Jos vakavia sivuoireita ei ilmene, jatka toki

Minuun on tarttunut jokin loinen. Olen odotellut, jos se lähtisi itsestään pois, mutta nyt tarvitsee varmaan myöntää, että se on saattanut tulla pysyvästi osaksi minua. Olen vähän huolissani tilanteesta, mutta koska yhteiselo tämän hyväkkään kanssa on ollut aikalailla mukavaa, päätin, että se saa nyt toistaiseksi olla osa minua.

Annan tässä välissä kuvavinkin siitä, mihin tämä minuun iskenyt virus liittyy.

c. Oona Lehtonen

....

Kyllä. Kyseessä on esteratsastus. Tuo ratsastuksen laji, joka on aiheuttanut minussa aiemmin lähinnä tunteita siitä, että aamupala pyrkii ylös kurkkua pitkin, ja polvet lyövät vetelinä loukkua. Nyt se yhtäkkiä kiinnostaa. Eikä pelota lainkaan niissä määrin, missä aiemmin.

Ensin odottelin, että kohtaus mahdollisesti menisi ohitse. Sitten, kun kouluratsastuskilpailuiden suunnittelemisesta tuli ikävämmän ja ikävämmän oloista, päätin, että nyt taotaan kun olo on näin hyvä. Ratsastetaan sitten esteitä, kun kerran hyvältä tuntuu.

Olen noin puolen vuoden ajan pyrkinyt ratsastamaan yhden estetunnin viikossa. Riku tykkää kamalasti hyppäämisestä, ja itse pidän hevosen monipuolista liikuntaa tärkeänä. Näin olen saanut itseni pakotettua hyppytunneille myös silloin, kun ahdistus on lisääntynyt ja olen ollut varma, että kuolo korjaa jumppasarjan jälkeen. Olen miettinyt, että haluan olla tämänkin asian tekemässä yhdessä hevoseni kanssa, vaikka se tuntuu rankalta.

Ja yhtäkkiä se lakkasi tuntumasta niin kamalalta. Rupesin näkemään etäisyyksiä esteille, joten paikoiltaan epäonnistuneet hypyt eivät tulleet enää yllätyksinä, ehdin varautua niihin. Kantapää alkoi pysyä alhaalla ja katse ylhäällä. Hyppääminen alkoi olla kivaa.

Tällä viikolla ratsastettu estetunti oli merkki siitä, että edistystä on todella tapahtunut. Normaalisti tunnilla olen lopettanut hieman ennen muita hyppäämisen, enkä ole hypännyt viimeistä korotettua kierrosta. Nyt ensimmäistä kertaa koutsi ei kysellyt mitään, vaan laittoi minut hyppäämään siellä muiden seassa. Ja minulla oli niin hyvä olo, ettei se haitannut lainkaan. Esteet eivät edes juuri sillä hetkellä näyttäneet isoilta. Vasta myöhemmin ne näyttivät. Ja niin mäkin hyppäsin vuoren kokoisia esteitä. Ja selvisin hengissä.

Kai se siis vain on niin, että jos tämä tartunta ei aiheuta vakavia sivuoireita, ei auta kuin jatkaa. Tähän mennessä sivuoireina on ilmennyt vain hihittelyä, hymyilyä, tyytyväisyyttä ja maanista hevosentaputtelua. Ei siis kovin vakavia.

c. Oona Lehtonen - eiks muuten oo vakuuttavaa kertoa ensin valtavista esteistä ja sit laittaa kuvat tunnin alun pikkuhypyistä :D Lopputunnista ei valitettavasti ole kuvia. Mut katsokaa kuin innokas RP!

c. Oona Lehtonen

c. Oona Lehtonen