"Onhan tällä allergiatestit otettu?"

Taas saa tuntea itsensä taas niin idiootiksi. Yksi tämän harrastuksen perusriemuja, uudelleen ja uudelleen huomata, kuinka tyhmä sitä on ollutkaan - miten mä en totakaan ajatellut?

Tuulia Luomala kävi tänään antamassa Rikulle fysioterapiaa. Lihaksiston puolesta mennään varsin hyvällä mallilla, syksyllä avatut jumit ovat pysyneet auki ja hevonen on kauttaaltaan rennon tuntuinen. Tuulia siinä käsiään Rikun iholla liu'uttaessaan kysyi, että onko tämä aina näin korppukuiva? Minä vastasin, että joo, onhan se. Tuulia kysyi, että onko syötetty öljyä ja B-vitamiinia? Minä vastasin, että joo kyllä, ihan kaikkea on syötetty, mitä on neuvottu, tai mistä olen lukenut, että voisi auttaa.

Rikun kesäkarvahan on aivan upea. Oikein leiskuvan punainen, kaunis, sileä ja iho on silloin paljon paremmassa kunnossa. Talvella ei oikeastaan ole väliä, millä kaikilla tavoilla karvaa yrittää hoitaa, se muuttuu todella huonoksi. Klippaamaton osa on sameannäköistä, ja klipattu taas ihan onnetonta haiventa. Rikullahan myös hinkkautuu karva ihan ihoon asti pois niistä kohdista, mihin osuu esimerkiksi ohja tai pohje ratsastaessa tai loimi noin muuten vaan. Karvattomia, kaljuja läikkiä pitkin hevosta. Jee.

Selitin Tuulialle huonoista kavioista ja niiden kaverina olevasta huonosta talviukarvasta. Tuulia ohimennen kysäisi, että Onhan tästä allergiatestit otettu? No ei ole ei. Ei ole tullut mielenkään, että niin joo, hevosetkin voivat tosiaan olla asioille allergisia. Ihmettelin ääneen sitä, miten se näkyy talvikarvassa, muttei kesäkarvassa, mutta sekään ei kuulemma ole mitenkään tavatonta.

Nyt siis ennen kuin tuhlaan enää yhtään sataa euroa erilaisiin lisävalmisteisiin, joiden myyntipuheisiin joudun pettymään, täytyy tutkia tämäkin asia. Jos Riku tosiaan on allerginen, jos sillä on imeytymisessä jotain ongelmia. Vaiva kun ei tunnu kaikesta siihen kohdistamastani huomiosta huolimatta yhtään helpottavan vuosien myötä, vaan enemmänkin vaikeutuvan.

Ihana Stella kävi mun pyynnöstäni kuvaamassa kapista Rikua blogipostauksen kuvitukseksi, kun itse en tajunnut järkytykseltäni kuvata. Jos on kokemuksia hevosten allergioista, niiden tutkimisesta, siedätyksestä tms niin kuulen mielelläni!

Kaulaan on jätetty karvaa sitä varten, ettei ohjat hinkkaisi ihan ihoon saakka. Kuten kuvasta näkee, yritys hyvä 10, tulos ei niin kaksinen... Ohjissa käytetään lampaankarvapehmusteita ja ihoon hölvätään Solheadsin selvitysainetta poistamaan kitkaa, ja tulos on silti tämä.

Edestä hinkkautuvat myös kaikki kohdat, mihin (istuvat) loimet osuvat.

Ihohan se sieltä loistaa... Ps: Mä luulin, että mun hevoseni on lihava. Ei se olekaan. Järkytys.

Eikä toinen kylki sen paremmalta näytä.

--

Allergiajutuista muihin päivänpolttaviin asioihin. Eilen estetunnilla olivat sekä kuski, että hevonen, hieman epämukavuusalueella. Olen itseni kanssa sopinut, että en nyplää kädellä sinne esteen eteen sitä askelta, joka ei sinne kuulu. Se vaati parempaa laukkaa, hyppäämistä isommasta laukasta kuin olen tottunut, ja omassa mielessä kimittävän "Ota nyt pidäte, vielä yksi! Ei toi ole se paikka, ota nyt pidäte, jää vähän pitämään vastaan!" -äänen hiljentämistä. Erityisen äänekkääksi tämä ääni tulee aina silloin, kun esteet vähänkään nousevat. Nyt ne olivat viimeisellä kierroksella n. 80-90cm, ja minä  olisin niin kovin halunnut nylpätä sinne vielä yhden askeleen, varsinkin kun Riku väsyi aika nopeasti. Rikun väsähtämiselle oli ymmärrettävä syy - se ei ole tottunut hyppäämään noin isosta laukasta, joten se vaatii taas erilailla energiaa. Siitä huolimatta, ihan viimeinen linja, jolle tulimme, ja jota kammoksuin moneen otteeseen (kulmasta suoraan sarjaan, sarjan ensimmäisenä osana tyhjä okseri), onnistui. Hevonen oli väsynyt, kuski oli väsynyt, mutta yhdessä me tehtiin se. Saatiin korjattua radan ainoa epäonnistunut linja.

Estetunnilta ei valitettavasti ole liikkuvaa kuvaa paljoa, koska rakas kuvaajani Kata oli myös esteidennostotehtävissä, mutta tämä viimeinen linja sentään on. Hyvä Riku!

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=SqwOhbYUUFM

Puskaratsastajaksi puskaratsastajien joukkoon

Jännitän sunnuntaina odottavaa Playssonin järjestämää Mikael Wahlmanin klinikkaa aivan mielettömän paljon. Kun minua alunperin kysyttiin osallistumaan, epäröin hetken. En sen takia, että en haluaisi päästä Miksun oppiin. Epäröinti liittyi siihen, että en innosta räiskyen halua suunnata haukuttavaksi hevostalli.nettiin. Totuushan on se, ettei minun esteratsastukseni ole mitenkään kaunista. Olen kohtalaisen kehno ratsastaja, joka on esteratsastajana täysin alkutaipaleella.

Epäröinti meni kuitenkin ohitse muutamassa minuutissa. Voi elämä - mähän olen melkein kolmekymppinen erityisluokanopettaja, tottunut tiukkoihin tilanteisiin. En luulekaan ratsastavani hyvin, joten kommentit tuskin onnistuvat osumaan kovinkaan arkaan paikkaan. Ja kuinka hieno mahdollisuus on päästä uuden ihmisen silmän alle ratsastamaan hevosella, jonka kanssa on vielä näin paljon opittavaa. Huippua!

Nyt jännitys on kuitenkin tullut takaisin. Se valtasi minut oikeastaan samaan aikaan kun hevostalli.netissä alkoi keskustelu klinikan osallistujista. Keskustelua on käyty mielestäni hyvässä hengessä, todeten, että klinikkaan osallistuu tavallisia ratsukoita. Näin se onkin. Toki moni on ihmetellyt, että miksi tuosta pitäisi maksaa - kun eihän siellä edes näe mitään. Toisaalta moni on myös todennut, että tavisratsastajille saattaa olla hedelmällisempää päästä seuraamaan toisten tavisratsastajien ratsastusta. Ja varmasti harjoituksista ja siitä, miten Miksu ratsukkoja korjaa, voi oppia moni ihminen jotain.

Jännitys ei oikeastaan liity siis keskustelussa esiin nostettuihin asioihin, koska kuten sanoin, keskustelu on ollut asiallista. Se liittyy siihen, että oikeastaan vasta nyt tajusin, että olen antanut avoimesti luvan nettiyhteisölle rääpiä minun ratsastustani ja minua. Tämän enempää en oikeastaan voikaan ketään kutsua niin tekemään, kuin ilmoittautua paljon keskustelua herättäneen blogiportaalin esteratsastusklinikkaan tietäen, että ratsastuksesi on kehnoa.

No, nyt ei enää jänistetä. Mennään ja ratsastetaan, yritetään pitää hauskaa. Nautin hevosestani ja siitä, että bloggaaminen on heittänyt minut näin mahtavan tilaisuuden eteen. Riku valmistautuu sunnuntain koitosta varten viettäen kolmatta "kesälomaviikkoaan" eli viikkoa, jolloin se saa lomailla minilaitumellaan kavereidensa kanssa. Lisäksi olemme maastoilleet paljon, treenanneet kouluratsastusta pari-kolme kertaa viikossa ja hypänneet välillä. Käytännössä viikko-ohjelma ei siis ole eronnut juurikaan normaalista, mutta kisattomuus on tuonut ratsastajalle samaa lomantuntua, mitä hevonen toivottavasti saa syödessään vihreää laitumella.

Seuraavat koulukoulukisat ovat kalenterissa 22.8., jolloin olisi tarkoitus ajella Killerille asti Lauran ja Ronin kanssa kisailemaan, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Vähän rupeaa jo kisahammasta kolottamaan...

Hyvillä mielin kohti sunnuntait