lauantai 17. syyskuuta 2016

Vain huonoja uutisia

Tällä kertaa pilvessä ei ole ollenkaan sitä kuuluisaa hopeareunusta.

Muutama klinikkareissu myöhemmin on selvinnyt, että jos odotamme Rikun toipuvan kunnolliseksi käyttöhevoseksi, odotamme lähinnä ihmettä. Samalla monet asiat, joita olen viimeisen vuoden aikana hevoseni liikkeessä ihmetellyt, käyvät nyt järkeen.

Riku on nyt, kolme viikkoa ontumisen alkamisen jälkeen niin kipeä, että se kipulääkkeestä ja kortisonista huolimatta ontuu ajoittain käynnissä. Eläinlääkärin ohjeen mukaan liikutan sitä, ja odotan, että sen olo helpottuisi.

Vaiva on hankalasti hoidettavissa ja ennuste on aika varauksellinen. Estehevosta Rikusta ei enää tule.

Olo on tyhjä. Olen antanut itselleni tietyn aikarajan, jonka sisällä hevoseni voinnin on kohennuttava, tai minun on päästettävä se pois. Vaikka joku ehdottaisi sitä ja tätä hoitoa, ja voisi kokeilla vielä jotain. Minä olen velkaa parhaalle ystävälleni sen, että uskallan tehdä päätöksen, kun sen aika on.

Vaikka se sattuu aivan helvetisti.




lauantai 3. syyskuuta 2016

Ja taas onnutaan...

Viime sunnuntaina lähdettiin tosiaan estekisoissa käväisemään. Luokiksi valikoituivat tosiaan Riihimäen 1-tason kisojen luokat 65cm ja 75cm.

Riku oli kisapaikalla rauhallinen ja nautiskeli kaikki väliajat vihreää maasta. Itse olin myös innostunut ja keskittynyt. 65cm rata oli kiva, oikeastaan vain neljä erilaista linjaa, kahdeksan estettä, arvostelu A.1.0. Verryttelyssä Riku tuntui keskittyneeltä ja oikein hyvältä. Rata myös sujui ihan hyvin - nyt liikuttiin jo vähän paremmin eteen kuin kaksi viikkoa sitten Tampereella.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=FhuZr1Nk_sk

Rata on tässä videona kokonaisuudessaan, ei siitä siis sen enempää. Olisin alusta asti voinut ratsastaa vähän paremmalla tahdilla, mutta onneksi löysin jalkani jossain vaiheessa rataa, ja loppu oli alkua sujuvampi.

Radan jälkeen Riku söi hetken vihreää, ja radankävelyn jälkeen menin itse taas selkään. Ihan normaali verryttely, ja vielä juuri ennen radalle menoa yksi hyppy. Hyppy oli hyvä ja pyöreä, mutta raviin siirtäessäni tunsin Rikun ontuvan. Kävelin muutaman metrin ja kokeilin ravia uudestaan - ontuu voimakkaasti. Suoraan ilmoitus portille etten strattaakaan ja raviradan varikolle kylmäämään jalkaa sydän kurkussa. Reagoiva jalka oli siis oikea etunen (aiemmin kesällä meillä oli venähtänyt vasen etunen laitumella, oikea etunen on aiemmin ollut täysin vaivaton).

Siitä alkoi kylmäys- ja huolehtimiskierre. Jalkaa on nyt kylmätty useita kertoja päivässä ja turvotusta etsitty suurennuslasin kanssa. Joku aina välillä kokee hetkellisesti jostain löytävänsä jotain minimaalista turvotusta, mutta ei oikeasti mitään merkittävää. Ainoa merkittävä asia oli se, että sunnuntaina oikeassa jalassa tuntui kaviopulssi. Toivoimme siis, että kyseessä olisi alkava kaviopaise, jonka isku jalkaan olisi jotenkin aktivoinut kipeäksi (... joo tiedän, kuulostaa aika kaukaa haetulta). Seuraavana päivänä kaviopulssi oli hävinnyt, mutta Riku ontui edelleen. Torstaina kengittäjä tarkisti kaviot ja kengitti Rikun, ei huomautettavaa.

Riku ontuu vähän vaihtelevasti: joinain päivinä on täysin puhdas jopa suoralla ravissa, joinain hetkinä taas ontuu erittäin selkeästi käynnissä. Jonain aamuna tallilta on tullut viesti, että se ontuukin toista etusta. Tämän ontuman, joka vaihtaa puolta, kautta olenkin alkanut pohtia mahdollisuutta sädeluuontumaan tai kaviorustonluutumaan.

Riku on nyt viikon asunut taas karsinassa ja tarhaillut vain pienessä tarhassa. Riku on oma reipas itsensä ja selvästi täysin kyllästynyt tällaiseen tallipelleilyyn. Ensi viikolla on aika klinikalle tiistaiksi, pitäkää peukkuja, että (hoidettava) syy löytyy!
Tarina hevosharrastuksestani tänä kesänä