Kilvanajoviikonloppu

Vaikka nyt omana toipilasaikanani ei viikonlopulla ja arjella muuten ole merkitystä, tahdittavat erilaiset kilpailut sitä aika hyvin. Tänä viikonloppuna oli luvassa estekisat kotitallilla ja lisäksi yhdistetyt este- ja koulukilpailut naapuritallilla.

Perjantai alkoi kuitenkin kevyellä hyvän mielen hölkällä kentällä. Mukana olivat myös Stella ja meidän yhteinen hoitoheppa Viltsu. Viltsu on niin mahtavan huumorintajuinen suokkimies, että täytyy sanoa, ettei omaan ratsastukseen juuri jaksanut keskittyä kun piti seurailla, mitä kummaa herra keksii. Ja sehän keksi, bravuuriksi taisi muodostua kesken hommien pysähtyminen ja muulin ilme naamalla jumittaminen, kunnes yhtäkkiä matka taas jatkui.

Lauantaina kisailtiin omissa harkkarikisoissa. Kisoissa oli kuitenkin ihan suuren urheilujuhlan tuntua, koska kisoissa kisattiin Hämeenlinnan alueen tuntsaricupin pisteistä, joten ulkopuolisia ratsukoita oli paljon mukana. Itse olin valvonut aamuyöhön asti jäätävän päänsäryn ja heikotuksen kanssa, joten olin enemmän kuin onnellinen siitä, että kisat alkoivat vasta iltapäivällä ja minun starttini oli kuuden jälkeen.

Verryttely oli maneesissa, ja otinkin siellä lopulta vain viisi hyppyä. Kaksi ristikolle, kaksi pystylle ja yhden okserille. Kaikki hypyt olivat onnistuneita, ensimmäistä ristikkoroiskaisua lukuunottamatta. En siis jäänyt drillaamaan, vaan annoin olla ja siirryin kentälle odottelemaan vuoroani.

Ehdin nähdä muutaman tuntsaricupin radan (yksäriluokassa meitä oli vain kaksi), ja mietin mahdollisia uusintateitä. Olin päättänyt, että siitä huolimatta, että kyseessä on tynkäluokka, ratsastan ihan normaalin aikauusinnan jos pääsen sinne saakka.

Ja muutaman kerran hevonen joutui pelastamaan kuskin, mutta siitä huolimatta en jaksa itseäni kamalasti ruoskia - rata oli kaikenkaikkiaan ihan kelvollinen. Ratsastin reippaasti, vaikka jännitti paljon. Tuloksena 0/0 ja niin ratsastettu uusinta, että sillä olisi mahdollisesti ihan oikeassakin kisassa sijoituttu. Ihana hevonen!

Valtava keskittyminen ykköseltä kakkoselle

Riku on sitä mieltä, että "jee!"

Perusradan vika

Uusinnassa

Radan vika este, ja vieläkin hengissä!

Lauantain estekilvanajot menivät sitten kokonaisuudessaan onnistumisiin. On ihana, kun pääsee harrastamaan noin mahtavan eläimen kanssa ihan uusia asioita, ja pystyy laajentamaan omaa mukavuusaluettaan.

Sunnuntaina eli tänään suunnattiin sitten Alaspäähän Tawast Ridersin yhdistettyihin kisoihin. Koulustarttini oli hieman ennen puolta päivää ja luokkana B-merkki. Luulin kisa-aamuun saakka, että luokkana olisi ollut K.N, onneksi tarkistin asian kuitenkin ennen kisapaikalle pääsyä...

Aamulla siis suuntasin vasta yhdeksän jälkeen tallille. Rikukin oli päässyt ihan normaalisti aamulla tarhaan, se kun ei tykkää yhtään muutoksista aamurutiineihinsa, ja sen takia pyrin tekemään niitä mahdollisimman vähän. Laittelin kaikessa rauhassa kamat kasaan ja autoon, heinäverkon koppiin kiinni ja hain vasta kymmen aikaan Rikun sisälle ja käytävälle kaunistautumispuuhiin.

Riku käytävällä pohtimassa, että "Mitäs nyt?"

Koska olin tänään päättänyt olla superlaiska koulukisaaja, en letittänyt Rikua ollenkaan poikkeuksellisesti. Sillä anastin aamu-uniin myös yhden ylimääräisen tunnin. Sen sijaan suihkin hevoseen isot määrät Dream Coat -kiillotusainetta, josta tulee se tuttu koulukisapäivän tuoksu. Rikukin taitaa tuoksun tunnistaa...

Näillä pärjää kisaaamuna - Etualalla Dream Coat -pullo, oikealla Magic Brush, laukussa päällimmäisenä lampaankarvasäämiskä ja Rikun tukkaharja (on muuten tasan laadukkaampi kuin mun oma!). Taustalla sitten omistajan aamu-Pepsi Max ja Rikun sokerit. 

Koska mun ihanat kisahoitajat eivät kerinneet paikalle, mä jouduin sellaisiin hommiin, missä en ole lainkaan tottunut olemaan. Yksi tällainen homma oli Rikun hännän letittäminen. Ei onnistunut, ei...

Ei ollut Strömsöstä tämä letti

Tallikaverini Laura lähti kuskiksi, ja Alaspäässä kävin maksamassa starttini kansliassa ja suuntasimme aikalailla saman tien laittamaan Rikua kuntoon. Hyvä, että olimme ajoissa, sillä autoa kaivellessani huomasin jättäneeni kotiin niin raippani kuin satulavyönkin... Onneksi satulavyö saatiin lainaksi naapurikopista ja raipat tallilta. Onneksi ihmiset ovat ihania ja avuliaita.

Riku oli verkassa aivan täysin sitä mieltä, että nyt ollaan muuten estekisoissa! Verryttely oli nimittäin estekentällä. Riku nyki minua satulasta irti, ja minulla meni hyvä aika siihen, että sain sen ymmärtämään, että nyt ratsastetaan kouluratsastusta. Lähes ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa jäi sellainen olo, että olisin voinut verrytellä vielä kauemminkin.

Rata oli aivan hirveä. Riku kompastui, ja oli sen jälkeen hetken epäpuhdas. Itse pelkäsin ratsastaa päätyihin, koska kenttä tuntui viettävän niin paljon ja tulin kompuroinnin takia araksi. En saanut myöskään ratsastettua Rikua pohkeen eteen lainkaan. Huh. Paljon menetin pisteitä ihan tyhmistä jutuista...

Tuomarin (Rosali Kivitie) kommentit: "Asetukset paremmin läpi. Ratsastajan paino valuu vasemmalle -> hevonen vasenta pohjetta vasten. Energisiä pätkiä. Pyrit huolellisiin teihin."

Oli muuten yhdet parhaista palautteista koskaan! Tuo minun vasemmalle valuminen on sellainen virhe, että siitä kuulee aina tunneilla, mutta oikein kenenkään tuomarin silmät eivät sitä nappaa. Tästä sai oikeasti ajateltavaakin kotiin.

Tällä surkealla esityksellä prosentit 59,348% ja luokassa toinen sija.

Kouluradan jälkeen Riku meni koppiin syömään heinää ja me otimme aurinkoa. Sää todella suosi kisoissa! Esteluokan verryttelyssä en pitänyt kiirettä, ja otin vain muutamia onnistuneita hyppyjä. Riku tuntui oikein hyvältä.

Esteradalla Riku oli ihanan energinen, ja sitä oli helppo ohjailla. Radalle tullessa kävin näyttämässä yhden meille vieraamman esteen, jossa oli koristepuita vieressä. Sitä Riku hieman tuijotteli, mutta suostui kuitenkin ravaamaan sen ohitse. Ei siis muuta kuin laukka ja matkaan. Rata sujui oikein hyvin. Ainoa moka tuli sarjalle, jossa jätin yhden pidätteen tekemättä ja Riku unohti etujalkansa ja otti mukaan puomin. Muuten rata sujui puhtaasti ja onnistuin tekemään niitä reittejä, mitä olin suunnitellutkin. Rata oli siis arvostelultaan A.2.0. Sille Rikun mielestä vähän pelottavalle esteelle otin alun tuijotusten takia pidemmän reitin kuin radankävelyssä suunnittelin, ja suoralla tiellä ja terävällä ratsastuksella siitä mentiin virheettä ylitse.

Lopulta siis aika oli varsin kelpo, ilman ratsastusvirhettäni olisin sijoittunut toiseksi luokassa. Nyt sitten tällä radalla olin seitsemäs.

Yhdistetyn loppukilpailussa tuli kuitenkin voitto. Ja sehän on aina kivaa kun pärjää - on mulla vaan mahtava all arounder alla!

Minä olin innostunut, Riku ei ollut kovin vakuuttunut.

Yritin pakottaa sitä vakuuttuneeksi, lopputulokseksi sain kuvan muulista :D

Ei niin suora palkintojenjakorivi yhdistetyn kokonaiskilpailun palkintojenjaossa