Uskomaton fiilis! (Mun ensimmäinen 90cm)

Woa mikä päivä! En muista milloin olisin ollut näin supertyytyväinen itseeni, hevoseeni ja meihin ratsukkona. Me pystytään kyllä ihan mihin vaan, kunhan vaan mulla säilyy maltti ja jaksan tehdä töitä. Tämän päivän eteen on kyllä todella tehtykin duunia. Nyt on hehkutuksen aika.

Olin ilmoittautunut kaikessa hiljaisuudessa Valkeakoskelle 1-tason estekilpailuihin. Hiljaisuudella tarkoitan nyt sitä, että päätin, että en tee lähtemisestä itselleni mitään "juttua", vaan ilmoittauduin kisoihin ja menen niihin. So simple. Luokat kisoissa olivat ristikko, 50-60cm, 70-80cm ja 90cm. Koska 50-60cm tuntuu nyt jo niin kovin pieneltä, ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin ilmoittautua hyppäämään 70-80cm ja 90cm. Tai ainakin näin perustelin tilanteen itselleni, Ja ilmoittauduin näihin luokkiin.

Kisa-aamuna ei juurikaan jännittänyt. Yhtä hevosta lähti ratsastajan lisäksi groomaamaan kolme ihmistä, joten ratsastaja pystyi keskittymään hyvin lähinnä erilaisiin tapoihin pitää pois mielestä se, mitä oli juuri tekemässä. Takapenkiltä kuulunut kysymys "Anne eikö sua jännitä ikinä kisat?" sai aikaan keskustelun jännittämisestä, ja sen jälkeen muistin taas jännittää itsekin. Minähän olen sellainen, että mun pitää olla jo aivan totaalipaniikissa, ennen kuin se näkyy ulospäin. Vaikka jännittäisin kuinka, se ei oikeastaan näy ulospäin.

Valkeakoskella olimme hyvissä ajoin, ja ehdimme katsoa ristikkoluokan kokonaisuudessaan ja osan 50-60cm luokasta. Sen jälkeen kävimme kävelemässä 70-80cm radan. Radalla ei ollut sarjaestettä, ja yksi ainoa hieman hankalampi tie oli esteelle numero 7, joka oli aaltoeste. Kävellessä kuitenkin totesin, että tie ei ole ollenkaan niin mahdoton, kuin miltä se näytti kentän laidalta. Ei siis muuta kuin verkkaamaan.

Verryttely sujui kaikenkaikkiaan oikein hyvin. Paikat löytyivät esteille hyvin ja Boonus auttoi tahdittamaan verryttelyn järkeväksi. Riku oli reipas, mutta käyttäytyi hyvin eikä pöhköillyt mitään. Radalle pääsi yhtä ratsukkoa ennen, ja käytin ajan tehokkaasti kiertämällä kentän kertaalleen ja näyttämällä muutamat erikoisemmat esteet Rikulle. Riku ei vaikuttanut kiinnostuneelta erikoisesteistä, sen sijaan viereisellä laitumella olleet kottikärryt ja aitalangat aiheuttivat sivuloikan ja pörinää. Suomenhevoset...

70-80cm rata oli kaikenkaikkiaan hyvä. Radasta on video, joten en ala sen enempää selittämään siitä. Sain ratsastettua 2-3 -linjan ja 4-5 -linjan juuri siihen askeleeseen, jota suunnittelin. Seiskalle jäin hieman liikaa varmistakaan, kun en missään tapauksessa halunnut tökätä siihen, ja vikalle esteelle etäisyys jäi vähän tyhjäksi, mutta senkin ratkaisin kerrankin vähän isosti. Yleensä tykkään kisoissa nypätä etäisyyden mieluummin vähän lähelle.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=sN54KT3Dawc


Olen todella tyytyväinen tähän rataan, ja pidän sitä meidän tämän kauden parhaimpana. Toisaalta se on myös minun parhaani ikinä, koska ensimmäistä kertaa tein tietoisia ratkaisuja etäisyyksistä (siihen en pystynyt vielä viime kaudella) ja sain paikat onnistumaan (ei ole onnistunut tällä kaudella). On mulla superheppa!

90cm rata näytti valtavalta kävelyssä. Ihan sama, vaikka vieressä hoettiin kuinka paljon, etteivät esteet ole isoja, ne näyttivät kyllä todella isoilta. Esteet olivat lähes kaikki juuri sen 90cm, erityisen massiivisilta näyttivät viimeinen okseri ja kolmantena esteenä ollut pysty. Päätin kuitenkin, että se on nyt tai ei ikinä. Jos en nyt uskalla, ahdistus 90cm hyppäämisestä vain kasvaa kasvamistaan. Eli radankävelystä verkkaamaan.

Verryttely sujui taas hyvin ja paikat löytyivät hyvin. Radalle mennessä olin aivan jalat vetelinä ja mietin, että selviänkö tästä ollenkaan. Rohkeasti kuitenkin lähdin yrittämään. Tällä radalla nyppäsin etäisyyden pilalle aika moneen hyppyyn - niin ykköseen, kakkoseen kuin kasiinkin. Kolmoseste tippui unohtuneen puolipidätteen takia ja nelonen jäi vähän kahden askeleen väliin. Vitos-kutos -linja oli tosi hyvä! Seiskalle toin Rikun sellaisessa kulmassa, ettei se päässyt hyppäämään siitä, vaan pomppasi sivuun. Uusi lähestyminen ja hyvin yli. Vika este, eli kasi, tultiin vastalaukassa kun päätin, että lähestyminen on niin suora, ettei kannata kaarteessa syödä laukkaa laukanvaihdolla pukin kautta.

Lopputulos oli siis 8 virhepistettä ja maailman onnellisin ratsastaja! Hulluilla tuuletuksilla tyytyväisenä maaliin. On mulla superhevonen! Ja siihen nähden, että alkukaudesta estetunnit piti lopettaa kesken kun jännitti liikaa, ja helmikuussa hypättiin kisoissa pissit housussa 50cm -luokkia, on tämä aikamoista edistystä. Rata ei ole hyvä, enkä ole ratsastuksellisesti siitä ylpeä. Mutta itsestäni ja hevosestani olen - nyt mä olen vihdoin hypännyt mun elämäni ensimmäisen 90cm radan!

Radasta kaikkine virheineen video alla.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=U5_lxfZFcUA

Voi elämä kun ihminen voi olla onnellinen!

VRS seurakoulukilpailut

Sunnuntaina kävimme siis Rikun kanssa Valkeakosken ratsastusseuran seurakoulukilpailuissa. Edellisen kerran kävimme tuolla elokuussa, jolloin starttasimme helpon C:n ja B:n. Nyt sitten oli vuorossa helppo B ja A.

Ensimmäinen verkka oli vasta viiden maissa, joten aamulla sai nukkua niin pitkään kun jaksoi! Iltapäivällä kuitenkin hyvissä ajoin lähdimme tallille mutsin kanssa, koska olin onnistunut olemaan niin tunari, että olin opetellut A:n ratani peilikuvana... Oli pakko käväistä selässä ja ratsastaa rata vielä oikein ennen lähtöä.

Leteistä tuli muuten kauneimmat mitä olen ikinä onnistunut tekemään! Se ei sinänsä ole paljoa, mutta oli hauska olla kerrankin tyytyväinen jälkeen ;) Epätasaiset ne edelleen ovat, alussa on n. 5 kpl golfpalloja, sitten 4 normaalia ja lopuksi vielä 4 pientä. Ja kyllä, mulla on aina 13 lettiä! Olen huono kouluratsastaja ;)

Kisapaikalla Riku seisoskeli kopissa ja mä kävin katsomassa muutaman suorituksen alle. Äiti talutteli myös Rikua vajaan puoli tuntia, ja onneksi oltiin otettu liina mukaan, koska Riku oli ollut kuulemma varsin pomppivalla päällä. Menin selkään ja ehdin kävellä vartin verran kentällä. Riku oli aika jännittynyt, mutta kun itse relasin ja päästin ohjat kunnolla pitkäksi, sekin rauhoittui. Verkka maneesissa ryhmässä meni hyvin. Riku oli alkuun jännittynyt ja kyttäsi tuomaripäätyä ja katsomoa, mutta rauhoittui nopeasti kun keskityin vain ratsastamaan ihan normaalisti siitä huolimatta. Ajoittain tuli liikaa painetta, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi tullut sinkoilua tai pukittelua.

B:n rata oli kaikenkaikkiaan hyvä. Riku jännittyi tällä kertaa sisääntuloaukon puolella (maneesissa ei siis ollut aitoja, vaan rata oli koko maneesin kokoinen), kun näki portin takana ihmisiä ja hevosia, mutta ei kuitenkaan karannut avuilta. Erityisen tyytyväinen olin raviohjelmaamme kokonaisuutena. Prosentteja tuli 61,8% ja tällä neljäs sija. Lähtijöitä luokassa oli 19.

Miltei saman tien siirryin sitten A:n verkkaan. Verkka sujui edelleen hyvin. Rataankin olin tyytyväinen, vaikka siinä oli paljon pisteitä vähentäviä rikkeitä. Pystyin kuitenkin ratsastamaan koko radan normaalisti, eikä Riku ylijännittynyt. Sen verran se oli kuitenkin vireessä, että keskiravista tuli rikko laukalle ja keskikäynti (tietenkin kertoimella arvioitu...) rikkoi useasti raville. Takaosakäännökset olivat ala-arvoiset ja vastalaukkoihin ratsastin huonot tiet. Pääasia oli kuitenkin se, että muoto pysyi myös nivelellä ja jännittymisestä huolimatta en lopettanut ratsastusta. Prosentteja tuli vaatimattomat 56,92% ja tällä toinen sija. Voittajalle hävittiin niin reilusti, ettei tarvinnut ollenkaan jossitella ;) Lähtijöitä luokassa oli neljä.

Erittäin tyytyväinen olen kisapäivään. Tuomarilta tuli kehuja siististä ratsastuksesta, mukavasta yhteistyöstä ja kivasta hevosesta. Laukkaan toivottiin lisää voimaa ja kantavuutta.

Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikonlopun Alaspäätä, johon sain tallikaverilta kyydin ja lähdenkin siis sittenkin :)