Olin ilmoittautunut kaikessa hiljaisuudessa Valkeakoskelle 1-tason estekilpailuihin. Hiljaisuudella tarkoitan nyt sitä, että päätin, että en tee lähtemisestä itselleni mitään "juttua", vaan ilmoittauduin kisoihin ja menen niihin. So simple. Luokat kisoissa olivat ristikko, 50-60cm, 70-80cm ja 90cm. Koska 50-60cm tuntuu nyt jo niin kovin pieneltä, ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin ilmoittautua hyppäämään 70-80cm ja 90cm. Tai ainakin näin perustelin tilanteen itselleni, Ja ilmoittauduin näihin luokkiin.
Kisa-aamuna ei juurikaan jännittänyt. Yhtä hevosta lähti ratsastajan lisäksi groomaamaan kolme ihmistä, joten ratsastaja pystyi keskittymään hyvin lähinnä erilaisiin tapoihin pitää pois mielestä se, mitä oli juuri tekemässä. Takapenkiltä kuulunut kysymys "Anne eikö sua jännitä ikinä kisat?" sai aikaan keskustelun jännittämisestä, ja sen jälkeen muistin taas jännittää itsekin. Minähän olen sellainen, että mun pitää olla jo aivan totaalipaniikissa, ennen kuin se näkyy ulospäin. Vaikka jännittäisin kuinka, se ei oikeastaan näy ulospäin.
Valkeakoskella olimme hyvissä ajoin, ja ehdimme katsoa ristikkoluokan kokonaisuudessaan ja osan 50-60cm luokasta. Sen jälkeen kävimme kävelemässä 70-80cm radan. Radalla ei ollut sarjaestettä, ja yksi ainoa hieman hankalampi tie oli esteelle numero 7, joka oli aaltoeste. Kävellessä kuitenkin totesin, että tie ei ole ollenkaan niin mahdoton, kuin miltä se näytti kentän laidalta. Ei siis muuta kuin verkkaamaan.
Verryttely sujui kaikenkaikkiaan oikein hyvin. Paikat löytyivät esteille hyvin ja Boonus auttoi tahdittamaan verryttelyn järkeväksi. Riku oli reipas, mutta käyttäytyi hyvin eikä pöhköillyt mitään. Radalle pääsi yhtä ratsukkoa ennen, ja käytin ajan tehokkaasti kiertämällä kentän kertaalleen ja näyttämällä muutamat erikoisemmat esteet Rikulle. Riku ei vaikuttanut kiinnostuneelta erikoisesteistä, sen sijaan viereisellä laitumella olleet kottikärryt ja aitalangat aiheuttivat sivuloikan ja pörinää. Suomenhevoset...
70-80cm rata oli kaikenkaikkiaan hyvä. Radasta on video, joten en ala sen enempää selittämään siitä. Sain ratsastettua 2-3 -linjan ja 4-5 -linjan juuri siihen askeleeseen, jota suunnittelin. Seiskalle jäin hieman liikaa varmistakaan, kun en missään tapauksessa halunnut tökätä siihen, ja vikalle esteelle etäisyys jäi vähän tyhjäksi, mutta senkin ratkaisin kerrankin vähän isosti. Yleensä tykkään kisoissa nypätä etäisyyden mieluummin vähän lähelle.
Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=sN54KT3Dawc
Olen todella tyytyväinen tähän rataan, ja pidän sitä meidän tämän kauden parhaimpana. Toisaalta se on myös minun parhaani ikinä, koska ensimmäistä kertaa tein tietoisia ratkaisuja etäisyyksistä (siihen en pystynyt vielä viime kaudella) ja sain paikat onnistumaan (ei ole onnistunut tällä kaudella). On mulla superheppa!
90cm rata näytti valtavalta kävelyssä. Ihan sama, vaikka vieressä hoettiin kuinka paljon, etteivät esteet ole isoja, ne näyttivät kyllä todella isoilta. Esteet olivat lähes kaikki juuri sen 90cm, erityisen massiivisilta näyttivät viimeinen okseri ja kolmantena esteenä ollut pysty. Päätin kuitenkin, että se on nyt tai ei ikinä. Jos en nyt uskalla, ahdistus 90cm hyppäämisestä vain kasvaa kasvamistaan. Eli radankävelystä verkkaamaan.
Verryttely sujui taas hyvin ja paikat löytyivät hyvin. Radalle mennessä olin aivan jalat vetelinä ja mietin, että selviänkö tästä ollenkaan. Rohkeasti kuitenkin lähdin yrittämään. Tällä radalla nyppäsin etäisyyden pilalle aika moneen hyppyyn - niin ykköseen, kakkoseen kuin kasiinkin. Kolmoseste tippui unohtuneen puolipidätteen takia ja nelonen jäi vähän kahden askeleen väliin. Vitos-kutos -linja oli tosi hyvä! Seiskalle toin Rikun sellaisessa kulmassa, ettei se päässyt hyppäämään siitä, vaan pomppasi sivuun. Uusi lähestyminen ja hyvin yli. Vika este, eli kasi, tultiin vastalaukassa kun päätin, että lähestyminen on niin suora, ettei kannata kaarteessa syödä laukkaa laukanvaihdolla pukin kautta.
Lopputulos oli siis 8 virhepistettä ja maailman onnellisin ratsastaja! Hulluilla tuuletuksilla tyytyväisenä maaliin. On mulla superhevonen! Ja siihen nähden, että alkukaudesta estetunnit piti lopettaa kesken kun jännitti liikaa, ja helmikuussa hypättiin kisoissa pissit housussa 50cm -luokkia, on tämä aikamoista edistystä. Rata ei ole hyvä, enkä ole ratsastuksellisesti siitä ylpeä. Mutta itsestäni ja hevosestani olen - nyt mä olen vihdoin hypännyt mun elämäni ensimmäisen 90cm radan!
Radasta kaikkine virheineen video alla.
Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=U5_lxfZFcUA
Voi elämä kun ihminen voi olla onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti