"Jos ei mitään kuulu, niin..."

"...hyvin menee!"

Otsikossa olevasta lauseesta tuli minun ja mummoni välinen vitsi, kun joskus opiskeluaikoinani (köh, muutama vuosi sitten) ärsyynnyin, kun mummo koko ajan (=kahden viikoin välein) kehtasi häiritä kiireistä opiskeluaikaani (joo niin vissiin) soittelemalla ja kyselemällä kuulumisia. Mummo onneksi jaksoi suhtautua huumorilla, vaikka itsekin tajusin sentään heti puhelun jälkeen hävetä käytöstäni. On siitä saatu sitten myöhemmin kuullakin sen edestä ;)

Juuri nyt olen sen lisäksi, että olen oppinut hieman lisää käytöstapoja sitten opiskeluvuosieni, hirveän onnellinen. Onnellinen mun ihanasta hevosesta, jolla on ihan kamalasti virtaa, joka haluaa tehdä töitä ja tulee portille ilolla vastaan, valmiina hommiin.

Riku on ollut nyt reilun viikon erityisen iloinen ratsastaessa. Iloisella tarkoitan nyt siis hieman kuritonta ja vähän villiä. Pakkanen on selvästi purrut poikaan, tai niin kuin siskoni sanoo: "On tuullut pyllyreikään", koska takapuoli on ollut äärimmäisen keveä ja reaktiot nopeita. Maneesi paukkuu nurkistaan pakkasessa, ja siitä on saanut iloisia syitä poistua milloin milläkin tavalla. Pari kertaa olen ollut suhteellisen lähellä aisaantumista, mutta ilmeisesti jotain on Kristan jatkuvasta "kantapää alas!" -huudosta estetunneilla jäänyt selkärankaan, sillä jalat ovat pysyneet jalustimissa ja ratsastaja näin ollen selässä. Riku on lisännyt repertuaariinsa perinteisten "sivuloikka ja kääntyminen vastakkaiseen suuntaan", sekä "pukitus, pysähdys ja 180 astetta ympäri" -temppujen lisäksi myös liikkeen, jossa pukkisarjasta poistuminen päätellään sarjakeulimisella. Tokikaan järkevä suomenhevonen ei määräänsä ylemmäs keulaise, eli pomppiminen on lähinnä huvittavaa, kun etupää nousee noin 50 senttimetriä maasta ja laskeutuu uudestaan alas, noustaakseen taas ylös. Kaveri totesi Rikun itsenäistä alkuverryttelyä (minä yritin siis ratsastaa pitkin ohjin käyntiä, en tiedä mitä Riku kuvitteli tekevänsä) seurattuaan, että pitäisi alkaa myydä lippuja. Ei ole ratsastus yhtään niin tylsää katseltavaa kuin TV:ssä.

Kristan opit kantapäästä tulivat tarpeen myös tänään. Lähdimme maastoon rantateille ja ajatuksena oli ravailla ja laukkailla vähän energiaa pois rennosti. Tuuli oli navakka ja Riku onnellisen pörheä, mutta selvästi mielissään kun tajusi, mihin suuntaan tänään mentiin maneesin sijaan. Kesken reippaahkon laukan Riku yhtäkkiä pomppasi kolmisen metriä suoraan sivulle (seuraavalla kierroksella samaa paikkaa ohittaessa tämä tarkistettiin jäljistä - kyllä, siitä se tuli suoraa laukkaa ja yhtäkkiä oli toisella pientareella) ja pysähtyi. Järkytyksen aiheutti ilmeisesti se, että yhtäkkiä maassa olikin lumesta lähes paljas kohta. Tai sitten joku ihan muu. Mistä tästä huumorimiehestä tietää. Mutta pysyin selässä! Mikä on iloinen asia muunmuassa sen takia, ettei tarvitse mennä aivovammapolille selittämään, että tota niin no joo nääs, tipuin. Taas. Vaikka kiellettiin.

Treenailtu on ihan normaaliin tahtiin, 3-4 kertaa viikossa silmän alla ja loput sitten maastoiltu tai puomeiltu. Pidetty niitä vapareitakin, joita aikaisemmin vältin kuin ruttoa, mutta nyt uuden lähestymistavan myötä olen tajunnut, että ne tuskin meidän edistymistä jarruttavat. Ja tekevät hyvää niin kuskin kuin erirtyisesti hevosen päälle.

Mitään materiaalia ei ole tammikuulta, mutta koska koin juuri äsken oivalluksen liittyen esteratsastukseen ja omiin vaikeuksiini siinä, jaan pari videota joulukuun lopun estevalmennuksesta selventämään sitä.

Viime maanantain estetunnilla teimme hyvin samantyyppisiä tehtäviä kuin Muurahaisen (Anna Kärkkäinen) estevalmennuksessa 28.12.2015. Samat ongelmat näkyivät molemmissa estekerroissa. Teimme ympyrällä neljää estettä, joilla oli tarkoitus ottaa tietty askelmäärä väliin. Maanantain valmennuksessa se oli 3 ja Muurahaisen valmennuksessa neljä. Tuo kolme oli Rikulla normaalia laukkaa, ja tahti pysyi aika ehjänä (pari kertaa onnistuttiin tulemaan kahdella kyllä silti). Tuo neljä Muurahaisen valmennuksessa taas oli tosi vaikea, ja nyt videota katsellessani tajuan oikeastaan paremmin, minkä takia se tuntui niin vaikealta. Kun hevonen on menossa, minä jään estettä lähestyessä killumaan vähän jalustimille ja pitämään ohjasta, ja esteelle taas "sukellan", vaikka kavaletti olisi kuinka pieni vain. Tämän takia kaksi askelta esteen jälkeen olivat isompia ja vähemmän hallinnassa, kuin kaksi askelta ennen estettä. Askeleet eivät ole symmetrisesti ratsastettuja. Silloin kun väli on sujuvampi, lähestyn paremmassa rytmissä ja asennossa ja en ylimyötää esteelle. Tässä siis pohjustuspuhe tälle valmennusvideolle, joka alkaa valitettavasti kesken tehtävän kun kuvaava ja oli myös esteidennostotehtävissä (kiitos siitä!).

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=5IT3AcaFMYE

Tärkein huomioni on ollut nyt sitten se, miksi Riku kieltää ajoittain yllättäen esteelle. Kieltäytymistä tapahtuu noin pari kertaa kuussa treeneissä, ja aina vain kerran, ja sen jälkeen esteestä päästään ylitse. Olen nyt löytänyt toistuvan kaavan - este jolle otetaan tökkö on okseri, yleensä tasaokseri, joka on tyhjä alta. Minä jään tuijottamaan estettä ja sen sijaan, että ratsastaisin hyvässä rytmissä esteelle, nyplään sinne kädellä ylimääräisen askeleen. Jos olen itse reippaasti menossa, Riku hyppää tästä huonosta paikasta. Jos este on mielestäni iso tai olo on epävarma, Riku pysähtyy siihen. Tilanne ratkeaa, kun joku käskee tukea jalalla. Näin kävi myös maanantaina. Kun katsotte nyt tätä joulukuun videota, kiinnittäkää huomiota siihen, kuinka erilailla ratsastan pystyille ja oksereille. Oli muuten tosi silmiäavaavaa katsoa nämä videot maanantain estetunnin jälkeen, jolloin oikeastaan tunnistin ensimmäistä kertaa tämän minun okseripelkoni. Ongelma on tunnistettu, nyt sitten vaan pitää opetella jättämään tuo askel pois ja ratsastaa rohkeammin. Parasta kun tässä lajissa on näin paska eiku tässä lajissa on niin paljon opeteltavaa, että aina voi ottaa vaan seuraavan asian suurennuslasin alle!

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=z7T5BBhLH_s

Ei kun seuraavia treenejä kohti!

Ps. Jos pitkästä parisuhteesta eroamisessa on paljonpaljonpaljon ikäviä ja huonoja juttuja selviteltävänä (vaikka hyvissä väleissä ja yhteisymmärryksessä juttu pääteltäisiinkin), niin on siinä jotain positiivistakin. Nimittäin tämä.

Kyllä. Siinä on Rikun huovat nätisti järjestyksessä sillä hyllyllä, missä ennen oli puolison vaatteet. Nyt ei tarvi enää kouria vaatekaapin alanurkkaa ja ottaa huopaa, joka sattui käteen osumaan. Ah.

Kuinka monta mokaa mahtuu yhteen valmennukseen...

No aika monta! Jo valmennuksen aikana vähän nauratti, että miten pystyykin kämmäämään näin paljon, ja nyt muutaman päivän jälkeen naurattaa vielä enemmän. Jos lähiaikoina estetreenit ovat olleet vähän sellaista iloista ilotulitusta, tällä kertaa ne eivät sitä olleet.

Sunnuntaina 6.12. olimme siis jälleen Anna Kärkkäisen estevalmennuksessa. Muurahainen käy meillä valmentamassa noin kolmen viikon välein, ja minä olen ottanut nyt henkilökohtaiseksi tavoitteekseni saada meille kasattua aina silloin myös esteryhmän kouluryhmien lisäksi.

Sunnuntaina siis rakensimme seuraavanlaisen radan maneesiimme.

Alkuverryttelyn jälkeen aloimme tulla kavalettikokoisina harjoitusta niin, että hyppäsimme ensin päädyn pystyn, sitten pitkän sivun okserille ja siitä päätypystylle. Riku kävi superkuumana ja lähti aina kavalettien jälkeen iloisesti nelistämään. Tehtävä oli niinkin yksinkertainen kuin ratsastaa koko matka samassa laukassa ja ylittää kavaletit. Pääsin kuitenkin itse harrastamaan kontrolliharjoituksia, koska Riku vaihtoi molemmissa kierroksissa pitkän sivun kavaletilla aina laukan. Laukka tuli korjata nopeasti ravin kautta. Koko tämän harjoituksen ajan (jota saimme Rikun kanssa toistaa monta kertaa :D) minua nauratti kamalasti Rikun ihana sinkoilu - se oli niin kamalan iloinen näistä vakavastiotettavista esteratsastustehtävistä. Muurahainenkin totesi, että on huippua nähdä se noin hyväntuulisena, mutta ei silti saisi olla kuriton ja kuskata...

Seuraavaksi tulimme kiemuraa, jossa riitti ratsastajalle pohdittavaa. Piirsin taas teille hienon ratapiirroksen!

Eipä tämäkään näytä paperilla niin haastavalta kuin luonnossa! Mutta siis tätä kiemuraa tultiin pari kertaa molemmista suunnista. Riku ei oikein malttanut odottaa ensin ja oli kovasti itse ehdottelemassa mikä este olisi kiva hypätä, mutta rauhoittui kyllä sitten kuuntelemaan. Aika nopeasti kaarteet imivät mehut intoilevasta pojasta ja vauhti tasoittui.

Minulla on muutamia videonpätkiä, joita Stella ystävällisesti esteidennoston ohessa ehti ottamaan, ja tässä on vika kierros kiemuralta kuvattuna. Hypystä päädyn pystylle tulee aika hauska, kun Riku yllättää valitsemalla paikan kaukaa n. 30 sentin korkuiselle esteelle... Ei ollut kuski ihan valmistautunut ;)

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=u8jyVQXZNeQ

Tämän jälkeen aloimme tulla varsinaista rataa, josta superhieno ratapiirros tässä.

Päädyissä olevat pystyt jätettiin noin 60cm korkuiseksi, muita nostettiin sinne 80-90cm maihin. Tulimme Rikun kanssa radan kahteen kertaan, ja molemmat radat olivat rytmiltään epätasaisia. Riku oli selvästi väsähtänyt, ja sen takia se mieluusti heitti vielä pienen askeleen ennen estettä kun välit eivät oikein sujuneet eteen. Aika paljoin sai ratsastaja pyytää ja patistaa, että kaikesta päästiin lopulta ylitse. Samalla kun laukasta katoaa sujuvuus, häviävät myös laukanvaihdot esteillä, nyt niitä junnattiin useammassa välissä.

Ohessa video päivän viimeisestä radasta, jonka jälkeen Muurahainen sanoi, että kovasti tekisi mieli pyytää vielä tulemaan uudestaan, kun jäi niin paljon korjattavaa, mutta hevosella on bensa sen verran loppu, ettei viitsi vaatia määräänsä enempää. Olin ihan samaa mieltä. Tehtävät suoritettiin kuitenkin, tällä hetkellä aavistuksen raskas pohja ja alun kaarreharjoitukset ja iloittelu veivät mehut totaalisesti.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=puT6GqXnREw

Riku on kyllä jännä, kun siltä loppuu tuo vauhti ja kunto niin totaalisesti ja yhtäkkiä! Ensin mennään tuli hännän alla ja hevosen intoilun takia vähän liikaakin, ja sen jälkeen yhtäkkiä on bensa niin lopussa, että kone vain yskii. Sileällä Riku jaksaa paljon paremmin, mikä oli meidän onni esimerkiksi Piia Pantsun valmennuksissa. Siinä missä monet hevoset olivat aika loppu jo alkuverkan jälkeen, Riku jaksoi sen hyvin, ja hypyt siihen perään myös.

Nyt on siis tarkoitus kasvattaa talven aikana hyppykuntoa - yhden varsinaisen estetreenin lisäksi viikottaiseen estetreeniin lisätään yksi estejumppapäivä, jolloin tehdään puomeja, kavaletteja ja jumppasarjoja pienillä korkeuksilla.

PS: Etsinnässä leiripaikka ensi kesäksi mulle, äitille ja Rikupetterille! Suosittele hyvää, ei tartte olla Aulangon veroiset puitteet tai opetus, mutta kuitenkin kunnon ratsastusta, ei mitään täteilyjä ;) Ja mukaankin saa tulla leireilemään, isommalla porukalla hauskempaa!

Piia Pantsun valmennukset 23-24.11.

Harmittelin kuukausi sitten, kuinka ihanaa olisi päästä hyppäämään Piia Pantsun valmennukseen pitkästä aikaa. Esteratsastus on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän, ja tuntuu, että olen nyt vihdoin sellaisessa tilanteessa, että pystyn muuttamaan jotain ratsastuksessani myös esteillä. Jonkinlainen rauha on löytynyt. Sellainen, ettei tarvitse olla koko ajan kamalan huolissaan, vaan asiat sujuvat omalla painollaan ja minulla on sellainen olo, että asioihin pystyy vaikuttamaan.

Asian harmitteluni liittyi siihen, että koska valmennukset ovat aika hinnakkaita, ei minulla yksinkertaisesti ollut rahaa sellaiseen luksukseen juuri nyt. Tässäkin tilanteessa on huiman hienoa, että tällaisellä 29-vuotiaalla (synttärit olivat muuten eilen, viimeinen vuosi kahdenkympin puolella pyörähti käyntiin!) on ratsastuksesta yhä vaan innostunut äiti. Päädyin siis valmennukseen aikaisena joululahjana. Ja täytyy sanoa, että tämä oli kyllä tämän joulun paras ja antoisin lahja!

Eilen maanantaina aloitimme siis iltapäivällä Rikun kanssa urakkamme. Olin pyytänyt päästä mahdollisimman helppoihin ryhmiin, ja näin olimme ensimmäisenä päivänä ryhmässä oli Rikun lisäksi nuoria 4-7 -vuotiaita hevosia. Piia halusi meidät alkuverryttelystä asti keskittymään siihen, että hevoset liikkuvat tasaisella tuntumalla molempien ohjien välistä pohkeesta kohti ohjaa. Minun perivirheeni on jäädä erityisesti estetunnin verryttelyssä säätämään kädellä kaikkea mahdollista, ja siihen Piia puuttui napakasti heti tunnin alusta. Sain mielestäni korjattua asiaa aika hyvin niin, että Riku oikeasti pääsi vertymään itse, ilman sitä, että minä yritin jatkuvasti kantaa sitä. Ylitimme kulmissa olevia yksittäisiä puomeja ensin ravissa, jonka jälkeen nostimme laukkaa. Teimme ravi-laukka-ravi -siirtymisiä niin, että jokaisen siirtymisen jälkeen tuli varmistaa, että hevonen liikkui ilman ratsastajan jatkuvaa työstämistä omassa tasapainossaan pohkeiden välissä. Tämän jälkeen jäimme laukkaamaan pidempiaikaisesti ja ylitimme kulmissa olevia puomeja niin, että väliin otettiin viisi askelta. Huolellisen alkuverryttelyn jälkeen Rikun laukka oli todella helposti säädeltävissä, ja kaikki välit oikeastaan onnistuivat.

Tätä työskentelyä teimme jonkin aikaa, että innostuneet nuoremmat hevoset saivat välit myös onnistumaan. Tämän jälkeen tulimme muutaman yksinkertaisen pikkutehtävän pienillä esteillä. Ensin hyppäsimme puomi - 2 askelta - pysty -linjan, josta jatkoimme päätyyn laukkapuomeille (väliin neljä askelta), siitä kokorataleikkaa -linjalle, jossa pysty - 3 askelta - ristikko-okseri ja taas päätyyn puomeille, jossa väli neljä askelta. Tämä sujui Rikulta oikein hyvin, se oli hyvin pohkeen edessä, laukat vaihtuivat ja homma tuntui juuri niin helpolta kuin näillä esteillä kuuluukin. Alla on tästä radasta video, tällä kertaa myös Piian kommentit kuuluvat, koska maneesissa käytettiin kuulutusjärjestelmää, eikä korvanappeja.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=xzwu-YCS6X4

Tämän jälkeen hyppäsimme vielä viimeiseksi pienen radan, jossa tulimme ensin saman esteen kuin äsken ensimmäisenä, mutta toisesta suunnasta, niin, että nyt rata alkoikin pysty - 2 askelta - puomi (tämä este puuttuu videolta, kun kuvaaja ei ehtinyt mukaan). Tämän jälkeen okseri - 3 askelta - pysty ja yhden askeleen pysty-pysty -sarja. Sen jälkeen mentiin vielä päädyn puomit. Videolla on myös pätkä mun ja Piian keskustelua radan jälkeen. Taas kaikki tuntui helpolta, oli jotenkin hyvä fiilis, paikat löytyivät ja homma sujui. Piia sanoikin loppupalautteessaan, että nyt ei ole kyllä syytä mihinkään paniikkiin, koska hevonen on kamalan positiivisesti ja rauhassa mun kanssa tekemässä hommia. Siltä se tuntuikin. Kotiläksyksi sain edelleen oman istunnan parantamista niin, että kantapäät pysyisivät esteiden välillä paremmin alhaalla ja ohja pysyy lyhyempänä.

https://www.youtube.com/watch?v=Tfro2VqH5ww

Näiden hyppyjen jälkeen päätettiin ensimmäisen päivän valmennus ja lähdettiin kotiin nukkumaan, koska tiistaina meidän aika valmennukseen oli Rikun kanssa kello 6.30. Huhhuh!

Tänään siis aloitettiin aamuhämärissä hommat. Ryhmä oli jonkin verran muuttunut edellisestä päivästä, ja nyt mukana oli ihan kaikenlaisia ratsukoita. Piia pyysi meitä ensin verryttelemään hevosia niin, että ne saivat rauhassa lämmetä pohkeesta eteen. Eli ensin ravasimme ja laukkasimme niin, että hevoset etsivät itse oman tasapainonsa rauhassa. Tämän jälkeen työstimme muutamia siirtymisiä niin, että ne olivat tasapainoisia ja hevoset siirtymisen aikana ja välittömästi niiden jälkeen avuilla. Riku tuntui todella miellyttävältä ratsastaa ja olin ajankohdasta huolimatta hyvin hereillä. Piia sanoikin, että Riku on suomenhevoseksi harvinaisen miellyttävän näköinen hevonen ratsastaa. En oikein tiennyt, olisinko ollut enemmän harmissani hienon rodun takia vai hyvilläni oman hevoseni takia, joten päätin sitten keskittyä vain siihen, että Riku on hieno ;)

Tällä kertaa hypättiin selkeästi enemmän. Aloitimme muutamilla yksittäisillä hypyillä, joiden jälkeen meidän piti ratsastaa hevoset pehmeästi avuille, kuuntelemaan ja liikkumaan omin jaloin. Riku oli todella hyvin näissä hypyissä ratsastettavissa! Alla videolla yksi esimerkki pompuista.

https://www.youtube.com/watch?v=TxzfT53eq6s

Tämän jälkeen hypättiin rata palasissa. Ensin tultiin sama hyppy kuin ensin yksittäisenä esteenä, jonka jälkeen hypättiin kokorataleikkaa -linjalla pysty - viisi askelta - okseri. Sen jälkeen vielä Piian sanojen mukaisesti "organisoitiin laukka" avuille. Kuulostaa varmaan tosi tylsältä, mutta olin näihinkin hyppyihin tosi tyytyväinen! Riku oli kivasti avuilla, ei painunut pohjetta vasten esteiden jälkeen suuremmin ja hypyt tuntuivat rennoilta.

https://www.youtube.com/watch?v=99pEMwkGQX0

Seuraavaksi tulimme radan loppuosan, eli yhden askeleen okseri-pysty -sarjan, viiden askeleen pysty-okseri -linjan ja kahden askeleen pysty-okseri -sarjan. Tällä radalla sattui minulla askelvirhe tuonne viimeiselle sarjalle, jossa en nähnyt ensimmäiselle osalle etäisyyttä, päädyin vähän lähelle ja näin jäimme sitten kauaksi toisesta osasta, johon tuli erikoinen hyppy, jossa ratsastaja ei pysynyt ihan mukana. Korjattiin se sitten toisen kerran, ja silloin se tulikin oikein mallikkaasti.

https://www.youtube.com/watch?v=9CTt1vOC_mI

Viimeiseksi tulimme koko rataa. Kauhukseni tajusin jossain vaiheessa, että sen jälkeen, kun Piia oli nostanut ensin esteitä muutamalle muulle ratsukolle, hän nosti niitä vielä lisää mulle ja Rikulle. Päätin kuitenkin, että minähän en Piia Pantsulle voi vastaan rutista, ja tulin radan kiltisti omasta mielestäni jäätävän isona. Oikeasti se oli noin 90cm-100cm korkuinen, mutta jäätävältä se tälle kuskille tuntui! Omasta rimakauhustani huolimatta kaikki meni aika hyvin. Viitosesteelle jäädyin itse kun en nähnyt askelta, enkä ollut menossa esteestä yli. Näin ollen Riku pysähtyi tälle radan pienimmälle esteelle kerran. Seuraavalla kerralla kuitenkin mentiin ylitse, ja kaikki oli hyvin. Kierroksesta jäi kiellosta huolimatta aika hyvä fiilis, koska tiedän, että jos olisin vain itse uskaltanut vähän kannustaa ennen estettä, Riku olisi kyllä selvinnyt siitä. Muuten paikat löytyivät kivasti ja tekeminen tuntui helpolta.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=LQR4GC4Y98c

Sain kyllä tosi paljon intoa harjoitteluun näistä kahdesta päivästä! Piia muisti minut kesältä 2014 ja oli oikein tyytyväinen siihen, kuinka paljon ajatusta ratsastukseen on sen jälkeen tullut. Olen ollut hyvässä opissa, mikä pitää kyllä paikkansa, kiitokset vain opettajille!

Talven kotiläksyinä seuraavaa:
- Oma istunta, kantapää alemmas (huom! 2 reikää lyhyemmät jalustimet kuin olen tottunut), ohjat kunnolla käteen ja käsi rauhalliseksi
- Jos iskee paniikki, tuijota esteen taakse, ei estettä
- Jos ei ole askelta, pohje kiinni ja vähän liikkeen taakse, odota hyppyä ja luota siihen, että se tulee sieltä kyllä
- Voimaavoimaavoimaa!
- Treeniä!

Kysymykselleni, voitaisiinkohan me ensi kaudella selvitä jo kunnialla niistä 90cm radoista Piia lähinnä nauroi. Tämä tarkoittanee sitä, että kunhan kuskin pää kestää, niin me selvitään kyllä.

Valmennuksen jälkeen Riku ehti tarhaan jopa ennen tarhakavereitaan, joten yhtään Rikulle tärkeää tarha-aikaa ei mennyt hukkaan ;) Nyt sitten loppuviikon aikana tehdään kevyttä palauttelua, ja perjantaina tuleekin fysioterapeutti Tuulia Luomala tsekkaamaan Rikun. Viikonloppu otetaan siis hyvinkin rauhaksiin.

Anna Kärkkäisen estevalmennus ja allekirjoittaneen taidetta...

... eli syyt, miksi minusta ei tule koskaan esteratsastajaa, eikä kuvataiteilijaa.

Tänään koitti Rikun kovasti odottama päivä; päivä, jona esteet palasivat tiellemme. Esteitä kohtasimme hyvinkin konkreettisesti tänään Anna Kärkkäisen estevalmennuksessa. Olen viimeksi hypännyt Annan silmän alla reilu vuosi sitten, joten väliäkin oli ehtinyt kertymään! Kouluvalmennuksissa sen sijaan olen käynyt säännöllisesti noin kuukauden välein.

Nivelpiikityksestä oli kulunut sen verran aikaa, että päätin uskaltautua estehommiin. Eläinlääkärihän sanoi, että täysin normaaliin liikutukseen olisi saanut palata jo 1,5 viikkoa sitten, mutta päätin odottaa vielä hetken ennen kuin aloin hyppyhommiin ja varmistaa, että Riku tuntuu normaalilta sileältä. Normaalilta tuntui, joten tänään pääsimme siis hyppäämään.

Sanoin Annalle heti alkuun, että ei olla päästy hetkeen hyppäämään, ja sovittiin, että otetaan tämä kerta kevyemmin. Lämpimäksi heittäytynyt ilma tekikin Rikulle kepposet, ja se hikoili maneesissa valtavasti! Riku kestää huonosti nopeita lämpötilanmuutoksia, ja nyt kun ilma lämpeni yhtäkkiä kymmenellä asteella, oli olo selvästi vähän tukala. Sitä tosin ei varsinaisesti hypätessä huomannut, herra oli hyvinkin tuli hännän alla painelemassa kohti tehtäviä heti, kun tajusi mistä oli kyse!

Tässä ihan omin pikkukätösin askarreltu ratapiirros päivän harjoituksesta. Tai siis eihän tämä nyt mitään kerro, paitsi sen, että esteitä siinä on. Ja nuo oksereiden vieressä olevat viivat merkkaavat muuten esteitä, eivät puomeja. En muistanut sitä merkata. Epäonnistuminen.

Riku oli siis todella intopiukeena esteratsastusharrastuksestamme, ja koska minulla oli ollut hetken estetauko, minun oli hankala tukea sitä tasaisempaan rytmiin. Niinpä lähes tunnin läpi esteille milloin otettiin miniaskeleita juureen ja milloon lauottiin vaikka kuinka kaukaa. Mutta hauskaa oli!

Hei kattokaa nyt tätä mun ratapiirrosta :D Hyvin saatte selvää, eikö niin? Ei ole ihme, että oppilaat joskus koulussa sanovat, että hei ope, ei tartte piirtää, me ymmärretään ilmankin... Joka tapauksessa, kuten yllä olevasta, hyvin havainnoillistavasta kuvasta näette, tulimme vastakaartona yksittäistä estettä ja sitten saman linjan kaksi kertaa, eri suunnista vain. Mutta mitä mä tätä teille selitän, näettehän te kuvastakin. Ja jos jollain on ongelmia selvän kaavion kanssa, alla on vielä video.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=nKmr2Fyi78U

Tulimme toiseen suuntaan linjan kuudella, kun Riku ei ollutkaan ihan niin paljoa menossa kuin ekojen hyppyjen perusteella kuvittelin, mutta takaisinpäin lennettiin sitten viidellä. Videolla on myös Annan kommentit mukana, tällä kertaa kun ei käytetty niitä korvanappijutskia.

Olisko tää kuva vähän parempi? Olisko? Yritin ainakin piirtää vakaammalla kädellä. Nyt tultiin täyskaartona esteitä ja sitten sitä toista linjaa. Ekaa hyppyä ei ole videolla kun kuvaaja ei ollut skarppina.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=88FJzU-jB0E

Nyt oli tarkoituskin tulla ekaa linjaväliä kuudella, eli siis tuo toisen kerran linjan viisi on ihan hevosen oma ratkaisu tilanteessa, kuskilta ei kysytty.

Luulitteko jo päässeenne näistä? Tämä taidonnäyte esittää sitä, että ensin tultiin suora linja, ja sitten lävistäjät. Lisäksi sain sakkokierroksen kun jäätiin Rikun kanssa ihmettelemään esteen takana ollutta koulutunnilla ollutta hevosta, joten ei saatu sovittua askelta 3-4 -väliin. Sakkokierroksella saatiin.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=HrSOyQqmJjo

Ja vielä kerta. Sama alku kuin äsken, sitten linjat toisista suunnista. Tein ylimääräisen ympyrän kun en mahtunut reitille kun siellä oli tungosta, ja vikan linjan korjasin vielä erikseen. On se ihme, että puomit pysyy paremmin kannattimillaan kun ei roiku kaulalla!

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=kghdm3tG06k

Sellaisia koikkaloikkia tällä kertaa. Oli kyllä huippuhauskaa, jos ei nyt niin tyylikästä sitten, Mutta Annan sanoin: "Hienoahan se on, jos halua löytyy!". Ja niinhän se on, huomattavasti mukavampi hypätä tällä Rikulla, kun sillä reilun kuukauden takaisella haluttomalla hevosella, jolla laukka jäi jatkuvasti vääräksi tai ristiin. 

Playsson.net: Mikael Wahlmanin klinikka 16.8.

Olin saanut kunnian tulla kutsutuksi ratsastamaan Mikael Wahlmanin klinikalle Korpikylän ratsastuskeskukseen Hollolaan sunnuntaina. Alunperin vastasin kysymykseen tulostani pienen epäröinnin jälkeen niin, että tulen, jos ei tule niin paljon osaavampia tarjokkaita, että meitä ei tarvita. Penina totesi, että kaikki saavat suorittaa omalla tasollaan, joten ei tarvi osaamattomuuttaan hävetä. Yleisesti ottaen toivoisin toki aina, että suomenhevosia edustamaan tulisi ennen kaikkea sellaisia ratsukoita, jotka todistavat, että suomenhevoset ovat hienoja urheiluhevosia JA niitä voi ratsastaa kauniisti. Rikuhan toteuttaa tuota ensimmäistä osaa, mutta ratsastaja on vielä matkalla siihen siistiin vaikuttamiseen. Onneksi kaksi muuta suokkiratsukkoa olivat huomattavasti meitä pidemmällä yhteistyössään, joten suomenhevosten ryhmä ei roikkunut lainkaan meidän harteillamme. ;)

Olin varannut Rikulle päiväkarsinan Korpparista, koska päivästä oli tulossa pitkä. Heti saavuttuamme kävin viemässä Rikun karsinaansa tutustumaan vierustoveriinsa, ja me lähdimme katselemaan aikaisempia ryhmiä. Paniikki oli tässä vaiheessa huipussaan - ajomatkalla jo rupesi jännittämään, mutta siinä vaiheessa kun katselin toisten hyppäämistä, meinasin unohtaa hengittää. Lähdinkin melko pian takaisin Rikun luokse, koska arvelin, että rauhoitun kyllä, kun pääsen hommiin. Se olikin aika pitkälti totta, sillä Rikun harjaamisen ja kuntoonlaiton jälkeen kentällä kävellessä ei enää ahdistanut yhtään niin paljoa. Omaa tukijoukkoani valui paikalle juuri ennen h-hetkeä, ja oli ihana nähdä niin monta tuttua kasvoa paikalla. 

Klinikka pidettiin maneesissa, mikä oli meidän kannalta oppimistilanteena loistava. Riku jännittyy helposti vieraassa maneesissa, ja minulla ei ole kamalasti vielä kokemusta siitä, kuinka vaikuttaa siihen, kun se jännittyy. Nytkin maneesissa oli monia asioita, jotka aiheuttivat hieman jännitystä - erityisesti hassun muotoiset ikkunoista syntyvät auringonläikät maassa, sekä maneesin peräseinässä pyörivä ilmastointipropelli. Aloitimme työskentelyn lähes heti ravipuomeilla, joiden aikana Riku oli selvästi jännittynyt, ja reagoi niin kuin jännittyeessään tekee - jää hitaaksi pohkeelle. Miksu ohjasi minua pitämään parempaa rytmiä niin ravissa kuin laukassakin, ja sitä kautta rentous alkoi löytyä. 

Aluksi työskentelimme kavaleteilla ja pikkuesteillä. Ensimmäinen videonpätkä on meidän ensimmäiset hypyt. Huomaa, että ratsastaja pelkää innarikavaletteja ja siksi käyttää niitä hyvin harvoin... Videoiden alussa on lähes jokaisessa vähän volttausta, koska en osannut muokata sitä videosta pois, ja tekninen tukeni on Saksassa matkalla. Tyydytään siis näihin. 

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=WJjxCOQ6YJM

Hetken päästä kavaleteista nostettiin pikkueste ja jatkoimme linjan tulemista näillä pienillä esteillä. Seuraavalla videolla on alussa selostus siitä, miten Miksu halusi minun korjaavan edellistä ratsastusta - eli siis piti ratsastaa väli viidellä kuuden sijaan ja saada näin parempi laukka sarjalle. 

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=j0o0yRoINRk

Lopuksi hyppäsimme pientä rataa. Radan korkeus oli noin 90cm-95cm, eli minun mielestäni aivan JÄÄTÄVÄ. Selvisimme kunnialla kuitenkin kaikesta. 

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=Pm6gSdWGmXs

Lopuksi Miksu vielä pyysi minua korjaamaan radalta kaarteen kakkoselta kolmoselle, koska Riku painui siinä kaarteessa lujasti sisäpohjetta vasten, ja näin tultiin vähän liian uusintamaisesti se kaarre. 

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=XHslCo5OcHc

Ja siihen me sitten lopeteltiin, ja hengissä selvittiin! Olin äärettömän ylpeä jälleen kerran hevosestani, joka vieraassa paikassa ja jännityksestä jäykän ratsastajansa kanssa suoriutui näin hienosti. Kokemus oli tosi kiva, ja paikan päällä oli positiivinen ja tsemppaava tunnelma. Tällaisia hyvänmielen oppimiskokemuksia me tarvitaan lisää! Huikea kiitos Playsson.netin porukalle ja erityisesti Peninalle kutsusta saapua mukaan. Mennään kyllä jatkossakin, jos kutsu käy. 

Kuvia tulee myöhemmin mahdollisesti, jos saan niitä jostain. 

Pieni tallikoiraoppilas Kössi kaivoi itselleen kuopan katsomon alle. Hyvä kuoppa tuli. 

"Miksi sä valitset sen vaihtoehdon, että ratsastat huonosti?"

Olen lähiaikoina saanut aika paljon oivalluksia ratsastuksen parissa. On jotenkin pysäyttävää saada oppia tästä ihanasta lajista lisää erityisesti silloin, kun oppimiseen liittyy joku oma ajatus - niin, että valmennuksessa kuulee jotain ja sen saa yhdistettyä omassa päässään niin, että siitä saa ratsastukseen oikeasti jonkun sellaisen aidon tunteen, josta on apua.

Olin pari viikkoa sitten Piia Pantsun valmennuksessa, jossa Piia puhui siitä, että jokainen etäisyys on ratsastettava. Ei ole reilua hevosta kohtaan, jos ratsastajalla ei ole suunnitelmaa etäisyyden suhteen. Alkeisestekurssin jälkeen ei ole enää sallittua "ratsastaa tolppien väliin ja toivoa parasta" vaan ratsastajalla on oltava suunnitelma. Hän ottaa myös vastuun omasta suunnitelmastaan - jos hänen suunnitelmansa ei toimikaan (eli etäisyys epäonnistuu), ei se ole hevosen vika. Etäisyyksien ratsastamista on kuitenkin harjoiteltava. Jos yrität ratsastaa etäisyyttä, ja epäonnistut, opit (toivottavasti jotain). Opit jotain rytmistä, omasta hevosestasi, laukasta, siitä miltä epäonnistunut etäisyys näyttää muutaman askeleen päästä. Jos sen sijaan ratsastat esteelle ilman suunnitelmaa, voi olla, että hevonen onnistuu ilman sinua hypyssä. Tai sitten ei. Kummassakaan tapauksessa et opi mitään.

Kouluratsastukseen tämä ajatus kääntyi minulla niin, että aina pitää muistaa ratsastaa ja esittää liike. Miettiä suunnitelma ja yrittää ratsastaa liike mahdollisimman laadukkaana esiin. Suurimmasta osasta helppo B ja A -tasoisia liikkeitä selviää ilman suunnitelmaa, "ratsastellen". Joskus lopputulos voi näyttää hyvältä. Jopa paremmalta kuin silloin, kun oikeasti keskityt ratsastamaan ja teet suunnitelman. Silti, silloin kun teet suunnitelman ja ratsastat, opit myös epäonnistuessasi jotain. Itselläni ongelma näkyy usein tavalla, jota kutsun "yliratsastamiseksi" eli paineistan Rikua liikaa. Jos sorrun yliratsastamaan, opin kuitenkin jotain. Opin jotain hevosestani, ajoituksesta, paineesta tai jostain. Jos sen sijaan ratsastelen liikkeen lävitse, ei oikeastaan ole väliä, onnistuuko vai epäonnistuuko se - en opi mitään.

Eilen tehdessäni viikonlopun kisoja varten viimeisiä säätöjä, minulta kysyttiin hyvä kysymys: "Miksi sä valitset ratsastaa liikkeen huonosti, kun sulla on vaihtoehto ratsastaa se myös hyvin?".

Niin, siinäpä kysymys. Tänään valitsin vähän niin kuin molemmat - kisoissa ratsastin verkan hyvin ja tehokkaasti, radalla unohdin taas kaiken. Onneksi jokainen päivä tuo uuden mahdollisuuden oppia tässä lajissa paremmaksi.

No, totuuden nimissä en ollut ainoa, joka siellä radalla kukkui tyhjää. Riku löi täysin yllättäen liinat kiinni täydestä liikkeestä kun valjakkokentällä olleet muovinauhat alkoivat lepattaa. Taidettiin molemmat olla yhtä ratsastelumoodissa.

Huomiseksi yritän hakea hyvää, rentoa ja päättäväistä mieltä. Jännitän huomisia Laakson kisoja ihan liikaa ja pelkään vähän sortuvani yliratsastamaan.

Kisoja ja Pantsun valmennus

Nyt on todella tunnerikkaan, työntäyteisen ja rankan toukokuun jälkeen vihdoin opettajat vapautettu kesäkeskeytykselle. Mä olen nyt lomaillut viikon, ja täytyy kyllä sanoa, että jos meillä olisi ns. "normaalit lomat", en kyllä jaksaisi työtäni... On tämä sen verran rankkaa tämä irroittautuminen. Mutta silti siis rakastan työtäni, enkä haluaisi tehdä muuta. Kai mä tykkään elää vähän reunalla jaksamiseni kanssa ;)

Rikun kanssa on nyt puuhailtu mahdollisimman monipuolisesti kaikkea mahdollista parin viimeisen kuukauden aikana. On maastoiltu, hypätty ja puskettu sitä kouluakin. Käyty niin este- kuin koulukisoissa ja nautittu ratsastuksen tuomista fiiliksistä. On tehnyt hyvää.

Toukokuun puolen välin jälkeen koitti odotettu ja pelätty Piia Pantsun valmennus. Olen monena kesänä uhonnut, että haluan itsekin tuonne hyppäämään, ja nyt sitten lopulta menin. Osallistuin töitteni takia vain ensimmäisenä päivänä, joka on perinteisesti ollut ns. puomi- ja kavaletti + pikkuestepäivä.

75 minuutin puristus 30 asteen helteessä oli kova pätkä hevoselle. Ja toki ratsastajallekin, mutta ratsastaja enemmän sääli hevosta... Teimme reippaan alkuverryttelyn, jossa Piia katsoi kykyämme säädellä hevosen laukkaa. Lisäksi teimme hieman sulkutaivutusta ympyrällä sekä vasta-asetusta. Kouluratsastaja pääsi loistamaan ;) Tämän jälkeen hyppäsimme ympyrällä noin tuhat kertaa harjoitusta, jossa toisella puolella oli ristikot, joiden väliin tuli lyhyet kolme askelta ja toisella puolella ristikot, joihin tuli venyttäen kolme. Näitä välejä siis muunneltiin ja yritettiin löytää sopiva tahti. Tehtävä oli, kuten olin aiemmilta tunneilta katsonut, yllättävän haastava! Riku suoriutui tehtävästä muuten hyvin, mutta meidän yhteinen vinoutemme näkyi hyvin ajoittain väärään kulmaan ajautumisena ja silloin myös siinä, että pelkän sujumisen sijaan jouduin ratsastamaan välejä, jotta saimme oikean askeleen. Tätä ympyrää tulin ehkä n. 20-30 kertaa kokonaisuudessaan. Ja oli meinaan vaahdossa hevonen sen jälkeen... Tämän jälkeen muu ryhmäni jatkoi vielä kokonaiselle radalle, mutta minä säälin hevosta (ja vähän itseäni, meinasin meinaan pyörtyä ahdistuksesta), ja pyysin Piialta lupaa hypätä vain yhden linjan. Hyppäsin sitten pysty-okseri -linjan. Riku oli sen verran pohkeen takana, että olin tyytyväinen, että päädyin hyppäämään vain tämän yhden linjan. Valmennuksia on tulossa tänä kesänä vielä kaksi kaksipäiväistä, eli kyllä mä kerkiän ;)

Alla video pätkästäni, sekä Piian kommentteja lopuksi. Kuuluu myös mun onneton piipitys huonosta tasapainosta, johon ihana tuttu raati kuvaajan vieressä vastaa reippaasti että "Seliseli", kuten videollakin kuuluu. Kiitos :D Piia kuitenkin sanoi mulle vielä valpan lopuksi, että ongelma mun esteratsastuksessa on ainoastaan mun korvien välissä (kun nyt siis puhutaan tästä ihan matalalla harrastetasolla hyppäämisestä), ja sitä mun pitäisi seuraavaksi treenata. 

Kisoissakin on tosiaan käyty.

11.5. kävimme aluekoulukisoissa Porvoossa, jossa tosiaan tuomareillä oli B:ssä hyvin erilaiset näkemykset Rikusta. Riku hevosena jakaa mielipiteitä, samoin minä ratsastajana. En tiedä, minkä verran minun ylipainoni vaikuttaa - esteettiseltähän se ei tosiaan näytä kun tällainen pullukka ratsastaa. Yritetään tehdä sille asialle jotain ;)

Helppo B:n rata oli mielestäni ihan kelpo. Ei todellakaan mikään tajuntaaräjäyttävän upea, mutta ihan ok. En jotenkin saa sitä omaa fiilistäni koottua enää noille B:n radoille. Mä olen niin fiilispainotteinen ratsastaja, että mun on hankala ratsastaa ilman sitä omaa tsemppiäni. Helppo A:n rata oli aika kaoottisesti ratsastettu - unohdin radan kerran, vastalaukka pukitettiin rikki ja keskilaukka pukitettiin vaihdoksi. Siitä huolimatta osa pätkistä näytti aika hyvältä. Myöhemmin kun katselin paperiani, ennen laukkaohjelman rikkojen alkamista huonoin numero oli 6 ja siellä oli jopa seiskaa! Siis minulla, Helppo A -tasoisessa aluekisojen ohjelmassa! Huhhuh. Ilman rikkoja sijoitus olisi heilunut lähellä. Meno näytti kuvissa ja videolla paremmalta kuin kaikessa kaoottisuudessaan selkään tuntui.

Mahtavia ja upeita kisakuvia sain Miljan hovikuvaajalta Pekka Pietikäiseltä, valtavan suuret kiitokset!

Pohkeenväistöä

Jos joku ei arvannut, niin tää olis se keskiravi :D Eih en kestä tota mun takakenoa!

25.5. matkasimme lähitallille yhdistettyihin kisoihin, joissa siis puksutin B-merkin ja hyppäsin 80cm radan.  Jännitin tulevaa estekoitosta niin kamalasti, että koko kouluosuus meni ihan vain ajeluksi. Tuomari oli harvinaisen positiivinen ja palkitsi ajeluni kuitenkin huikeilla prosenteilla - reilut 68%. Huhhuh. Yksi huonoimmin ratsastamistani radoista. Positiiviset kommentit tulivat siirtymisistä ja keskiaskellajejen jälkeen tapahtuneista kokoamisista. Voittajan viedessä sinivalkoista kotiin huimalla 75 prosentilla, tällä suorituksella irtosi sija 3./15.

Kouluosuuden jälkeen odoteltiin esteosuutta ja panikoitiin. Yritin kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla keksiä, miten minun ei olisi ihan pakko mennä hyppäämään. Lopuksi kuitenkin sain itseni sisuunnutettua ja selkään. Esteverkka meni yhtä surkeasti kuin minulla aina - muutamaan esteen yli ilman mitään ajatusta. Hevosta sentään muistin kehua, kun se suoritti hienosti, vaikka ratsastajan ajatukset olivat ihan muualla. Sitten vaan radalle. Esteet näyttivät valtavilta, mutta jotenkin siellä radalla niitä ei sitten enää katsellut. Reipasta laukkaa ja yli. Muutamalle esteelle toin tosi huonosti, mutta Riku selvitti ne silti. Lopulta vasta uusinnan viimeinen este oli sellainen, josta Riku ei enää selvinnyt minun tuodessa sen siihen todella lähelle, ja se tuli alas. Mutta mä selvisin 12 hypyn radasta tasolla 80cm! Huippua! Yhdistetyissä tuloksissa olin lopulta kolmas, eli pronssia tuli.

1.6. kävimme pyörähtämässä aluekoulukisoissa Takkulassa. Riku oli ensimmäisessä verkassa jotenkin todella kummallinen, en saanut ratsastettua sitä ollenkaan avuille. Ja silloin kun ei suju, mä menen jotenkin ihan kuoreen, enkä kykene tekemään mitään. Lopulta päätin, että katson vain pari rataa alle ja otan vastaan, mitä tulee. Tämä päätös oli varmaan aika järkevä, koska yhtäkkiä omaa vuoroa odotellessa verkkapäädyssä palaset loksahtelivat kohdalleen ja Riku oli taas oma itsensä - vastaanottavainen ja iloinen. Radalla ratsastaja teki kaiken mahdollisen ryssiäkseen tilanteen - unohdin radan kerran ja noin muutenkin ratsastin huonoja teitä. Hevonen sen sijaan sai palautetta "valloittavasta luonteestaan". No, onhan se kyllä iloinen ja reipas ja täydellinen! Nippanappa jäätiin sijoitusten ulkopuolelle prosenteilla 61,196. Ilman unohdusta olisi rusettia pukannut, mutta mitäpä siitä. Nyt vaan ratsastaja radanopettelukurssille!

Helppo A:n rata oli mielestäni hyvä. Tasainen, laadukas ja energinen. Saimme lopulta raavittua kasaan prosentteja hieman yli 57, mutta tuomaroinnin tiukkuudesta kertoo varmaan jotain se, että tässä ilman rajoituksia avoimessa helpossa A:ssa vika sija meni 59 prosentilla. Itse olin rataan ja hevoseen supertyytyväinen.

Nyt vietämme muutaman viikonlopun kisataukoa. Urheilu jatkuu Piia Pantsun valmennuksessa viikon päästä, ja kisojen osalta sitten juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna ainakin Kummajaisissa. Nyt tosin oli Helsinkiin ilmestynyt ihana suomenhevosille avoin A, joten voi olla, että toinen Kummajaispäivä vaihtuu siihen. On noita B:n ratoja jo niin paljon päästy jumppaamaankin.

Hyppyhommia!

Keskiviikkona meillä oli estevalmennus, josta voisin yrittää nyt vähän tarkemmin kertoa jotain. Meitä oli tunnilla yhteensä neljä, tosi eritasoisia ratsukoita niin, että mä mun haparoiva 80cm -tasolla edustin sitä huonointa osaamista ja sitten meillä oli vielä muutama hyvinkin eri tasolla operoiva ratsu. Tunti oli kuitenkin sama kaikille, estekorkeudet sitten toki hyvin erilaisia ;)

Ensin menimme ravissa ja laukassa kolmea puomia niin, että ensimmäisen ja toisen puomin väli oli 12 metriä ja toisen ja kolmannen puomin väli 15 metriä. Ensimmäiseen väliin kolme askelta ja toiseen neljä. Riku oli hieman hidas niin pidätteelle kuin pohkeellekin ja mietin jo hieman, että mitenköhän se hyppääminen sujuu. Puomit kuitenkin sujuivat ihan hyvin.

Sen jälkeen hyppäsimme muutamaa erillistä linjaa ja estettä matalalla korkeudella. Rikulla ei ollut näissä mitään ongelmia, mun oli vaan vaikea jättää varmistelu ja turha nyplääminen ja nypeltäminen pois kun olen tottunut ratsastamaan liikaa kädellä esteitä hypätessäni. Kun onnistuin jättämään turhan säätämisen pois, sujuivat hypytkin paremmin kun rytmi pysyi parempana.

Lopuksi hyppäsimme rataa, josta yritin piirtää vähän kuvaa tähän. En tiedä selventääkö se ollenkaan ;) Ykköselle käännettiin suht. pieni tie nelosen edestä ja siitä jatkettiin kakkos-kolmoslinjalle (n. 7-8 askelta) ja siitä sitten kaarteesta sujuvasti nelos-vitoslinjalle. Siitä sitten taas kaarevalle kuutos-seiskalinjalle ja siitä edelleen kahden askeleen sarjalle. Lopuksi hypättiin vielä muurilaatikot (kuvassa tuo hämärän näköinen neliö, jonka meinasin unohtaa piirtää ja tungin lopulta kahden esteen väliin...). Estekorkeus oli n. 80-90cm, eli mun mittapuulla ihan valtava! Ja kun tosiaan noita linjoja (tosin siis pitkiä linjoja, mutta linjoja kuitenkin) oli koko ajan, ei radalla ollut oikeastaan sellaista hengähdustaukoakaan, joten täytyy sanoa, että aika hengästynyt oli fiilis radan jälkeen. Sain mukavaa palautetta, olen reipastunut esteratsastuksen suhteen (sen olen toki itsekin huomannut) sekä rauhoittunut kädeltäni ja muutenkin.

Huhhuh. Oksettaa silti.

Huomenna pitäisi lähteä Riihimäelle hyppäämään hurjiin seurakilpailuihin, jännittää niin ettei veri kierrä... Tänään sen sijaan otimme rennosti ja ratsastin Rikulla ensimmäistä kertaa elämässäni ilman satulaa! Tajusin tallille ajellessani, etten ole sitäkään ikinä kokeillut ja päätin kokeilla. Hyvin meni, Riku otti hyvinkin rauhallisesti ja suhtautui tyynesti mun ajoittaisiin harjatarrautumisiin kun yritin pysyä selässä. Ei ole tasapaino kuin ennen...

Superfiilis ja superhevonen - Nastola 14.7.

Viime viikolla ahkeroimme Rikun kanssa yhdessä kouluvalmennuksessa, yhdessä estevalmennuksessa, kahden maastopäivän, yhden puomipäivän ja yhden kisapäivän verran.

Olin siis pitkästä aikaa kouluvalmennuksessa. Fiilis ei ollut huikea, lähinnä sellainen, että mietin jo lajinvaihtoa. Mitäköhän me edes tehtiin, olen pyrkinyt poistamaan sen valmennuksen niin tehokkaasti kovalevyltäni, ettei muistijälkiä juuri ole jäänyt. Väistöjä, laukannostoja, askeleen pidennystä ja lyhennystä jne. Mutta ei siis tosiaan jäänyt jälkipolville kerrottavaa siitä valmennuksesta.

Estevalmennuksesta sen sijaan jäi! Olen hypännyt Rikun kanssa nyt keväällä ja kesällä yksittäisinä esteinä ihan maksimissaan 85cm esteitä ja tehtävissä n. 70cm rataa. Menin valmennukseen haastamaan itseni ja haastetta tosiaan sain... Hypättiin rataa, joka oli kauttaaltaan linjaa linjan perään. Ykkönen-kakkonen oli suora viiden askeleen linja, kolmoselta kaarrettiin kaarevalla linjalla kolmen askeleen neljä-viisi linjalle, siitä sitten seuraavalle kolmen esteen linjalle pysty- viisi askelta -pysty - kolme askelta - okseri ja siitä sitten lopuksi vielä viiden askeleen suoralle linjalle. Hyppäsimme radan ensin osissa n. 70cm korkeana ja siinä vaiheessa sain kunnon estevaihteen silmään ja kaikki hypyt tuntuivat äärimmäisen hyviltä. Sen jälkeen esteitä nostettiin niin, että radan korkeus oli n. 80-90cm. Ja tultiin uudestaan koko rata. Ja mä selvisin siitä hengissä! Ja hengissä selviämisen lisäksi hyppääminen oli kivaa ja helppoa. Huhhuh mikä fiilis! Valmentajakin sanoi tunnin jälkeen, että "En mä tiennytkään, että sä hyppäät näin!". En mäkään todella tiennyt. Tämän tunnin innoittamana ilmoittauduin estekilpailuihin Riihimäkeen parin viikon päähän. Hurjaa.

Maastolenkeillä riitti pöristävää, vaikka molemmille lenkeille saimme seuraakin. Kaikkea jännittävää, mm. marjastajia löytyi kuitenkin puskista ;)

Eilen lähdimme Nastolaan aluekoulukisoihin. Reissu alkoi epäonnisesti kun tallikaverin hevonen polkaisi kengän puoliksi irti kaviosta ja kun kenkäkin siinä meni vähän solmuun, ei sitä pystynyt lyömään takaisin. Reissu jäi siis siihen heidän osaltaan.

Riku kuitenkin pakattiin autoon. Olin päättänyt näissä kisoissa kokeilla erilaista verryttelytaktiikkaa, eli kävin ennen letitystä ratsastamassa n. 30 minuuttia askellajit lävitse, hevosen kuulolle ja itselleni hyvän mielen. Näin siis kisapaikalla pystyin pitämään verryttelyn todella lyhyenä. Kisapaikalla tein siis vain vähän ravia, pikkaisen laukkaa ja varmistin, että hevonen on varmasti molempien pohkeiden välissä kulkemassa kohti molempia ohjia. "Hyvältä tuntuu" summasin verkan tukijoukoille.

Ulkokenttä oli tukahduttavan kuuma. Kolme ratsukkoa olisi päässyt kentällä suorittavan lisäksi, mutta päätin itse seisotuttaa yhden ratsukon ajan Rikua vielä varjossa. Sen jälkeen kävelin yhden ratsukon ajan kentällä ja näytin kaikki paikat rauhassa. Sen jälkeen verryttelin vielä kevyesti yhden ratsukon ajan. Hyvältä tuntui edelleen.

Ohjelma oli FEI:n HeB Kenttäkilpailuohjelma poneille. Tässä nopea katsaus rataan:

Radalle suoraan, pysähdyksessä hieman jalkojen korjailua (6, 6). S-kiemura sujuva (6,5 ja 7). Voltti onnistunut (7 ja 6,5). Keskiravi ei tänään irronnut (5,5 ja 5). Pysähdys oli ok, peruutus jännittynyt ja haluton (5 ja 5,5). Voltti oli tahdikas (7 ja 6,5). Keskiravi jälleen onneton (5,5 ja 5). Nelikaarinen kiemuraura onnistunut (8,5! ja 8). Keskikäynti-lisätty käynti tahdikasta (7 ja 6,5). Laukannostoon kaivattiin enemmän ylämäkifiilistä (6 ja 6,5) ja keskilaukkaan vielä rohkeutta (6, 6). Laukkavoltti ok, mutta isohko (6 ja 6). Vastalaukassa pieni tahtirikko, kun Riku ymmärsi vähän väärin mun ajatukset ja olisi siirtynyt jo raviin ellen olisi ollut tarkkana herättämässä ( 6 ja 5,5). Toiseen kierrokseen voltti oli jälleen isohko (6 ja 5,5), mutta vastalaukka parempi (6 ja 7). Laukka nousi myöhään, mutta keskilaukka lähti nyt paremmin (6 ja 7). Lopputervehdys tyylikäs (7 ja 7,5).

Yleisvaikutelman pisteet
Askellajit 6,5 ja 6,5
Lennokkuus 6 ja 6
Kuuliaisuus 6,5 ja 6,5
Ratsastajan asento 7 ja 7

Loppukommentit: "Sujuva rata. Vielä voimaa takaosaan ja keveyttä etuosaan."
"Mukavan tarmokas hevonen ja tarkkaa ratsastusta!"

Radalta sain lähteä pois huutokonsertin säestämänä kun mun ihanat tukijoukot piti vähän älömölöä ;) On ne ihania. Olin itsekin ihan ok tyytyväinen rataan, ja kun mulle kovasti vakuutettiin, että se näytti hyvältä, olin vielä vähän enemmän tyytyväinen. Lähdin kuskaamaan hevosta autolle ja mua kovasti vannotettiin, että en saa laittaa sitä pois ennen kuin paperit on haettu. Ehdin nostaa jalustimet ja löysätä vyön kun pieni komeetta (osa tukijoukkoa) syösyi mua kohti karjuen että mä menin johtoon luokassa.

Meinasin pyörtyä. Prosentteja oli 63,478% mikä on mun aluekisaenkka. Jännitettiin siinä viimeiset suoritukset vielä, ja lopulta selvisi, että mä voitin koko kisan. Ihan älytöntä. En oikein vieläkään usko, että se on totta.

Palkintojenjaossa istui siis punaisen suomenhevosensa selässä yksi erittäin onnellinen ja tyytyväinen ratsastaja. On mulla kyllä maailman paras hevonen.