Maanantaina Rikulla oli juoksutusvapari, kun mä en yksinkertaisesti ehtinyt tallille.

Tiistaina suuntasin koulutunnille pohtimaan kuinka hukassa nyt ollaan ;) Tunti sujui ihan kohtuullisesti, jopa niitä kamalia väistöjä saatiin tehtyä ilman, että kummallakaan oli herne nenässä... Hieno homma.

Keskiviikkona Rikulla oli taas vapari, kun mä olin töiden jälkeen niin kuollut että tulin nukkumaan himaan. Illalla kävelin tallille aikomuksena ratsastaa, mutta Riku saikin juuri sillä hetkellä kenkää jalkaan, joten tyytyväisenä otin uudet kengät vastaan ja jätin ratsastamisen väliin.

Torstaina suuntasin taas koulutunnille. Nyt täytyy sanoa, että ei tullut yhtään mitään... Teimme ihan niinkin vaikeaa asiaa kuin asetusta ja vasta-asetusta. Ei tullut yhtään mitään. Lopputulos oli se, että tunnin jälkeen kävin hevosen kanssa kävelemässä pienen lenkin ulkona ja tulin takaisin maneesiin aloittamaan seuraavan tunnin. Ratsastin seuraavaa tuntia n. 30min ja sinä aikana sain asetukset molempiin suuntiin lävitse ja sitten luovutin ja lähdin kiukuttelemaan tallille ;) Tajusin sentään olla kiukuttelematta hevoselle!

Tänään meidän tallille tuli satulansovittaja. Mulla oli vähän ajatuksissa, että katsotaan nyt löytyykö mitään ja mietitään asiaa vielä, mutta kyllä se vaan oli niin, että siinä vaiheessa kun takapuolensa laski siihen oikeaan koulupenkkiin, ei sieltä halunnut enää pois nousta... Olen siis ratsastanut koko sen ajan, kun olen omistanut Rikun, estepenkillä (tai estepainotteisella yleispenkillä?). Ei sitä ratsastaessa ole niin miettinyt, ennen kuin nyt kun sai sen koulupenkin alle. Oli ihanan helppo ratsastaa ja vaikuttaa. Teimme siis kaupat satulasta ja minä kävin tallissa laittamassa sinne huovan alle ja suuntasin saman tien Koutsin koulutunnille kokeilemaan, sujuisiko nyt sillä tavalla, ettei tarvitse sunnuntaista kisastarttia perua. Ja sehän sujui uuden satulan innoittamana varsin mallikkaasti. Tulipa hyvä fiilis.

Nyt siis vain huominen ja hevosen puunaus ja föönäys ja varusteiden puleeraus ja se olisi menoa :)

Estehevonen esteduunissa

Sunnuntaina tuuppailin illalla maneesissa yksinäni taas kerran A:10 ohjelmaa lävitse. Pohkeenväistöt, takikset ja laukkaohjelma olivat edelleen osaltani ahterista, kun ei irtoo niin ei irtoo... Meinaa tulla jo epätoivo. Reissusta ei kuitenkaan tullut ihan onneton, sillä nauraa sai ja lujaa. Ratsastaessani keskilaukkaa ympyrällä Riku pukitti ja potkaisi vihaisesti taakse. Mietin, että mitäs nyt, mutta jatkoin silti matkaa. Hetken päästä lähestyin samaa kohtaa keskittyneesti vastalaukassa. Yhtäkkiä hevonen vetää liinat kiinni, tekee länkkäripysähdyksen ja maneesissa kuuluu valtava TRÖÖT. Minä istun satulan edessä kaulalla (niin tehokas pysähdys oli) ja mietin, että mitä ihmettä. Maassa makaa minun huivini, jota Riku tuijottaa pöristen. Se sen pukkijalankin sieltä sai villiintymään ;) Ihan loistava hevonen. Loppuratsastuksen ajan jokainen kerta, jolloin yritin ohittaa kyseisen huivin, aiheutti TRÖÖTIN ja pysähtymisen tai PÖRPÖRPÖRin ja jännittymisen. Mutta ravi oli hienoa, niska ylhäällä ja takajalat astuivat alle hienosti. Pitää varmaan verkassakin heittää huivi maahan, niin liike irtoaa hienosti.

Maanantaina kävin taluttelemassa Rikua ja sen jälkeen juoksutin sitä alakentällä. Ei irronnut juuri pukitteluja eikä muitakaan ilotteluja, poika vaikutti ihan tyytyväiseltä lönköttelyynsä.

Tiistaina koutsi hyppäsi Rikulla. Oli huima nähdä oma hevonen tekemässä sitä, minkä se parhaiten osaa - hyppäämässä. Koutsi hyppäsi kolmoissarjaa (pysty-okseri-okseri) ja kahta yksittäistä pystyä. Korkeudet olivat 100-115cm. Ja Rikulla näytti olevan hauskaa!

Tänään suuntasin itse estetunnille (vai pitäisikö sanoa puomitunnille, kun nää esteet nyt eivät ole niin hurjia...). Hypättiin kolmoissarjaa ja tehtiin kavalettijuttuja alkutunnista. Kavaletit sujuivat hyvin, samoin myös kolmoissarja. Riku imi iloisesti esteelle (ekalla kerralla sarjalle lähti n. askeleen ennen hyppypaikkaa - pysyin juuri ja juuri kyydissä) ja hyppäsi tarkasti. Vikalla kierroksella vika este oli ehkä 70cm, joten ihan pieniä puomeja tosiaan ylitettiin. Hyvä mieli jäi itsellekin.