Playsson.net: Mikael Wahlmanin klinikka 16.8.

Olin saanut kunnian tulla kutsutuksi ratsastamaan Mikael Wahlmanin klinikalle Korpikylän ratsastuskeskukseen Hollolaan sunnuntaina. Alunperin vastasin kysymykseen tulostani pienen epäröinnin jälkeen niin, että tulen, jos ei tule niin paljon osaavampia tarjokkaita, että meitä ei tarvita. Penina totesi, että kaikki saavat suorittaa omalla tasollaan, joten ei tarvi osaamattomuuttaan hävetä. Yleisesti ottaen toivoisin toki aina, että suomenhevosia edustamaan tulisi ennen kaikkea sellaisia ratsukoita, jotka todistavat, että suomenhevoset ovat hienoja urheiluhevosia JA niitä voi ratsastaa kauniisti. Rikuhan toteuttaa tuota ensimmäistä osaa, mutta ratsastaja on vielä matkalla siihen siistiin vaikuttamiseen. Onneksi kaksi muuta suokkiratsukkoa olivat huomattavasti meitä pidemmällä yhteistyössään, joten suomenhevosten ryhmä ei roikkunut lainkaan meidän harteillamme. ;)

Olin varannut Rikulle päiväkarsinan Korpparista, koska päivästä oli tulossa pitkä. Heti saavuttuamme kävin viemässä Rikun karsinaansa tutustumaan vierustoveriinsa, ja me lähdimme katselemaan aikaisempia ryhmiä. Paniikki oli tässä vaiheessa huipussaan - ajomatkalla jo rupesi jännittämään, mutta siinä vaiheessa kun katselin toisten hyppäämistä, meinasin unohtaa hengittää. Lähdinkin melko pian takaisin Rikun luokse, koska arvelin, että rauhoitun kyllä, kun pääsen hommiin. Se olikin aika pitkälti totta, sillä Rikun harjaamisen ja kuntoonlaiton jälkeen kentällä kävellessä ei enää ahdistanut yhtään niin paljoa. Omaa tukijoukkoani valui paikalle juuri ennen h-hetkeä, ja oli ihana nähdä niin monta tuttua kasvoa paikalla. 

Klinikka pidettiin maneesissa, mikä oli meidän kannalta oppimistilanteena loistava. Riku jännittyy helposti vieraassa maneesissa, ja minulla ei ole kamalasti vielä kokemusta siitä, kuinka vaikuttaa siihen, kun se jännittyy. Nytkin maneesissa oli monia asioita, jotka aiheuttivat hieman jännitystä - erityisesti hassun muotoiset ikkunoista syntyvät auringonläikät maassa, sekä maneesin peräseinässä pyörivä ilmastointipropelli. Aloitimme työskentelyn lähes heti ravipuomeilla, joiden aikana Riku oli selvästi jännittynyt, ja reagoi niin kuin jännittyeessään tekee - jää hitaaksi pohkeelle. Miksu ohjasi minua pitämään parempaa rytmiä niin ravissa kuin laukassakin, ja sitä kautta rentous alkoi löytyä. 

Aluksi työskentelimme kavaleteilla ja pikkuesteillä. Ensimmäinen videonpätkä on meidän ensimmäiset hypyt. Huomaa, että ratsastaja pelkää innarikavaletteja ja siksi käyttää niitä hyvin harvoin... Videoiden alussa on lähes jokaisessa vähän volttausta, koska en osannut muokata sitä videosta pois, ja tekninen tukeni on Saksassa matkalla. Tyydytään siis näihin. 

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=WJjxCOQ6YJM

Hetken päästä kavaleteista nostettiin pikkueste ja jatkoimme linjan tulemista näillä pienillä esteillä. Seuraavalla videolla on alussa selostus siitä, miten Miksu halusi minun korjaavan edellistä ratsastusta - eli siis piti ratsastaa väli viidellä kuuden sijaan ja saada näin parempi laukka sarjalle. 

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=j0o0yRoINRk

Lopuksi hyppäsimme pientä rataa. Radan korkeus oli noin 90cm-95cm, eli minun mielestäni aivan JÄÄTÄVÄ. Selvisimme kunnialla kuitenkin kaikesta. 

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=Pm6gSdWGmXs

Lopuksi Miksu vielä pyysi minua korjaamaan radalta kaarteen kakkoselta kolmoselle, koska Riku painui siinä kaarteessa lujasti sisäpohjetta vasten, ja näin tultiin vähän liian uusintamaisesti se kaarre. 

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=XHslCo5OcHc

Ja siihen me sitten lopeteltiin, ja hengissä selvittiin! Olin äärettömän ylpeä jälleen kerran hevosestani, joka vieraassa paikassa ja jännityksestä jäykän ratsastajansa kanssa suoriutui näin hienosti. Kokemus oli tosi kiva, ja paikan päällä oli positiivinen ja tsemppaava tunnelma. Tällaisia hyvänmielen oppimiskokemuksia me tarvitaan lisää! Huikea kiitos Playsson.netin porukalle ja erityisesti Peninalle kutsusta saapua mukaan. Mennään kyllä jatkossakin, jos kutsu käy. 

Kuvia tulee myöhemmin mahdollisesti, jos saan niitä jostain. 

Pieni tallikoiraoppilas Kössi kaivoi itselleen kuopan katsomon alle. Hyvä kuoppa tuli. 

Puskaratsastajaksi puskaratsastajien joukkoon

Jännitän sunnuntaina odottavaa Playssonin järjestämää Mikael Wahlmanin klinikkaa aivan mielettömän paljon. Kun minua alunperin kysyttiin osallistumaan, epäröin hetken. En sen takia, että en haluaisi päästä Miksun oppiin. Epäröinti liittyi siihen, että en innosta räiskyen halua suunnata haukuttavaksi hevostalli.nettiin. Totuushan on se, ettei minun esteratsastukseni ole mitenkään kaunista. Olen kohtalaisen kehno ratsastaja, joka on esteratsastajana täysin alkutaipaleella.

Epäröinti meni kuitenkin ohitse muutamassa minuutissa. Voi elämä - mähän olen melkein kolmekymppinen erityisluokanopettaja, tottunut tiukkoihin tilanteisiin. En luulekaan ratsastavani hyvin, joten kommentit tuskin onnistuvat osumaan kovinkaan arkaan paikkaan. Ja kuinka hieno mahdollisuus on päästä uuden ihmisen silmän alle ratsastamaan hevosella, jonka kanssa on vielä näin paljon opittavaa. Huippua!

Nyt jännitys on kuitenkin tullut takaisin. Se valtasi minut oikeastaan samaan aikaan kun hevostalli.netissä alkoi keskustelu klinikan osallistujista. Keskustelua on käyty mielestäni hyvässä hengessä, todeten, että klinikkaan osallistuu tavallisia ratsukoita. Näin se onkin. Toki moni on ihmetellyt, että miksi tuosta pitäisi maksaa - kun eihän siellä edes näe mitään. Toisaalta moni on myös todennut, että tavisratsastajille saattaa olla hedelmällisempää päästä seuraamaan toisten tavisratsastajien ratsastusta. Ja varmasti harjoituksista ja siitä, miten Miksu ratsukkoja korjaa, voi oppia moni ihminen jotain.

Jännitys ei oikeastaan liity siis keskustelussa esiin nostettuihin asioihin, koska kuten sanoin, keskustelu on ollut asiallista. Se liittyy siihen, että oikeastaan vasta nyt tajusin, että olen antanut avoimesti luvan nettiyhteisölle rääpiä minun ratsastustani ja minua. Tämän enempää en oikeastaan voikaan ketään kutsua niin tekemään, kuin ilmoittautua paljon keskustelua herättäneen blogiportaalin esteratsastusklinikkaan tietäen, että ratsastuksesi on kehnoa.

No, nyt ei enää jänistetä. Mennään ja ratsastetaan, yritetään pitää hauskaa. Nautin hevosestani ja siitä, että bloggaaminen on heittänyt minut näin mahtavan tilaisuuden eteen. Riku valmistautuu sunnuntain koitosta varten viettäen kolmatta "kesälomaviikkoaan" eli viikkoa, jolloin se saa lomailla minilaitumellaan kavereidensa kanssa. Lisäksi olemme maastoilleet paljon, treenanneet kouluratsastusta pari-kolme kertaa viikossa ja hypänneet välillä. Käytännössä viikko-ohjelma ei siis ole eronnut juurikaan normaalista, mutta kisattomuus on tuonut ratsastajalle samaa lomantuntua, mitä hevonen toivottavasti saa syödessään vihreää laitumella.

Seuraavat koulukoulukisat ovat kalenterissa 22.8., jolloin olisi tarkoitus ajella Killerille asti Lauran ja Ronin kanssa kisailemaan, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Vähän rupeaa jo kisahammasta kolottamaan...

Hyvillä mielin kohti sunnuntait