alle, olla ajoissa verryttelyssä ja yrittää epätoivoisesti muistella, kuinka päin sillä hevosella ratsastetaankaan.

2. Verryttely estekisoihin on paljon simppelimpää. Parhaassa tapauksessa kisajärjestäjä on suunnitellut verryttelysi hyvin valmiiksi: pääset radalle kahdeksan ratsukkoa ennen suoritustasi, ja sitä ennen olet kävelyttänyt hevostasi. Vähän ravia, vähän laukkaa, muutama hyppy. Jos satut mahtumaan, hyppäät ristikkoa, pystyä ja okseria ja lopuksi ratakorkeudella pari hyppyä. Jos et mahdu, hyppäät sen mitä mahdut, ja menet radalle. Koulukisojen verryttelyn suunnitteleminen on spekulointia ja murehdintaa: aina verryttelyaikaa on joko liian vähän tai liian paljon, pohja sellainen tai tällainen (esteverkassa sitä ei oikeastaan ehdi huomata), muut paljon hienompia ja kauniimpia ja laihempia. Et voi syyttää rajoitettua määräaikaa, jos et saa hevostasi avuillesi. Olisi pitänyt vaan itse ratsastaa.

3. Letitys. Tai paremminkin sen puute. Hevosen, joka pelmauttaa letit yön aikana täysin auki, omistajana koulukisa-aamu alkaa aina viimeistään puolitoista tuntia ennen lähtöä. Nyherrät kohmeisilla sormillasi täysin väsyneenä jotain etäisesti räjähtäneitä golfpalloja muistuttavaa hevosesi harjaan ja kiroilet katkeilevia kumppareita. Estekisa-aamuna nyppäset pari purua pois hevosen hännästä ja lähdet matkaan.

4. Estekisoissa ei voi syyttää tuomaria. Jos puomi putoaa tai hevonen lipsahtaa ohi, on se hattu vaan otettava syvemmälle kouraan ja palattava kotiin treenaamaan. Ei auta selittää, ettei tuomari koskaan oo pitänyt meistä, tai se ei selvästi pidä suokeista  tai varmasti valmentaa voittajaa. Ei auta ei. Esteratsastus ei ole mielipidelaji.

5. Vaikka pärjäisit, estekisoista pääsee joskus kotiinkin. Joku muukin on ehkä kokenut sen fiiliksen, kun lähdet aluekoulukilpailuihin, starttaatte kisapaikalle kello 5.30 pihasta ja ratsastat starttisi kello 8.00. Ja tämän jälkeen istut odottamassa 5-6 tuntia sitä, että tuliko sitä sijoitusta vai ei? Ja viimeinen ratsukko ratsastaa ohitsesi ja vie viimeisen sijan? Niin. Esteratsastuskisoissa ei tarvitse olla koko päivää.

6. Ja vaikka joutuisit odottelemaan, estekisoissa on mielenkiintoisempaa katseltavaa. Älkää käsittäkö väärin, mä rakastan katsella kouluratsastusta! Mutta en 40 suunnilleen samanaista HeB/HeA -tasoista rataa. Ei niissä ole mitään katsottavaa. Ei todella omassanikaan, ja sen takia en ihmettele, ettei kouluratsastusta oikein jaksa kukaan seurata. Sen sijaan esteratsastus on mielenkiintoista - tasosta välittämättä. Tänään seurasin suurella mielenkiinnolla, kuinka pienet ja isot hevoseläimet koikkelehtivat yli 50-60cm esteistä.

7. Estekisoihin on helpompi saada hoitaja, seuraa ja kyyti. Viitaten kahteen äskeiseen kohtaan: kuka nyt lähtee 12 tunnin tylsälle koulunylperrysreissulle, kun voi lähteä 4 tunnin napakalle estekisareissulle?

8. Kerrottuasi työkavereille, että vietit sunnuntain esteratsastuskisoissa, he ymmärrät mistä puhut. Kouluratsastus taas kuulostaa niin omituiselta, että sitä joutuu itselleenkin vakuuttelemaan, että joo, on siinä järkeä. Ratsastaa ennaltasuunniteltua reittiä pitkin aitojen sisällä samalla kun toinen arvioi, kuinka kivasti menee.



Kuten huomaa, olen aika innoissani siitä, että olen tänään käynyt todella hauskalla ja supernopealla kisareissulla Tampereella - reissu kesti reilun neljä tuntia, josta ehkä noin reilu tunti vietettiin kisapaikalla, ja loppuaika matkustettiin ja evästettiin reissun varrella porukalla. Oli mahtava avata kisakausi tällaisella kevyellä hyvänmielenreissulla!

Pikkasen muikeina

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=HoMjpU3GOpg

Ei se nyt ihan rytmissä mennyt - mutta hauskaa oli molemmilla, erityisesti kuskilla laukanvaihdoissa ;) Mutta nykyään mä saan sentään tehtyä ne vaihdot! 

Tosi hyvin ja tosi huonosti - Tampereen estekisat

Viime sunnuntaina käytiin paketoimassa kausi Tampereella Niihamassa 1-tason Drivereissa. Arvoin luokkia aika pitkään, mietin, hyppäänkö tutut ja turvalliset 70 ja 80cm, vain 80cm vai 80cm ja 90cm. Lopulta sain rohkeuspiikin ja ilmoitin meidät hyppäämään sekä 80cm, että 90cm radat. Onneksi ilmoittautumisaika loppui heti rohkeuspiikkini jälkeen, muuten olisin perunut osallistumiseni ysikymppiin heti... Mutta kuten Kristan kanssa juteltiin, ne 70cm radat eivät oikein anna enää mitään, 80cm on mukavasti mukavuusalueella, joten on hyvä hetki laajentaa sitä mukavuusaluetta. Näin ajattelimme. Näin ajattelemme edelleen, vaikka ei ehkä tulosten perusteella kannattaisi.

Pidin 80cm verryttelyn lyhyenä, jotta Rikulla jäisi intoa vielä 90cm radalle. Katsku kävelytti Rikua ensin ulkona, minä vain kävelin ulkokentällä ja varsinaisen verryttelyn hoidin kaikkinaan maneesissa, jonne pääsi kahdeksan ratsukkoa kerrallaan. Vähän ravia, vähän laukkaa, muutamia hyppyjä. Riku oli varsin innokkaalla päällä ja otti muutamia sivuttaislähtöjä erilaisista äänistä. Hypyt olivat kivoja ja pyöreitä.

80cm rata oli mielestäni mukava, sujuva, mutta kuitenkin sellainen, että piti olla hereillä, jotta muutamalle esteelle löysi hyvän tien. Tuttuun tapaan Riku villiintyi lähtömerkistä ja ekalle esteelle tultiin vähän enemmän hevosen kuin kuskin määrittelemässä tahdissa. Päätin jo ennalta, että nyt yritän koko radan muistaa, etten jää pitämään, vaikka tahti olisi minun mielestäni liian rivakka - mä kun tykkään mieluummin ratsastaa vähän alitemmossa kuin reippaammin. Ykkönen ylitettiin reippaasti, sen jälkeen haettiin päädyn kautta tie 2-3 -linjalle. Linjalle tuli viisi suunniteltua askelta, molemmat hypyt hyviä. Seuraavassa kulmassa Riku meinasi innoissaan ohjautua väärälle esteelle (kuten Muurahainen edellisenä viikonloppuna sanoi, ratsastajan pitää muistaa, että Riku EI tiedä mille esteelle ollaan menossa, eikä antaa sen kuskata valitsemalleen esteelle), mutta ehdin saada sen käännettyä sarjalle niin, ettei lähestymisestä oikeastaan edes näe, että meillä oli pieni kommunikaatiokatkos. Vitos-kutosväliin taas suunniteltu askel, sitten tarkkaa ratsastus seiskalle ja sieltä sitten pelottavan maneesinlaidan kautta vielä kasille.

Rata oli aivan huikean hyvä, ehdottomasti yksi minun parhaistani. Oikeastaan kaikki paikat olivat hyviä, laukat vaihtuivat esteillä enkä häirinnyt hevosta kovin paljoa ;) Tuloksena siis puhdas rata.

Jouluriku!

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=tKyiM-Ee_Rk

Koska ratsastin ysikympissä ison luokan lopussa, Riku meni koppiin odottelemaan luokan alkua. Ysikympin verkkaan otin samanlaisen ajatuksen kuin edelliseen, eli vähän hyppyjä, kunhan tulee hyviä. Yhteen esteeseen työnsin Rikun niin sisään (perinteinen "en näe askelta ja tuuppaan"), että siihen kiellettiin. Muuten hypyt olivat hyviä ja onnistuneita. Ei kun radalle. Tervehdin tuomaria, ja nostin laukan. Riku vinkaisi innostuksesta, ja huokaisin helpotuksesta - kyllä se vielä tämän radan jaksaa. Ensimmäiselle esteelle vähän juureen, siitä jäi ristilaukka alle. Ja kun videolta katson nyt tuota, en saanut näköjään ajoissa ratkaistua, korjaanko 1-2 -linjan aikana laukan oikeaksi vai menenkö ristilaukassa ja niinhän siinä sitten stopattiin radan isoimmalle okserille. Ihan vaan tosi huonosti ratsastettu tilanne, kun sitä nyt myöhemmin ajattelee. Ja kun kerran stoppaa, mä menen itse niin paniikkiin, että seuraavalla kerralla loppui vaan usko kesken lähestyttäessä ja kielto tuli jo kaksi askelta ennen estettä.

Noh. Ei kai siinä sitten muuta, kuin kotiin harjoittelemaan. Olin tosi pettynyt omaan ratsastukseeni, en lainkaan pettynyt hevoseen ja jotenkin tämä oli tärkeä reality check sen suhteen, että ihan tosi alussa tässä hommassa ollaan, kun pienetkin asiat sekoittaa mun pakan noin täysin. Nyt sitten treenataan, ja kokeillaan ensi vuoden puolella uudestaan.

Toisaalta, jos lähdetään siitä, että kauden ensimmäiset kisat lähitallilla kisattiin puntti tutisten tasolla 50cm ja 70cm, ja sen jälkeen on oikeasti edetty ihan hirveästi ja itseluottamusta on saatu tonnin verran, ei tähän voi olla pettynyt. Hiljalleen, rauhassa, kovaa treenaten ja kivaa pitäen me kyllä päästään meidän tavoitteeseemme. Lähitavoitteena on päästä useammassa 90cm radassa maaliin asti ja joskus (ei ensi kaudella) saada hyväksytty tulos metristä.

80cm sarja A-osa

80cm sarja B-osa

Kilpailukausi 2015

Kilpailukausi 2015 alkaa olla aikalailla taputeltu. On vielä mahdollista, että innostutaan lähtemään Niihamaan hyppäämään 13.12. 1-tason Drive In -kisoihin, mutta päätöstä ei ole vielä tehty. Katsellaan, saadaanko koppiin talvirenkaat, seuraa ja miltä hevonen tuntuu. Aikalailla katse on jo vuodessa 2016, siihen palaan myöhemmin!

Tammikuussa ei kisailtu.

Helmikuussa käytiin naapuritallilla Alaspäässä hyppäämässä 1-tasolla 50cm ja 70cm luokat. Kuskin polvea tutisi ihan kamalasti, oli armoton jännitys päällä. Riku oli todellinen vauhti päällä, hyvä että sain käännettyä esteille ollenkaan... 50cm luokasta kolautettiin yksi puomi mukaan, 70cm oli hidas 0/0.

Maaliskuussa käytiin Jokelassa kisaamassa 1-tason koulukilpailuissa. Luokiksi valikoitui K.N. ja B-merkki. K.N.:ssä oli hivenen ongelmia liian innokkaan hevosen kanssa, joka mm. pukitteli laukkaohjelmassa iloisena. Tuloksena kuitenkin 64,4% ja piste jäätiin sijoituksesta. B-merkissä taas löytyi mukavaa rentoutta, tuloksena reilut 66% ja luokkavoitto. Iloisissa merkeissä alkoi siis kausi kouluratsastuksen osalta :)

Tässä systerin kissa valmisteli Rikun kisahuopaan edellisenä iltana "Cat on Back" -vaikutusta. Vähän kuin Back on Track, mutta parempi!

Voitokas kotimatka Jokelasta - toinen on Rikun ja toinen tarhakaveri-Ripan

Huhtikuussa tuli kisattua kuntoon nähden liikaa. Tipuin 12.4. hevosen selästä, ja pääsin seuraavana päivänä sekavana kotiin sairaalasta. Luulimme tässä vaiheessa, että kyseessä oli "vain normaali" aivotärähdys, ja palasin kaksi päivää onnettomuuden jälkeen selkään. Olin aika sekava ja kipeä. 

Päätin siitä huolimatta lähteä seuraavana viikonloppuna kisaamaan taas Jokelaan, kun kerran oli seuraa ja kyytikin. Lopulta ratsastin vain yhden radan, päivän ensimmäisen luokan, eli helpon A:n. Oksennus meinasi tulla radan aikana, kun päähän sattui niin paljon, kun istuin harjoitusravissa. Unohdin radan kahteen kertaan, mitä en ikinä normaalisti tee. Tuloksena kiltiltä tuomarilta 58,6%. Samana viikonloppuna puksuttelin myös kaksi luokkaa kotona. En edelleenkään oikein tiedä miksi... Ne radat menivät kyllä ihan kivasti, ainakin videoiden perusteella. En itse oikein muista tuota onnettomuudesta seurannutta viikkoa... Tuloksena kolmassija (K.N.) ja voitto (He A:10) kotitallin harkkareista. 

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna kävin vielä Vesilahdessa kakkostason kisoissa, joista otettiin meidän tämän kauden ainoiksi jäänyt sijoitus 2-tasolla, sekä 60% ylitys kakkostasolla helposta A:sta. Kisapostaukseen pääset tästä.

Toukokuussa käytiin alkukuusta Lahdessa 2-tason koulukisoissa, vaikka edellinen yö olikin mennyt järkyttävässä oksennusmigreenissä. Jälkikäteen ajatellen se oli kyllä typerin päätös ikinä, mutta minkäs sitä jästipäälleen mahtaa... Prosenteille 57-57 ylsivät nämä suoritukset. Tarkempaan postaukseen ja aivovammapohdiskeluun pääset tästä.

Jokseenkin tuskaisen näköinen ratsastaja Lahdessa. (Kuva: Mari Ali-Raatikainen)

Kiitos sille, jolle kiitos kuuluu. (Kuva: Mari Ali-Raatikainen)

Toukokuussa keskityttiin sitten tämän jälkeen hyppyhommiin! Ensin hypättiin Riksussa 70cm & 80cm, kuskilla edelleen vetelät housussa, mutta hevosen suurella innolla tehtävistä selviten. Tuloksena kaksi 0/0 rataa ja kaksi kolmoissijaa. Postaukseen pääset tästä.

Tästä parin viikon päästä hypättiin kotona harkkareissa yksi 80cm tuloksella 0/0 (luokkavoitto) ja seuraavana päivänä kisailtiin Alaspäässä yhdistetyssä kisassa. Siellä tuli B-merkistä hyvin huteralla ratsastuksella hivenen auki 60% ja toinen sija, ja 80cm radalta yksi puomi alas. Tuloksena kuitenkin yhdistetyn kultaa. Postaus täällä.

Kesäkuussa sukellettiin kouluratsastuksen osalta pohjamutiin. Kuun alussa käytiin Hämeenkoskella 1-tason kisoissa kokemassa karmeimman ikinä ratsastamani kouluradan siihen mennessä... En saanut hevoseeni mitään otetta ja molempien ratojen jälkeen oli sellainen olo, että kouluratsastus saa hetkeksi jäädä. 

Ja niin se jäikin. Estekisojen suhteen jatkettiin seuraavana päivänä Riksussa luokissa 70cm ja 80cm, joista kummallakaan ei oikein löytynyt tahtia, mutta muuten radat olivat ihan ok. Ensimmäiseltä radalta 0 (arvostelu A.1.0 eli punavalkoinen rusetti) ja toiselta yksi puomi. Postaus Hämeenkosken & Riksun kisoista tässä.

Kesäkuussa kävimme vielä hyppelemässä Rikun kanssa Valkeakoskella ja Vesilahdella. Valkeakoskella teimme yhden kauden parhaan radan luokassa 70-80cm ja lisäksi minä hyppäsin elämäni ensimmäisen 90cm radan! Rataan mahtui yksi kielto ja yksi pudotus, mutta hyväksyttyyn tulokseen ratsastaja oli enemmän kuin supertyytyväinen! Postauksesta löytyy myös ratavideot. 

Vesilahdella saatiin paljon ajattelemisen aihetta. 80cm luokassa tuli turha tökkö yhdelle esteelle, täysin ratsastajan moka. 90cm radalla jäädyin, kun Riku kielsi taas, ja saatiin siitä tulokseksi meidän kauden ainoa hylsy. Pohdintaa syistä ja seurauksista löytyy täältä.

Heinäkuussa parin viikon kisatauon jälkeen tehtiin aika rankka kisaputki. Ensin oli Nastola-Riksu -kisaviikonloppu, jolloin ensin lauantaina käytiin Nastolassa 2-tason koulukisoissa yhden luokan verran. Nastolan kisoja ennen Rikulla oli useamman viikon tauko koulukisoista ja se oli tehnyt sille kyllä hurjan hyvää! Oli ihana ratsastaa hevosta, joka oli täysin mun mukana. Joo, kyllähän siellä oli virheitä, mutta ne oli meidän yhteisiä. Tulos oli karvan alle 60% ja ratsastaja oli hevoseensa maailman tyytyväisin. Postaus täällä.

"Hei näittekste kuinka hieno!" Nastola 11.7.

Seuraavana päivänä Riksun estekisoissa onnistuin alittamaan tiukan ihanneajan lähes kymmenellä sekunnilla (ilman estevirheitä) luokassa 70cm. Lisäksi yksi puomi tuli 80cm radalta mukaan. Kotimatkalla kuitenkin jälleen hevoseensa erityytyväinen kuski. Postaus täällä. 

Esteradalla oli huiman kivaa Riksussa!

Seuraavana viikonloppuna kisailtiin Esa Kuokka -suomenhevoscuppia Kellokoskella. Lauantain koulukarkeloista, joissa ensin HeA:n radan aikana pysähdeltiin useasti suoraan laukasta ihmettelemään milloin mitäkin, mutta HeB:n rata saatiin suoritettua suunnilleen ehjänä loppuun, voi lukea täältä. Lopulta HeB:stä tuli myös sijoitus. Kellokosken estekisoista voi tarkemmin lukea täältä. Silloin oli Rikulla kyllä superjännät paikat, mutta hienosti selvittiin yhdessä molemmat radat maaliin. 60cm luokassa tuli sijoitus, 80cm luokassa yksi ärsyttävä kielto. 

Kellokoski

Seuraavana viikonloppuna oli vielä viimeiset rutistukset ennen kisaputken loppua. Ensin kisattiin kotona pienissä 1-tason kisoissa luokka He B:0, joka voitettiin prosenteilla 66,6%. Seuraavana päivänä käytiin ihmettelemässä Riksussa pelottavia liputtajia 70cm luokassa tuloksella 0/9 ja 80cm luokassa otettiin sitten hidas "varman päälle" 0/0. Kisapostaus täällä.

Tapiiri ja omistajan ensimmäinen voittoloimi!

Elokuun alku pidettiin kisataukoa. Elokuun lopussa käytiin kaksissa koulukisoissa. Ensin käytiin Jyväskylässä iloisella kesäreissulla Lauran kanssa. Ratsastajan hyvä fiilis ei ilmeisesti välittynyt täysin radalle asti, mutta pääasia oli tietenkin se, että valtavasta helteestä huolimatta mulla oli iloinen ja työteliäs kaveri radalla mukana. Kisapostaus täällä.

Killeri

Lahden kisoista mulla ei ole muuta muistikuvaa, kuin että rata ei todella tuntunut niin huonolta kuin mitä pisteet kertoivat. Helpon B:n radan aikana onnistuin kyllä siis jostain syystä rikkouttamaan laukan raville ihan pariinkin otteeseen (hups...), mutta A:n radan kommentit jäivät kyllä niin harmittamaan toisen radan osalta, että suuhun jäi todella paha maku. Niin se vaan vaikuttaa, vaikkei saisi... Postausta ei reissusta ole, veetutus oli niin suurta!

Syyskuussa olikin edessä kauden päätavoite, aluemestaruudet, molemmissa lajeissa. Esteille hain tuntumaa syyskuun alussa reilun kuukauden estekisatauon jälkeen omissa seuranmestaruuksissa. Niissä tehtiin varsin kelpoisa rata, jossa otettiin 80cm luokassa yksi perusradalla alas. Tällä sai kuitenkin sennuhopeaa seuranmestaruuksissa. No, totuuden nimissä mainittakoon, että meitä sennujahan mestaruudesta kisasi kaksi kappaletta ;)

Aluemestaruusviikonloppu alkoi kouluratsastuksella. Olin ihan tyytyväinen rataan, vaikka kaikesta kyllä huomasi, ettei Riku ihan läpi ollut ja asiat jäivät puolitiehen. Kisoista on kuvia täällä. Onneksi aluemestaruuksissa pääsi kuitenkin tuulettamaan kaverin puolesta, kun hopea meni meidän seuran ihanalle Liisalle ja Toukalle. Liisa ja mä hevosteltiin samalla tallilla siihen saakka, kunnes Liisa ja hevoset muuttivat maalle omaan talliin. Tää laji on kyllä niin mainio, kun silloin, kun ei voi olla omasta puolestaan kovin onnellinen, voi olla toisten puolesta :)

Aluemestaruus 2015: huomioikaa etuletti!

Seuraavana päivänä pääsikin sitten olemaan ihan omastakin puolestaan kiitollinen ja onnellinen. Kiitollinen tästä hevosesta, jonka kanssa pääsee tekemään näin uskomattomia matkoja, suorituksia, oppimaan ja kasvamaan. Seuraavana viikonloppuna siis kisailtiin Niihamassa aluemestaruudet. Hyppäsin verryttelyluokaksi alle 70cm, joka oli onnetonta kampeemista ja punkeemista. Riku kuitenkin hienosti selvitti kaikki jalkansa aina esteistä ylitse, ja tuloksena olikin 0/0 ja neljäs sija. Sekä hyvä herätys kuskille - nyt pitäisi kerätä itsensä ja ratsastaa. Ja niin mä sitten keräsin, ja ratsastin. Lopputuloksena oli se, että me voitettiin Hämeen alueen aikuismestaruuskultaa. Aika huikeeta. Postaus ja ratavideo täällä. 

Mä ja mun täydellinen aluemestari

Syyskuussa kävimme vielä Kellokoskella, koska olin jääräpäisesti ajatellut, että koska Esa Kuokka -suomenhevoscupin viimeinen osakilpailu on vielä, on sinne mentävä. Lopputulos oli aivan jäätävä ratakuolema ja ratsastajan itsesyytökset - miksi tässä nyt näin kävi? Fiiliksistä voi lukea täältä. 

Kauden viimeiseksi koulukisoiksi jäivät syyskuun seuranmestaruudet, jotka olisin kyllä voinut jättää starttaamattakin. No, startattua tuli. Fiiliksiä ja blogissa aiheesta noussutta keskustelua voitte lukea täältä.

Lokakuussa ei kisattu. 

Marraskuussa käytiin hyppäämässä Niihaman Drive in -kisoissa 70cm ja 80cm, joissa 70cm yksi kielto ja 80cm 0 (arvostelu A.1.0). Postaus täällä.

Tilastoja: 

Koulustartteja yhteensä 23

Koulukisapäiviä yhteensä 15

Estestartteja yhteensä 24

Estekisapäiviä yhteensä 13

Sellainen kisakausi saatiin nyt siis paketoitua. Kirjoitan ensi kaudesta ihan erillisen postauksen, mutta sen verran sanon jo nyt, että muutoksia on tulossa... 

TRS:n estekilpailut 8.11.2015

Suunniteltiin vähän itsellenikin yllättäen vielä yksi kisareissu tälle vuodelle. Katselin sivusilmällä kisakalenteria, ja totesin, että nythän ehtisi vielä Niihaman hallikisoihin harjoittelemaan hallissa hyppäämistä. Seura oli helppo löytää, ja lopulta meitä starttasi tuttua porukkaa kolmen ratsukon verran hyppyhommiin.

Valitsin Rikulle luokiksi tutut ja turvalliset 70cm ja 80cm, koska en halunnut lähteä hallissa kokeilemaan sellaista korkeutta, joka on minun mukavuusalueeni ulkopuolella. Olihan tässä myös tätä hyppytaukoa hetki, joten oli senkin takia hyvä ottaa hypättäväksi luokat, jotka ovat hevoselle todella helpot.

Molemmat radat olivat mielestäni sellaisia, että niissä piti ratsastaa aika tarkkoja teitä. Se näkyi niin, että minun piti jo rataa kävellessä tehdä selviä ratkaisuja, että miten aion jonkin linjan ratsastaa, ja sen jälkeen keskittyä toteuttamaan se radalla. Toisella radalla tämä onnistui paremmin kuin toisella...

Rikun käyttäytyminen oli koko päivän ihan kymppi plus! Meillä oli Ellan kanssa yhteinen hevosenhoitaja, joten en saanut henkistä tukea verryttelyyn ulos sileälle enkä hyppyihin maneesiin tai mihinkään siirtymätilanteisiin, mutta yllättäen kaikki sujui vallan mainiosti, eikä Riku kysellyt lainkaan, että tarvitseeko mennä. Kopissa se seisoi vieraan hevosen seurana hyvin matkat ja toimi vielä kisapaikalla uuden vieraan hevosen turvahevosena. Suomenhevoset on jotenkin niin suomenhevosia. Rikulle tosiaan lastattiin vieras hevonen kisapaikalla koppiin viereen, ja molemmat olivat vain, että jaahas, tuossa on tuo heinäverkko, meilläpä on mukava eväsretki tässä. Ja sitten oltiin parhaita kavereita.

Riku oli jo ulkona sileäverryttelyssä superpöheänä. Kävelin ennen ensimmäistä luokkaa kunnon alkukäynnit ja verryttelin kevyesti ravissa molempiin suuntiin. Maneesissa sitten tein vähän laukkaa ja aloin ottaa hyppyjä. Otin lopulta verryttelyhyppyjä yhteensä kuusi, koska Riku oli niin hyväntuntuinen: se ratkaisi muutaman paikan itse kaukaa, mutta ehdin niihinkin hyppyihin mukaan, joten sekään ei haitannut. Radalla tuli sitten mieleen, että olisi varmaan pitänyt yrittää oikeasti ratsastaa hevonen molempien pohkeiden väliin ja kuuntelemaan, niin olisi ollut ratsastajalla enemmän sanottavaa asiaan...

Radalla Riku kävi todella kuumana, kun odottelin vuoroani, ja oli työ pitää huolta, etten sujahda suorittavan ratsukon alle, kun herra kuopaisi vuoroin pystyyn ja vuoroin kevensi takaosaansa. En kuitenkaan jähmettynyt täysin tästä pirteydestä, vaan aloitin harvinaisen keskittyneenä radan. Ensimmäiselle esteelle tultiin kaarteesta iloista neliä, sitten sain Rikun takaisin, mutta sitten se kuitenkin halusi ratkaista paikan kauaksi, ja ensimmäinen este ylitettiin hienolla loikalla. Pelkäsin hetken sen poistuvan kaarteessa takaisin verryttelyyn (niinkin on hallissa käynyt!), mutta ei sillä ollut sellaista ajatusta. Kakkoselta kolmoselle oli kaareva linja, jossa se, että linja oli pois päin verryttelystä ja kohti pelottavaa lasikahviota, jarrutti niin paljon, että suunnittelemani askelmäärä ei toteutunut. Kokonaiset hypyt kuitenkin. Neloselle tultiin taas niin hapiaa, että esteen jälkeen kuski oli vähän ihmeissään, että miten tällaisien jellonaloikkien jälkeen ratsastetaan. Yritin vaihtaa laukan ravin kautta, mutta lopulta päädyimme hyppäämään vitosen ravissa. Kutoselle minulla ei ollut kunnollista suunnitelmaa, joten ratsastin siihen huonon tien. Lisäksi juuri sillä hetkellä avattiin esteen takana ovi maneesista pois, ja Riku (ja ehkä myös kuski) keskittyivät katselemaan sitä. Siihen tuli siis stoppi. Uusi lähestyminen ja ylitse. Viimeinen linja laukkailtiinkin iloisesti kohti verryttelyä.

Tuloksena siis iloisesti vilistänyt poni, ratsastaja, joka oli kamalan tyytyväinen omiin reagointeihinsa ja neljä virhepistettä kiellon takia. Rata alla.

Linkki videoon; https://www.youtube.com/watch?v=6yA-O5qgZ5k

Radalta Riku pääsi kävelytyksen jälkeen yllämainitun seurahevosen kanssa koppiin odottelemaan seuraavaa luokkaa, jonka alkamiseen oli reilusti yli tunti.

Seuraava rata oli ihan yhtä täynnä tehtäviä kuin ensimmäinen, mutta koska olin tällä kertaa päättänyt, että teen ratkaisut jo radankävelyssä, oli se kuitenkin helpompi ratsastaa. Erityisesti mietin linjaa kakkosesteeltä kolmoselle, mutta päätin tiukasti, että ratsastan siinä ensin kolme askelta suoraan, ja sen jälkeen käännän hyvän tien esteelle, että ehdin näyttää sen kunnolla, se kun hypättiin vähän yllättävässä paikassa yllättävään kulmaan.

Verkka sujui taas hyvin, Riku oli terävä ja ratkaisi paikat edelleen mieluummin vähän kaukaa kuin läheltä, joka tarkoittaa sitä, että se on innoissaan tehtävistä :)

Radalla ykköseste oli sama kuin edellisellä radalla, mutta päätin lähestyä sitä toisesta suunnasta, jolloin siihen ei tullut niin pitkää lähestymisbaanaa, jossa kiihdyttää. Eka este hypättiin vähän läheltä ja sen jälkeen tehtiin Rikun bravuuri - pukin kautta laukanvaihto. Kakkos-kolmos -linjan ratsastamisesta olin todella ylpeä - sain pidettyä pään kylmänä, ja vaikka Riku vähän jarrutti kulmaa kohti, yli mentiin suunnitelman mukaisesti. Nelos-vitos -linja oli suunnitelman mukainen, kutosen jälkeen oli vähän laukanvaihto-ongelmia ja lähestyminen sarjalle ei ollutkaan sitten suorin mahdollinen. Sarjan jälkeen vielä superilmava laukanvaihto ja vikalle esteelle. Puhtaasti maaliin, molemmat osapuolet kamalan tyytyväisinä. Yhdessä me uskallettiin suorittaa rata pelottavassa hallissa!

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=G7ed31TXJ0w

Hyppyjen jälkeen jännitettiin vielä Ellan vikat suoritukset (kaksi hienoa nollaa) ja sitten lähdettiin kotiin. Lyhyt kisapäivä "naapurissa" venyi kuitenkin kahdeksan tuntiseksi rutistukseksi, mutta eipä se paljoa ketään haitannut, kun suoritukset menivät tällä kertaa näin hyvin.

Kamala kun mun koppi on likainen! Onneksi Riku on söpö. 

Tuore Hämeen alueen aikuismestari tässä, terve!

Tänään kello soi viideltä, ja hevonen oli pakattuna koppiin hieman kuuden jälkeen. Ei voi muuta kuin ihailla mun tukiporukan omistautuneisuutta! Mukana oli tänään poikkeuksellisesti myös mun maailman rakkain pikkusisko, oli huippua päästä jakamaan just tämä päivä Minnan kanssa.

Hämyistä oli aamulla

Hämeen aluemestaruudet ratkottiin tänä vuonna Niihamassa. Mä olin ilmoittautunut 70cm verryttelyluokkaan, sekä 80cm Hämeen aikuismestaruusluokkaan. Kisapaikalla oltiin sopivan rapsakassa ajassa, käytännössä kävin ilmoittautumassa ja vaihtamassa vaatteet sillä aikaa kun muut laittoivat Rikun kuntoon. Ella meni kävelyttämään Rikua ja mä opiskelemaan ekan luokan rataa.

Riku oli verkassa hyväntuulinen, mutta varsin lötkeä. Olin myös itse vähän pihalla, enkä saanut sitä ratsastettua mitenkään järkevään rytmiin. Siitä seurasi se, että 70cm luokka oli yhtä kampeamista, hevonen pelasti sitä mukaan kun kuski sähläsi. Saatiin siitä kuitenkin 0/0 ja lopulta aika riitti neljänteen sijaan. Palkintojenjakoja ei järjestetty luokista, ainoastaan mestaruuspalkinnot jaettiin (lähtijöitä päivän aikana hurja määrä), joten palkinnot noudettiin myöhemmin kansliasta.

Tässä välissä hyppäsin Rikun selästä hetkeksi alas pohtimaan, että mitäs nyt. Totesin, että en voi antaa hevosen tehdä kaikkia hommia, vaan mun on itsekin ratsastettava. Tällä ajatuksella siis radankävelyn jälkeen verkkaamaan. Ja johan rupesi paikat löytymään ja homma sujumaan, kun ratsastaja tajusi ratsastaa kunnon laukkaa hyvässä rytmissä kohti estettä. Ei se sen vaikeampaa ole.

Radasta en sen enempää turinoi, se on kokonaisuudessaan alla videolla. Olen tyytyväinen, tämä on sitä, mitä mä tällä hetkellä parhaimmillani pystyn esteratsastajana esittämään. Ei kovin kummoista, mutta en mä tätä hävetäkään aio! Arvostelu oli siis A.2.0 ja mun tavoitteena ratsastaa reipastempoinen rata, jossa ei kierretä koko maailmaa, mutta ei myöskään oteta turhia riskejä. Erityisesti arvostan laukanvaihtoa ennen vikaa estettä, mietin että en tasan vaihda ravin kautta, ja niin mä vain sain sen vaihdon tehtyä!

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=rwepBF86_hQ

Onni oli ylimmillään, kun ratani jälkeen tajusin, että olin mennyt Aikuismestaruusluokassa johtoon! Loppuun asti piti jännittää, mutta niin siinä vain kävi, että mä ja Riku voitettiin luokka ja ollaan Hämeen alueen aikuismestareita vuosimallia 2015! Woawoa kuin huikeeta!

Maailman ylpein kuski

Sori puhelinlaatu, mutta katsokaa Rikun ilmettä kunniakierroksella :D

Pähee rusetti, kiitos SRL Häme! Loimi oli myös hurjan hieno. 

On se mun hevonen vaan. Mutta joo, kyllä te tiedätte.

Voittoloimi! ... ja muita tarinoita pienistä iloista

Viikonloppuna on tullut naurettua aika paljon - hihitettyä, käkätettyä ja räkätettyä. Taas on tullut huomattua, että on mulla kyllä mahtavia kavereita ja ystäviä. Niiden kanssa on paras olla kisamatkoilla, mutta ihan vallan mukava myös törmätä tallilla ja tallin ulkopuolella. Ihana Aulankoporukka!

Lauantaina kisailtiin ihan omalla tallilla 1-tason koulukilpailuissa. Kisat alkoivat vasta kolmelta, joten yhden jälkeen päädyin kisapaikalle talkoilemaan. Ensin sain kunnian pestä kouluaitoja ja sen jälkeen toimia ensimmäisessä luokassa (ryhmäratsastus 4-vuotiaille) sihteerinä. Sihteröinti ryhmäratsastusluokassa oli erilaista ja varsin hauskaa. Ryhmäratsastusluokassahan siis ratsukot liikkuvat kouluradalla, no, ryhmässä. Eli siis tulevat sisälle jonossa ja suorittavat tehtävät jonossa. Tarpeen mukaan ratsukot saavat tehdä voltteja ja ympyröitä myös ohjelman ulkopuolelta, että saavat oman hevosensa rennoksi ja esitettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Ratsukot ratsastavat ennaltamäärättyä ohjelmaa, mutta mitään liikettä ei arvioida perinteisesti. Ratsukot saavat arvosanat käynnistä, ravista, laukasta, ratsastettavuudesta ja yleisvaikutelmasta. Tuomarointi vaatii tarkkuutta, kun pitää seurata monen hevosen osuutta samaan aikaan, ja sihteröintikin vaati papereiden välillä loikkimista ja tuomariraadin (kaksi tuomaria keskustelivat keskenään) tarkkaa seuraamista.

Seuraavan luokan, eli nuorille 5-6 -vuotialle hevosille avoimen helpon B:n sain lähes kokonaan katsella rauhassa, ennen kuin tuli aika itse lähteä hakemaan hevosta tarhasta. Vähän meinasi laittaa hävettämään, kun Riku oli koko kisojen ainoa letittämätön hevonen ja mä ainoa ratsastaja ilman valkoisia housuja ja muita kisaroippeita... En mä ollut ymmärtänyt, että kotikisoihinkin pitäisi panostaa!

Verryttelyssä olin vähän ulalla aika kauan. Onneksi olin varannut verryttelyyn enemmän aikaa kun yleensä, koska tiesin, että Riku saattaa olla vähän kadoksissa avuilta. Meidän kisavalmistautuminenhan sujui siis niin, että olin itse maanantaista torstaihin Pohjois-Suomessa reissulla, ja ratsastin itse yhden tunnin alle perjantaina, ja sitten kisoihin. Perjantaina Riku oli mulla huonosti avuilla, valui vähän vahvaksi (joo, itse jään pitämään) ja kuumeni. Lopuksi saatiin kuitenkin perjantainakin tehtyä ihan kohtalaista ravia, laukkatyöskentelyyn asti ei päästy... Lauantain verkassa jaksoin sinnikkäästi vaatia pohkeeseen reaktiota, pidätteeseen reaktiota, ja ikuisuudelta tuntuneen hetken hevosta jumpattuani, kaikki ikään kuin loksahti paikalleen juuri ennen radalle menoa. Lähdin siis todella hyvillä mielin suorittamaan rataa.

Radalla (He B:0) oli arvosanoja skaalalla 5-8. Tykkään aina kun skaalaa uskalletaan käyttää! Vitosen ansaitsin pysähdyksestä ja peruutuksesta, Riku nousi pois peräänannosta ja koko touhu oli kättä vasten. Arvosana 5,5 tuli lopputervehdyksestä, jonka ratsastin täysin linjan ohi - mulla ei yleensä ikinä käy sellaisia mokia, mitäköhän tää oli... 8 tuli keskikäynnistä (onhan se hienoa, nyt annoin Rikun itse kävellä) ja 7 molemmista ravivolteista, kolmikaarisesta kiemuraurasta, yhdestä laukasta raviin siirtymisestä ja molemmista keskilaukoista. Kaikki alapisteet olivat myös seiskaa.

Loppukommentit: Huolellista ratsastusta, hevonen hyvässä asennossa. Enemmän jäntevyyttä hevoseen, niin saat sen vielä näyttävämmäksi.

Prosentit olivat 66,6%. Tällä tuloksella tuli luokkavoitto. Ja tästä päästäänkin näihin yksinkertaisten ihmisten yksinkertaisiin iloihin. Luokkavoiton seurauksena sain voittoloimen. Siis VOITTOLOIMEN! En aio nyt yhtään välittää siitä, että a.) loimi oli jämä aikaisemmista kisoista ja sovittu hukattavaksi näissä kisoissa, b.) kisat olivat vain 1-tason kilpailut kotitallilla tai c.) luokkana oli HeB ja olen tuupannut näitä jo vuosia. Sen sijaan olen häpeilemättömän ylpeä ja onnellinen voittoloimestani, joka ei todellakaan ole mikätahansa rätti, vaan mun ensimmäinen voittoloimi! Rikulla niitä toki on edellisien omistajasiskosten kanssa hankittuna. Mulla ei ollut, NYT ON! Vaikka loimi on 20cm liian iso Rikulle, sitä ei hävitetä minnekään. Mä käytän sitä vaikka itse, jos ei Rikulle keksitä sille mitään käyttöä. Sen verran se on mulle tärkeä fleecenpalanen.

Jaa mikä takakeno? Mut hieno Riku!

"Anna sen vaan kävellä se keskikäynti"

Keskilaukkaa!

The voittoloimi

Suhteellisen retee ratsastaja

Voittoloimi lepattaa!

Tänään käytiin Riksussa estekisoissa. Koska mulla ei ole materiaalia näistä kisoista, kirjoittelen ne tähän samaan postaukseen. Kuvituksena kuvia parin viikon takaa estetunnilta.

Hyppäsin Riksun raviskalla tänään siis luokat 70cm ja 80cm. Satoi koko päivän enemmän ja vähemmän, varsinaisen kisakentän pohja kyllä mielestäni kesti sen todella hyvin, mutta verkan pohja kyllä muuttui liukkaaksi kaarteista. Otin hyppyjä vain sen verran, mitä oikeasti tarvitsi ja otin aika rauhallisesti muutenkin.

Heti 70cm radalla Riku oli sitä mieltä, että toisella sivulla on nyt jotain jännää. Meinasin jäädä edellisen ratsukon jalkoihin, kun Riku jäi törkkimään esteen eteen ja laittoi pakin päälle, kun ei halunnut mennä kohti raviskan katsomoa. Sain sen sinne lopulta, ja kun liputtamassa olleet tytötkin sanoivat pari sanaa, Riku rentoutui hieman. Ei siis muuta kuin tervehdys ja radalle. Koko perusrata sujui oikein hyvin, ei mitään kummallisia paikkoja tai arpomisia. Uusintaan yritin ratsastaa vähän uusintatietä, joka kostautui sarjalle kun yhden puuttuneen puolipidätteen takia otettiin A-osalta puomi. Eipä mitään, jatkettiin rataa. Tultiin kohti uusinnan vikaa estettä, joka oli siis ollut myös perusradan vika este, eli tuttu este. Ratsastin hieman linon vinjan tähän esteelle, koska se tosiaan oli tuttu ja oltiinhan nyt uusinnassa. Esteen takana nousi liputuslippu pystyyn, ja Riku pysähtyi niille sijoilleen. Hui kauhia, en mee! Ei muuta kuin uusi yritys ja ylitse. Tuloksena siis 0/8vp.

Kasikympin radalle mentäessä jännitin sitä, että pääsemmekö nyt pelottavan katsomosivun esteitä järkevästi - perusradan ja uusinnan viimeinen este oli sama kuin edellisellä radalla. Riku hyppäsi jälleen hyvin, mutta koko radan lävitse perustempoa oli hiukan liian vähän. Riku oli jännittynyt, vähän sisäänpäinkääntynyt ja minä en osannut siinä tilanteessa ratkaista tilannetta. Ylpeä olen siitä, että jokaiselle esteelle tuin hevosta riittävästi, eli teimme ehjiä ja kokonaisia hyppyjä, vaikka jännitti kamalasti. Tuloksena ehkä historian hitain 0/0. Kaikista esteistä päästiin ylitse, enkä jättänyt hevostani yksin radalle. Siihen olen kamalan tyytyväinen.

Ja vielä tyytyväisempi olen meidän tuntsatyttöihin, Ellaan ja Oonaan, jotka tekivät hienot 90cm radat näin tuntsareita edeltävänä viikonlopuna - nyt on hyvä lähteä tuntsareihin!

Kuvannut Sara Söyring, kiitos. Estetunti joskus heinäkuussa.

Kellokosken kisaviikonloppu, osa 2 - estekilpailut

Sunnuntaina jatkoimme kisaamista Kellokoskella. Riku napattiin suoraan aamuheiniltä pihalle syömään vähän vihreää ja heitin sille kuljetussuojat jalkaan. Sitten lähdimmekin liikenteeseen, tällä kertaa täyden auton kera. Tallilta lähti muutama innokas junnutyttö haistelemaan kisatunnelmaa paikan päälle. Horsy Teamin kisoja sietikin tulla katselemaan, buffetti oli erityisen hyvä ja tunnelma kisapaikalta todella rento ja tsemppaava. Toimihenkilöt jaksoivat kehua ja kannustaa meitä täysin vieraitakin ratsukoita, se on aina erityisen mukavaa.

Luokkavaihtoehdot olivat 40cm, 60cm, 80cm ja 100cm. Koska metri on vielä toistaiseksi (köhköh... Päästäänköhän sinne ikinä?) poissuljettu korkeus, ja halusin mennä kaksi luokkaa, valitsin luokikseni 60cm ja 80cm. Jälkikäteen katsottuna luokat olivat varsin hyvät, ja vaikka 60cm näyttääkin pieneltä, oli kiva päästä näyttämään erilaisia erikoisesteitä sellaisilla esteillä, ettei korkeus ollut edes kuskille ongelma.

Molemmat radat olivat mukavia ja loogisia. Ainoa paikka, minkä arvasin olevan hankala, oli este, joka hypättiin suoraan päin aitaa ja katsomoa sarjaväliin. Molemmat luokat olivat arvostelulla 367.1 ja rata vaihtui luokkien välissä, eli pääsin harjoittelemaan kaksi kokonaista rataa. Olen välillä jännittänyt ratojen opettelua nyt onnettomuuden jälkeen, kun muistissani on isoja ongelmia. Jotenkin ratojen opettelu on kuitenkin onnistunut yllättävän hyvin, ja tämäkään kerta ei tuottanut poikkeusta. Kunhan vaan keskityn ja katson muutaman muiden ratsastaman radan, muistan sen kyllä.

Molempiin verryttelyihin sain apua Boonukselta, joka oli henkisenä tukena ja Emmalta, joka Boonuksen käden ollessa kantositeessä teki varsinaiset esteiden muutokset. Riku oli verryttelyssä iloinen ja innokas, ja kaikki hypyt onnistuivat kivasti, itseasiassa molemmissa verkoissa.

60cm radalla Riku oli superjännittynyt. Se oli hieman pohkeentakana koko radan, mutta kuitenkin täysin ratsastettavissa, eli siis se selvästi halusi hypätä. Jännä kisapaikka aiheutti kuitenkin sen, että se oli supervarovainen ja pohti tiettyjä kohtia radassa. Ne eivät liittyneet esteisiin, edes niihin erikoisimpiin, vaan katsomon, tuomarirekan, yleisön, kaiuttimien tai muiden superjännien asioiden ohittamiseen. Esteet siinä välissä sujuivat oikeinkin hyvin.

Uusinnassa en pystynyt ratsastamaan mitään suunnittelemiani uusintateitä, vaan ratsastin sen samalla tavalla kuin perusradan. Lopputulos oli tuplanolla. Tällä sijoituttiin lopulta 20 lähtijän luokassa sijalle 3. Koko kolmen parhaan kärki mahtu neljän sekunnin kymmenesosan sisään, eli aika tiukkaa oli kärjessä tässä luokassa.

Tarkkaa keskittymistä

Palkintojenjaossa superylpeinä! (Kuva: Veera Kopakkala, KIITOS!)

Huutelin taas jotain vieraisiin pöytiin. (Kuva: Veera Kopakkala, KIITOS!)

Seuraavalla radalla meille kävi aika huono tuuri, sillä juuri, kun olin antanut laukkapohkeet ja aloittanut ratani, taivas aukeni ja vettä alkoi tulla kuin saavista kaataen. Pystyimme Rikun kanssa tästä vedenpaisumuksesta huolimatta keskittymään aika hyvin tehtäviin, kunnes tuli se yleisöä kohti hypättävä este. Huomasin jo lähestyessä, että Riku ei todellakaan keskity esteeseen, vaan se tuijottaa esteen yli esteen takana sadetta pakenevaa yleisöä. Ja pysähtyy. Kielloksi se toki tulkitaan, kun hevonen pysähtyy pari metriä ennen estettä, mutta se ei varsinaisesti liittynyt edes esteeseen millään tavalla, vaan siihen, että katsomossa tapahtui järkyttäviä asioita. Seuraavalla lähestymisellä päästiinkin jo tästäkin esteestä yli ja loppurata sujui puhtaasti. Yhtäkään puomia ei otettu mukaan, paikat eivät olleet meidän normaalia arpomista ja pohtimista (tai mun normaalia arpomista), vaan todella hyviä.

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tuo kielto harmita. Se harmittaa edelleen, ja kisapäivänä se harmitti ihan todella. Valitettavasti käyttäydyin myös niin typerästi, että ärähdin täysin turhaan omille tukijoukoilleni, jotka olivat siellä esteen takana liikkuneet juuri kun sitä lähestyin. Ihan kuin se heidän syynsä olisi. Minun pitäisi ratsastaa niin, että saisin hevoseni keskittymään tehtävään. Nyt se ei onnistunut, ja tuli yksi tökkö.

Sen sijaan olen supertyytyväinen siihen, että saimme Rikun kanssa ratsastettua näinkin ehjät radat radoilla, jossa oli aika paljpon erikoisesteitä ja joiden kisapaikka oli selvästi Rikun mielestä jännä.

"Este kaksi - pikkasen ripottelee, kyllä tässä selviää"

"Este viisi - Oho, hakekaa kajakit ja melokaa!"