Kaivattuja kouluratsastusfiiliksiä!

Ratsukko ja valmentaja. Kuva: Nea Id

Kaksi päivää on vietetty itse ratsastaen Eevamaria "Nipsu" Porthan-Broddellin, jonka meriittejä tuskin on tarpeen luetella, valmennuksissa. Tänään yritin kuvata fiiliksiä, mitkä jäivät. Nipsu vaikutti äärimmäisen suoralta. Ei ilkeältä, mutta sellaiselta, että mielipidettä kysyttäessä sellaisen kyllä saa. Tykkään siitä, naminamia saan paljon halvemmalla halutessani. Näihin valmennuksiin ei myöskään menty näyttämään nätiltä hevosensa selässä. Epämukavuusalueelle mentiin niin, että rytinä kävi. Tulin taas tietoiseksi siitä, kuinka vähän lajista ymmärrän. 

Mutta... Mutta. Jokin Nipsun tyylissä oli kuitenkin sellaista, ettei siitä masentunut. Koen oikeasti saaneeni isoja eväitä meidän jatkotreenejä varten. Ihan kamalasti mietittävää ja sulateltavaa. Postaan näitä ajatuksia myöhemmin, nyt en vielä ole tarpeeksi asiaa pureskellut. Ehdottomasti oli oikea päätös viikonlopun tuuppauskisojen sijaan laittaa rahat valmennukseen. 

Tänään jatkoin iltapäivällä suoraan tallille Nipsun valmennuksesta päästyäni Ville Vaurion kouluratsastusklinikan antia ihmettelemään. Klinikka järjestettiin meidän tallilla, joten ihan mahdotontahan se olisi ollut jättää välistä. 

Ville oli äärimmäisen hauska, oikea showmies! Uusia ajatuksia syntyi tämänkin klinikan annista, niihinkin toivottavasti jaksan palata täälläkin myöhemmin. Yksi tärkein kuitenkin jo nyt muistiin: "Hellittäminen tekee pidätteestä pidätteen. Ilman sitä pidäte ei ole kokonainen. Silloin sitä kutsutaan ihan vaan vetämiseksi." Ville painotti paljon oikeaa ajoitusta, sitä, että ratsastus on aina myös koulutustilaisuus, eikä "vain ratsastusta". Tällöin ratsastajan pitää ottaa vastuu tästä oppimistilanteesta, ja tehdä siitä hevosen kannalta järkevä. Kertoa riittävän selkeästi, mikä on haluttua, kiittää, hellittää. Näin hevonen ei menetä motivaatiotaan. 

Kyllä muuten oli kaivattua tämä innostuminen kouluratsastuksesta!