Kilvanajoviikonloppu

Vaikka nyt omana toipilasaikanani ei viikonlopulla ja arjella muuten ole merkitystä, tahdittavat erilaiset kilpailut sitä aika hyvin. Tänä viikonloppuna oli luvassa estekisat kotitallilla ja lisäksi yhdistetyt este- ja koulukilpailut naapuritallilla.

Perjantai alkoi kuitenkin kevyellä hyvän mielen hölkällä kentällä. Mukana olivat myös Stella ja meidän yhteinen hoitoheppa Viltsu. Viltsu on niin mahtavan huumorintajuinen suokkimies, että täytyy sanoa, ettei omaan ratsastukseen juuri jaksanut keskittyä kun piti seurailla, mitä kummaa herra keksii. Ja sehän keksi, bravuuriksi taisi muodostua kesken hommien pysähtyminen ja muulin ilme naamalla jumittaminen, kunnes yhtäkkiä matka taas jatkui.

Lauantaina kisailtiin omissa harkkarikisoissa. Kisoissa oli kuitenkin ihan suuren urheilujuhlan tuntua, koska kisoissa kisattiin Hämeenlinnan alueen tuntsaricupin pisteistä, joten ulkopuolisia ratsukoita oli paljon mukana. Itse olin valvonut aamuyöhön asti jäätävän päänsäryn ja heikotuksen kanssa, joten olin enemmän kuin onnellinen siitä, että kisat alkoivat vasta iltapäivällä ja minun starttini oli kuuden jälkeen.

Verryttely oli maneesissa, ja otinkin siellä lopulta vain viisi hyppyä. Kaksi ristikolle, kaksi pystylle ja yhden okserille. Kaikki hypyt olivat onnistuneita, ensimmäistä ristikkoroiskaisua lukuunottamatta. En siis jäänyt drillaamaan, vaan annoin olla ja siirryin kentälle odottelemaan vuoroani.

Ehdin nähdä muutaman tuntsaricupin radan (yksäriluokassa meitä oli vain kaksi), ja mietin mahdollisia uusintateitä. Olin päättänyt, että siitä huolimatta, että kyseessä on tynkäluokka, ratsastan ihan normaalin aikauusinnan jos pääsen sinne saakka.

Ja muutaman kerran hevonen joutui pelastamaan kuskin, mutta siitä huolimatta en jaksa itseäni kamalasti ruoskia - rata oli kaikenkaikkiaan ihan kelvollinen. Ratsastin reippaasti, vaikka jännitti paljon. Tuloksena 0/0 ja niin ratsastettu uusinta, että sillä olisi mahdollisesti ihan oikeassakin kisassa sijoituttu. Ihana hevonen!

Valtava keskittyminen ykköseltä kakkoselle

Riku on sitä mieltä, että "jee!"

Perusradan vika

Uusinnassa

Radan vika este, ja vieläkin hengissä!

Lauantain estekilvanajot menivät sitten kokonaisuudessaan onnistumisiin. On ihana, kun pääsee harrastamaan noin mahtavan eläimen kanssa ihan uusia asioita, ja pystyy laajentamaan omaa mukavuusaluettaan.

Sunnuntaina eli tänään suunnattiin sitten Alaspäähän Tawast Ridersin yhdistettyihin kisoihin. Koulustarttini oli hieman ennen puolta päivää ja luokkana B-merkki. Luulin kisa-aamuun saakka, että luokkana olisi ollut K.N, onneksi tarkistin asian kuitenkin ennen kisapaikalle pääsyä...

Aamulla siis suuntasin vasta yhdeksän jälkeen tallille. Rikukin oli päässyt ihan normaalisti aamulla tarhaan, se kun ei tykkää yhtään muutoksista aamurutiineihinsa, ja sen takia pyrin tekemään niitä mahdollisimman vähän. Laittelin kaikessa rauhassa kamat kasaan ja autoon, heinäverkon koppiin kiinni ja hain vasta kymmen aikaan Rikun sisälle ja käytävälle kaunistautumispuuhiin.

Riku käytävällä pohtimassa, että "Mitäs nyt?"

Koska olin tänään päättänyt olla superlaiska koulukisaaja, en letittänyt Rikua ollenkaan poikkeuksellisesti. Sillä anastin aamu-uniin myös yhden ylimääräisen tunnin. Sen sijaan suihkin hevoseen isot määrät Dream Coat -kiillotusainetta, josta tulee se tuttu koulukisapäivän tuoksu. Rikukin taitaa tuoksun tunnistaa...

Näillä pärjää kisaaamuna - Etualalla Dream Coat -pullo, oikealla Magic Brush, laukussa päällimmäisenä lampaankarvasäämiskä ja Rikun tukkaharja (on muuten tasan laadukkaampi kuin mun oma!). Taustalla sitten omistajan aamu-Pepsi Max ja Rikun sokerit. 

Koska mun ihanat kisahoitajat eivät kerinneet paikalle, mä jouduin sellaisiin hommiin, missä en ole lainkaan tottunut olemaan. Yksi tällainen homma oli Rikun hännän letittäminen. Ei onnistunut, ei...

Ei ollut Strömsöstä tämä letti

Tallikaverini Laura lähti kuskiksi, ja Alaspäässä kävin maksamassa starttini kansliassa ja suuntasimme aikalailla saman tien laittamaan Rikua kuntoon. Hyvä, että olimme ajoissa, sillä autoa kaivellessani huomasin jättäneeni kotiin niin raippani kuin satulavyönkin... Onneksi satulavyö saatiin lainaksi naapurikopista ja raipat tallilta. Onneksi ihmiset ovat ihania ja avuliaita.

Riku oli verkassa aivan täysin sitä mieltä, että nyt ollaan muuten estekisoissa! Verryttely oli nimittäin estekentällä. Riku nyki minua satulasta irti, ja minulla meni hyvä aika siihen, että sain sen ymmärtämään, että nyt ratsastetaan kouluratsastusta. Lähes ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa jäi sellainen olo, että olisin voinut verrytellä vielä kauemminkin.

Rata oli aivan hirveä. Riku kompastui, ja oli sen jälkeen hetken epäpuhdas. Itse pelkäsin ratsastaa päätyihin, koska kenttä tuntui viettävän niin paljon ja tulin kompuroinnin takia araksi. En saanut myöskään ratsastettua Rikua pohkeen eteen lainkaan. Huh. Paljon menetin pisteitä ihan tyhmistä jutuista...

Tuomarin (Rosali Kivitie) kommentit: "Asetukset paremmin läpi. Ratsastajan paino valuu vasemmalle -> hevonen vasenta pohjetta vasten. Energisiä pätkiä. Pyrit huolellisiin teihin."

Oli muuten yhdet parhaista palautteista koskaan! Tuo minun vasemmalle valuminen on sellainen virhe, että siitä kuulee aina tunneilla, mutta oikein kenenkään tuomarin silmät eivät sitä nappaa. Tästä sai oikeasti ajateltavaakin kotiin.

Tällä surkealla esityksellä prosentit 59,348% ja luokassa toinen sija.

Kouluradan jälkeen Riku meni koppiin syömään heinää ja me otimme aurinkoa. Sää todella suosi kisoissa! Esteluokan verryttelyssä en pitänyt kiirettä, ja otin vain muutamia onnistuneita hyppyjä. Riku tuntui oikein hyvältä.

Esteradalla Riku oli ihanan energinen, ja sitä oli helppo ohjailla. Radalle tullessa kävin näyttämässä yhden meille vieraamman esteen, jossa oli koristepuita vieressä. Sitä Riku hieman tuijotteli, mutta suostui kuitenkin ravaamaan sen ohitse. Ei siis muuta kuin laukka ja matkaan. Rata sujui oikein hyvin. Ainoa moka tuli sarjalle, jossa jätin yhden pidätteen tekemättä ja Riku unohti etujalkansa ja otti mukaan puomin. Muuten rata sujui puhtaasti ja onnistuin tekemään niitä reittejä, mitä olin suunnitellutkin. Rata oli siis arvostelultaan A.2.0. Sille Rikun mielestä vähän pelottavalle esteelle otin alun tuijotusten takia pidemmän reitin kuin radankävelyssä suunnittelin, ja suoralla tiellä ja terävällä ratsastuksella siitä mentiin virheettä ylitse.

Lopulta siis aika oli varsin kelpo, ilman ratsastusvirhettäni olisin sijoittunut toiseksi luokassa. Nyt sitten tällä radalla olin seitsemäs.

Yhdistetyn loppukilpailussa tuli kuitenkin voitto. Ja sehän on aina kivaa kun pärjää - on mulla vaan mahtava all arounder alla!

Minä olin innostunut, Riku ei ollut kovin vakuuttunut.

Yritin pakottaa sitä vakuuttuneeksi, lopputulokseksi sain kuvan muulista :D

Ei niin suora palkintojenjakorivi yhdistetyn kokonaiskilpailun palkintojenjaossa

Kisoja ja Pantsun valmennus

Nyt on todella tunnerikkaan, työntäyteisen ja rankan toukokuun jälkeen vihdoin opettajat vapautettu kesäkeskeytykselle. Mä olen nyt lomaillut viikon, ja täytyy kyllä sanoa, että jos meillä olisi ns. "normaalit lomat", en kyllä jaksaisi työtäni... On tämä sen verran rankkaa tämä irroittautuminen. Mutta silti siis rakastan työtäni, enkä haluaisi tehdä muuta. Kai mä tykkään elää vähän reunalla jaksamiseni kanssa ;)

Rikun kanssa on nyt puuhailtu mahdollisimman monipuolisesti kaikkea mahdollista parin viimeisen kuukauden aikana. On maastoiltu, hypätty ja puskettu sitä kouluakin. Käyty niin este- kuin koulukisoissa ja nautittu ratsastuksen tuomista fiiliksistä. On tehnyt hyvää.

Toukokuun puolen välin jälkeen koitti odotettu ja pelätty Piia Pantsun valmennus. Olen monena kesänä uhonnut, että haluan itsekin tuonne hyppäämään, ja nyt sitten lopulta menin. Osallistuin töitteni takia vain ensimmäisenä päivänä, joka on perinteisesti ollut ns. puomi- ja kavaletti + pikkuestepäivä.

75 minuutin puristus 30 asteen helteessä oli kova pätkä hevoselle. Ja toki ratsastajallekin, mutta ratsastaja enemmän sääli hevosta... Teimme reippaan alkuverryttelyn, jossa Piia katsoi kykyämme säädellä hevosen laukkaa. Lisäksi teimme hieman sulkutaivutusta ympyrällä sekä vasta-asetusta. Kouluratsastaja pääsi loistamaan ;) Tämän jälkeen hyppäsimme ympyrällä noin tuhat kertaa harjoitusta, jossa toisella puolella oli ristikot, joiden väliin tuli lyhyet kolme askelta ja toisella puolella ristikot, joihin tuli venyttäen kolme. Näitä välejä siis muunneltiin ja yritettiin löytää sopiva tahti. Tehtävä oli, kuten olin aiemmilta tunneilta katsonut, yllättävän haastava! Riku suoriutui tehtävästä muuten hyvin, mutta meidän yhteinen vinoutemme näkyi hyvin ajoittain väärään kulmaan ajautumisena ja silloin myös siinä, että pelkän sujumisen sijaan jouduin ratsastamaan välejä, jotta saimme oikean askeleen. Tätä ympyrää tulin ehkä n. 20-30 kertaa kokonaisuudessaan. Ja oli meinaan vaahdossa hevonen sen jälkeen... Tämän jälkeen muu ryhmäni jatkoi vielä kokonaiselle radalle, mutta minä säälin hevosta (ja vähän itseäni, meinasin meinaan pyörtyä ahdistuksesta), ja pyysin Piialta lupaa hypätä vain yhden linjan. Hyppäsin sitten pysty-okseri -linjan. Riku oli sen verran pohkeen takana, että olin tyytyväinen, että päädyin hyppäämään vain tämän yhden linjan. Valmennuksia on tulossa tänä kesänä vielä kaksi kaksipäiväistä, eli kyllä mä kerkiän ;)

Alla video pätkästäni, sekä Piian kommentteja lopuksi. Kuuluu myös mun onneton piipitys huonosta tasapainosta, johon ihana tuttu raati kuvaajan vieressä vastaa reippaasti että "Seliseli", kuten videollakin kuuluu. Kiitos :D Piia kuitenkin sanoi mulle vielä valpan lopuksi, että ongelma mun esteratsastuksessa on ainoastaan mun korvien välissä (kun nyt siis puhutaan tästä ihan matalalla harrastetasolla hyppäämisestä), ja sitä mun pitäisi seuraavaksi treenata. 

Kisoissakin on tosiaan käyty.

11.5. kävimme aluekoulukisoissa Porvoossa, jossa tosiaan tuomareillä oli B:ssä hyvin erilaiset näkemykset Rikusta. Riku hevosena jakaa mielipiteitä, samoin minä ratsastajana. En tiedä, minkä verran minun ylipainoni vaikuttaa - esteettiseltähän se ei tosiaan näytä kun tällainen pullukka ratsastaa. Yritetään tehdä sille asialle jotain ;)

Helppo B:n rata oli mielestäni ihan kelpo. Ei todellakaan mikään tajuntaaräjäyttävän upea, mutta ihan ok. En jotenkin saa sitä omaa fiilistäni koottua enää noille B:n radoille. Mä olen niin fiilispainotteinen ratsastaja, että mun on hankala ratsastaa ilman sitä omaa tsemppiäni. Helppo A:n rata oli aika kaoottisesti ratsastettu - unohdin radan kerran, vastalaukka pukitettiin rikki ja keskilaukka pukitettiin vaihdoksi. Siitä huolimatta osa pätkistä näytti aika hyvältä. Myöhemmin kun katselin paperiani, ennen laukkaohjelman rikkojen alkamista huonoin numero oli 6 ja siellä oli jopa seiskaa! Siis minulla, Helppo A -tasoisessa aluekisojen ohjelmassa! Huhhuh. Ilman rikkoja sijoitus olisi heilunut lähellä. Meno näytti kuvissa ja videolla paremmalta kuin kaikessa kaoottisuudessaan selkään tuntui.

Mahtavia ja upeita kisakuvia sain Miljan hovikuvaajalta Pekka Pietikäiseltä, valtavan suuret kiitokset!

Pohkeenväistöä

Jos joku ei arvannut, niin tää olis se keskiravi :D Eih en kestä tota mun takakenoa!

25.5. matkasimme lähitallille yhdistettyihin kisoihin, joissa siis puksutin B-merkin ja hyppäsin 80cm radan.  Jännitin tulevaa estekoitosta niin kamalasti, että koko kouluosuus meni ihan vain ajeluksi. Tuomari oli harvinaisen positiivinen ja palkitsi ajeluni kuitenkin huikeilla prosenteilla - reilut 68%. Huhhuh. Yksi huonoimmin ratsastamistani radoista. Positiiviset kommentit tulivat siirtymisistä ja keskiaskellajejen jälkeen tapahtuneista kokoamisista. Voittajan viedessä sinivalkoista kotiin huimalla 75 prosentilla, tällä suorituksella irtosi sija 3./15.

Kouluosuuden jälkeen odoteltiin esteosuutta ja panikoitiin. Yritin kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla keksiä, miten minun ei olisi ihan pakko mennä hyppäämään. Lopuksi kuitenkin sain itseni sisuunnutettua ja selkään. Esteverkka meni yhtä surkeasti kuin minulla aina - muutamaan esteen yli ilman mitään ajatusta. Hevosta sentään muistin kehua, kun se suoritti hienosti, vaikka ratsastajan ajatukset olivat ihan muualla. Sitten vaan radalle. Esteet näyttivät valtavilta, mutta jotenkin siellä radalla niitä ei sitten enää katsellut. Reipasta laukkaa ja yli. Muutamalle esteelle toin tosi huonosti, mutta Riku selvitti ne silti. Lopulta vasta uusinnan viimeinen este oli sellainen, josta Riku ei enää selvinnyt minun tuodessa sen siihen todella lähelle, ja se tuli alas. Mutta mä selvisin 12 hypyn radasta tasolla 80cm! Huippua! Yhdistetyissä tuloksissa olin lopulta kolmas, eli pronssia tuli.

1.6. kävimme pyörähtämässä aluekoulukisoissa Takkulassa. Riku oli ensimmäisessä verkassa jotenkin todella kummallinen, en saanut ratsastettua sitä ollenkaan avuille. Ja silloin kun ei suju, mä menen jotenkin ihan kuoreen, enkä kykene tekemään mitään. Lopulta päätin, että katson vain pari rataa alle ja otan vastaan, mitä tulee. Tämä päätös oli varmaan aika järkevä, koska yhtäkkiä omaa vuoroa odotellessa verkkapäädyssä palaset loksahtelivat kohdalleen ja Riku oli taas oma itsensä - vastaanottavainen ja iloinen. Radalla ratsastaja teki kaiken mahdollisen ryssiäkseen tilanteen - unohdin radan kerran ja noin muutenkin ratsastin huonoja teitä. Hevonen sen sijaan sai palautetta "valloittavasta luonteestaan". No, onhan se kyllä iloinen ja reipas ja täydellinen! Nippanappa jäätiin sijoitusten ulkopuolelle prosenteilla 61,196. Ilman unohdusta olisi rusettia pukannut, mutta mitäpä siitä. Nyt vaan ratsastaja radanopettelukurssille!

Helppo A:n rata oli mielestäni hyvä. Tasainen, laadukas ja energinen. Saimme lopulta raavittua kasaan prosentteja hieman yli 57, mutta tuomaroinnin tiukkuudesta kertoo varmaan jotain se, että tässä ilman rajoituksia avoimessa helpossa A:ssa vika sija meni 59 prosentilla. Itse olin rataan ja hevoseen supertyytyväinen.

Nyt vietämme muutaman viikonlopun kisataukoa. Urheilu jatkuu Piia Pantsun valmennuksessa viikon päästä, ja kisojen osalta sitten juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna ainakin Kummajaisissa. Nyt tosin oli Helsinkiin ilmestynyt ihana suomenhevosille avoin A, joten voi olla, että toinen Kummajaispäivä vaihtuu siihen. On noita B:n ratoja jo niin paljon päästy jumppaamaankin.

Vesra aluekoulu

Kyllä oli koirat kotona aamulla ihmeissään kun kello pärähti soimaan 4:15 ja siihen vielä sängystä reagoitiin nousemalla ylös. Huhhuh. On tämä hullu ja ihana harrastus. Eniten tämän aamun herätyksessä ja kisapäivässä kyllä ilahduttaa ja ihmetyttää se, kuinka mahtavat tukijoukot mulla on, kun ne tällaisiin päiviin suostuu. Kahden hevosen ja niiden ratsastajien lisäksi meillä oli hieno kolmen hengen tiimi, joka hoiti kaikki tilanteet reippaasti ja sujuvasti. Iso kiitos!

Kiitos tiimi! 

Tallilla letiteltiin ja kohti Vesilahtea lähdettiin kello 6:15. Paikalla oltiin tosi hyvissä ajoin, puolisen tuntia ehdittiin pyöriä ennen kuin lopulta polkaistiin "karavaani käyntiin" ja laitettiin pollet kuntoon ja lähdettiin verryttelemään.

Verryttely oli mun osaltani todella epäonnistunut. En onnistunut ratsastamaan hevosta hyväksi ja se, että tilaa oli suhteellisen vähän sotki mun keskittymistä, niin kuin aina. Ja sitten kun tilaa olisi ollut, en jotenkin saanut aikaiseksi. Riku jäi hitaaksi pohkeelle, enkä saanut lopulta kovista yrityksistä huolimatta oikeaa pohjetta kunnolla lävitse.

Radalle kuitenkin hiljalleen siitä.

Kokonaisuudesta voisin sanoa, että ei todellakaan ratsastuksellisia tähtihetkiäni. Jäin ratsastelemaan ratsastamatta. Viime kaudella olisin ollut tyytyväinen tähän periaatteessa ihan siistiin rataan, mutta tällä hetkellä ihan kiva ei vaan riitä. No, annetaan puheenvuoro kuitenkin nyt tuomareille.

Sisään ihan ok, lopussa vähän liirasi linjalta (6,5 ja 6). Voltilla ei ihan taipunut, mutta mun mielestä ihan ok, tuomarit vähän erimielisiä (5 ja 6,5). Toinen voltti paremmassa asetuksessa (7 ja 6). Suoristus olisi saanut osua paremmin linjalle (6 ja 6,5). Keskiravi lähti ookoo ja loppui vähän ajoissa (6 ja 6). Ensimmäinen käyntipohkeenväistö rikkoontuu kun Riku bongasi yhtäkkiä kaverin, nosti pään ylös ja alkoi seurata, mitä kaveri tekee. En laittanut väistöön juuri painetta kun pelkäsin että rikkoo raville kun on niin jännittynyt. Väistöstä siis ansaitusti 5 ja 5,5. Ravissa kaarto radan poikki energinen (6,5 ja 6,5). Käyntiin siirtymä ok (6,5 ja 6). Käyntiväistössä poikitus vaihteli (6 ja 6). Laukannosto tuntui hyvältä selkäänkin! (7 ja 7). Laukkaympyrään toinen tuomari kaipasi parempaa asetusta (7 ja 6). Lävistäjältä pääsi vähän tipahtamaan raviin, ei pahasti kuitenkaan (6 ja 6,5). Seuraava laukannosto ei ihan nappiin valmisteltu (6,5 ja 6). Keskilaukkaan kaivattiin vielä lisää rohkeutta ja suoruutta (6 ja 6). Pysähdys ei täysin suora (6 ja 6).

Istunta 6 ja 6
Apujen käyttö 6 ja 6
Tiet 6,5 ja 6,5
Harmonia 6 ja 6
Muoto ja eteenpäinpyrkimys 5,5 ja 6,5

Tuomarikommentit:
"Raamikas ratsu, jolla kiva energia. Muista tasapainottaa, jotta ei tule kiireiseksi."
"Miellyttävä ja hyväliikkeinen hevonen. Vielä lisää tasaisuutta ja valmistelut huolella."

Ihan aloittelijamaisia virheitä tuli tehtyä, mutta hevosen suorittamiseen olen hyvin tyytyväinen. Tällä suorituksella kuitenkin prosentit 61,630. Jäimme siis kisapaikalle ottamaan arskaa ja nauttimaan buffetin antimista. Upea kisapäivä.

Toki päivän kruunasi se, että lopulta tuli kutsu palkintojenjakoonkin. Viimeisiä sijoittuneita olimme, eli siis yhdeksänsiä 35 joukosta. Hyvä Riku, kuskia ei voi nyt juuri kiitellä ;)

Huomenna jatkamme Hämeenkyrössä.

Kattokaa nyt kuinka onnellinen mä olen :D (Ja pohkeet irti pysähdyksessä...)

Könötys...

Vaeltava vasen käsi

Korvarapsutus!

TwR seurakoulukilpailut 17.3

Sunnuntaina sain siis tallikaverilta kyydin seurakoulukilpailuihin Alaspäähän. Olin ensin ajatellut, että en mene ollenkaan, kun en pääse harjoittelemaan A:n rataa, mutta tilaisuuden kolkutellessa päätin kuitenkin lähteä. Iltapäivällä siis tallille ja iloisen hevosenhoitajan (luksusta!) kanssa hevosen puunaus. Letittää en jaksanut, vaikka harja olikin aika kamalan näköinen. Ennen kolmea lähdettiin siis kohti kisapaikkaa, koska koppikaveri meni aikaisemmassa verkkaryhmässä. Sillä aikaa Riku seisoskeli kopissa.

Puoli tuntia ennen verkan alkua otettiin Riku ulos. Se oli hyvin rauhallisena heti huomattuaan, että ollaan ihan tutussa paikassa. Verkka sujui myös hyvin, Riku oli hieman välillä jännittynyt ja en tuttuun tapaan saanut oikeaa pohjetta lävitse, mutta muuten kaikki oli varsin mukavasti. Yhden ratsukon ajaksi ulos maneesista ja sitten sisään odottelemaan omaa vuoroa. Siinä vuoroani odotellessa taivuttelin ja ravailin.

Radalle mennessä Riku jännittyi aika paljon ja en ehtinyt saada sitä kunnolla avuille ennen kuin piti aloittaa oma suoritus. Keskiravi rikkoikin laukalle ja laukkaohjelma oli kokonaisuudessaan varsin vauhdikas ;) Kovasti oli siis jännittymistä ilmassa. Luokkana oli B-merkin kouluohjelma, jossa ei mitään kovin erityistä ole. Väistötkin käynnissä, niin Riku ehti keskittyä niihin. Temponlisäys laukassa oli myöskin varsin matkaavoittava, heh. Eli siis päästin ehkä millin ohjasta ja sitten mentiin! Prosentteja tälle jokseenkin surkealle esitykselle kertyi 62,826% ja sillä irtosi viides sija (17 lähtijää).

Hauska ja rento reissu rataa lukuunottamatta kaiken kaikkiaan ;) Jos joskus siellä radallakin...

Nautitaan niin kauan kuin lunta on!

Torstaina Riku vietti toisen vaparin, koska lähestyvä hiihtoloma vei open voimat...

Perjantaina menin koulutunnille, jossa aiheena oli taivuttaminen. Aloittelimme voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä tehden ja siirryimme sitten tekemään avoja. Koko tunti sujui kivasti, Riku oli mukavassa muodossa ja reippaana, mutta ei raskaana. Avoja tuli ravissa muutama pätkä ihan varsin hienoa liikettä!

Lauantaina käväisin ratsastamass alakentällä kangilla askellajit lävitse. Sen jälkeen suuntasin maneesin viereiselle pellolle vähän kahlaamaan lumessa käynnissä. Lumi oli niin syvää ja raskasta, että Rikulla oli täysi työ siellä etenemisessä. Pitää yrittää nyt ottaa kaikki irti viimeisistä hetkistä lumen kanssa!

Sunnuntaina meillä oli oman tallin kouluharjoituskisat. Kisasin B-merkin ja A:10. B:n rata oli yksi parhaiten ratsastamistani ikinä! Sen radan jälkeen oli sellainen olo, että nyt rasti seinään ja ihmettelemään tätä fiilistä - kaikki oli helppoa. KA oli noin 6,3 ja tuomarina tiukkaakin tiukempi koutsi ;) Luokassa taisi startata viisi ratsukkoa, ja jäin ensimmäiseksi sijoittuneesta kaksi pistettä, mutta paremmalleni hävisin! Rusetti siis silti. A:10 olikin sitten tynkäluokka, meitä oli vain kaksi lähtijää. Laitoin kanget päähän, ja se osoittautui virheeksi - muoto painui ajoittain liian alas. KA oli 6,16 ja yksi piste jäätiin voittajasta, eli luokasta tuli jumbosija ;) Ihan ok oli tämäkin rata kuitenkin.

Maanantaina kävimme äitin kanssa ratsastamassa. Äiti ratsasti ensin maneesissa puolisen tuntia, ja minä sitten vielä vartin siihen päälle, tein B-merkin ohjelman vielä lävitse. Sen jälkeen suuntasin pellolle, tällä kertaa ravaamaan ja laukkaamaan. Oli kyllä hauskaa, kun tuntui, ettei hevonen etene mihinkään vaikka tekee täysillä hommia! Lopuksi käytiin vielä pitkät loppukäynnit rantateitä pitkin.

Tiistaina suuntasin koutsin estetunnille. Riku oli koko tunnin vähän lentoon lähdössä, oli kamala vauhti koko ajan. Tehtiin puomeja ja hyppyjä miniesteillä. Muutamat omat pikkulähdöt Riku myös otti, virtaa siis piisasi... Mikäköhän kevätkärpänen siihen on iskenyt?

Tänään Rikulla oli vapari, koska mä olin päiväretkellä Heurekassa :D

Ai niin, ja sain Anulta kuvahaasteen. En nyt voi varmaan siihen vastata, koska mulla tosiaan ei niitä hevoskuvia ole, kun ei ole kameraakaan ;) Kiitos kuitenkin haastamisesta!

Tässä nyt kuitenkin vielä kiellonpäälle kuva Rikusta kuikistelemassa sunnuntaina kisoissa omaa vuoroa odotellen.

Kuvan otti Petu