perjantai 26. elokuuta 2016

Töissä taas!

Niin hevonen kuin omistajakin. Itse palailin lähes 1,5 vuoden sairaslomalta pari viikkoa sitten takaisin töihin. Tahti on ollut huima ja työpäivän jälkeen on silmät sulkiessa huone pyörinyt päässä. Monet asiat ovat tässä välissä muuttuneet - onneksi ne tärkeimmät eivät. Oppilaat ovat edelleen loistavia, työkaverit ovat loistavia ja opettaminen ihanaa.

Varauduin tähän omaan armottomaan väsymykseeni myös talliarjen muodossa ennakkoon. Neurologi varoitteli, että kun aivot yhtäkkiä saavat näin paljon ärsykkeitä, joita ilman ne ovat pitkään olleet, voi väsyminen olla todella totaalista. Niin se on ollutkin. Usein työpäivän jälkeen olen nukahtanut sohvalle, josta noussut illalla vain sitä varten, että siirryn nukkumaan sänkyyn. "Pienet päiväunet" ovat neljän tunnin mittaisia esiyöunia, joiden jälkeen voikin jatkaa yöunet suoraan päälle.

Omat ratsastukseni olen näiden parin viikon aikana järjestänyt ennen kaikkea viikonloppupainotteiseksi ja sen lisäksi pyrkinyt käymään viikolla kerran koulutunnilla ja kerran maastossa. Äiti on käynyt myös omilla vuoroillaan niin este- kuin koulutunneillakin, ja vuokraaja on ratsastanut perjantaisin. Riku on siis saanut liikettä - ja minulla on hevostani törkeä ikävä, kun näen sitä niin kamalan harvoin!

Juuri ennen töiden alkua lähdimme tallikaverille seuraksi ja hyppäsin Tampereella 14.8. 70-80cm luokan. Kisareissusta ei jäänyt sen ihmeemmin kerrottavaa, Riku oli huippurauhallinen (jopa vähän liiankin rauhallinen), yksi puomi tuli mukaan perusradalta. Siinä en oikein videolta nähnyt selkeää syytä tiputukselle, en varmaan tukenut ponnistuksessa vaan tarpeeksi, joten hyppy jäi liian matalaksi.


Tässä hypyssä napattiin takapuomi mukaan. 

Seuraavaksi kisataan tänä viikonloppuna Riihimäen raviradalla. Arvoin pitkään ratojen kanssa. Luokat ovat tällä kertaa 65cm, 75cm, 85cm jne. Meillä ei ole nyt kesältä yhtään hyppykokemusta vähääkään isommista  (80cm ->) esteistä ja nyt olisi tarkoitus lähestyä Niinisalon kenttäkisoja ihan vaan positiivisella meiningillä. Koska viime radan jäin Tampereella ratsastamaan kuitenkin niin kässäri päällä, halusin ratsastaa kaksi rataa, jotta saisin mahdollisuuden suorituksen petraamiseen toisella radalla. Näinpä ilmoittauduin sitten hyppäämään 65cm ja 75cm, vaikka tuo 65cm kovin pieneltä tuntuukin.

Tarkoitus oli Riksun kisojen jälkeen pitää kaksi viikkoa kisoista taukoa ennen Niinisalon kenttäkisoja, mutta juuri äsken kutsuja selatessani törmäsin Hämeenkoskella järjestettäviin Derby-kisoihin, joissa osa hypyistä hypätään sänkkärillä! Nehän olisi ihan loistavat vikat kisat ennen kenttäkisoja. Pistetään harkintaan.

c. Aaveen.net


c. Aaveen.net

maanantai 8. elokuuta 2016

Kenttäkisaunelmia

Lopputalvesta Salpauksen kisoissa
Toukokuussa hyppäsin ensimmäistä kertaa lähes viiteentoista vuoteen maastoesteitä. Suontaan kartano upeinen maastoesteineen on kävelymatkan päässä tallilta, joten tilanne oli vain liian herkullinen jättää käyttämättä - pakko oli ilmoittautua maastoestevalmennukseen.

Ensimmäinen kerta maastoesteillä yllätti täysin: Riku suhtautui kaikkeen sellaisella tyyneydellä, että kuski sai keskittyä vain näyttämään suuntaa. Ihan uskomaton hevonen, uskomaton fiilis. Siitä maastoestekokeilukerrasta syntyi idea: olisikohan se niin mahdotonta ajatella, että ehkä kisaisimme yhdessä harrasteen Suontaan kenttäkilpailuissa heinäkuun loppupuolella? Kun suunnitelmalle näytettiin kaikilta tahoilta, joilta siihen kysyin mielipidettä, vihreää valoa, uskalsin lähteä jo vähän suunnittelemaan.

Kenttäratsastuskilpailun kolmesta osakokeesta kahteen koen olevani hyvinkin valmis, kolmas onkin sitten kysymysmerkki. Riku ja minä olemme rutinoituneita koulukisaajia, ja vaikka tällä kaudella koulukisastartteja taitaa olla takana hurjat yksi kappaletta, uskon, että HeC-tasoinen ohjelma tuskin tuottaa meille suurempaa päänvaivaa. Myös rataestekorkeus 80cm on meille sen verran mukavuusalueen sisäpuolella, että sekään ei jännitä. Se, mikä jännittää, on luonnollisesti se uusi ja tuntematon: maastoestekoe. Tämän takia tuntui hyvältä idealta startata ensimmäinen kenttäkilpailu naapurissa. Treeneissä olimme hypänneet lähes kaikki harrasteen maastoradalle tulevat esteet ja Riku oli suhtautunut hommaan hyvin positiivisesti.

Juhannuksena venäytin selkäni pahasti, ja kävelin neljä päivää lähes kaksin kerroin. Tiistaina oli kuitenkin vuorossa maastoestetreenit, joihin oli päästävä siitä huolimatta, että selkä oli niin kipeä, että hokkeja kiertäessä valuivat kyyneleet. Treenit sujuivat siitä huolimatta oikein hyvin, mitä nyt kuski pelkäsi pissaavansa allensa kivusta :D

Tallikaveri kuvasi kyseisistä treeneistä muutaman videon.

Ensimmäisessä on muutaman esteen pikkurata treenien alusta.
Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=YIGzBxd03ZI

Toisessa on vähän pidempi viiden hypyn rata.
https://www.youtube.com/watch?v=j67zZT20HE4

Tässä me hypätään porukan viimeisinä haudan ylitse!
Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=7Hr8ZWxDYhw

Ja tässä viimeisessä me polskutellaan iloisesti veteen.
Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=1SXLvvZIdJk



Kolme päivää näiden treenien jälkeen Riku löytyikin laitumelta kolmijalkaisena, joten estehommat jäivät sivuun muun jännityksen vallatessa mielen. Myös unelma Suontaan kenttäkilpailuista siirtyi taka-alalle, ja päällimmäiseksi unelmaksi jäi se, että hevonen kuntoutuisi vielä käyttöön.

Onneksi meillä oli hurjasti onnea matkassa, ja kahdesta vammasta, jotka olisivat voineet olla vakavampia, kumpikin osoittautui tilanteeseen nähden vaarattomiksi. Nyt, 6 viikkoa ensimmäisen vamman saannista, treenit alkavat taas olla vauhdissa. Uudeksi tämän kauden päätavoitteeksi on otettu Niinisalon kenttäkilpailut syyskuussa.

Nyt se on sanottu ääneen täälläkin. Tavoitteen toteuttamisen edellytyksenä on se, että Rikun kuntoa saadaan hieman nostettua (varsinaisesti huonoon kuntoon se ei ole onneksi päässyt, vaikka saikin heinäkuussa hieman ylimääräistä vapaata saikkujen takia) ja me päästään starttaamaan joku pieni ja helppo maastoesterata ennen h-hetkeä. Tällä hetkellä tarkoitus olisi suunnata EVR:lle 4.9. maastoestekilpailuharjoituksiin.

Toivottavasti kuut ja planeetat pysyvät meille suotuisassa asennoissa ja suunnitelmista tulee totta!