Hyviä kilometrejä

Kengittäjä selvitti Rikun epämääräiseen liikkumiseen liittyvää tilannetta. Syy löytyi liian lyhyeen kenkään lyödyistä etukengistä (ts. kavio oli vedetty liian lyhyeksi) ja eteen laitettiin pohjalliset. Riku reagoi pohjallisiin välittömästi ja tosi positiivisesti, eli oli puhdas heti pohjallisten laiton jälkeen eikä ole nyt kovallakaan ollut epäpuhdas. Ehkä meidän tuuri viimein kääntyy :)

 Reilu viikko sitten menin ensimmäistä kertaa tunnille Rikun kanssa tämän meidän sairastelun jälkeen. Tunnin aikana tuli (jälleen) melkein itkettyä onnea ja autuutta - sitä käsittämätöntä riemua, että Riku on kunnossa ja me päästään treenaamaan. Tuli myös naurettua - Riku oli äärettömän tärkeänä, kun pääsi taas töihin ja kulki häntäänsä kantaen ja kaula kaarella etujaloilla kauhoen eteenpäin. Riku on myös tämän sairasloman aikana menettänyt kuntoaan sen verran, että vanha tuttu "kiskaisen kuskin irti penkistä" -konsti on taas repertuaarissa. Eli silloin, kun ei hankalassa tehtävässä jaksakaan kantaa, kiskaistaan napakalla eteenpäinsyöksyllä kuski irti satulasta jalustimille killumaan ja lähdetään syöksymään siihen suuntaan, mitä nokka näyttää. Temppu on tuttu parin vuoden takaa, kun kyky kantaa itseään edellisen kerran oli näin pahasti vajavainen.

En ole tietenkään vielä toipunut siitä innostuksesta, joka alkoi, kun pääsin taas ratsastamaan omalla hevosellani. Sen takia Rikun "töihinpaluuviikko" ei ollut ihan ihanteellinen: ratsastin itse tunnilla pe, su, ti ja to. Torstaina totesin, että vaikka ratsastettavuudessa edettiin viikossa hurjasti, oli Riku sen verran väsynyt, että nyt viikonloppu otetaan rennommin. Sunnuntaina olisi tarkoitus klipata ja maanantaina hypätä ensimmäistä kertaa elokuun jälkeen! Alkaa olla aikakin aloitella taas pomppuja, joulukuun puoleen väliin on nimittäin buukattu Piia Pantsun estevalmennus. Huhhuh!

Riku on tuntunut nyt liikkeessä hurjan hyvältä nyt koko ajan, kun sitä on ratsastettu. Onhan se voimaton, eikä jaksa kantaa niin kuin ennen, mutta ne pätkät, jotka se jää kevyelle tuntumalla ja pyöreäksi, se on kyllä todella hyvä. Se kaivattu fiilis on palannut vahvempana kuin pitkään aikaan. Laukka pyörii pyörittämättä, takapää polkee hyvin alle ja hevonen jää pyöreänä kantamaan. On se kyllä upea.

Rikutauon aikana päätin, että vaikka tuntuu kuinka pahalta, mun on ratsastettava. Tein siis päätöksen vähintään kolmesta ratsastuskerrasta viikossa, ja siinä päätöksessä pysyin: kiitos kaikille ihanille ihmisille, joiden hevosilla sain ratsastaa. Roni, Lissu, Wilma, Summa, Maukka, Jaike ja Joke. Jokainen kilometri tuli tarpeeseen ja jokaisella kerralla koin oivalluksia. Koen, että jopa kehityin ratsastajana tuolla pätkällä, joka olisi voinut myös vain valua hukkaan. Toki suurin syy on varmaan se, että yksin hinkkaamisen sijaan hakeuduin tunneille ja ratsastin ohjatusti uusilla hevosilla. Seuraavanlaisia oivalluksia koin ihan käytännön kautta (nämä on kirjoitettu lyhyeen toteavaan käskymuotoon muistiin itselleni, ei todellakaan minkäänsortin auktoriteettiohjeeksi kenellekään!):

1. Suoruus ei ole itsestäänselvyys ja vaatii hevoselta kykyä koota, jotta se pystyy suoriutumaan siirtymisestä suorana. Kun ihmettelin, miksen saanut tuntihevosta nostamaan laukkaa, oli oikeasti avartava oivallus tajuta, että se ei yksinkertaisesti jaksa jos en anna sen heittää takapuolta sivuun. Eli siis suorana siirtymisten tekeminen on kokoamista ja rankkaa lihastyötä. Kiinnitä siis huomio suoruuteen myös yksinkertaisissa siirtymisissä!

2. Mitä nopeampi, hösöttävämpi ja vauhdikkaampi hevonen on, sitä enemmän se tarvitsee pohkeen tukea. Tällaiselle hevosella on rakennettava rauhallinen ja vakaa "kuja" jaloista ja ohjista, jota pitkin se voi kulkea. Vakaa pohje yhdessä rennon käden kanssa rauhoittaa häseltäjän.

3. Jos hevonen on armottoman hidas pohkeelle ja liikkeessä jää helposti pomppimaan reagoimattomana ylös-alas niin, että raviaskeleen aikana ehtii sanoa monta missisippiä, ei vastaus välttämättä olekaan painattaa eteen täysiä. Hitaasti eteenpäin reagoiva hevonen nopeutetaan muutoksella. Ensin tulee ottaa takaisin, jotta voi pyytää eteen, jos hevonen lämpenee hitaasti. 

4. Pohjetta on aina oltava kaksi kertaa sen verran kuin kättä. Liike ei ikinä suuntaudu kädestä takajalkoihin, vaan takajaloista käteen. Myös silloin, kun pohje ei tunnu tuottavan mitään tulosta, pitää käden odottaa. Käsi ei voi ottaa, ennen kuin pohje tuo jotain "pöydälle". Jos käsi ottaa ennen kuin pohje on saanut kannettua "pöytään mitään", lopputulos on se, että ei ole olemassa mitään, paitsi tyhjänä ohjalle veivattu hevonen.

5. Kun hevosen laukka on raaka, teet karhunpalveluksen ratsastamalla sitä pitkään niin, että itse pyörität ja tasapainotat hevosta. Laukan laadun parantamisessa less is more, eli kehittyäkseen hevosen tulee työskennellä niin, että työskentely on haastavaa, mutta palkinto onnistuneesta yrityksestä tulee nopeasti. Laukkavoltti kootummassa laukassa, ja voltin jälkeen hallittu siirtyminen raviin tai käyntiin kiitosten kera kehittää enemmän kuin kolme kierrosta laukkaa niin, että ratsastaja survoo vauhtia paniikissa lisää kuin polkuautoon, ettei käy niin nolosti, että vauhti loppuu kesken ja hevonen tippuu raville. Sillä sehän on jokaisen ratsastustuntilaisen painajainen.

6. Jos aina teet, niin kuin olet aina tehnyt, saat, mitä olet aina saanut. Näin ovat viisaammat sanoneet, ja voi elämä, kun he ovat oikeassa! Jos olen yrittänyt nyt saada puolipidätettä lävitse kierroksen (tai kymmenen kierroksen tai ratsastustunnin...) ajan, eikä se ole vieläkään mennyt, pitää tehdä jotain toisin. Tänään se "jotain toisin" oli vatsalihasrutistuksen sijaan lonkkakulman sulkeminen. Johan meni lävitse. Se puolipidäte siis.

7. Puolipidätteestä on saatava työkalu ratsastukseen. Tällä hetkellä omassa ratsastuksessani sellainen oikea, kunnolla läpimenevä, takajaloissa asti tuntuva puolipidäte on ollut niin harvinainen herkku, että sen jälkeen melkein tippuu hevosen selästä alas onnesta. Ja jos jotenkin onnistuu pysymään selässä, ei siltä hevosen taputtamiselta, kiittämiseltä ja leijumiselta jää kyllä aikaa tajuta, että niin, se puolipidäte oli vain työkalu, ja nyt pitäisi siis ratsastaa. Niiden puolipidätteiden on tultava niin arkipäiväiseksi, että se onnistuneen puolipidätteen aiheuttama energia saadaan oikeasti hyötykäyttöön. Sillä energialla nimittäin ajelisi reteesti kisa-areenallakin!

8. Avain kehittymiseen on tarpeeksi paljon tarpeeksi laadukkaasti ratsastettuja kilometrejä. Ei se sen kummempaa ole. Eli reeniä vaan. 

Sellaisia mä olen miettinyt.

Mun ihana terapeuttini Summa, jolla ratsastaessa ei ehdi surra eikä murehtia!

Tuntiheppa-Maukan kanssa ehdittiin myös syksyllä muistella, kuinka ne koulukiemurat taipuukaan ;)

Lainahevosilla

Tänään oli heppatytön onnenpäivä. Aamupäivällä ajelimme ystäväni luokse Mäntsälään moikkaamaan hänen hevostaan. Paavo on ihan loistava vanhempi herrasmies. Loistavan korkea myös!

Pääsin ratsastamaan myös Paavolla. Paavo oli tosi miellyttävä ratsastaa. Toimi istunnalla tosi hyvin, oli hyvin miellyttämisenhaluinen eikä tuntunut selästä niin kamalan isolta. Kuvia katsellessa koon todella huomasi. Ja toki myös niistä liikkeistä, oli jokseenkin tuskaa välillä tuo istuminen :D Tosi ihana hevonen!

Pohdin, että miten ihmeessä tänne pääsee...

Lopputuloksena onnellisesti puuhun kammettu apina

Laukka oli isoa

Ja ravi vielä suurempaa - varsinkin lävistäjän lopuksi kun yritti tehdä vähän keskiravintynkää

"Oon mä hengissä, hymyilen vielä!"

Tyytyväinen ratsastaja

Tyytyväinen Jättiläinen

Kiitos ihanalle Marille kun sain tulla moikkaamaan sun hevosta ja sain ratsastaakin sillä! <3

Illalla menin vielä ratsastuskoulun tunnille. Ratsukseni olin pyytänyt loistavaa Viliä, meidän erittäin erikoiselta näyttävää eesti/toriristeytystä. Tarkoitus oli kokeilla, olisiko meillä mahdollisuutta selvitä helpon C:n asioista niin, että voitaisiin käydä sellainen pyllertämässä kisoissa, joissa odottelua on tulossa paljon - seurakisoissa, joissa minä menen Rikulla A:n ja vuokraaja C:n.

Vili toimi kuljettimena vallan mainiosti. Raskaasta rakenteestaa huolimatta Vili on yllättävän kevyt ja miellyttävä ratsastaa. Loistavan luonteensa takia Vili tekee paljon aloittelijoiden tunteja, joten tietynlainen pohkeiden herkistely oli tarpeen. Erityisen paljon ongelmia oli oikean pohkeen kanssa - se ei tuntunut vain menevän lävitse. Tämän takia myös suoruudessa oli ongelmia. Parani kuitenkin huomattavasti loppua kohti. Kyllä me vaan kisoihin suunnataan!

Valkovalas lähdössä totiseen koulutreeniin

Hysteerinen omistaja ja lainahevosia

Tällä viikolla olen ratsastanut erityisen vaihtelevasti - olen oman hevoseni lisäksi päässyt kiipeämään kahden muun hevosen selkään. Ja molempien kanssa olimme ihan töitäkin tekemässä, ei vain ja ainoastaan humputtelemassa.

Maanantaina Rikulla oli ensimmäinen tarhailuvapaa pitkään aikaan. Riku oli viime viikolla vähän vaisu, liittyen luultavasti näiden raikkaiden kesämonsuuneiden aiheuttamaan tarhanpohjaan - liukas, ja polvea myöten kuraa. Siellä kun tarhakaveri vähän juoksuttaa, ei tarvitse enää punttia ratsastajan kanssa nostella. Riku oli kuitenkin koko viime viikonkin hyvillä mielin töissä, ja ratsastettavuudeltaan läpi viikon ihan super. Mutta tosiaan, sen verran vaisu, että päätin antaa ihan vapaan päivän.

Aina välillä keskustelen tallikavereideni, valmentajieni ja opettajieni kanssa vapaapäivistä. Lähinnä siitä, että tarvitseeko aikuinen hevonen niitä. Periaatteessa olen sitä mieltä, että aikuinen, työhönsä motivoitunut ja vaihtelevasti liikkuva hevonen ei varsinaisia vapaita tarvitse. Jos siis vapaapäivällä tarkoitetaan sellaista päivää, jolloin ei ratsasteta (tai ajeta). Rikulla on siis viikoittain yksi päivä, jolloin käydään vain metsässä kävelemässä. Se on se Rikun "vapaapäivä". Sen sijaan hevosen taluttamista en ole koskaan ymmärtänyt, paitsi tietysti kipeän hevosen kohdalla. Jos minä haluan lähteä taluttamaan, talutan koiraani. Hevosen kanssa harva meistä saa käveltyä vieressä niin reippaasti, että se vastaisi reippaan selästä kävellyn lenkin tehoa. Omasta kuntoilusta se toki käy - mutta kuten sanottu, sitä varten on koiria. Paitsi niillä joilla ei ole, hehheh.

Rikulla on aina välillä, erityisesti ennen kuin Rikulla alkoi käydä vuokraaja, vapaapäiviä. Ne päivät olivat sellaisia, etten ehtinyt tai pystynyt tulemaan tallille. En ottanut niistä stressiä. Enkä käynyt tallillakaan niinä päivinä - sen takiahan minulla on hevonen täysihoidossa. Joku hoitaa minun puolestani, jos en kerkiä. Mikään pieni talutuslenkki ei korvaa liikutusta, joten en edes yritä ostaa kiireisinä päivinä itselleni parempaa omaatuntoa sellaisella. Silloin kun ei kerkiä, ei kerkiä. Hevonen jää kyllä henkiin. Ja saattaa jopa nauttia päivästä ilman omistajansa naamataulua.

Taisin päätyä tähän jorinaan sitä kautta, että olin puhumassa maanantaista, jolloin en siis edes hakenut tarhasta omaa hevostani, mutta sain ratsastaa meillä tuntihevosella, Ronilla. Roni on 18-vuotias puoliverinen, joka on tehnyt uransa valtavia esteitä ylittäen, ja on nyt ollut pari vuotta käytössä meidän ratsastuskoululla osaavimmilla ratsastajilla. Olen viimeksi mennyt Ronilla joskus talvella, ja sen jälkeen kun selvisin siitä shokista, joka syntyi kun kiipesin istumaan lähes 180 senttimetrin korkeuteen, oli kaikki ylämäkeä siitä lähtien. Roni oli talveen verrattuna huomattavasti suorempi ja helpompi ratsastaa. Todella kevyt, tosin takajaloistaan helposti hidas, mutta nöyrä ja upea. Teimme paljon laukannostoja (ajatus ylämäkeen - tuli sieltä muutama kohtalainen), suoristamista, keskiravia (tosin keventäen - ei ollut mulla toivoakaan pystyä istumaan!) ja lopuksi vielä hulluttelumielessä vähän sarjavaihtoja. Ei nyt todellakaan mitään tyylipuhtaita, mutta kolme vaihtoa joka kolmannella onnistui! Tuollaisia herkkuja ei pääse kokeilemaan kovin usein, niin piti ottaa kaikki irti osaavasta hevosesta.

Eilen taas kiipesin oman hevoseni tarhakaverin, suomenhevosruunan selkään. Oli paljon kotoisampi olo kuin korkeuksissa istuessa ;) Tämän herran kanssa teimme noin 45 minuutin tehokkaan treenin. Hevonen oli ihan loistava, yritteliäs, hyvällä motivaatiolla hommissa ja innoissaan kaikesta, mitä keksin pyytää. Ratsastusharrastuksen reunaehdot tosin piti tehdä alussa hyvin selviksi - niin kuin esimerkiksi se, että kulmia ei ole tarkoitus katkaista hyvää hetkeä ennen kulmaa, ympyrällä tulisi asettua menosuuntaan ja laukka nousee avusta, ei niin, että ensin meinataan kaatua omiin jalkoihin innostuksestaan ja ryykätään ravin kautta. Kun nämä asiat oli selvitetty, sujuivat harjoitukset hyvin. Aivan mahtava hevonen.

Oma hevoseni oli samaan aikaan kentällä pyörimässä, tarkoitus oli käydä pieni maastolenkki kentällä vääntämisen perään. Riku kuitenkin alkoi vähän epämääräisesti könkätä, ja minä tietenkin kauhistuin. Suuntasimme takaisin tallipihalle ja otimme siinä vielä ravia. Asiantuntijaraati (Kiitos Krista!) totesi hevosen könköksi, mutta ei löytänyt könkköydelle syytä. Riku oli kengitetty juuri ennen lähtöä, joten vaihtoehtoja on nyt muutamia:

1. Rikun herkät, tarhan lillussa pehmenneet kaviot ovat ottaneet nokkiinsa kengityksestä.
2. Joku naula painaa herra herkkävarpaan kaviossa.
3. Kaviopaise
4. Muu syy X

Kaviot eivät ole kuumat, eikä pulssia tunnu erityisen kovasti mistään koivesta. Riku ei myöskään onnu mitenkään selvästi, on vain pikkuisen jäykkä.

Tänään siis kävin selässä sen verran, että totesin liikkeen hivenen omituiseksi. Täytyy toivoa, että menisi nyt vaan ajan kanssa ohitse, huomiseen lupasin odottaa hysteriani kanssa.

On sanomattakin selvää, että minä kuvittelen jo pahinta, toisiksi pahinta ja kolmanneksi pahinta skenaariota. Olen jo pohtinut, että onko Riku liian tuhma käytökseltään maskottihevoseksi, jos siitä ei enää käyttöhevosta tule. Ja kaikki tämä sen takia, että hevoseni on hieman epäpuhdas liikkeessä. Miten nämä ihmiset jaksavat minua? :D

Tämä viikko

Maanantaina älyttömän ihana ja ahkera kisahoitajani liikutti Rikun alakentällä.

Tiistaina menin koulutunnille. Tunnilla oli aiheena kokoamiset, lisäykset ja askeleen lyhennykset. Kävimme Rikun kanssa molemmat kovasti mukavuusalueemme reunoilla, kun kokoamista haettiin askel kerrallaan - oli tosi vaikeaa. Riku vaihtaa mielellään aina silloin, kun pyydetään jotain hankalampaa, puheenaihetta - eli alkaa askeleen kokoamisen sijaan tehdä väistöä, erilaisia taivutuksia, tarjoaa laukkaa jne. Mietin itsekseni, että on se kuitenkin mukava, että on hevonen, joka jaksaa tarjota eri asioita, ja opettajakin sanoi, että sitten, kun hevonen ei enää innostu tarjoamaan erilaisia ratkaisuja, tulee se hetki, jolloin sille on hankala opettaa mitään uutta. Tunnista jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli.

Keskiviikkona käytiin Rikun kanssa kaksistaan maastossa. Reilu tunti käveltiin ja ravailtiin puistometsässä. Riku oli innoissaan ja tarjosi laukkaa monessa kohtaa, mutta olin ennalta päättänyt käyttää reissun kiipeämiseen ja lähinnä kävelyyn, joten slalom-mäkeen piti säästää energiat.

Torstaina olin pitkästä aikaa eri opettajan tunnilla. Tunnilla oli aiheena lisäykset ja askeleen lyhennykset (kuten huomaa, meidän ratsastuskoululla on jokaiselle viikolle omat teemat, eli teema on sama eri opettajien tunneilla, toteutustavat vain vaihtelevat). Ihan aluksi juteltiin opettajan kanssa siitä tilanteesta, missä me ollaan nyt - kokoamisia aloitettu, mutta ei oikein suju. Hän otti heti esille Rikun vinouden ts. sen, että molemmilla ohjilla ei ole saman verran hevosta. Lähdettiin paneutumaan siihen ongelmaan. Sain tosi hyviä vinkkejä. Riku on siis koko ajan hivenen enemmän asettunut vasemmalle. Olen suoristanut sitä oikealla ohjalla ja oikealla pohkeella. Nyt sitten pyydettiin ratsastamaan todella paljon vasemmalla pohkeella, ja jotenkin kummasti se siitä lähti suoristumaan koko hevonen. Riku liikkui letkeästi ja tarmokkaasti, matalammassa muodossa kuin yleensä. Sain aikaiseksi myös kolme keskiravia, joista viimeinen taisi olla ihan aito keskiravi - ylämäkeen, hetkeksi "seis" ennen lähtöä ja siitä liikenteeseen. En muista, olenko ikinä ratsastanut yhtään niin hienoa keskiravia... Tunnin jälkeen olin ihan kuollut, mutta onnellinen.

Perjantaina kävin estetunnilla. Hypättiin pientä rataa, korkeudet ehkä vikalla kierroksella 70cm. Riku oli innokas ja onnellinen, ja lähti muutaman kerran ihan omille kunniakierroksilleen :D On se vaan niin paras. Itsellä oli ihan esteratsastajaolo selässä, kun nyt olen viimein päässyt siihen tilanteeseen, että pystyn hypätessä toteuttamaan koutsin ohjeita. Ja ne ohjeethan on tällä hetkellä ihan niinkin vaikeita kuin "katso estettä, tasapainottava puolipidäte, odota hyppyä" ;). Mutta ennen ei onnistunut sekään! Perjantaina käväisin myös tallikaverin hevosen selässä, koska olin seuraavana päivänä menossa sillä maastoon.

Lauantaina lähdimme maastoon. Minä menin tällä lainaratsulla ja Rikun hoitaja meni Rikulla. Käytiin puistometsässä ottamassa muutamat reippaahkot laukat, tunnin verran meni reissussa. Oli hauska ratsastaa täydellisen maastovarmalla hevosella, joka ei hätkähdä yhtään mitään!

Tänään Rikulla on vapari.

Puolentoista viikon ratsastelut

Viikko sitten torstaina Rikulla oli fysioterapeutin käynnin jälkeinen vapari. Kävin taluttelemassa Rikua reilun puolen tunnin reissun, ja seurauksena oli se, että hevosella tuntui olevan hauskaa ja mä olin ihan hiestä märkä kun painin tuon mun puolitonnikeijun kanssa ;)

Viikko sitten perjantaina menin koutsin pitämälle koulutunnille. Tunnilla tehtiin alkuverkat matalammassa muodossa kuin missä yleensä ratsastan. Mulla on vaikeuksia erottaa sitä, milloin Riku liikkuu matalassa muodossa ja milloin taas ihan vain etupainoisena. Nyt tällä tunnilla sain itselleni vähän fiilistä siitä, miten nämä eroavat toisistaan. Tai siis, kyllähän mä teoriassa tiedän eron, mutta mun on hankala jotenkin saada siitä Rikun kohdalla tatsia, kun pelkästään sen saaminen matalampaan muotoon on työn takana nykyään. Aikaisemmin se liikkui luonnostaan paljon matalammassa muodossa.

Viime viikon lauantaina ratsastin ensin eräällä meidän tallin tuntihevosella, Vienolla, joka on myynnissä. Minua pyydettiin esittelemään se sunnuntaina ostajaehdokkaille kun muut (=pätevämmät) eivät ehtineet, joten kävin ottamassa vähän tuntumaa tammaan. En ollut ollutkaan sen selässä puoleentoista vuoteen ollenkaan. Vieno oli yllättävän pehmeä ja miellyttävä ratsastaa.

Tämän jälkeen menin ratsastamaan Rikun kevyesti alakentälle. Ratsastin paljon käyntiä ja lisäksi ravia normaalia matalammassa muodossa. Ratsastin yhteensä noin tunnin, enkä laukannut ollenkaan. Jatkoin siis kevyttä liikuttelua fysioterapeutin käynnin jälkeisissä oloissa.

Sunnuntaina menin tallille hyvissä ajoin harjailemaan ja laittelemaan Vienon kuntoon. Ostajaehdokkaille oli tullut mutkia matkaan, joten lopulta meni neljä tuntia, ennen kuin homma oli hoidettu. Siinä vaiheessa en jaksanut enää lähteä ratsastamaan Rikulla, koska olin umpijäässä. Riku sai siis ylimääräisen vaparin.

Maanantaina kiirehdin suoraan töistä tallille ja suuntasin Rikun kanssa maneesin. Riku oli virkeä ja hieman vahva. Tein avotaivutusta kaikissa askellajeissa ja yritin laukka-käynti -siirtymisiä joissa Riku valui siirtymän lävitse, enkä saanut kunnolla otetta. Ratsastin vain vajaan tunnin, koska minulla oli kiire jatkaa matkaa.

Tiistaina olin koulutunnilla. Riku oli edelleen todella vahva, mutta tiiviillä, tehokkaalla istunnalla ja tiukalla työllä sain lopputuntiin onnistuneita laukka-käynti -siirtymisiä ja muutaman laukka-pysähdyksen. Hommiin joutui kyllä niin ratsastaja kuin hevonenkin...

Keskiviikkona irtojuoksutimme tallikaverini kanssa hevosiamme (jotka siis ovat tarhakavereita) alakentällä vapaana. Tuloksena oli valtavia pukkeja, hienoja spurtteja ja silminnähden tyytyväisiä hevosia :)

Torstaina oli taas tunnin vuoro. Mun pyynnöstäni teimme samoja juttuja kuin tiistaina, eli siirtymisiä niin, että ratsastimme kentän poikki lyhyeltä sivulta toiselle lyhyelle sivulle. Keskellä teimme siirtymiseen joko pysähdykseen tai toiseen askellajiin. Tällä tunnilla Riku oli älyttömän kevyt, hieno ja yhteistyöhaluinen. Mitä tahansa pyysin, se onnistui. Ihana tunti!

Perjantaina lähdin Helsingin suuntaan viikonlopun viettoon. Ennen sitä kävin kuitenkin ratsastamassa. Teimme Rikun kanssa puomityöskentelyä kaikissa askellajeissa. Tein harjoituksia, joilla tarkoitus oli kehittää minun estesilmääni. Eli siis laskin ääneen etäisyyksiä puomeille (3, 2, 1, HYPPY) ja lisäksi teimme estevaihtoja. Riku innostui harjoituksista ja kaikki sujui taas hyvin. Tein myös puomien avulla säntillisiä siirtymisiä - siirtymisiä juuri niissä pisteissä, missä etukäteen suunnittelin. Oli hauska ratsastuskerta.

Lauantaina mä kävelin 21 kilometriä Nuuksion metsissä. Aikaa meni vajaa kuusi tuntia, ja fiilis oli sen jälkeen suhteellisen yliajettu ;) Yhtään ei uskaltanut pysähtyä, kun heti jääty pystyyn... Pakkasta oli kuitenkin 25 astetta. Sen sijaan Riku nautti pakkaspäivästä tarhaillen ja pitäen vapaata.

Tänään sunnuntaina Riku lähtee lainakuskin kanssa maastoon tallikaverin ja hänen hevosensa kanssa. Täytyy toivoa, että reissu sujuu pakkassäästä huolimatta rauhallisissa merkeissä.

Kysymykset ja vastaukset

Sain haasteen Polipulinan Kirsiltä. En haasta ketään, mutta vastailen mielelläni kysymyksiin. Kiitos Kirsi :)

1. Miksi aloitit blogin pitämisen? 

En ikinä ehtinyt tallilla kirjoittaa harjoituspäivistä, ja turhauduin siihen, että kirjoitin aina viikon treenit sunnuntaisin kun oli aikaa. Halusin kuitenkin pitää silmällä omaa kehitystäni uuden hevosen kanssa. Suljettu nettipäiväkirja oli tietysti vaihtoehto tehdä tätä, mutta lopulta en nähnyt juuri eroa siihen, että kirjoittaisin asiat myös blogiin. Bloggaaminen on minulle tuttua muuta kautta, pidän työhöni liittyvää blogia.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?
Olen aloittanut kilpailemisen 1990-2000 -lukujen taitteessa pikkutallin, jossa aloitin ratsastuksen, tuntihevosilla. Tuolloin en osannut ajatella esimerkiksi sitä, onko laukka oikea, mutta niin sitä vain hypättiin 80cm esteluokkia ja saatiin ruusukkeita... Aika pelottavaa oikeastaan. Vuonna 2002 siirryin nykyisen opettajani opetettavaksi ja aloin kisata enemmän. Vuodesta 2002 vuoteen 2005 kisasin aktiivisesti tuntihevosilla. Kilpailin koulua (seura HeB-tasolla max), esteitä (70-85cm) ja kenttää (harraste). Rusetteja ei juuri tullut, mutta mahtavia kokemuksia kyllä. 

Kuvassa minä ja mun ensimmäinen "elämäni hevonen", Risto. Kuva on harvinaiselta radalta - yhtään puomia ei tippunut ja aika riitti rusettiin. Vuosi taisi olla 2005 ja luokka 70cm. Kuvan on ottanut ystäväni Kati.

 Sitten seurasikin lähes kuuden vuoden kilpailutauko. Muutin Joensuuhun opiskelemaan ja kävin ratsastamassa siellä maastossa, mutta en edes istunut kuuden vuoden aikana alas harjoitusraviin. Harjoittelin silloin mm. suomenhevosruuna Iiron (Iineksen Iiro) kanssa laukannostoja hiekkakuopalla ja sain elämäni reippainta kyytiä maastossa ;)

Laukka noussut! Ja pelhamit suussa, nykyään ei kyllä olisi... Hevonen oli kyllä vahva, mutta tuli varmaan noilla vielä vahvemmaksi. Oli siis vielä kovin nuori, eikä oikein ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä, ja reagoi asioihin juoksemalla. Ihana, kiltti hevonen! Kuvan on ottanut ystäväni Anna.

 Pudotus olikin kova, kun kesällä 2011 sitten palasin takaisin kotikaupunkiin ja aloin taas harjoitella kouluratsastuksen ihmeitä. Tässä vaiheessa estepelkoni oli kasvanut älyttömiin mittoihin (olen siis katkaissut jalkani esteillä ja siitä lähtien ollut aika arka siinä hommassa). Kouluratsastus oli siis ehdottomasti thö Laji. Lokakuun lopussa vuonna 2011 sain yhdeltä ratsastuksenopettajistani hänen hevosensa Timon ylläpitovuokralle. Timon kanssa startattiin HeB luokkia seura- ja aluetasolla ja HeA-luokkia seuratasolla. Meneminen oli varmaa ja tasaista ja usein ruusukkeen arvoista HeB-luokissa, HeA-luokkia en saanut ratsastettua tarpeeksi koottuna. 

Tässä ollaan Timon kanssa JOKERAn seurakisoissa odottelemassa palkintojenjakoa. Punaista ruusuketta pukkasi HeB-luokasta, ja kuskin tyytyväisyyden näkee ilmeestä :) Kuvan on ottanut äiti.

  Uusi aika alkoi elokuussa, kun ostin Rikun. Olen syksyn aikana kisannut ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen estekisoja (luokat 50-80cm) ja tuupannut ahkerasti koulua HeB-HeA -tasolla. Tavoitteena ensi kaudelle on saada nostettua HeA-prosentit vakituisesti kuudenkymmenen tuntumaan ja uskaltaa ratsastaa 80cm ratoja reippaasti.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Olen aloittanut ratsastuksen vuonna 1995 ratsastuskoulun tunneilla. Siitä vuoteen 2001 ratsastin tuolla pikkutallilla. Vuonna 2002 aloitin nykyisen opettajani tunneilla ratsastamisen. 2007 aloin vuokrata Iiroa Joensuussa. Vuodet 2009-2011 pidin taukoa kesään 2011 asti, joilloin aloitin taas ratsastamisen.

4. Koulu vai esteet?
Kouluratsastus sopii tällaiselle pilkunviilaaja-täydellisyydentavoittelijalle hyvin. Odotan sitä päivää, kun esteet oikeasti alkavat olla mukavia, eivätkä vain pelottavia. Joskus tulevaisuudessa toivoisin voivani vastata tähän, että ei koulu eikä esteet vaan kenttä ;)

5. Valmennus vai kilpailut? 
Onneksi elämässä voi oikeasti valita molemmat! Mutta niin, pilkunviilausta pystyy paremmin harjoittamaan valmennuksissa, eli vastaan valmennus.
 
6. Poni vai hevonen? Perustele.
Hevonen, koska mä en ole ponikokoinen.
 
7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Hmm... Listataanpa.


Mun ensimmäinen hoitohevonen oli suomenhevostamma Kukka. Hoidin myös suomenhevosruuna Heippiä useamman vuoden. Ensimmäinen oma hevonen oli eestinponi Riku, jonka omistin vuoden verran. Sen jälkeen "lopetin ratsastuksen" vuodeksi, aloittaakseni sen taas uudestaan ;) Tuolloin hoidin ensin ratsastuksenopettajani hevosta Bondia (<3!), joka kuitenkin myytiin muutaman kuukauden jälkeen. Tämän jälkeen hoidin sitten ratsastuksenopettajani uutta hevosta Puuhaa ja ponia Cibusta. Cibus oli tuntiponi ja Puuhan kanssa pääsin mukaan kisareissuille. Pienen hetken hoidin myös tuntihevosta nimeltä Paavo muutaman päivän viikossa. Tuolloin kävin tallilla joka päivä. 

Tässä välissä vaihdomme ratsastuksenopettajani kanssa tallia (eli hän siirtyi opettamaan toiselle tallille ja meitä lähti iso porukka mukana). Uudella tallilla jatkoin Puuhan ja Cibuksen hoitamista. Hoidin myös jonkin aikaa ratsastuksenopettajani Maukka-hevosta, joka kuitenkin myytiin pois. Tässä vaiheessa elämääni tuli sitten Risto, jota hoidin loppuvuodesta 2002 eteenpäin aina siihen saakka, kun lähdin opiskelemaan.

Opiskeluaikana vuokrasin Iiroa - tai ehkä kyseessä oli paremminkin liikutus, koska raha ei vaihtanut omistajaa, tein tallitöitä hieman. Takaisin kotikaupunkiin tultuani ratsastin hetken tunneilla, kunnes lokakuussa sain ylläpitoon Timon ja seuraavan vuoden elokuussa ostin Rikun.
  
8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
Olen hypännyt Ruovedellä ja Ypäjällä harrasteen maastoesteradat. Lisäksi olemme käyneet harjoittelemassa Ypäjän maastoesteitä tuntihevosilla.

  9. Lempihevosrotusi? 
Suomenhevonen.

10. Korkein hyppäämäsi este?
Varmaan 100cm. Ja jos nyt kerron, että tämä on siis saavutettu vuonna 2003 Jasulla (jumppasarjan vika osa), niin meidän tallilaiset ehkä kuolee nauruun ;) Mutta näin on!

Torstaitreenit

Tänään suuntasin siis Rikun kanssa koulutunnille. Kävelimme maneesille rantatien kautta, ja matkalla Riku rupesi yhtäkkiä pörisemään ja rullaamaan kaulaa kunnon kaarelle. Hetken päästä Riku rupesi sitten liikkumaan hitaalla hissutteluravilla kaula kaarella eteen päin. Ja ohjat oli mulla siis edelleen pitkinä :D Oli siis hieman virtaa eilisen vaparin jäljiltä.

Maneesissa siirryttiin tekemään verryttelyä käynnissä ja ravissa. Riku oli alusta asti kivan reipas ja avuilla. Itse vaan huomaan edelleen vasemman käden syndroomani lisääntyneen ja lykin koko ajan vasenta kättä jostain syystä harjan toiselle puolelle. Raivostuttavaa. Laukassa sain vasempaan kierrokseen mukavasti työstettyä laukkaa suoremmaksi - nyt jostain syystä kaula jää tosi paljon asettumaan koko ajan vasempaan.

Varsinaisena harjoituksena teimme ensin niin, että ratsastimme metrin verran uran sisäpuolella ja teimme kulmat ulkoavuilla sisäpohkeen ympäri kääntäen. Eli niin, kuin jokainen kulma pitäisi ratsastaa ;) Sujui ihan kohtuullisesti, kun sain käynnin ensin tarpeeksi lyhyeksi. Sitten teimme kolmikaarista kiemurauraa volteilla höystettynä. Tässä sain ihanan fiiliksen kokoamisesta, koska Riku alkoi liikkua tosi hyvin ylämäkeen aina pieniä pätkiä kerrallaan. Super!

Rikulle pitäisi yrittää saada hieroja, jotta nähtäisiin, onko jossain jotain lukkoja kun tosiaan askellus on koko ajan tuollaista banaanina kulkemista vasemmalle. Täytyy huomenna soitella eläinfysiologille.

Tunnin jälkeen iskin Rikun karsinaan iltaheinille ja lähdin vielä katsomaan hetkeksi seuraavaa tuntia. Maneesille ehtiessäni meninkin suoraan ottamaan kiinni Kallen, jonka ratsastaja oli tippunut. Opettaja laittoi minut sitten selkään ratsastamaan tunnin loppuun. Tein vähän omia hommia, hain eteenpäinpyrkimystä ja yritin vähän pehmennellä. Kalle on osaava ja hieno hevonen, jolla ei ole enää minkäänlaista eteenpäinpyrkimystä ja joka liikkui kuin rautakanki. Jumppasin siis Kallea siinä reilun puoli tuntia ja lopuksi Kalle alkoi vastata pohkeeseenkin jo ihan kivasti. Tein ihan loppuun vielä muutamia laukka-avoja ja keskilaukkapätkiä. Sujui ihan kivasti.

Viikko ratsain

Viikko sitten sunnuntaina kävin ratsastamassa intervallitreenin alakentällä. Tällä kertaa tehtiin vähän pidemmät pätkät, pidemmät palauttelut ja vähemmän vetoja. Riku oli muutenkin suhteellisen reipas, niin ei viittinyt lisäksi vielä revityttää ;)

Maanantaina kävin ratsastamassa tosi reippaasti askellajit lävitse. Olin selässä kokonaisuudessaan 40 minuuttia, mikä oli kamalan vähän. Alkuun 10 minuuttia käyntiä, sitten 10 minuuttia ravityöskentelyä, sitten tehokas laukkatyöskentely (laukkavoltteja, keskilaukkaa), ja sitten taas jo loppuverkkaan. En tykkää yhtään ratsastaa kiireessä!

Tiistaina äiti kävi Rikun kanssa tunnilla. Ei ollut kuulemma oikein sujunut.

Keskiviikkona oli vapari.

Torstaina menin itse koulutunnille. Tunnilla tehtiin tarkkoja siirtymisiä pisteessä, kokoamista ja väistöä ympyrällä. Meni aika helposti tappeluksi, minulla itselläni oli huono päivä ja hermostuin ihan turhaan hevoselle kun itse annoin ohjeet epäselvästi. Jossain vaiheessa tajusin onneksi pysähtyä muutamaksi sekunniksi muistuttamaan, että ei ole hevosen vika jos minulla ei pysy ajatus ratsastuksessa. Loppuun saatiinkin ihan onnistunutta ja rentoa ravia.

Perjantaina suuntasin ensin suoraan töistä kiireellä tallille ja Jasulla maastoon. Käveltiin reippaasti, pappa ihmetteli kaikkea kummaa matkan varrella ja kuskin ajatukset saivan levätä. Sitten menin uudestaan yrittämään tunnille Rikun kanssa. Nyt sujui jo huomattavasti paremmin kuin eilen. Tehtiin samoja harjoituksia, mutta pidempää pätkää laukassa niin, että vuoroin koottiin ja vuoroin ratsastettiin eteen. Mukava tunti.

Lauantaina äiti ratsasti ensin n. 20 minuuttia ja sitten minä hyppäsin selkään. Riku oli ihan super! Alusta asti hienosti avuilla ja työntekofiilis katossa. Tein laukka-avoa, ravisulkua (!) ja laukkapohkeenväistöä. Oli sellainen olo, että olisi voinut yrittää ihan mitä tahansa ja kaikki onnistuu. Lopuksi sisko tuli Rikun selkään harjoittelemaan kääntämistä, pysähtymistä ja kevyttä ravia. Riku oli kiltisti.

Tänään olimme Rikun kanssa estekisoissa. Niistä postaus myöhemmin.

Perustreeniä

Keskiviikkona mein Rikun kanssa illalla koutsin pitämälle estetunnille. Tunnilla tehtiin miniesteillä (max 70cm) laukan säätelyä. Molemmilla lävistäjillä ja sitten pituushalkasijalla oli suhteutetut välit - lävistäjillä 17,5m ja pituushalkaisijalla 21m. Pituushalkaisijan esteitä tultiin Rikun kanssa 5-8:lla askeleella ja lävistäjiä sitten 4-6:lla askeleella. Tunti meni kaiken kaikkiaan aika hyvin. Mulla on kamalasti oppimista esteratsastuksessa, mutta tällä kertaa en jännittänyt mitenkään kamalasti. Oli kivaa hypätä.

Torstaina suuntasin tunnille, tällä kertaa tosiaan ihan vain nivelellä niin kuin jatkossa aion ratsastaakin. Alkuun olin ajatuksen ihan muualla enkä meinannut saada mitään sujumaan. Hiljalleen sain ajatukset tähän päivään ja homma alkoi rullata. Tehtiin laukka-käynti siirtymisiä (muutamia onnistuneitakin tuli!), kokoamisia ja siirtymisiä niin askellejien välillä kuin askellajin sisälläkin. Oli hauska ja hyväntuulinen tunti. Aina välillä jäin tuijottamaan peiliin kun ihailin ratsastustani ei kun mietiskelin, miten mun asentoni on parantunutkin niin kamalasti vähässä ajassa ;)

Perjantaina lähdettiin maastoon. Minä menin Jasulla ja P Rikulla. Mentiin lähes koko matka käyntiä, yksi ravipätkä. Tai siis Riku ravasi ja Jasu laukkasi ja pukitteli ;) Äiti tuli sitten vielä ratsastamaan Rikulla koulutunnin. Sujui hyvin, Riku liikkui kivan pehmeästi ja mukavassa tahdissa koko tunnin.

Tänään Riku piti vaparin.

Joka päivä haluaisin tallille ja hevosen selkään. Olen jotenkin kamaln motivoitunut tästä talvesta ja työskentelyjaksosta - en malta odottaa, miltä tilanne  näyttää kuukauden tai puolen vuoden päästä! Kuskin kuntokuuri on aloitettu tässä nyt hevosen kuntokuurin sivussa - ensi kesänä me näytetään yhdessä hyvältä ;)

Vauhdikas alkuviikko

Maanantaina ampaisin suoraan töistä tallille, tavoitteena ehtiä maastoon. Selkään noustessa tajusin, että en kyllä ehdi kunnon lenkkiä tehdä ennen kuin on pimeää, joten päätinkin mennä kentälle tekemään intervallia. Reilu tunti tehtiin hommia, Riku oli tosi vireä ja alkuun myös jännittynyt. Lopuksi olikin jo aika väsynyt ja jaksoi keskittyä muuhunkin kuin kyttäämiseen ;) Ei oltukaan miltei kahteen viikkoon oltu ulkona ratsastamassa muuta kuin vähän rantateitä!

Intervallin rakenne tällä kertaa seuraava:

10 käynti
4 ravi oikea
3 käynti
4 ravi vasen
3 käynti

3 laukka oikea
2 käynti
3 laukka vasen
2 käynti

1,5 laukka oikea
0,5 laukka oikea reipas
1 laukka oikea
0,5 laukka oikea reipas

5 käynti

1,5 laukka vasen
0,5 laukka oikea reipas
1 laukka oikea
0,5 laukka oikea reipas

3 käynti

4 ravi oikea
2 käynti
4 ravi vasen
15 käynti

Lopuksi Riku sitten heitti vielä kunnon pukkishow't päälle kun näki vastarannalla laukkaavan kaverin... Pysyin selässä!

Tiistaina menin illalla koulutunnille. Tunnilla teimme pohkeenväistöjä ja vastalaukkaa. Oli tosi onnistunut tunti, Riku oli ihanan yhteistyöhaluinen ja liikkui kivan kevyenä läpi tunnin. En voi oikeastaan edes sanoa, että parani lopuksi (niin kuin yleensä sanon), vaan oli ihan vaan tasaisen hyvä. Vastalaukka kolmikaarisella kiemurauralla sujui valovuoden paremmin kuin aikaisemmin.

Tänään lähdimme kamalassa syystuulessa ja räntäsateessa maastoon äitin ja Jasun kanssa. Mentiin tunnin verran käyntiä mäkisessä maastossa. Riku keksi kaikkea pientä "omaa kivaa" mikä toi oman makunsa hommaan... Metsässä oli niin kovin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä... On hevosella ainakin huumorintajua.

Huomenna Riku rokotetaan, joten loppuviikko onkin sitten vain käyntihommia. Hiljalleen siirrytään taas kohti talvea ja talviliikutusta: valmentautumista ja peruskunnon työskentelyä. Ongelmaksi muodostuu taas tämä vajavainen valoisa aika: miten ehtiä viikolla maastoon? No ei oikein mitenkään, ainakaan jos lunta ei pian tule. Mutta katsellaan rauhassa, onneksi meillä on maneesi niin aktiiviseen treenaukseen ei tule pakollisia taukoja.

"Sua on kiva opettaa kun sä oot niin analyyttinen!"

Tiistaina valmentaja tuli hakemaan meidän tallilta hevosen ja piti samalla extravalmennuksen. Sopi mulle hienosti kun edellinen meni persiilleen Rikun raspauksen takia. Nyt siis aloiteltiin ihan uudestaan. Ihan aluksi ahdistuin kamalasti kun luulin, että olin suitsinut Rikun jotenkin väärin kun valmentaja pamautti suoraan turparemmiä aukomaan. Lopputulos oli se, että turparemmi viriteltiin remonttiturparemmin tapaan. "Kokeillaan, miten menee näin", mulle ehdotettiin sen enempiä kyselemättä. Sopi hyvin, vaikka en tässä vaiheessa vielä mistään mitään tajunnut, että mikä on pointti. Tehtiin aika tavallisia juttuja koko tunti, kaarteissa (voltit ja kulmat) koottiin ja suoralla ratsastettiin eteen. Keskityttiin oikeastaan ratsastamaan sen pituisella ja niin kootulla hevosella kuin millä itse tahtoo mennä, ei niin pitkällä kuin hevonen tarjoaa. Eli siis opeteltiin säätelemään sitä kokoamisastetta. Sain muutamia oivalluksia taas, erityisesti siitä, että kun mulla on ongelmana se, että myötään silloinkin kun ei ole tarvetta, eli kun hevonen ei ole myödännyt ensin. Ja se taas tekee mun kädestä veivaavan, eli siis veivaan edes takaisin, vaikka tarkoituksenani ei ole varsinaisesti irroitella kuolaimesta eikä "ratsastaa peräänantoon" vaan luulen, että pitää myödätä, koska "välillä pitää myödätä". Eli siis mulla on myötäämisen ajoitus ihan hukassa. Tähän rupean kiinnittämään huomiota. Sen sijaan oli mukava kuulla, että en ratsasta enää ollenkaan niin kädet sylissä kuin muutama viikko sitten. Riku tuntui tosi hyvältä ja pehmeältä ja saatiin tehtyä hommia tosi täsmällisesti. Tämä fiilis pitäisi viedä kisoihinkin mukaan.

Illalla kävin sitten vielä ratsastamassa oman koulutuntini tuntihevosella. Arpaonni (eli Koutsi...) oli arponut mun kohdalle jymypotin, eli Joken. Joke on 6-vuotias friisiläinen, joka on maailman kiltein ratsu. Mitään se ei voi sille, että sen askeleet ovat ihan kammottavat... Suuntautuvat ylös niin paljon, ettei maisema vaihdu ollenkaan mutta ratsastaja tuntee olevansa jollain aurinkoa kiertävällä radalla ja taas takaisin satulassa jokaisen askeleen aikana. Oli hauska mennä Jokella ja huomata, että nykyään mä pystyn vähän istumaan siellä, ei tarvinnut enää keventää ravipätkiä niin kuin vuosi sitten, kun olen viimeksi sillä mennyt. Käynnissä ja ravissa löytyi yhteisymmärrys loppua kohti ihan hyvin, laukka taas jäi täydeksi mysteeriksi edelleen. Yhteen laukkavolttiin voi näköjään ottaa tuhottoman määrän askeleita... Oli hauska taas ratsastaa muillakin kuin Rikulla. Ja seuraavana päivänä oli kyllä vatsalöllöissä sellainen tuntemus, että oli ratsastanut jollain muulla kuin Rikulla ;)

Keskiviikkona pidin äidilleni tuntia hetken aikaa. Tehtiin voltteja ja haettiin muotoa sillä. Lopuksi äiti otti muutamia laukannostoja. Mä hyppäsin sitten itse vielä komeissa Nokian kumisaappaissani selkään ja ratsastin pikkasen puomeja ja kontaktiharjoituksia. Ihan lopuksi, kun olin varma, että nyt on turhat pöllöilyt karisteltu pois, mun siskoni, joka on kylässä, meni selkään. Riku oli kamalan kiltisti alkeisratsuna ja ravasi maneesissa tyytyväisenä pitkän sivun ja siirtyi kaarteessa käyntiin. Lopuksi näytti siltä, että hermo menee kohta, joten lähdettiin pois. Taas Riku yllätti mut ihan täysin - ajattelin, että menisi vielä paljon pidempään ennen kuin uskallan siskon päästää ravaamaan yksin.

Tänään mennään vielä illalla koulutunnille Rikun kanssa. Ai niin, ja piti tiistain valmennuksesta sanoa vielä, että tuli hyvä mieli kun valmentaja sanoi, että mua on kiva opettaa, kun mä oon niin analyyttinen ratsastaja. Että mietin niitä hommia vielä kotona ja seuraavalla kerralla kun oon selässä ja ihan oikeasti yritän tehdä niille mun virheille jotain ja miettiä mistä ne johtuu. Yleensä mä saan palautetta vaan siitä, että mietin liikaa, pitäisi kuulemma ratsastaa enemmän tunteella... No, molempi varmasti parempi.

Lisää kilsoja!

Nyt täytyy kyllä sanoa, että viime viikon löysäily näkyi hevosessa ylimääräisenä törttöilynä, ja sen johdosta päätin, että nyt sitten lisätään kilsoja. Ja katsotaan miten homma etenee.

Sunnuntaina oltiin siis taas Jokeran kisoissa. Riku oli levoton suusta ja vastusteli kuolainta, jos olisi ollut sellainen lauantaina niin olisi jäänyt lähtemättä. Verkassa otti muutamat lähdöt ulkona, sisällä verkassa oli parempi. Radalla pukitteli :D Itse ratsastin aika huolimattomat tiet ja jotenkin ilman keskittymiskykyä muutenkin. Prosentteja tuli 59,6% ja oltiin sijalla 6./16. Onneksi ei sijoituttu, olisi hävettänyt tuolla suorituksella hakea rusetti. B:0:n rata oli alkuun parempi, tosin lisäykset kuolivat lävistäjän puolivälissä. Ja ekassa laukkaosuudessa sai pukkikohtauksen, villiintyi ja poistui. Prosentteja tästä 57,00 ja 3./6. Ilman rusetteja siis kotimatkalle tällä kertaa.

Tänään maanantaina käytiin kävelemässä kunnon peruskuntolenkki. 1,5h kävelyä äidin ja Jasun kanssa ei tuonnut hikeä pintaan Rikulle, mutta ratsastajalle toi. Riku meinaan otti lähtöjä vähän sieltä ja täältä ja ei meinannut uskaltaa kaiken maailman "mukamöröistä" ohitse. Hieman nousi välillä savu ratsastajan korvien välistä ;)

Nyt siis lisää kilometrejä ja kivaa perustyöskentelyä. Alustava viikko-ohjelma seuraaviksi pariksi kuukaudeksi näyttää tältä:

1 vapaa
3 kouluratsastuspäivää, joista kaksi kouluvalmennusta/koulutuntia ja yksi kevyempi, "hauskempi"
1 esteratsastuspäivä
1 intervallitreeni/reipas maasto
1 kävelymaasto, pituutta väh. 1h

Näillä mennään nyt.

Lahjattomat treenaa - siksi mun olisi pitänyt treenata...

Eilen perjantaina Riku vietti siis kuolaimetonta päivää. Koska tallilta ei löytynyt hackamorea, lähdin juoksuttelemaan Rikua maneesiin riimussa. Entinen omistaja kyseli juoksutuksen jälkeen, että osasiko se mennä kun ei sitä juuri ole juoksuteltu ;) Osasi se hienosti, tosin käyntiä ei suostunut menemään ympyrällä olleenkaan, edettiin siis koko ajan ravissa tai laukassa. Toiseen kierrokseen Riku pukitteli ja ilotteli kamalasti, tuntui olevan kivaa juosta ilman ratsastajaa.

Itse päätin aloittaa syyslomani ratsastamalla kunnolla. Torstai-illan kiukuttelin miettiessäni, että nyt meni mun ihana syysloma hevosen selässä ihan pieleen. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että meillähän on talli täynnä hevosia, kyllä siellä selkään pääsee, ei nyt saa ruveta tyhjästä kiukuttelemaan. Varasin siis tunnin tuntihevosella. Sain ratsukseni Ronin, joka on lähes 180cm korkea 16-vuotias puoliverinen. Roni on asunut vasta muutaman viikon meidän tallilla tuntikäytössä, joten oli täysin uusi tuttavuus minulle. Satuloidessa meinasi alkaa huimaamaan, kun en oikein nähnyt edes satulan oikeaa paikkaa kun hevonen oli niin valtava! Selkään pääsin kuitenkin ja sitten helpotti, ei se kymmenen-viistoista senttiä korkeammalla oleminen enää siellä tuntunut niin omituiselta. Tunnilla tehtiin avotaivutusta ja porrasväistöä (pätkä väistöä, suoristus, pätkä väistöä, suoristus). Ongelmana mulla oli se, että en uskaltanut pyytää hevoselta tarpeeksi. Mulla on aina tämä sama ongelma kun ratsastan itselleni uusilla hevosilla, en osaa ratsastaa tarpeeksi. Ronilla oli kuitenkin kiva mennä, ravi ei ollut niin iso kuin olisi voinut olla ja kaikki "herkut" onnistuivat suoraan avusta - pohkeenväistöt, avot ja muut eivät tuottaneet ongelmia. Laukka oli aivan valtava, ja mun takapuolen ja satulan välistä näkyi kyllä varmasti puoli pitäjää :D Oli kyllä hauska ratsastaa muillakin kuin Rikulla, pitänee ottaa tavaksi käydä silloin tällöin tunneilla muillakin.


Riku klipattiin keskiviikkona ja on nyt saanut totutella aiempaa reippaampaan takkimäärään niskassa. Ei ole tuntunut menoa haittaavan.

Tänään kokeilinkin sitten jo kuolainta suuhun, ja ei ollut enää vastaavia ongelmia kuin torstaina. Olin itse vain tosi laiskalla päällä, eli jaksoin vain hetken ratsastaa Rikua lävitse. Taitaa oma laiskuus kostautua huomenna, kun hevonen ei ole kuulolla ollenkaan kun ei ole 1,5 viikkoon ratsastettu koulua...

Yhtäkkiä aloinkin sitten hypätä miniesteitä. On musta tullut villi! Hyppäsin kahdeksikolla kolmea estettä, toinen kaarre oli huomattavasti tiukempi kuin toinen ja siksi tuli aina tuo ohjautuminen toiseen reunaan kun en saanut suoristettua riittävän nopeasti.

Lopuksi kävin "juoksuttamassa" Rikua vapaana maneesissa. Riku tosin ei halunnut juosta, vaan seurasi minun perässäni kuin koira. Ihana Riku! 

Huomenna siis kokeilemaan miten tuntuma löytyy kouluratsastustauon jäljiltä. Riku toivottavasti ei ole lähes viikon seisomisesta / kevyesti liikkumisesta kerännyt liikaa pöllöenergiaa... No, sen näkee huomenna.

Huono viikko töissä, hyvä viikko ratsailla

Maanantaina Riku vain tarhaili.

Tiistaina ratsastin alakentällä kevyesti. Harjoiteltiin mm. lauanvaihtoja puomilla (kamalan isoja pukkeja tuli taas!) ja lopuksi hyppäsin muutaman kerran pienen pystyn. Hetki oli historiallinen sen takia, että ensimmäistä kertaa sinä aikana, kun olen omistanut Rikun, hyppäsin vapaaehtoisesti (eli siis tuntien ulkopuolella)! Hyvin pieni askel Rikulle, mutta suuri minulle ;) Tiistaina kävin myös Jasun kanssa maastossa nauttimassa syksyn harmaudesta.

Keskiviikkona meillä oli kouluratsastusvalmennus. Näin meidän kouluvalkun pitkästä aikaa, viimeksi nähtiin niihin aikoihin kun olin juuri ostanut Rikun. Silloin sain korjausehdotuksia tuohon minun vinouteeni, ja olenkin työstänyt sitä nyt 1,5 kuukautta hyvin aktiivisesti. Nyt oli ilo kuulla, että jotain oli todella tapahtunut ja vinous oli lähes kokonaan hävinnyt! Samalla kun kierous on hävinnyt, myös "viehättävä" tapani viedä oikea käsi kaulan yli on hävinnyt. Hallelujah! Nyt siis päästiin paneutumaan seuraaviin asioihin. Yksi niistä on se, että mun kädet on liian takana ja pidätteen suunta on kohti reisiä. Toinen taas se, että istun selässä liian "mukavasti", eli selkä kyömyllä. Nyt siis harjoitellaan käsien nostamista (vaikka tuntuu oudolta!) ja rintakehän kohottamista. Lisäksi harjoittelen ratsastamaan jalustimet jalassa. Tähän saakka olen ratsastanut kouluratsastusta niin kauan kuin muistan ilman jalustimia. Silloin saan ratsastettua ja vaikutettua paremmin. Nyt harjoittelen sitten ratsastamaan myös jalustimilla, jottei kisaverkassa tarvitsisi heittää jalustimia kaulalle ristiin jotta saan hevosen kulkemaan ;) Rikulla kun en uskalla sitä tehdä, kun se voi poistua jonnekin kauas aroille...

Torstaina olin koutsin pitämällä koulutunnilla, jossa yritin ottaa käyttöön näitä uusia ohjeita. Taas syntyi samalla uusia korjattavia asioita -> kun siirrän kättä eteen, en voi pitääkään kiinni siitä mistä olen tottunut eli ohjan "kolmannesta pampulasta" -> ohja on koko ajan liian pitkä. Kun nostan rintakehän ylös ja yritän olla selässä ryhdikkäästi, halvaannun muuten ja en pysty toimimaan. No, hiljalleen... Teimme tunnilla kolmikaarista kiemurauraa laukassa. Ensin niin, että eka ja vika kaari laukassa ja keskimmäinen käynnissä. Sitten niin, että keskimmäinen kaarre vastalaukassa. Oli muuten vaikeaa! Meidän kolmikaarinen oli vielä jotenkin erikoisen muotoinen, eli keskimmäinen kaari jäi liian ahtaaksi ja kääntämisvaiheessa meinasi tulla tai tuli rikko. Loppuun sain muutaman onnistuneen kaaren, mutta ratsastus ei kyllä ollut nättiä. Huhhuh.

Perjantaina olin koutsin pitämällä estetunnilla. Riku oli aivan super ja jäi tosi hyvä mieli. Se oli hieman vireä ja halusi villitellä, mutta laukat vaihtuivat nyt paremmin ja paikat löytyivät hyvin. Sovittiin koutsin kanssa, että katsotaan tiistaina, mitkäluokat hyppään seuranmestaruuksissa, jotka ovat siis viikon päästä sunnuntaina. Tänä viikonloppuna ei olekaan kisoja, omituista!

Syysmasennus on vallannut mut töissä, mutta tallilla muhun on iskenut syysilonnus. Mulla on maailman hienoin hevonen, mahtavia opettajia ja kyky oppia. Mikäs tässä on siis tehdessä talvi töitä ensi kautta varten!

Maastoputputusta

Sunnuntaina lähdettiin kuskaamaan tallikaveria ja hänen hevostaan Tampereelle aluemestaruuksiin. Oltiin noin kahdeksan tuntia reissussa, eli näin koulukisaajan silmin oli varsin kohtuullisen pituinen päivä ;) Jos minä olisin startannut ne pienemmät luokat, olisi pitänyt lähteä vielä pari tuntia aiemmin, sitten olisikin ollut jo pitkä päivä. Kyllähän mulla oli vähän sellainen olo, että olisihan se kiva olla tuolla hyppäämässä (tosin ei sen kokoisia mitä kaveri hyppäsi!), mutta toisaalta olin hyvinkin tyytyväinen ratkaisuuni jättää Riku kotiin. Estekisoissa ehtii käydä sitten kun ei enää okseta hypätä kotona ;)

Kun pääsimme takaisin tallille, lähdin Rikun kanssa kävelemään maastoon. Olisi hieman kyllä houkuttanut lähteä vain kotiin, kun oli nälkä ja väsytti. Mutta ahkerana heppatyttönä mietin toki sitä, ettei (Rikulle) raskaan intervallitreenin jälkeen voi jättää seisomaan, ja sain aikaiseksi lähteä vielä maastoon. Riku oli hyväntuulinen ja reipas. Yritimme tosiaan mennä vain käyntia, mutta muutamat järkyttävät asiat (kuten pyörät ja sipsipussi) aiheuttivat lisävauhtia matkaan.

Tänään eli maanantaina lähdimme P:n kanssa yhdessä maastoon. Minä ratsastin uljaalla lainaratsullani, 21-vuotiaalla suomenhevosruunalla, Jasulla. P meni Rikulla. Kävimme reilun tunnin lenkillä, lähinnä kävelimme meidän ihania mäkiämme metsässä. Yhden pitkähkön pätkän ravasimme reippaasti. Reissu sujui hyvin ja ilman turhaa draamaa, Rikukin otti rauhallisesti kun oli järkevä hevonen mukana ;)

Kilpailuiden suhteen päätin startata sunnuntaina Korpikylän seurakisoissa. Ilmoittauduin K.N.-specialiin ja helppoon A:han. En ole vielä ihan varma, starttaanko tuon A:n. Toisaalta siinä ei ole mitään sellaista, mitä emme voi suorittaa, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että meidän muoto ei sinne ihan vielä riitä. Ja sitten taas toisaalta tuntuu tyhmältä ajella Korpikylään saakka ja mennä vain B. No, katsoo ja pohtii nyt vielä. Tällä viikolla olisi tarkoitus testata miltä Riku tuntuu kangilla. Rikullahan on käytetty kankia aikaisemmin ja minä olen harjoitellut niillä ratsastamaan Timon opissa. Eli nyt pitäisi kokeilla, miltä yhteistulos näyttää.