16-vuotiaan ja 28-vuotiaan erot

Minulla ja 16-vuotiaalla tallikaverillani on  monia eroja. 16-vuotias käy ensimmäistä vuotta lukiourastaan. Minun ylioppilaskirjoituksistani tuli keväällä kuluneeksi tasan kymmenen vuotta (kyllä, järkytyin itsekin). 16-vuotias asuu kotonakotona, 28-vuotias on hiljalleen ymmärtänyt, että kotonakotona ei ole enää siellä, missä äiti. Älypuhelimen tippuessa 16-vuotias saa apua vanhemmiltaan, 28-vuotias ei enää kehtaa sitä pyytää. 16-vuotiaalla oli tähän mennessä ollut "neljä tai viis älypuhelinta ja yks tabletti, jonka päälle astuin ja kuului paha ääni", 28-vuotiaalla kaksi. 16-vuotias on luonnostaan lahjakas ratsastaja, ja haaveilee urasta hevosten parissa. 28-vuotias huomasi onneksi jo vuosia sitten, että ei ole lahjakas, ja päätti vain hankkia normaalin ammatin, jonka avulla maksaa hevosensa kaurat.

Yhteistäkin on. 16-vuotias lähes asuu tallilla, on aina innokas lähtemään ratsastamaan, hoitamaan, auttamaan. 28-vuotias sotkeutuu edelleen sukkiinsa aina, kun joku pyytää ratsastamaan hevosellaan. Tallin pihassa molempiin valuu tuttu kodin tunne: tänne minä kuulun. Tallilla ihmiset, jotka eivät missään muualla löytäisi yhteistä säveltä, löytävät toisensa. Kieli on yhteinen, se on hevosihmisten kieli.

Välillä kulttuurierot nousevat valtaviksi ja 28-vuotias tuntee itsensä hyvinhyvin vanhaksi. Niin kuin silloin, kun 16-vuotias ei osaa laittaa lukkoon auton ovea, kun autossa ei ole keskuslukitusta ja pitäisi painaa nappi ja nostaa kahvasta. Tai silloin, kun 28-vuotiaan koko takapenkki laulaa täysillä kisamatkalla, että "Tanssi mun kanssa, tanssi tiukemmin / Niin kuin Pulp Fictionissa, mutta hurjemmin" ja kysyt, tietääkö kukaan mikä on Pulp Fiction. Ei tiedä. Grease ei myöskään ole tuttu. Tai silloin, kun heität tallityttöjä perjantaina kotiin tallilta, ja radiosta tulee ysäriretroa. Laulat mukana, ja takapenkki ihmettelee, että kuunteletko sä tällaista? Yritä siinä sitten selittää, että en kuuntele, enkä varsinaisesti silloinkaan kuunnellut, mutta kun tekin vähän vanhenette, joistain asioista tulee nostalgisia. Vaikka ette haluaisikaan.

Maastossa 16-vuotiaan ja 28-vuotiaan ero näkyy selviten. Mennään vähän laukkaa -maastolenkki muuttuu silloin, kun 16-vuotias saa olla kärkenä helposti reissuksi, jolloin päästellään mutkat suoriksi ja kurvit notkeiksi. 28-vuotias tulee perässä kahden tunteen repiessä täysin eri suuntiin. "Apua, entä jos sieltä tulee joku vastaan ja hevoset pelästyy, tai ne kompastuu tai jotain tapahtuu taitaitai..." vaihtelee "Ei elämä tää on niin parasta, miksen mä tee tätä aina! Lujempaa!" -kanssa. 16-vuotiaan päässä lienee vain se toinen ajatus. Voitte ehkä arvata kumpi.

Kotimatkalla, kun molempien naamalla on leveä hymy ja hevoset kävelevät rentoina ja tyytyväisinä, käydään keskustelu, joka muistuttaa siitä, että erojen lisäksi näillä 12 fyysisen vuoden erottamilla ihmisillä on paljon yhteistä.

"Jotkut puhuu siitä ratsastusmotivaation puutteesta, ootko sä ikinä kokenut sitä?"
"No en, en mä ymmärrä, miten ratsastus voisi olla joskus kiinnostamatta."
"Joo, niinhän se vaan on, että ratsastaminen on paskimmillaankin parempaa kuin mikään muu."
"Ja parhaimmillaan se on sitten syy elää."

Tämä kuva ei ole tältä päivältä, vaan lauantailta, jolloin tahti oli kahden 28-vuotiaan lenkillä huomattavasti hitaampi.