maanantai 5. elokuuta 2013

RiRa seuraeste 27.7.

Kamalasti on ehtinyt tapahtua asioita, jotka haluan kirjoittaa muistiin sitten viime postauksen. Taidan jakaa asiat useampaan postaukseen, joten aloitetaan nyt vaikka Riksun estekisoista reilun viikon takaa.

27.7.2013 olimme siis Riksussa seuraestekisoissa. Aamulla lähdimme kahdeksan maissa tallilta liikenteeseen, mukaan lähtivät myös tallikaveri ja hänen hevosensa, jotka hyppäsivät sitten isompia luokkia iltapäivällä. Itse olin ilmoittautunut hurjiin 70cm ja 80cm luokkiin.

Kisapaikalla sitten lähdin kisakansliaan maksamaan lähdöt ja siitä sitten ihailemaan esterataa. Oksetutti, tärisytti ja kauhistutti. Rataa kävellessä mikään este ei näyttänyt isolta, mutta asenteeni oli kuitenkin suunnilleen "tuolle kieltää, tuosta ei mennä yli voieivoieivoiei" :D Hetken päästä kuitenkin yritin saada itseni oikeaan mielentilaan, ja onneksi tallikaveri oli myös tsemppaamassa oikeaan vireeseen.

Verkassa Riku oli iloinen ja hyppäsi hyvin. Radalle lähdin ahdistuneena, mutta ehdin kuitenkin näyttää lähes kaikki radan ihmeelliset erikoisesteet (joita oli useita!). Sen jälkeen reipas tervehdys, pohkeet kiinni, nenä ylös (hevosen nenä) ja kohti ekaa estettä. Riku imi esteelle hienosti eikä mun tarvinnut kuin pitää pohkeet kiinni ja ohjata seuraavalle. Riku hyppäsi hyvin ja kuskikin keikkui mukana, vaikka osa hypyistä lähti aika kaukaa Rikun innostuksen takia ja sen takia jäin vähän jälkeen muutamassa hypyssä.

Ihana Riku hoiti homman kotiin ja saatiin puhdas rata. Kaikki puhtaan radan suorittaneet palkittiin ruusukkeella ja ilolla otin ruusukkeen vastaan portilla ja sen jälkeen mä yritin löytää kadonneen hengitykseni takaisin. Pelko oli mennyt jalkoihin ja ne lähes pettivät kun tulin hevosen selästä alas... Voi kamala kun oon ihan kamalan estepelkoinen :D

Kasikympin verkka sujui taas hyvin ja rata oli ihan yhtä hyvä kuin edellinen. Olin ennen selkään menoa seurannut sen verran luokkaa, että huomasin, että ihanneaikaan täytyi painella aika hapiaa. Monet nopeat ponitkaan eivät siihen meinanneet ehtiä ja yliaikavirhepisteitä tuli paljon. Sen takia sitten pistelin reipasta tahtia koko radan ja vikalle esteelle (okseri-pysty -sarja) tullessa oltiin vielä nollassa kiinni. Siihen toin sitten liian reippaasti sisään ja Riku ei ehtinyt kerätä jalkojaan kunnolla ja tiputti okserin etupuomin. Tuloksena 4vp, mutta itse suoritus suoritettu ihanneajan mukaisesti, eli ei siis virhepisteitä ajasta! Uskomatonta.

Riku on kyllä maailman hienoin heppa. Tässä vielä vähän estekuvia kisoista, kaikki kuvat on ottanut Heidi Alanko, kiitos Heidille!

Eka este ylitetty!

Ei muuten naurattanut...

Ihana Riku!

Hanaa!

Tätä tällä kertaa: rästiin jäävät vielä kertomukset omista harkkarikoulukisoista, tuntsarimestaruuksista Lappeenrannassa ja omien seurakoulukisojen järjestäminen... Jatketaan siis ehkä huomenna!