Hyppyhommia!

Keskiviikkona meillä oli estevalmennus, josta voisin yrittää nyt vähän tarkemmin kertoa jotain. Meitä oli tunnilla yhteensä neljä, tosi eritasoisia ratsukoita niin, että mä mun haparoiva 80cm -tasolla edustin sitä huonointa osaamista ja sitten meillä oli vielä muutama hyvinkin eri tasolla operoiva ratsu. Tunti oli kuitenkin sama kaikille, estekorkeudet sitten toki hyvin erilaisia ;)

Ensin menimme ravissa ja laukassa kolmea puomia niin, että ensimmäisen ja toisen puomin väli oli 12 metriä ja toisen ja kolmannen puomin väli 15 metriä. Ensimmäiseen väliin kolme askelta ja toiseen neljä. Riku oli hieman hidas niin pidätteelle kuin pohkeellekin ja mietin jo hieman, että mitenköhän se hyppääminen sujuu. Puomit kuitenkin sujuivat ihan hyvin.

Sen jälkeen hyppäsimme muutamaa erillistä linjaa ja estettä matalalla korkeudella. Rikulla ei ollut näissä mitään ongelmia, mun oli vaan vaikea jättää varmistelu ja turha nyplääminen ja nypeltäminen pois kun olen tottunut ratsastamaan liikaa kädellä esteitä hypätessäni. Kun onnistuin jättämään turhan säätämisen pois, sujuivat hypytkin paremmin kun rytmi pysyi parempana.

Lopuksi hyppäsimme rataa, josta yritin piirtää vähän kuvaa tähän. En tiedä selventääkö se ollenkaan ;) Ykköselle käännettiin suht. pieni tie nelosen edestä ja siitä jatkettiin kakkos-kolmoslinjalle (n. 7-8 askelta) ja siitä sitten kaarteesta sujuvasti nelos-vitoslinjalle. Siitä sitten taas kaarevalle kuutos-seiskalinjalle ja siitä edelleen kahden askeleen sarjalle. Lopuksi hypättiin vielä muurilaatikot (kuvassa tuo hämärän näköinen neliö, jonka meinasin unohtaa piirtää ja tungin lopulta kahden esteen väliin...). Estekorkeus oli n. 80-90cm, eli mun mittapuulla ihan valtava! Ja kun tosiaan noita linjoja (tosin siis pitkiä linjoja, mutta linjoja kuitenkin) oli koko ajan, ei radalla ollut oikeastaan sellaista hengähdustaukoakaan, joten täytyy sanoa, että aika hengästynyt oli fiilis radan jälkeen. Sain mukavaa palautetta, olen reipastunut esteratsastuksen suhteen (sen olen toki itsekin huomannut) sekä rauhoittunut kädeltäni ja muutenkin.

Huhhuh. Oksettaa silti.

Huomenna pitäisi lähteä Riihimäelle hyppäämään hurjiin seurakilpailuihin, jännittää niin ettei veri kierrä... Tänään sen sijaan otimme rennosti ja ratsastin Rikulla ensimmäistä kertaa elämässäni ilman satulaa! Tajusin tallille ajellessani, etten ole sitäkään ikinä kokeillut ja päätin kokeilla. Hyvin meni, Riku otti hyvinkin rauhallisesti ja suhtautui tyynesti mun ajoittaisiin harjatarrautumisiin kun yritin pysyä selässä. Ei ole tasapaino kuin ennen...