Minuun on tarttunut jokin loinen. Olen odotellut, jos se lähtisi itsestään pois, mutta nyt tarvitsee varmaan myöntää, että se on saattanut tulla pysyvästi osaksi minua. Olen vähän huolissani tilanteesta, mutta koska yhteiselo tämän hyväkkään kanssa on ollut aikalailla mukavaa, päätin, että se saa nyt toistaiseksi olla osa minua.
Annan tässä välissä kuvavinkin siitä, mihin tämä minuun iskenyt virus liittyy.
c. Oona Lehtonen
....
Kyllä. Kyseessä on esteratsastus. Tuo ratsastuksen laji, joka on aiheuttanut minussa aiemmin lähinnä tunteita siitä, että aamupala pyrkii ylös kurkkua pitkin, ja polvet lyövät vetelinä loukkua. Nyt se yhtäkkiä kiinnostaa. Eikä pelota lainkaan niissä määrin, missä aiemmin.
Ensin odottelin, että kohtaus mahdollisesti menisi ohitse. Sitten, kun kouluratsastuskilpailuiden suunnittelemisesta tuli ikävämmän ja ikävämmän oloista, päätin, että nyt taotaan kun olo on näin hyvä. Ratsastetaan sitten esteitä, kun kerran hyvältä tuntuu.
Olen noin puolen vuoden ajan pyrkinyt ratsastamaan yhden estetunnin viikossa. Riku tykkää kamalasti hyppäämisestä, ja itse pidän hevosen monipuolista liikuntaa tärkeänä. Näin olen saanut itseni pakotettua hyppytunneille myös silloin, kun ahdistus on lisääntynyt ja olen ollut varma, että kuolo korjaa jumppasarjan jälkeen. Olen miettinyt, että haluan olla tämänkin asian tekemässä yhdessä hevoseni kanssa, vaikka se tuntuu rankalta.
Ja yhtäkkiä se lakkasi tuntumasta niin kamalalta. Rupesin näkemään etäisyyksiä esteille, joten paikoiltaan epäonnistuneet hypyt eivät tulleet enää yllätyksinä, ehdin varautua niihin. Kantapää alkoi pysyä alhaalla ja katse ylhäällä. Hyppääminen alkoi olla kivaa.
Tällä viikolla ratsastettu estetunti oli merkki siitä, että edistystä on todella tapahtunut. Normaalisti tunnilla olen lopettanut hieman ennen muita hyppäämisen, enkä ole hypännyt viimeistä korotettua kierrosta. Nyt ensimmäistä kertaa koutsi ei kysellyt mitään, vaan laittoi minut hyppäämään siellä muiden seassa. Ja minulla oli niin hyvä olo, ettei se haitannut lainkaan. Esteet eivät edes juuri sillä hetkellä näyttäneet isoilta. Vasta myöhemmin ne näyttivät. Ja niin mäkin hyppäsin vuoren kokoisia esteitä. Ja selvisin hengissä.
Kai se siis vain on niin, että jos tämä tartunta ei aiheuta vakavia sivuoireita, ei auta kuin jatkaa. Tähän mennessä sivuoireina on ilmennyt vain hihittelyä, hymyilyä, tyytyväisyyttä ja maanista hevosentaputtelua. Ei siis kovin vakavia.
c. Oona Lehtonen - eiks muuten oo vakuuttavaa kertoa ensin valtavista esteistä ja sit laittaa kuvat tunnin alun pikkuhypyistä :D Lopputunnista ei valitettavasti ole kuvia. Mut katsokaa kuin innokas RP!
Nyt on todella tunnerikkaan, työntäyteisen ja rankan toukokuun jälkeen vihdoin opettajat vapautettu kesäkeskeytykselle. Mä olen nyt lomaillut viikon, ja täytyy kyllä sanoa, että jos meillä olisi ns. "normaalit lomat", en kyllä jaksaisi työtäni... On tämä sen verran rankkaa tämä irroittautuminen. Mutta silti siis rakastan työtäni, enkä haluaisi tehdä muuta. Kai mä tykkään elää vähän reunalla jaksamiseni kanssa ;)
Rikun kanssa on nyt puuhailtu mahdollisimman monipuolisesti kaikkea mahdollista parin viimeisen kuukauden aikana. On maastoiltu, hypätty ja puskettu sitä kouluakin. Käyty niin este- kuin koulukisoissa ja nautittu ratsastuksen tuomista fiiliksistä. On tehnyt hyvää.
Toukokuun puolen välin jälkeen koitti odotettu ja pelätty Piia Pantsun valmennus. Olen monena kesänä uhonnut, että haluan itsekin tuonne hyppäämään, ja nyt sitten lopulta menin. Osallistuin töitteni takia vain ensimmäisenä päivänä, joka on perinteisesti ollut ns. puomi- ja kavaletti + pikkuestepäivä.
75 minuutin puristus 30 asteen helteessä oli kova pätkä hevoselle. Ja toki ratsastajallekin, mutta ratsastaja enemmän sääli hevosta... Teimme reippaan alkuverryttelyn, jossa Piia katsoi kykyämme säädellä hevosen laukkaa. Lisäksi teimme hieman sulkutaivutusta ympyrällä sekä vasta-asetusta. Kouluratsastaja pääsi loistamaan ;) Tämän jälkeen hyppäsimme ympyrällä noin tuhat kertaa harjoitusta, jossa toisella puolella oli ristikot, joiden väliin tuli lyhyet kolme askelta ja toisella puolella ristikot, joihin tuli venyttäen kolme. Näitä välejä siis muunneltiin ja yritettiin löytää sopiva tahti. Tehtävä oli, kuten olin aiemmilta tunneilta katsonut, yllättävän haastava! Riku suoriutui tehtävästä muuten hyvin, mutta meidän yhteinen vinoutemme näkyi hyvin ajoittain väärään kulmaan ajautumisena ja silloin myös siinä, että pelkän sujumisen sijaan jouduin ratsastamaan välejä, jotta saimme oikean askeleen. Tätä ympyrää tulin ehkä n. 20-30 kertaa kokonaisuudessaan. Ja oli meinaan vaahdossa hevonen sen jälkeen... Tämän jälkeen muu ryhmäni jatkoi vielä kokonaiselle radalle, mutta minä säälin hevosta (ja vähän itseäni, meinasin meinaan pyörtyä ahdistuksesta), ja pyysin Piialta lupaa hypätä vain yhden linjan. Hyppäsin sitten pysty-okseri -linjan. Riku oli sen verran pohkeen takana, että olin tyytyväinen, että päädyin hyppäämään vain tämän yhden linjan. Valmennuksia on tulossa tänä kesänä vielä kaksi kaksipäiväistä, eli kyllä mä kerkiän ;)
Alla video pätkästäni, sekä Piian kommentteja lopuksi. Kuuluu myös mun onneton piipitys huonosta tasapainosta, johon ihana tuttu raati kuvaajan vieressä vastaa reippaasti että "Seliseli", kuten videollakin kuuluu. Kiitos :D Piia kuitenkin sanoi mulle vielä valpan lopuksi, että ongelma mun esteratsastuksessa on ainoastaan mun korvien välissä (kun nyt siis puhutaan tästä ihan matalalla harrastetasolla hyppäämisestä), ja sitä mun pitäisi seuraavaksi treenata.
Kisoissakin on tosiaan käyty.
11.5. kävimme aluekoulukisoissa Porvoossa, jossa tosiaan tuomareillä oli B:ssä hyvin erilaiset näkemykset Rikusta. Riku hevosena jakaa mielipiteitä, samoin minä ratsastajana. En tiedä, minkä verran minun ylipainoni vaikuttaa - esteettiseltähän se ei tosiaan näytä kun tällainen pullukka ratsastaa. Yritetään tehdä sille asialle jotain ;)
Helppo B:n rata oli mielestäni ihan kelpo. Ei todellakaan mikään tajuntaaräjäyttävän upea, mutta ihan ok. En jotenkin saa sitä omaa fiilistäni koottua enää noille B:n radoille. Mä olen niin fiilispainotteinen ratsastaja, että mun on hankala ratsastaa ilman sitä omaa tsemppiäni. Helppo A:n rata oli aika kaoottisesti ratsastettu - unohdin radan kerran, vastalaukka pukitettiin rikki ja keskilaukka pukitettiin vaihdoksi. Siitä huolimatta osa pätkistä näytti aika hyvältä. Myöhemmin kun katselin paperiani, ennen laukkaohjelman rikkojen alkamista huonoin numero oli 6 ja siellä oli jopa seiskaa! Siis minulla, Helppo A -tasoisessa aluekisojen ohjelmassa! Huhhuh. Ilman rikkoja sijoitus olisi heilunut lähellä. Meno näytti kuvissa ja videolla paremmalta kuin kaikessa kaoottisuudessaan selkään tuntui.
Mahtavia ja upeita kisakuvia sain Miljan hovikuvaajalta Pekka Pietikäiseltä, valtavan suuret kiitokset!
Pohkeenväistöä
Jos joku ei arvannut, niin tää olis se keskiravi :D Eih en kestä tota mun takakenoa!
25.5. matkasimme lähitallille yhdistettyihin kisoihin, joissa siis puksutin B-merkin ja hyppäsin 80cm radan. Jännitin tulevaa estekoitosta niin kamalasti, että koko kouluosuus meni ihan vain ajeluksi. Tuomari oli harvinaisen positiivinen ja palkitsi ajeluni kuitenkin huikeilla prosenteilla - reilut 68%. Huhhuh. Yksi huonoimmin ratsastamistani radoista. Positiiviset kommentit tulivat siirtymisistä ja keskiaskellajejen jälkeen tapahtuneista kokoamisista. Voittajan viedessä sinivalkoista kotiin huimalla 75 prosentilla, tällä suorituksella irtosi sija 3./15.
Kouluosuuden jälkeen odoteltiin esteosuutta ja panikoitiin. Yritin kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla keksiä, miten minun ei olisi ihan pakko mennä hyppäämään. Lopuksi kuitenkin sain itseni sisuunnutettua ja selkään. Esteverkka meni yhtä surkeasti kuin minulla aina - muutamaan esteen yli ilman mitään ajatusta. Hevosta sentään muistin kehua, kun se suoritti hienosti, vaikka ratsastajan ajatukset olivat ihan muualla. Sitten vaan radalle. Esteet näyttivät valtavilta, mutta jotenkin siellä radalla niitä ei sitten enää katsellut. Reipasta laukkaa ja yli. Muutamalle esteelle toin tosi huonosti, mutta Riku selvitti ne silti. Lopulta vasta uusinnan viimeinen este oli sellainen, josta Riku ei enää selvinnyt minun tuodessa sen siihen todella lähelle, ja se tuli alas. Mutta mä selvisin 12 hypyn radasta tasolla 80cm! Huippua! Yhdistetyissä tuloksissa olin lopulta kolmas, eli pronssia tuli. 1.6. kävimme pyörähtämässä aluekoulukisoissa Takkulassa. Riku oli ensimmäisessä verkassa jotenkin todella kummallinen, en saanut ratsastettua sitä ollenkaan avuille. Ja silloin kun ei suju, mä menen jotenkin ihan kuoreen, enkä kykene tekemään mitään. Lopulta päätin, että katson vain pari rataa alle ja otan vastaan, mitä tulee. Tämä päätös oli varmaan aika järkevä, koska yhtäkkiä omaa vuoroa odotellessa verkkapäädyssä palaset loksahtelivat kohdalleen ja Riku oli taas oma itsensä - vastaanottavainen ja iloinen. Radalla ratsastaja teki kaiken mahdollisen ryssiäkseen tilanteen - unohdin radan kerran ja noin muutenkin ratsastin huonoja teitä. Hevonen sen sijaan sai palautetta "valloittavasta luonteestaan". No, onhan se kyllä iloinen ja reipas ja täydellinen! Nippanappa jäätiin sijoitusten ulkopuolelle prosenteilla 61,196. Ilman unohdusta olisi rusettia pukannut, mutta mitäpä siitä. Nyt vaan ratsastaja radanopettelukurssille!
Helppo A:n rata oli mielestäni hyvä. Tasainen, laadukas ja energinen. Saimme lopulta raavittua kasaan prosentteja hieman yli 57, mutta tuomaroinnin tiukkuudesta kertoo varmaan jotain se, että tässä ilman rajoituksia avoimessa helpossa A:ssa vika sija meni 59 prosentilla. Itse olin rataan ja hevoseen supertyytyväinen.
Nyt vietämme muutaman viikonlopun kisataukoa. Urheilu jatkuu Piia Pantsun valmennuksessa viikon päästä, ja kisojen osalta sitten juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna ainakin Kummajaisissa. Nyt tosin oli Helsinkiin ilmestynyt ihana suomenhevosille avoin A, joten voi olla, että toinen Kummajaispäivä vaihtuu siihen. On noita B:n ratoja jo niin paljon päästy jumppaamaankin.
Viime viikonloppuna Riku pääsi pitkästä aikaa hyppäämään kunnolla. Olin yrittänyt löytää itseäni rohkeampaa kuskia ensimmäisiin ulkokentällä (joka meillä on siis kuin lentokenttä...) tapahtuviin estehyppelyihin. Karaistuin kuitenkin lopulta hyppäämään itse siitä huolimatta, että en ollut hypännyt lokakuun jälkeen ollenkaan...
Hyvin kuitenkin sujui. Perjantaina menin hyppäämään vuokraajan koulutunnin jälkeen suoraan, vaihdettiin siis vain estepenkki selkään. Tämä ratkaisu oli varmaan ihan hyvä, Riku oli verrytellyt ja ehkä hieman vauhteja päästellyt jo pois. Vauhtia riitti silti kyllä estetunnillekin, kyllä mua vaan välillä vähän jännittää ne sinkoutumiset, pukittelut ja erilaisit jättihypyt. Hypättiin yksinkertaisia harjoituksia ja lopuksi pientä rataa. Esteiden korkeus max 80cm.
Lauantaina menin aamulla uudestaan hyppäämään. Edelleen sujui hyvin eikä jännittänytkään yhtään niin paljon kuin perjantaina. Riku oli ihan innoissaan leikkimässä estehevosta.
Tiukkaa keskittymistä (Kuvan ottanut Tytti Honkanen)
Hurjia hyppyjä ;) (Kuvan ottanut Tytti Honkanen)
Estehyppelyiden jälkeen sunnuntai ja maanantai menivät maastossa. Sunnuntaina otettiin ihan normaali laukkamaasto ja maanantaina kävimme kävelemässä mäkiä.
Kouluratsastuksen pariin sen sijaan pääsin tiistaina ja uudestaan tänään. Molempina päivinä meinasi tulla epätoivo, kun tuntui, ettei homma vaan yksinkertaisesti suju ja hevonen tuntuu huonolta. Onneksi tänään keksin antaa kaverille kameran kentän laidalle ja hän kuvasi pätkiä treenistä. Järkytys oli valtava, kun katselin niitä pätkiä kotona. Itku meinasi tulla. Ja tulikin. Mun hevoseni on ryhdikäs ja kivan näköinen. Vielä on paljon parannettavaa, mutta huimasti ollaan tultu eteenpäin. Ihan järkyttävää.
Tässä pieni pätkä meidän treeneistä. Lyhyt pätkä valitettavasti vain, valitsin tämän kun ei näkynyt muita tuntilaisia tässä kovinkaan paljoa.
Maanantaina kävin Rikun kanssa koulutunnilla. Ei mitään havaintoa, kuinka meni, ei enää muisti toimi niin kauas ;)
Tiistaina Ruotsista kotisuomessa käymässä ollut Kati tuuppaili Rikulla. Tekivät ihan perusjuttuja, mun pyynnöstä mm. niitä hankalia takareita, joita en itse saa mitenkään sujumaan. Paremmin sujuivat lainakuskin kanssa, eli siis peruskuski harjoittelee vain ahkerasti nyt ratsastamaan...
Keskiviikkona Tuulia kävi hoitamassa Rikun. Tällä kertaa ei saatu niin kovaa "jumilistaa" kuin viimeksi, vaan Riku oli jopa erittäin hyvässä kunnossa. Oli kiva yllätys. Liikunnan osalta Rikulla oli siis vapari.
Torstaina kävin kiertämässä Rikun kanssa käynnissä tekosaaret ja sen jälkeen ravailemassa alakentällä vähän eteen-alas -ravia. Virtaa olisi ollut enemmänkin, mutta edellispäiväisen fysioterapeutin käynnin takia piti jättää villittelyt toiseen kertaan.
Perjantaina koutsi hyppäsi Rikulla, jotta sai seuraavan päivän kisoja varten vähän tuntumaa.
Lauantaina paleltiin koko päivä Tampereen alue-estekisoissa ;) Riku hyppäsi koutsin kanssa 80cm ja 90cm radan. 80cm tuli yksi kielto ja 90cm kaksi ekaa estettä alas, sen jälkeen Riku vähän rauhoittui ja antoi ratsastaa. Loppuarata oli hyvä.
Sunnuntaina tein alakentällä intervallia n. 1,5h. Intervallin rakenne oli seuraava:
8 kierrosta käyntiä (n. 15min)
5 kierrosta ravia kahdella ympyrällä oikealle (n. 10min)
2 kierrosta käyntiä (n. 5min)
5 kierrosta ravia kahdella ympyrällä vasemmalle (n. 10min)
2 kierrosta käyntiä (n. 5min)
5 kierrosta laukkaa neljällä ympyrällä (vajaa 5min)
1 kierros käyntiä (n. 2min)
5 kierrosta laukkaa neljällä ympyrällä (vajaa 5min)
2 kierrosta käyntiä (n. 5min)
3 kierrosta laukkaa niin, että joka toinen pitkäsivua reippaampi veto (n. 3min)
1 kierros käyntiä (n. 2min)
3 kierrosta laukkaa niin, että joka toinen pitkäsivu reippaampi veto (n. 3min)
Loppuravit (10min)
Loppukäynnit (15min)
Maanantaina äiti meni Rikulla tunnille. Tunnin jälkeen ratsastin vielä parikymmentä minuuttia itse, molempiin suuntiin ympyrällä ravia ja laukkaa. Laukassa tein kokoamista ja eteenratsastusta. Riku tuntui ihan lupsakkaalta.
Tiistaina Rikulla oli mun kamalan mammuttipäivän takia vapari.
Keskiviikkona kävin koutsin pitämällä koulutunnilla. Aiheena olivat voltit, ja tätä kautta päästiinkin mun ja Rikun ongelmien lähteelle kunnolla: minä olen ratsastajana kamalan vino, ja Riku asettuu koko ajan hiukan vasemmalle, kun taas oikealle asetusta on vaikea saada lävitse. Koko tunti sitten oikeastaan painittiin tämän teeman kanssa erilaisia tehtäviä tehden ja eri askellajeissa. Tosi hyviä oivalluksia koin taas ja oli kiva ratkoa ongelmaa yhdessä koutsin kanssa.
Torstaina Rikulla oli toinen vapari, kun mä olin koulutuksessa.
Perjantaina koutsi oli estetunnilla Rikun kanssa. Aiheena oli tasapaino, ja tekivät siis pientä jumppasarjaa eri tavalla - ilman jalustimia, ilman ohjia jne. Rikulla tuntui olevan hauskaa.
Lauantaina mä ratsastelin alakentällä ihan perus ravi-laukka -juttuja. Lopuksi kävin ottamassa vielä pellolla kunnon hangessa vähän laukkaa, oli aika raskas pohja ja lihakset sai kunnolla töitä!
Sunnuntaina olimme sitten Alaspään kisoissa, kirjoittelen niistä erillisen postauksen.
Olipa omituinen viikko, kun en oikeastaan ehtinyt oman hevoseni selkään kunnolla kuin pari kertaa. Onneksi töissä ei normaalisti tarvitse puskea ihan näin pitkää päivää töissä eikä ole kaikkea muuta puuhaakaan näin paljoa.
Torstaina menimme Rikun kanssa koulutunnille. Teemana olivat kääntävät avut, ja niitä tulikin treenattua oikein kunnolla. Teimme taas kääntöjä radan poikki, tarkkoja kulmia ja siirtymisiä. Olin kuulemma "huonolla asenteella" liikenteessä, mikä näkyy siinä, että hermostun liian nopeasti nollasta sataan kun Riku ei heti toimi niin kuin haluan. En siis revi, raipota enkä oikeastaan edes potki, mutta lisään painetta turhan rivakasti ja liian paljon, mihin herkkä hevonen reagoi sitten nopeasti. Kun mulle tästä (aika suoraan) huomautettiin, niin osasin kuitenkin koota itseni ja ratsastaa järkevästi. Teimme käynnin kautta laukanvaihtoja, jotka sujuivat hyvin. Koulusatulalla pääsee istumaan niin ihanasti liikkeeseen, että siirtymät alaspäin, jotka aiemmin olivat ongelmallisia, eivät sitä enää ole ollenkaan samoissa määrin.
Perjantaina koutsi hyppäsi Rikun kanssa. He tekivät siksak-harjoitusta, joka sujui varsin mallikkaasti.
Lauantaina meillä oli pitkästä aikaa kouluvalmennus. Tunti ei sujunut mitenkään erityisen hyvin, mutta ei myöskään erityisen huonosti. Itselläni oli sellainen olo, että meni "ihan ok", mutta valmentaja, joka ei ollut meitä nähnyt pitkään aikaan (tammikuun alussa viimeksi) oli sitä mieltä, että edistystä oli tapahtunut ja Riku liikkuin paremmin ylämäkeen eikä mun istunta enää estä sitä käyttämästä itseään. Mikä oli mukava kuulla tässä vaiheessa, jos olisin pari kuukautta sitten kuullut, että istumiseni estää hevostani liikkumasta, olisin varmaan itkenyt ja lopettanut ratsastuksen ;)
Tänään meillä oli tallilla harjoitusestekisat. Menin aamulla auttamaan järjestelyissä, vahdin verkkaa ja autoin ponityttöjä. Sitten lähdinkin itse valmistautumaan omaan koitokseen, eli hurjaan 60-70cm esteluokkaan ;) Riku oli verkassa innokas mutta kiltti, ja pukitteli vain vähän. Radalla Riku oli edelleen innokas, mutta kaikki sujui mallikkaasti ja lopputuloksena oli nollarata ja sillä rusetti (kaikki nollan saaneet palkittiin ykkösinä). Olin ylpeä kun selvittiin hengissä, jännitti niin kamalasti.
Katri Lindell otti kuvia kisoista, joten saan tännekin harvinaista kuvitusta.
Esteratsastus on vakavaa, lievästi oksettavaa ja tosi pelottavaa hommaa
Onpa outoa - en ole kahteen päivään ollut Rikun selässä, vaikka tallilla olenkin pyörinyt oikein urakalla.
Maanantaina eli jouluaattona teimme vakitalliporukalla aamutallin "lahjana" tallimme omistajalle. Aikaa meni tunnin verran, kun isolla porukalla touhuttiin. Itse ehdin jopa laittaa tuossa ajassa kaksi loimea päälle, kahdet tarhasuojat jalkaan, tarhata yhden hevosen, siivota neljä karsinaa ja lakaista vähän käytävää ;) Sitten oli todettava, että hommat oli jo tehty, ei kun aamupalalle. Sieltä lähdin sitten itse joulupuurolle kotiin, kun Rikun toinen entinen omistaja lupasi ratsastaa Rikulla. Menivät kuulmemma ilman satulaa iloisessa joulutunnelmassa. Myöhemmin Riku oli toiminut vielä opettajani "maastoratsuna" hyvin rauhallisella käyntimaastolla kun hevoset loppuivat kesken. Itse kävin syöttelemässä Rikulle myöhemmin vielä jouluporkkanat.
Tänään Hippologiblogin Kati kävi hyppäämässä Rikulla. Rakensimme maneesiin sarjan ravilähestymisellä ja kaksi yksittäistä estettä, toisen diagonaalille ja toisen pitkälle sivulle uran sisälle. Riku hyppäsi hienosti ja iloisesti pienen ratamme, sarjan okseri taisi olla metrinen ja yksittäiset esteet n. 90cm. Ei ongelmaa ja pari pientä pukkiakin löytyi ;) Ihana hevonen.
Juttelimme Katin kanssa Ruotsin kouluohjelmien eroamisesta Suomeen verrattuna. Lähinnä itseäni kiinnosti siis Helpon A:n ja Vaativan B:n väliin lisätty Vaativa C. Kati on kirjoittanut kyseisestä luokasta omassa blogissaan tässä merkinnässä. Minun mielestäni Suomessakin pitäisi ehdottomasti olla Vaativa C -luokka! Näin olisi minullekin jotain tavoitetta vielä sen jälkeen, kun HeA on saavutettu, VaB on nimittäin turhan kaukainen haave.
