keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Nautitaan niin kauan kuin lunta on!

Torstaina Riku vietti toisen vaparin, koska lähestyvä hiihtoloma vei open voimat...

Perjantaina menin koulutunnille, jossa aiheena oli taivuttaminen. Aloittelimme voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä tehden ja siirryimme sitten tekemään avoja. Koko tunti sujui kivasti, Riku oli mukavassa muodossa ja reippaana, mutta ei raskaana. Avoja tuli ravissa muutama pätkä ihan varsin hienoa liikettä!

Lauantaina käväisin ratsastamass alakentällä kangilla askellajit lävitse. Sen jälkeen suuntasin maneesin viereiselle pellolle vähän kahlaamaan lumessa käynnissä. Lumi oli niin syvää ja raskasta, että Rikulla oli täysi työ siellä etenemisessä. Pitää yrittää nyt ottaa kaikki irti viimeisistä hetkistä lumen kanssa!

Sunnuntaina meillä oli oman tallin kouluharjoituskisat. Kisasin B-merkin ja A:10. B:n rata oli yksi parhaiten ratsastamistani ikinä! Sen radan jälkeen oli sellainen olo, että nyt rasti seinään ja ihmettelemään tätä fiilistä - kaikki oli helppoa. KA oli noin 6,3 ja tuomarina tiukkaakin tiukempi koutsi ;) Luokassa taisi startata viisi ratsukkoa, ja jäin ensimmäiseksi sijoittuneesta kaksi pistettä, mutta paremmalleni hävisin! Rusetti siis silti. A:10 olikin sitten tynkäluokka, meitä oli vain kaksi lähtijää. Laitoin kanget päähän, ja se osoittautui virheeksi - muoto painui ajoittain liian alas. KA oli 6,16 ja yksi piste jäätiin voittajasta, eli luokasta tuli jumbosija ;) Ihan ok oli tämäkin rata kuitenkin.

Maanantaina kävimme äitin kanssa ratsastamassa. Äiti ratsasti ensin maneesissa puolisen tuntia, ja minä sitten vielä vartin siihen päälle, tein B-merkin ohjelman vielä lävitse. Sen jälkeen suuntasin pellolle, tällä kertaa ravaamaan ja laukkaamaan. Oli kyllä hauskaa, kun tuntui, ettei hevonen etene mihinkään vaikka tekee täysillä hommia! Lopuksi käytiin vielä pitkät loppukäynnit rantateitä pitkin.

Tiistaina suuntasin koutsin estetunnille. Riku oli koko tunnin vähän lentoon lähdössä, oli kamala vauhti koko ajan. Tehtiin puomeja ja hyppyjä miniesteillä. Muutamat omat pikkulähdöt Riku myös otti, virtaa siis piisasi... Mikäköhän kevätkärpänen siihen on iskenyt?

Tänään Rikulla oli vapari, koska mä olin päiväretkellä Heurekassa :D

Ai niin, ja sain Anulta kuvahaasteen. En nyt voi varmaan siihen vastata, koska mulla tosiaan ei niitä hevoskuvia ole, kun ei ole kameraakaan ;) Kiitos kuitenkin haastamisesta!

Tässä nyt kuitenkin vielä kiellonpäälle kuva Rikusta kuikistelemassa sunnuntaina kisoissa omaa vuoroa odotellen.

Kuvan otti Petu

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ei niin kuin strömsössä...

Kilpailuista tulikin ihan jännittävät ;) Aamu sujui hyvin, Riku juoksi iloisena koppiin ja käyttäytyi kilpailupaikalla innokkaasti mutta kiltisti. Menin verkkaamaan hyvissä ajoin, ja ensimmäinen 30min verkasta sujui ihan hyvin. Riku oli innokas, mutta avuilla. Sitten katsomossa ollut vihreätoppa-asuinen ufo eikun lapsi tippui katsomon penkiltä kahahtaen "piiloon" ja pomppasi sieltä pystyyn. Sitten mentiin ;) Pukkeja, spurtteja, kaahotusta. En saanut Rikua rauhoittumaan verkan aikana, ja se alkoi kytätä kaikkea. Radalla sitten kuljettiin pää pystyssä, pelättiin tuomaria, katsomoa ja kahvilaa siellä ikkunan takana... Ihan kamala rata. Ainoa positiivinen asia oli se, että vastalaukat sain esitettyä ilman rikkeitä. Prosentteja tuli 54,80%, mikä oli suoritukseen nähden ihan liikaa. Ei muuta kuin reeniä siis.

Maanantaina äiti kävi ratsastamassa Rikun.

Tiistaina koutsi hyppäsi valtavia esteitä. En tajua kuinka mun pienellä pullalla voi hypätä niin valtavia esteitä... Isoin hyppy oli n. 125cm, muuten rata oli varmaan n. 110cm. Huhhuh.

Tänään mun piti mennä hyppimään pieniä kavaletteja tunnille, mutta oman vetämättömän ja flunssaisen olon takia jätin väliin. Vapaapäivä siis.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kello on 4:34 sunnuntaiaamuna...

... ja mä istun kisahousut jalassa sohvalla yrittäen saada aamiaista alas. Tämä ei voi siis muuta tarkoittaa kuin kisaaamua ;)

Mua jännittää ihan kamalasti. En muista milloin olisin viimeksi jännittänyt näin hirveästi koulukisoihin lähtöä - varmaan silloin, kun kävin ihan ekoissa ulkopuolisissa... Aikaisemmin oon ollut lähtiessäni sitä mieltä, että olen hyvin tehtävien tasalla, nyt ei ihan sellainen olo. Jännittää myös, miten eilinen klippaus (heihei röllijalat!) vaikuttaa Rikun vireeseen, se on yleensä klippauksen jälkeen ollut yliherkkä kaikelle ilmalle, mikä osuu iholle... En tullut sitä edes ajatelleeksi, ennen kuin joku tallilla mainitsi (ja tietenkin sen jälkeen, kun klippaus oli jo suoritettu). Pukkeja saattaa siis olla tiedossa. Ja onhan tää eka kerta moneen kuukauteen kun matkataan minnekään, viimeksi käytiin marraskuussa niissä harjoitusestekisoissa.

Tavoitteena olisi rauhoittua hevosen selässä ja pystyä ratsastamaan. Ylimääräistä plussaa olisi hyväksytty suoritus. Yli 55% suoritus on sitten jo kultaa olympialaisissa.

Katsotaan kuinka käy. Pakkaan varmuuden varuiksi myös kanget mukaan, ratsastan radan niillä jos tuntuu, että Riku on niin villi, etten saa asioita esitettyä muuten.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Maanantaina Rikulla oli juoksutusvapari, kun mä en yksinkertaisesti ehtinyt tallille.

Tiistaina suuntasin koulutunnille pohtimaan kuinka hukassa nyt ollaan ;) Tunti sujui ihan kohtuullisesti, jopa niitä kamalia väistöjä saatiin tehtyä ilman, että kummallakaan oli herne nenässä... Hieno homma.

Keskiviikkona Rikulla oli taas vapari, kun mä olin töiden jälkeen niin kuollut että tulin nukkumaan himaan. Illalla kävelin tallille aikomuksena ratsastaa, mutta Riku saikin juuri sillä hetkellä kenkää jalkaan, joten tyytyväisenä otin uudet kengät vastaan ja jätin ratsastamisen väliin.

Torstaina suuntasin taas koulutunnille. Nyt täytyy sanoa, että ei tullut yhtään mitään... Teimme ihan niinkin vaikeaa asiaa kuin asetusta ja vasta-asetusta. Ei tullut yhtään mitään. Lopputulos oli se, että tunnin jälkeen kävin hevosen kanssa kävelemässä pienen lenkin ulkona ja tulin takaisin maneesiin aloittamaan seuraavan tunnin. Ratsastin seuraavaa tuntia n. 30min ja sinä aikana sain asetukset molempiin suuntiin lävitse ja sitten luovutin ja lähdin kiukuttelemaan tallille ;) Tajusin sentään olla kiukuttelematta hevoselle!

Tänään meidän tallille tuli satulansovittaja. Mulla oli vähän ajatuksissa, että katsotaan nyt löytyykö mitään ja mietitään asiaa vielä, mutta kyllä se vaan oli niin, että siinä vaiheessa kun takapuolensa laski siihen oikeaan koulupenkkiin, ei sieltä halunnut enää pois nousta... Olen siis ratsastanut koko sen ajan, kun olen omistanut Rikun, estepenkillä (tai estepainotteisella yleispenkillä?). Ei sitä ratsastaessa ole niin miettinyt, ennen kuin nyt kun sai sen koulupenkin alle. Oli ihanan helppo ratsastaa ja vaikuttaa. Teimme siis kaupat satulasta ja minä kävin tallissa laittamassa sinne huovan alle ja suuntasin saman tien Koutsin koulutunnille kokeilemaan, sujuisiko nyt sillä tavalla, ettei tarvitse sunnuntaista kisastarttia perua. Ja sehän sujui uuden satulan innoittamana varsin mallikkaasti. Tulipa hyvä fiilis.

Nyt siis vain huominen ja hevosen puunaus ja föönäys ja varusteiden puleeraus ja se olisi menoa :)

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

ARGH!!!!

Mulla ei ole mitään havaintoa, milloin olisin viimeksi ratsastanut niin huonosti kuin tänään. Menin siis maneesiin (suunnitelmista huolimatta vain nivelellä) ja totesin, että tällä meiningillä saan olla tyytyväinen jos jollain ihmeellä saan taiottua yli 50% ensi sunnuntain kisoista...

Riku oli tosi vahva ja samalla epätasainen. Tai siis, mä sen tietysti sellaiseksi ratsastin, mutta viikkoon kun ei ole menty koulua, niin kyllähän se tuntuu... Ja mä sitten hermostuin, kun yritin tehdä ihan normaalia raviväistöä ja Riku juoksi pää pystyssä kaikista pidätteistä lävitse. Vastalaukkaa mentäessä vaihtoi kolme kertaa laukan puolen ympyrän aikana laukkaa ja oli muutenkin ihan vauhkona kun ei raukka tajunnut, että mitä se selässä kiukutteleva säkki oikein haluaa...

Lopuksi tajusin antaa kymmeneksi minuutiksi pitkän ohjan ja sen jälkeen kokeilla uudestaan. Nyt meni paremmin - väistöt edelleen jännittyneitä, takarit ala-arvoisia ja laukka vähän säntäilyä, mutta halutut asiat sain kuitenkin esitettyä ja suunnilleen siinä mallissa, missä hevosen tulisi liikkua.

Nyt sitten vain kunnon suomalaisnaisen saatanalla kohti viimeistä viikkoa ennen kisoja ;) Tän huonommin mun ei ainakaan ole mahdollista ratsastaa.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Viikko h-hetkeen!

Torstaina äiti meni Rikun kanssa koulutunnille ekaa kertaa leikkauksensa jälkeen (äidiltä leikattiin polvi kuukausi sitten). Hyvin näytti sujuvan, Riku kulki kivassa muodossa ja mukavasti jalasta eteenpäin varsinkin alkutunnista - sitten äitillä taisi alkaa polveen koskea niin paljon, että oli hankala olla. Sitkeästi mutsi kuitenkin ratsasti tunnin loppuun, on se aika sisupussi!

Perjantaina suunnattiin äidin kanssa maastoon. Mä ratsastin Rikulla ja äiti otti lainaratsukseen tuntihevosen nimeltä Vili, joka on mainio eestiläinen maitovalas. Riku oli todella rauhallinen kaverin kanssa, ei pomppinut ollenkaan ja oli vain hyvällä tuulella ja innokas menemään. Reilu tunti koluttiin metsässä, ihan kiva hanki oli edelleen, eli hevoset saivat samalla myös hankitreeniä. Vilille otti aika koville, se on tietysti lähes koko talven painellut vain maneesissa. Täytyy jatkossakin lainata Viliä äitille tätikuljettimeksi, oli ihana saada maastoseuraa.

Tänään mä heräsin kahdelta iltapäivällä (...), mikä aiheutti sitten sen, että Rikulla oli tänään vapari, koska mulla oli alkuillaksi menoa, kavereita oli tulossa kylään.

Tämä tarkoittaa sitä, että huomenna sitten kanget päähän ja miettimään, että ratsastanko viikon päästä radan kangilla vai nivelillä... Voi vitsi kun en saa millään päätettyä! Timon kanssa tämä oli aina helppo päätös, koska Timo oli vain yksinkertaisesti kangilla niin paljon parempi. Rikun kanssa homma ei ole ole niin yksinkertainen.

Rikun kanssa aletaan myös hiljalleen etsiä sitä rytmiä, että miten sen terän saisi ajoitettua siihen kisapäivään. Ensi viikon viikkosuunnitelma näyttää alustavasti tältä:

Ma: Jumppaa alakentällä
Ti: Koulutunti
Ke: VP, kävelytys
To: Koulutunti
Pe: Maasto/peltohumputtelu
La: Viime hetken virittely
Su: Kisat

Ai niin, ja kisakalenteriin tuli joitain muutoksia: Alaspäähän tuskin olen lähdössä, koska seurakisat, joissa on vain yksi luokka meille, eivät houkuttele vaikka olisivatkin lähellä. Siellä siis ei järjestetä ollenkaan A:ta, vaan luokat loppuvat B:hen. Ainoastaan jos joku kaveri kaipaa kopintäytettä kuluja jakamaan, niin voidaan lähteä. Noin muuten yritetään etsiä sitten maaliskuuhun joitain kisoja, joissa pääsisi menemään A:ta - se se on kuitenkin meidän pääluokka.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Estehevonen esteduunissa

Sunnuntaina tuuppailin illalla maneesissa yksinäni taas kerran A:10 ohjelmaa lävitse. Pohkeenväistöt, takikset ja laukkaohjelma olivat edelleen osaltani ahterista, kun ei irtoo niin ei irtoo... Meinaa tulla jo epätoivo. Reissusta ei kuitenkaan tullut ihan onneton, sillä nauraa sai ja lujaa. Ratsastaessani keskilaukkaa ympyrällä Riku pukitti ja potkaisi vihaisesti taakse. Mietin, että mitäs nyt, mutta jatkoin silti matkaa. Hetken päästä lähestyin samaa kohtaa keskittyneesti vastalaukassa. Yhtäkkiä hevonen vetää liinat kiinni, tekee länkkäripysähdyksen ja maneesissa kuuluu valtava TRÖÖT. Minä istun satulan edessä kaulalla (niin tehokas pysähdys oli) ja mietin, että mitä ihmettä. Maassa makaa minun huivini, jota Riku tuijottaa pöristen. Se sen pukkijalankin sieltä sai villiintymään ;) Ihan loistava hevonen. Loppuratsastuksen ajan jokainen kerta, jolloin yritin ohittaa kyseisen huivin, aiheutti TRÖÖTIN ja pysähtymisen tai PÖRPÖRPÖRin ja jännittymisen. Mutta ravi oli hienoa, niska ylhäällä ja takajalat astuivat alle hienosti. Pitää varmaan verkassakin heittää huivi maahan, niin liike irtoaa hienosti.

Maanantaina kävin taluttelemassa Rikua ja sen jälkeen juoksutin sitä alakentällä. Ei irronnut juuri pukitteluja eikä muitakaan ilotteluja, poika vaikutti ihan tyytyväiseltä lönköttelyynsä.

Tiistaina koutsi hyppäsi Rikulla. Oli huima nähdä oma hevonen tekemässä sitä, minkä se parhaiten osaa - hyppäämässä. Koutsi hyppäsi kolmoissarjaa (pysty-okseri-okseri) ja kahta yksittäistä pystyä. Korkeudet olivat 100-115cm. Ja Rikulla näytti olevan hauskaa!

Tänään suuntasin itse estetunnille (vai pitäisikö sanoa puomitunnille, kun nää esteet nyt eivät ole niin hurjia...). Hypättiin kolmoissarjaa ja tehtiin kavalettijuttuja alkutunnista. Kavaletit sujuivat hyvin, samoin myös kolmoissarja. Riku imi iloisesti esteelle (ekalla kerralla sarjalle lähti n. askeleen ennen hyppypaikkaa - pysyin juuri ja juuri kyydissä) ja hyppäsi tarkasti. Vikalla kierroksella vika este oli ehkä 70cm, joten ihan pieniä puomeja tosiaan ylitettiin. Hyvä mieli jäi itsellekin.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Sormi vs. karsinanovi

Maanantaina ratsastin maneesissa lävitse A:10 -kouluohjelmaa. Hankaliksi kohdiksi koin koko laukkaohjelman (puolikas ympyrä keskilaukkaa - täyskaarto - puolikas keskiympyrä vastalaukkaa), mutta sain kuin sainkin yhden radan ratsastettua kohtuullisesti lävitse. En hienosti, mutta kohtuullisesti. Takaosakäännökset ovat edelleen mulle aivan utopiaa, saan kyllä käännöksen sujumaan ihan keskiverrosti, mutta käännös ei kuitenkaan suju tarpeeksi koottuna. Näitä pitäisi selvästi treenata lisää sekä itsenäisesti että silmän alla - mutta kun takikset on niin tyhmiä!

Tiistaina menin estetunnille, jossa jouduin hyppäämään rutkasti mukavuusalueeni ulkopuolella ;) Hyppäsimme kolmikaarisella kiemurauralla, joka meidän minimaneesissa tarkoittaa sitä, että koko ajan saa olla kääntämässä - varsinkin kun sekä ennen estettä että esteen jälkeen oli puomi, eli lähestymisten piti vaan tulla suoraan... Tunti sujui ihan hyvin, mutta olin kyllä aivan kauhuissani välillä. Riku haki innokkaasti esteelle ja leiskautteli iloisesti niiden ylitse. Hengissä selvittiin, se kai on se pääasia. Ja se, että Rikulla oli hauskaa.

Keskiviikkona Riku iloitteli heppakaverinsa kanssa alakentällä vapaana ja sen jälkeen käytiin puolen tunnin talutuslenkillä.

Torstaina olin kouluratsastustunnilla, jossa aiheena olivat täsmälliset siirtymiset ja siirtymiset askellajin sisällä. Riku oli mukavassa muodossa koko tunnin ja asiat saatiin esitettyä varsin kohtuullisesti - mutta tyytyväinenhän en toki taaskaan ollut, vaan jäin hinkkaamaan vielä siinä vaiheessa kun muut siirtyivät keventylyiden kautta käyntiin ;) Lopulta olin ihan kohtalaisen tyytyväinen ja pystyin lähtemään kotiin.

Perjantaina eli eilen läväytin karsinan liukuoven sormeni yli! En tiedä, kuinka onnistuin olemaan niin taitava. Meinasin ensin pyörtyä kivusta ja sen jälkeen pitelin kylmää sormen päällä parikymmentä minuuttia. Lopulta tuntui paremmalta ja lähdin tunnille. Sitkeästi ratsastin (tosin huonosti) 45 minuuttia ennen kuin totesin, että jos en halua pyörtyä, on parempi tulla alas ja lähteä talliin laittamaan sormelle lisää kylmää... Ja poistuin siis paikalta.

Tänään kävimme Rikun kanssa puistometsässä maastoilemassa. Riku oli innokas ja iloinen, mutta ei kovin tuhma ;) Pikkaisen pomppi ja halusi määrittää askellajin itse, mutta lopulta tyytyi kuitenkin niihin minun valitsemiini suurimman osan ajasta. Jännitin ennen lähtöä kamalasti, mutta kaikki sujui kuitenkin lopulta hyvin. Ihana hanki löytyi vielä metsästä!