16-vuotiaan ja 28-vuotiaan erot

Minulla ja 16-vuotiaalla tallikaverillani on  monia eroja. 16-vuotias käy ensimmäistä vuotta lukiourastaan. Minun ylioppilaskirjoituksistani tuli keväällä kuluneeksi tasan kymmenen vuotta (kyllä, järkytyin itsekin). 16-vuotias asuu kotonakotona, 28-vuotias on hiljalleen ymmärtänyt, että kotonakotona ei ole enää siellä, missä äiti. Älypuhelimen tippuessa 16-vuotias saa apua vanhemmiltaan, 28-vuotias ei enää kehtaa sitä pyytää. 16-vuotiaalla oli tähän mennessä ollut "neljä tai viis älypuhelinta ja yks tabletti, jonka päälle astuin ja kuului paha ääni", 28-vuotiaalla kaksi. 16-vuotias on luonnostaan lahjakas ratsastaja, ja haaveilee urasta hevosten parissa. 28-vuotias huomasi onneksi jo vuosia sitten, että ei ole lahjakas, ja päätti vain hankkia normaalin ammatin, jonka avulla maksaa hevosensa kaurat.

Yhteistäkin on. 16-vuotias lähes asuu tallilla, on aina innokas lähtemään ratsastamaan, hoitamaan, auttamaan. 28-vuotias sotkeutuu edelleen sukkiinsa aina, kun joku pyytää ratsastamaan hevosellaan. Tallin pihassa molempiin valuu tuttu kodin tunne: tänne minä kuulun. Tallilla ihmiset, jotka eivät missään muualla löytäisi yhteistä säveltä, löytävät toisensa. Kieli on yhteinen, se on hevosihmisten kieli.

Välillä kulttuurierot nousevat valtaviksi ja 28-vuotias tuntee itsensä hyvinhyvin vanhaksi. Niin kuin silloin, kun 16-vuotias ei osaa laittaa lukkoon auton ovea, kun autossa ei ole keskuslukitusta ja pitäisi painaa nappi ja nostaa kahvasta. Tai silloin, kun 28-vuotiaan koko takapenkki laulaa täysillä kisamatkalla, että "Tanssi mun kanssa, tanssi tiukemmin / Niin kuin Pulp Fictionissa, mutta hurjemmin" ja kysyt, tietääkö kukaan mikä on Pulp Fiction. Ei tiedä. Grease ei myöskään ole tuttu. Tai silloin, kun heität tallityttöjä perjantaina kotiin tallilta, ja radiosta tulee ysäriretroa. Laulat mukana, ja takapenkki ihmettelee, että kuunteletko sä tällaista? Yritä siinä sitten selittää, että en kuuntele, enkä varsinaisesti silloinkaan kuunnellut, mutta kun tekin vähän vanhenette, joistain asioista tulee nostalgisia. Vaikka ette haluaisikaan.

Maastossa 16-vuotiaan ja 28-vuotiaan ero näkyy selviten. Mennään vähän laukkaa -maastolenkki muuttuu silloin, kun 16-vuotias saa olla kärkenä helposti reissuksi, jolloin päästellään mutkat suoriksi ja kurvit notkeiksi. 28-vuotias tulee perässä kahden tunteen repiessä täysin eri suuntiin. "Apua, entä jos sieltä tulee joku vastaan ja hevoset pelästyy, tai ne kompastuu tai jotain tapahtuu taitaitai..." vaihtelee "Ei elämä tää on niin parasta, miksen mä tee tätä aina! Lujempaa!" -kanssa. 16-vuotiaan päässä lienee vain se toinen ajatus. Voitte ehkä arvata kumpi.

Kotimatkalla, kun molempien naamalla on leveä hymy ja hevoset kävelevät rentoina ja tyytyväisinä, käydään keskustelu, joka muistuttaa siitä, että erojen lisäksi näillä 12 fyysisen vuoden erottamilla ihmisillä on paljon yhteistä.

"Jotkut puhuu siitä ratsastusmotivaation puutteesta, ootko sä ikinä kokenut sitä?"
"No en, en mä ymmärrä, miten ratsastus voisi olla joskus kiinnostamatta."
"Joo, niinhän se vaan on, että ratsastaminen on paskimmillaankin parempaa kuin mikään muu."
"Ja parhaimmillaan se on sitten syy elää."

Tämä kuva ei ole tältä päivältä, vaan lauantailta, jolloin tahti oli kahden 28-vuotiaan lenkillä huomattavasti hitaampi. 

Kisojen peruminen saa hymyn naamalle

Päätin torstaina, että en lähde suunnitellulle reissulle aluekoulukisoihin Porvooseen lauantaina. Sen sijaan päädyimme tekemään jotain aivan täysin erilaista...

Me Aulangolta saamme maastoilla Aulangon upeassa puistometsässä. Maisemat ovat hienot. Se takaa sen, että missään ei uskalla liikkua reippaammassa laukassa, koska mistä tahansa voi eteen tulla marjanpoimija, turisti, lastenrattaat, alamäkipyöräilijä tai lenkkeilijä, jolla on koira irti. Metsässä menee muutama ratsastusreitti. Nämä ratsastusreitit ovat turistien ahkerassa käytössä, joten niilläkään ei uskalla ratsastaa sen reippaampaa. Ja muualla metsässä ei saa ratsastaa. Olen välillä tehnyt epätoivoisia yrityksiä etsiä lähistöltä kunnon maastolenkkejä. Olen löytänyt kivoja paikkoja, mutta en mitään paikkaa, missä saisi oikeasti laukata eteen. Samalla olen ihaillut isovanhempieni mökin lähistöllä olevia maisemia ja metsäteitä. Täällä sitä olisi mahtava laukata!

No, viime viikon alhossa tästä ajatuksesta jalostui idea. Entä jos sen sijaan, että raahaan hevoseni 120 kilometrin päähän koulukisoihin, joista saan taas yhden pahanmielen paperin kotiinviemisiksi, raahaisinkin sen maastoon mökille 25 kilometrin päähän?

Perjantaina töiden jälkeen sitten tuumasta toimeen.

Yhdistelmä mökin läheisellä pellolla, jossa hevosten purkaminen suoritettiin.

Pojat nauttivat vihreästä ennen retken aloitusta. Rikun superjärkevä tarhakaveri lähti turvahevoseksi retkelle uuteen ja ihmeelliseen.

1,5h ja 14 kilometriä myöhemmin mökin pihassa.

Riku meidän mökillä - mun heppatyttö haaveeni totena!

Pappa toi hepoille näkkäriä

Tarkkaa työskentelyä

Niin kauan kuin tarjoilu pelaa, suomipojat tyytyvät mihin vain tarhaan. Tuossa tarhan vieressä syötiin kakkua ja juotiin kahvit. Tai mä join mummon mulle varaamaa Pepsi Maxia.

Mä voin kyllä ihan suoraan sanoa, ettei tippaakaan kaduttanut, että jäi kisat väliin ja otin tilalle tällaista maalaishengailua! Oli ihana vetää maastossa ihan täysiä, ilman että tarvitsi pelätä ollenkaan, mitä tulee kulman takaa vastaan. Lisäksi oli ihan huippua nähdä, että mun hevonen, joka on kuitenkin ihan jänishousu, selvisi näin hienosti vieraassa maastossa ja lopuksi vielä ihan vieraassa pihapiirissä.

Oli tämä sellainen "unelma todeksi" -hetki, että meni ehdottomasti mun tämän kesän heppajuttujen kärkeen :) Oli mahtava liikkua hevosella noissa ihanissa, tutuissa maisemissa ja päästä kunnolla maastoon ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Paluu perusasioihin

Sunnuntaina pääsin takaisin ihanan hevoseni selkään. Lähdimme maastoon kolmen hevosen porukalla. Tavoitteena oli mennä kevyt lenkki kaikissa askellajeissa. Maastokaveri oli tästä eri mieltä ja kuumui laukassa niin paljon, ettei laukkaamisesta tullut mitään. No, "kostoksi" tehtiin sitten kunnollinen 1,5 tunnin peruskuntolenkki lähinnä kävellen. Oli ihana päästä harjailemaan Rikua, takaisin talliarkeen noin muutenkin ja erityisesti tietenkin Rikun selkään!

Maanantaina meidän tallilla oli Piia Pantsun valmennukset. Mä en tällä kertaa ollut hyppäämässä, kun ajattelin, että se olisi liian kova paikka sen jälkeen kun olin ollut viikon poissa Rikun selästä. En viitsi edes yrittää huijata, ettei olisi harmittanut kun katselin, mitä muut hyppäsivät ;) Ensi kesänä sitten taas. Koska kenttä oli koko pituudessaan käytössä lähes koko päivän, kävimme taas iltapäivällä ukkoskuurojen välissä maastossa samalla porukalla kuin eilen. Tällä kertaa jätimme suosiolla kolmannen askellajin ratsastamisen meitä hurjemmille, ja sen sijaan käytimme kahta ensimmäistä. Mutta käytimme huomattavasti sunnuntaista vähemmän askellajia nimeltä "sivuloikka" tai "pystyynhyppy ja uparit". Rauhallinen tunnin maasto.

Tiistaina olin pyytänyt Suomessa vierailevan ystäväni, Hippologiblogin Katin pitämään minulle ja kaverilleni tuntia. Pyysin hikistä vääntöä ja sitä todella saimme! Olin vähän jutellut Katille niistä ongelmista, joita koen tällä hetkellä ratsastuksessani olevan, ja Kati oli hienosti ottanut niistä kopin ja saimme juuri sitä mitä kaipasimme. Perusratsastusta. Pohkeeseen ja pidätteeseen avusta reagoiva hevonen, suoruus, asetus, taivutus, tahti, muokattava muoto. Tällaisia asioita haimme ja niitä todella saimme! Riku oli alkuun todella vahvan tuntuinen edestä, mutta samalla hidas jalalle. Ei tarvita siis Sherlockia päättelemään, että ongelmahan ei missään vaiheessa ollut se, että Riku ei vastaa pidätteiseen. Ongelma on se, että se ei kunnioita jalkaa. Nopeilla, napakoilla siirtymisillä treenasimme siis reaktiota nopeammaksi ja minä yritin pitää huolta, että jätin hevosen kantamaan itsensä sen sijaan, että kannan sitä. Ja yhtäkkiä Rikun ratsastettavuus parani ja kaikki tuntui toimivan. Miten mä onnistuisin omassa ratsastuksessani palaamaan tehokkaasti tähän ajatukseen perusteista, joiden pitää olla kunnoss? Paljon sain ajateltavaa. Tunnin aikana vaihtelimme muotoa aika paljon - työskentelymuodosta lähelle kisamuotoa, matalasta selkää venyttävästä muodosta jälkeen ylös ja niin edelleen. Upeaa oli huomata, että Rikun kanssa näitä muodon vaihteluita pystyi aika kivuttomasti tekemään. Asia, mistä ei olisi voinut haaveillakaan vielä vähän aikaa sitten!

Eilen kävimme Rikun kanssa estetunnilla. Tunnilla oli aika paljon pieniä ratsastajia, jotka vielä harjoittelivat hevosen perushallintaa, joten varsinaisesti hyppäämään ei lopulta päästy kamalasti. Riku kuitenkin suoritti kaikki tehtävät hyvin ja mukavalla asenteella. Lopuksi hyppäsin pientä, ehkä noin 70cm korkeaa rataa. Kaikki etäisyydet löytyivät Koutsin avulla suhteellisen helposti, ja olin jopa hieman yllättynyt siitä, että mulla aina välillä on sellainen olo, että näen etäisyyden ja osaan toimia sen perusteella. Uutta ja erilaista, ja antaa kyllä paljon uutta esteratsastukseen, kun ei vain suhaa tolppien väliin ja toivo parasta :D

Lauantaina toivotaan parasta, silloin nimittäin vuorossa estekisat. Pitäkää peukkuja!

Superfiilis ja superhevonen - Nastola 14.7.

Viime viikolla ahkeroimme Rikun kanssa yhdessä kouluvalmennuksessa, yhdessä estevalmennuksessa, kahden maastopäivän, yhden puomipäivän ja yhden kisapäivän verran.

Olin siis pitkästä aikaa kouluvalmennuksessa. Fiilis ei ollut huikea, lähinnä sellainen, että mietin jo lajinvaihtoa. Mitäköhän me edes tehtiin, olen pyrkinyt poistamaan sen valmennuksen niin tehokkaasti kovalevyltäni, ettei muistijälkiä juuri ole jäänyt. Väistöjä, laukannostoja, askeleen pidennystä ja lyhennystä jne. Mutta ei siis tosiaan jäänyt jälkipolville kerrottavaa siitä valmennuksesta.

Estevalmennuksesta sen sijaan jäi! Olen hypännyt Rikun kanssa nyt keväällä ja kesällä yksittäisinä esteinä ihan maksimissaan 85cm esteitä ja tehtävissä n. 70cm rataa. Menin valmennukseen haastamaan itseni ja haastetta tosiaan sain... Hypättiin rataa, joka oli kauttaaltaan linjaa linjan perään. Ykkönen-kakkonen oli suora viiden askeleen linja, kolmoselta kaarrettiin kaarevalla linjalla kolmen askeleen neljä-viisi linjalle, siitä sitten seuraavalle kolmen esteen linjalle pysty- viisi askelta -pysty - kolme askelta - okseri ja siitä sitten lopuksi vielä viiden askeleen suoralle linjalle. Hyppäsimme radan ensin osissa n. 70cm korkeana ja siinä vaiheessa sain kunnon estevaihteen silmään ja kaikki hypyt tuntuivat äärimmäisen hyviltä. Sen jälkeen esteitä nostettiin niin, että radan korkeus oli n. 80-90cm. Ja tultiin uudestaan koko rata. Ja mä selvisin siitä hengissä! Ja hengissä selviämisen lisäksi hyppääminen oli kivaa ja helppoa. Huhhuh mikä fiilis! Valmentajakin sanoi tunnin jälkeen, että "En mä tiennytkään, että sä hyppäät näin!". En mäkään todella tiennyt. Tämän tunnin innoittamana ilmoittauduin estekilpailuihin Riihimäkeen parin viikon päähän. Hurjaa.

Maastolenkeillä riitti pöristävää, vaikka molemmille lenkeille saimme seuraakin. Kaikkea jännittävää, mm. marjastajia löytyi kuitenkin puskista ;)

Eilen lähdimme Nastolaan aluekoulukisoihin. Reissu alkoi epäonnisesti kun tallikaverin hevonen polkaisi kengän puoliksi irti kaviosta ja kun kenkäkin siinä meni vähän solmuun, ei sitä pystynyt lyömään takaisin. Reissu jäi siis siihen heidän osaltaan.

Riku kuitenkin pakattiin autoon. Olin päättänyt näissä kisoissa kokeilla erilaista verryttelytaktiikkaa, eli kävin ennen letitystä ratsastamassa n. 30 minuuttia askellajit lävitse, hevosen kuulolle ja itselleni hyvän mielen. Näin siis kisapaikalla pystyin pitämään verryttelyn todella lyhyenä. Kisapaikalla tein siis vain vähän ravia, pikkaisen laukkaa ja varmistin, että hevonen on varmasti molempien pohkeiden välissä kulkemassa kohti molempia ohjia. "Hyvältä tuntuu" summasin verkan tukijoukoille.

Ulkokenttä oli tukahduttavan kuuma. Kolme ratsukkoa olisi päässyt kentällä suorittavan lisäksi, mutta päätin itse seisotuttaa yhden ratsukon ajan Rikua vielä varjossa. Sen jälkeen kävelin yhden ratsukon ajan kentällä ja näytin kaikki paikat rauhassa. Sen jälkeen verryttelin vielä kevyesti yhden ratsukon ajan. Hyvältä tuntui edelleen.

Ohjelma oli FEI:n HeB Kenttäkilpailuohjelma poneille. Tässä nopea katsaus rataan:

Radalle suoraan, pysähdyksessä hieman jalkojen korjailua (6, 6). S-kiemura sujuva (6,5 ja 7). Voltti onnistunut (7 ja 6,5). Keskiravi ei tänään irronnut (5,5 ja 5). Pysähdys oli ok, peruutus jännittynyt ja haluton (5 ja 5,5). Voltti oli tahdikas (7 ja 6,5). Keskiravi jälleen onneton (5,5 ja 5). Nelikaarinen kiemuraura onnistunut (8,5! ja 8). Keskikäynti-lisätty käynti tahdikasta (7 ja 6,5). Laukannostoon kaivattiin enemmän ylämäkifiilistä (6 ja 6,5) ja keskilaukkaan vielä rohkeutta (6, 6). Laukkavoltti ok, mutta isohko (6 ja 6). Vastalaukassa pieni tahtirikko, kun Riku ymmärsi vähän väärin mun ajatukset ja olisi siirtynyt jo raviin ellen olisi ollut tarkkana herättämässä ( 6 ja 5,5). Toiseen kierrokseen voltti oli jälleen isohko (6 ja 5,5), mutta vastalaukka parempi (6 ja 7). Laukka nousi myöhään, mutta keskilaukka lähti nyt paremmin (6 ja 7). Lopputervehdys tyylikäs (7 ja 7,5).

Yleisvaikutelman pisteet
Askellajit 6,5 ja 6,5
Lennokkuus 6 ja 6
Kuuliaisuus 6,5 ja 6,5
Ratsastajan asento 7 ja 7

Loppukommentit: "Sujuva rata. Vielä voimaa takaosaan ja keveyttä etuosaan."
"Mukavan tarmokas hevonen ja tarkkaa ratsastusta!"

Radalta sain lähteä pois huutokonsertin säestämänä kun mun ihanat tukijoukot piti vähän älömölöä ;) On ne ihania. Olin itsekin ihan ok tyytyväinen rataan, ja kun mulle kovasti vakuutettiin, että se näytti hyvältä, olin vielä vähän enemmän tyytyväinen. Lähdin kuskaamaan hevosta autolle ja mua kovasti vannotettiin, että en saa laittaa sitä pois ennen kuin paperit on haettu. Ehdin nostaa jalustimet ja löysätä vyön kun pieni komeetta (osa tukijoukkoa) syösyi mua kohti karjuen että mä menin johtoon luokassa.

Meinasin pyörtyä. Prosentteja oli 63,478% mikä on mun aluekisaenkka. Jännitettiin siinä viimeiset suoritukset vielä, ja lopulta selvisi, että mä voitin koko kisan. Ihan älytöntä. En oikein vieläkään usko, että se on totta.

Palkintojenjaossa istui siis punaisen suomenhevosensa selässä yksi erittäin onnellinen ja tyytyväinen ratsastaja. On mulla kyllä maailman paras hevonen.

Lohja 29.6. ja kesähöntsäilyä

Viime viikolla tuli kovien helteiden ajalla vähän höntsäiltyä ratsastuksen suhteen - vapaata ja rentoa oleilua. Se kostautui sitten perjantaina, kun oli tarkoitus tehdä ns. viime hetken viritykset ja totesin, että jaahas, hevoseni ei ole ollenkaan avuilla. Sen ei olisi ehkä pitänyt yllättää niin paljoa kuin mitä se yllätti, koska olin edellisen kerran ratsastanut sillä kunnolla 16.6. kilpailuissa. Huh. Tyhmästä päästä kärsii jne. No, onneksi olin saanut Ruotsista asti koutsausapua, yritettiin siis ystäväni Katin kanssa laittaa asetuksia kohdalleen. Ei ne ihan löytyneet, mutta lopputulos kuitenkin oli parempi kuin alkutilanne ;)

Lauantaina siis suunta kohti Lohjaa. Ensimmäinen startti oli klo 12:30 ja verryttely oli katastrofi. Riku oli todella jännittynyt maneesiverkassa, ja jokaisesta ripsauksesta ja rapsauksesta pyrki vaihtamaan suuntaa tai askellajia. Jäin sitten itse matkustamaan ja vain hyssyttelemään, mikä kostautui kun menin radalle. Ulkona Riku rentoutui heti, ja koska verryttelyni oli ollut niin tehoton, lopputulos oli se, että Riku oli auttamatta pohkeen takana ja huonosti kuulolla. Peräänanto ei myöskään ollut rehellinen, kun hevonen oli niin pahasti pohkeen takana. Tuplaharmistukseksi ensimmäinen ratamme oli vielä se helppo A:2, eli radoista hankalampi. No, paljon tuli opittua uutta jälleen. Lopputulos oli yhteisprosentit 56,12% ja tällä esityksellä 29./37. En ole tyytyväinen itseeni, hevoseen kyllä - se esiintyi juuri niin hyvin kuin noin huonosti ratsastavan ratsastajan kanssa tarvitsee ;)

Tuomarikommentit A:sta:
C: Siisti ratsastus. Hevonen ajoittain avoimessa muodossa. Liikkeeseen toivoisin enemmän lennokkuutta ja ilmavuutta.
H: Yritystä oli, peräänanto puutteellinen. Lisää terävyyttä ja energiaa.
 

Seuraavaa rataa lähdin ratsastamaan sitten ns. veitsi kurkulla, eli hevosesta ulos liikettä ja itselle asennetta. Pienesti tuli ehkä vähän yliyritettyä, ja sen takia muutamia harmillisia rikkoja. Rata oli kuitenkin kaikenkaikkiaan huomattavasti parempi. Tyytyväisinä voitiin siis lähteä kotia kohti. Yhteisprosentit 60,6% ja tällä luokassa 5./13.

Tuomarikommentit B:stä:

C: Kivan asiallinen ratsu. Perustahdikkuus melko vakaa. Siirtoihin enemmän jäntevyyttä ja etuosaan keveyttä.
M: Oikein laadukas hevonen! Ratsasta vakaampaan muotoon ja takaosa alle ja suoraksi.

He A:2 ja tuskainen ilme :D

HeB ja könötys!

Korvarapsutus! Riku oli tyytyväinen suoritukseensa :)

Eilen Rikulla oli vähän vahinkovapari. Oli tarkoitus mennä maastoon, mutta olin aamulla tallinteon ohella vähän kisaturistina Riihimäellä katsomassa alue-estekisoja kun tallikaveri hyppäsi ja sen jälkeen innostuin siivoamaan tallissa kaikkia mahdollisia paikkoja, joten en lopulta ehtinyt ratsastamaan ollenkaan. Tänään sen sijaan käytiin maastossa, ja täytyy sanoa, että hauskaa tuntui pojalla olevan ;) Täti selässä sen sijaan oli välillä vähän kauhuissaan...

Tämä viikko

Maanantaina älyttömän ihana ja ahkera kisahoitajani liikutti Rikun alakentällä.

Tiistaina menin koulutunnille. Tunnilla oli aiheena kokoamiset, lisäykset ja askeleen lyhennykset. Kävimme Rikun kanssa molemmat kovasti mukavuusalueemme reunoilla, kun kokoamista haettiin askel kerrallaan - oli tosi vaikeaa. Riku vaihtaa mielellään aina silloin, kun pyydetään jotain hankalampaa, puheenaihetta - eli alkaa askeleen kokoamisen sijaan tehdä väistöä, erilaisia taivutuksia, tarjoaa laukkaa jne. Mietin itsekseni, että on se kuitenkin mukava, että on hevonen, joka jaksaa tarjota eri asioita, ja opettajakin sanoi, että sitten, kun hevonen ei enää innostu tarjoamaan erilaisia ratkaisuja, tulee se hetki, jolloin sille on hankala opettaa mitään uutta. Tunnista jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli.

Keskiviikkona käytiin Rikun kanssa kaksistaan maastossa. Reilu tunti käveltiin ja ravailtiin puistometsässä. Riku oli innoissaan ja tarjosi laukkaa monessa kohtaa, mutta olin ennalta päättänyt käyttää reissun kiipeämiseen ja lähinnä kävelyyn, joten slalom-mäkeen piti säästää energiat.

Torstaina olin pitkästä aikaa eri opettajan tunnilla. Tunnilla oli aiheena lisäykset ja askeleen lyhennykset (kuten huomaa, meidän ratsastuskoululla on jokaiselle viikolle omat teemat, eli teema on sama eri opettajien tunneilla, toteutustavat vain vaihtelevat). Ihan aluksi juteltiin opettajan kanssa siitä tilanteesta, missä me ollaan nyt - kokoamisia aloitettu, mutta ei oikein suju. Hän otti heti esille Rikun vinouden ts. sen, että molemmilla ohjilla ei ole saman verran hevosta. Lähdettiin paneutumaan siihen ongelmaan. Sain tosi hyviä vinkkejä. Riku on siis koko ajan hivenen enemmän asettunut vasemmalle. Olen suoristanut sitä oikealla ohjalla ja oikealla pohkeella. Nyt sitten pyydettiin ratsastamaan todella paljon vasemmalla pohkeella, ja jotenkin kummasti se siitä lähti suoristumaan koko hevonen. Riku liikkui letkeästi ja tarmokkaasti, matalammassa muodossa kuin yleensä. Sain aikaiseksi myös kolme keskiravia, joista viimeinen taisi olla ihan aito keskiravi - ylämäkeen, hetkeksi "seis" ennen lähtöä ja siitä liikenteeseen. En muista, olenko ikinä ratsastanut yhtään niin hienoa keskiravia... Tunnin jälkeen olin ihan kuollut, mutta onnellinen.

Perjantaina kävin estetunnilla. Hypättiin pientä rataa, korkeudet ehkä vikalla kierroksella 70cm. Riku oli innokas ja onnellinen, ja lähti muutaman kerran ihan omille kunniakierroksilleen :D On se vaan niin paras. Itsellä oli ihan esteratsastajaolo selässä, kun nyt olen viimein päässyt siihen tilanteeseen, että pystyn hypätessä toteuttamaan koutsin ohjeita. Ja ne ohjeethan on tällä hetkellä ihan niinkin vaikeita kuin "katso estettä, tasapainottava puolipidäte, odota hyppyä" ;). Mutta ennen ei onnistunut sekään! Perjantaina käväisin myös tallikaverin hevosen selässä, koska olin seuraavana päivänä menossa sillä maastoon.

Lauantaina lähdimme maastoon. Minä menin tällä lainaratsulla ja Rikun hoitaja meni Rikulla. Käytiin puistometsässä ottamassa muutamat reippaahkot laukat, tunnin verran meni reissussa. Oli hauska ratsastaa täydellisen maastovarmalla hevosella, joka ei hätkähdä yhtään mitään!

Tänään Rikulla on vapari.

Tämä viikko

Maanantaina Rikulla oli vapari.

Tiistaina mä menin koutsin pitämälle estetunnille. Aiheena olivat innarit, ja koko tunnin aikana tehtiinkin niin kavaleteilla kuin miniesteilläkin erilaisia innareita. Riku oli innostunut ja onnellinen, meinasi välillä tulla kiire jalkoen mukaanottamisessa kun niin kovasti pompitutti!

Keskiviikkona mä olin koutsin pitämällä koulutunnilla. Tehtiin loivia kiemurauria ja laukkaa täysikaarto - puolikas ympyrä vastalaukkaa -systeemillä. Vastalaukoissa Riku oli tosi vahva ja mulla meni turhaan hermot kun en saanut pidätteitä kunnolla läpi. Muutama mukava pätkä tuli myös. Tunnilla huomasin myös sen, että mun on huomattavasti helpompi istua nykyään suorassa - ja tämä taas johtuu pelkästään siitä, että kävin itse viime viikon perjantaina fysioterapeutilla, joka availi multa epämääräisiä jumeja selästä auki. Sattui niin, että vesi valui silmistä ja tuskanhiki tuli kylmänä iholle, mutta aukesi kuitenkin hyvin paikat.

Torstaina kävin koulutunnilla olemassa huono. Mua ravisteltiin pois mun mukavuusalueelta ravaamaan isommin, joka aiheutti sen, että ahdistuin ja jähmetyin ja unohdin kokonaan sen, miten mun kuuluu ratsastaa. Olin todella pettynyt itseeni tunnin jälkeen.

Perjantaina käytiin äitin ja Vilin kanssa maastossa. Mentiin lähinnä käyntiä, muutamia pätkiä myös ravia ja laukkaakin. Maaston jälkeen vapautin Rikun tarhaan nauttimaan aurinkoisesta säästä ilman loimea ja menin itse katselemaan tunteja hetkeksi, sillä olin päättänyt käydä vielä perjantaina näyttämässä itselleni tunnilla, että eilen vaadittu asia ei ollut ylitsepääsemätön ja pystyn ratsastamaan myös isompaa ravia. Ja menin sitten tunnille ja totesin, että kyllä, niin mä pystyn. Olin todella tyytyväinen itseeni. Ratsastuksenopettajaltani sain myös harvinaisia kehuja siitä, että vaikka mä olen välillä kiukutteleva kakara, mä myös pystyn ottamaan kritiikkiä vastaan ja työstämään sitä, ja palaamaan samaan aiheeseen itsenäisesti ja tekemään pieleen menneelle osalle jotakin. Tunnista jäi hyvä ja hikinen fiilis. Korkkasin muuten teepaitakelin myös!

Lauantaina meillä oli kouluvalmennus. Riku tuntui alussa vähän väsähtäneeltä, mikä ei ollut ihme, koska ratsastusviikko oli ollut varsinainen tehoviikko... Riku kuitenkin alkoi reagoida kivasti. Tunnille teimme pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, pikkaisen avoa käynnissä, ja laukkaa loivalla kiemurauralla. Lisäksi teimme ravi-käynti siirtymisiä ja pysähdyksiä ravista. Kaikki sujui oikeastaan ihan hyvin, ja sain varsinkin laukka-ravi -siirtymisiin itse vähän fiilistä siitä, miltä siirtymän kuuluu tuntua ja kuinka siitä ratsastetaan heti eteen niin, että siirtymä on ihan oikeasti suunnaltaan eteen eikä taakse. Kaikenkaikkiaan hommia jäi minulle itselleni mietittäväksi kehonhallintaan liittyen paljonkin, mutta Rikun liikkuminen sai positiivista palautetta.

Tänään äiti ratsasti vajaan puoli tuntia tehden käyntiväistöä ja raviavoa. Sen jälkeen minä menin vielä hetken kavaletteja ja lopettelimme tältä osaa lyhyeen. Vajaan tunnin olimme liikenteessä. Huomenna ovatkin sitten vuorossa aluekoulukisat Hämeenkyrössä, luokkana K.N. ja herätys rapsakasti viiden maissa! On tämä harrastus ihana.

Torstai - lauantai

Torstaina suuntasin siis illalla koulutunnille. Aiheena olivat takaosakäännökset, joissa mä olen aivan käsittämättömän huono. Takajalat eivät jaksa astua vaan liike jää vain ruuvaamaan, kokoamiaste ei ole riittävä ja muutenkin, ei vaan suju.

Olin siis arvatenkin juuri oikealla asenteella liikenteessä aloittamaan tätä koulutuntia ;) Ei siis ollut kovin kehuttava suoritus minulta, hevonen kyllä aina kulki silloin kun osasin pyytää niin, että se ymmärsi mitä pyysin.   Ihan ok fiilis jäi kuitenkin, lähinnä hienon hevosen takia.

Perjantaina suunnattiin äidin kanssa maastoreissulle. Ilma oli tuulinen, mutta aurinko lämmitti ihanasti ja valoisaa riitti hienosti koko reissun ajaksi. Tehtiin tunnin reipas lenkki, jossa käveltiin mäkiä ja ravattiin ja laukattiin. Rikulla tuntui olevan hauskaa ja myös äidin lainaratsuna ollut tuntihevonen Vili nautti elämästään. Pitää ottaa pian uusiksi.

Lauantaina kävin vielä harjoittelemassa kisaratoja. Riku kulki ihan mukavasti ja oli taipuisa ja hyväntuulinen. Varsinkin K.N- specialin rataharjoitus meni hienosti, kyllä sen edelleen huomaa, että A:n radoissa tapahtuu niin kamalasti erilaisia asioita, ettei mulla pidä keskittyminen niissä kunnolla. Kun tehtävät vaihtuvat nopeasti ja menevät ihan laidasta laitaan, keskiaskellajeista pohkeenväistöön, niin mun on vaikea pysyä perässä ja valmistella tehtävät tarpeeksi nopeasti. En kuitenkaan ahdistu tästä, siitä, kun mä kisasin ensimmäisen helpon A:n radan, on aikaa vasta reilusti alle vuosi. Kyllä tässä ehditään.

Ratsastuksen jälkeen hoidin varusteet puhtaiksi kisoja varten ja arvioin Rikun harjaa ja sen totesin varsin räjähtäneeksi ;) Päätin kuitenkin, etten jaksa asialle tehdä juuri nyt sen kummempia, laitetaan TTD-listalle.

Kisoista kirjoittelen postausta sitten, kun tulokset ilmestyvät sivuille. Sen verran voin sanoa, että tyytyväinen olen :)

Viikko h-hetkeen!

Torstaina äiti meni Rikun kanssa koulutunnille ekaa kertaa leikkauksensa jälkeen (äidiltä leikattiin polvi kuukausi sitten). Hyvin näytti sujuvan, Riku kulki kivassa muodossa ja mukavasti jalasta eteenpäin varsinkin alkutunnista - sitten äitillä taisi alkaa polveen koskea niin paljon, että oli hankala olla. Sitkeästi mutsi kuitenkin ratsasti tunnin loppuun, on se aika sisupussi!

Perjantaina suunnattiin äidin kanssa maastoon. Mä ratsastin Rikulla ja äiti otti lainaratsukseen tuntihevosen nimeltä Vili, joka on mainio eestiläinen maitovalas. Riku oli todella rauhallinen kaverin kanssa, ei pomppinut ollenkaan ja oli vain hyvällä tuulella ja innokas menemään. Reilu tunti koluttiin metsässä, ihan kiva hanki oli edelleen, eli hevoset saivat samalla myös hankitreeniä. Vilille otti aika koville, se on tietysti lähes koko talven painellut vain maneesissa. Täytyy jatkossakin lainata Viliä äitille tätikuljettimeksi, oli ihana saada maastoseuraa.

Tänään mä heräsin kahdelta iltapäivällä (...), mikä aiheutti sitten sen, että Rikulla oli tänään vapari, koska mulla oli alkuillaksi menoa, kavereita oli tulossa kylään.

Tämä tarkoittaa sitä, että huomenna sitten kanget päähän ja miettimään, että ratsastanko viikon päästä radan kangilla vai nivelillä... Voi vitsi kun en saa millään päätettyä! Timon kanssa tämä oli aina helppo päätös, koska Timo oli vain yksinkertaisesti kangilla niin paljon parempi. Rikun kanssa homma ei ole ole niin yksinkertainen.

Rikun kanssa aletaan myös hiljalleen etsiä sitä rytmiä, että miten sen terän saisi ajoitettua siihen kisapäivään. Ensi viikon viikkosuunnitelma näyttää alustavasti tältä:

Ma: Jumppaa alakentällä
Ti: Koulutunti
Ke: VP, kävelytys
To: Koulutunti
Pe: Maasto/peltohumputtelu
La: Viime hetken virittely
Su: Kisat

Ai niin, ja kisakalenteriin tuli joitain muutoksia: Alaspäähän tuskin olen lähdössä, koska seurakisat, joissa on vain yksi luokka meille, eivät houkuttele vaikka olisivatkin lähellä. Siellä siis ei järjestetä ollenkaan A:ta, vaan luokat loppuvat B:hen. Ainoastaan jos joku kaveri kaipaa kopintäytettä kuluja jakamaan, niin voidaan lähteä. Noin muuten yritetään etsiä sitten maaliskuuhun joitain kisoja, joissa pääsisi menemään A:ta - se se on kuitenkin meidän pääluokka.

Sormi vs. karsinanovi

Maanantaina ratsastin maneesissa lävitse A:10 -kouluohjelmaa. Hankaliksi kohdiksi koin koko laukkaohjelman (puolikas ympyrä keskilaukkaa - täyskaarto - puolikas keskiympyrä vastalaukkaa), mutta sain kuin sainkin yhden radan ratsastettua kohtuullisesti lävitse. En hienosti, mutta kohtuullisesti. Takaosakäännökset ovat edelleen mulle aivan utopiaa, saan kyllä käännöksen sujumaan ihan keskiverrosti, mutta käännös ei kuitenkaan suju tarpeeksi koottuna. Näitä pitäisi selvästi treenata lisää sekä itsenäisesti että silmän alla - mutta kun takikset on niin tyhmiä!

Tiistaina menin estetunnille, jossa jouduin hyppäämään rutkasti mukavuusalueeni ulkopuolella ;) Hyppäsimme kolmikaarisella kiemurauralla, joka meidän minimaneesissa tarkoittaa sitä, että koko ajan saa olla kääntämässä - varsinkin kun sekä ennen estettä että esteen jälkeen oli puomi, eli lähestymisten piti vaan tulla suoraan... Tunti sujui ihan hyvin, mutta olin kyllä aivan kauhuissani välillä. Riku haki innokkaasti esteelle ja leiskautteli iloisesti niiden ylitse. Hengissä selvittiin, se kai on se pääasia. Ja se, että Rikulla oli hauskaa.

Keskiviikkona Riku iloitteli heppakaverinsa kanssa alakentällä vapaana ja sen jälkeen käytiin puolen tunnin talutuslenkillä.

Torstaina olin kouluratsastustunnilla, jossa aiheena olivat täsmälliset siirtymiset ja siirtymiset askellajin sisällä. Riku oli mukavassa muodossa koko tunnin ja asiat saatiin esitettyä varsin kohtuullisesti - mutta tyytyväinenhän en toki taaskaan ollut, vaan jäin hinkkaamaan vielä siinä vaiheessa kun muut siirtyivät keventylyiden kautta käyntiin ;) Lopulta olin ihan kohtalaisen tyytyväinen ja pystyin lähtemään kotiin.

Perjantaina eli eilen läväytin karsinan liukuoven sormeni yli! En tiedä, kuinka onnistuin olemaan niin taitava. Meinasin ensin pyörtyä kivusta ja sen jälkeen pitelin kylmää sormen päällä parikymmentä minuuttia. Lopulta tuntui paremmalta ja lähdin tunnille. Sitkeästi ratsastin (tosin huonosti) 45 minuuttia ennen kuin totesin, että jos en halua pyörtyä, on parempi tulla alas ja lähteä talliin laittamaan sormelle lisää kylmää... Ja poistuin siis paikalta.

Tänään kävimme Rikun kanssa puistometsässä maastoilemassa. Riku oli innokas ja iloinen, mutta ei kovin tuhma ;) Pikkaisen pomppi ja halusi määrittää askellajin itse, mutta lopulta tyytyi kuitenkin niihin minun valitsemiini suurimman osan ajasta. Jännitin ennen lähtöä kamalasti, mutta kaikki sujui kuitenkin lopulta hyvin. Ihana hanki löytyi vielä metsästä!

Puolentoista viikon ratsastelut

Viikko sitten torstaina Rikulla oli fysioterapeutin käynnin jälkeinen vapari. Kävin taluttelemassa Rikua reilun puolen tunnin reissun, ja seurauksena oli se, että hevosella tuntui olevan hauskaa ja mä olin ihan hiestä märkä kun painin tuon mun puolitonnikeijun kanssa ;)

Viikko sitten perjantaina menin koutsin pitämälle koulutunnille. Tunnilla tehtiin alkuverkat matalammassa muodossa kuin missä yleensä ratsastan. Mulla on vaikeuksia erottaa sitä, milloin Riku liikkuu matalassa muodossa ja milloin taas ihan vain etupainoisena. Nyt tällä tunnilla sain itselleni vähän fiilistä siitä, miten nämä eroavat toisistaan. Tai siis, kyllähän mä teoriassa tiedän eron, mutta mun on hankala jotenkin saada siitä Rikun kohdalla tatsia, kun pelkästään sen saaminen matalampaan muotoon on työn takana nykyään. Aikaisemmin se liikkui luonnostaan paljon matalammassa muodossa.

Viime viikon lauantaina ratsastin ensin eräällä meidän tallin tuntihevosella, Vienolla, joka on myynnissä. Minua pyydettiin esittelemään se sunnuntaina ostajaehdokkaille kun muut (=pätevämmät) eivät ehtineet, joten kävin ottamassa vähän tuntumaa tammaan. En ollut ollutkaan sen selässä puoleentoista vuoteen ollenkaan. Vieno oli yllättävän pehmeä ja miellyttävä ratsastaa.

Tämän jälkeen menin ratsastamaan Rikun kevyesti alakentälle. Ratsastin paljon käyntiä ja lisäksi ravia normaalia matalammassa muodossa. Ratsastin yhteensä noin tunnin, enkä laukannut ollenkaan. Jatkoin siis kevyttä liikuttelua fysioterapeutin käynnin jälkeisissä oloissa.

Sunnuntaina menin tallille hyvissä ajoin harjailemaan ja laittelemaan Vienon kuntoon. Ostajaehdokkaille oli tullut mutkia matkaan, joten lopulta meni neljä tuntia, ennen kuin homma oli hoidettu. Siinä vaiheessa en jaksanut enää lähteä ratsastamaan Rikulla, koska olin umpijäässä. Riku sai siis ylimääräisen vaparin.

Maanantaina kiirehdin suoraan töistä tallille ja suuntasin Rikun kanssa maneesin. Riku oli virkeä ja hieman vahva. Tein avotaivutusta kaikissa askellajeissa ja yritin laukka-käynti -siirtymisiä joissa Riku valui siirtymän lävitse, enkä saanut kunnolla otetta. Ratsastin vain vajaan tunnin, koska minulla oli kiire jatkaa matkaa.

Tiistaina olin koulutunnilla. Riku oli edelleen todella vahva, mutta tiiviillä, tehokkaalla istunnalla ja tiukalla työllä sain lopputuntiin onnistuneita laukka-käynti -siirtymisiä ja muutaman laukka-pysähdyksen. Hommiin joutui kyllä niin ratsastaja kuin hevonenkin...

Keskiviikkona irtojuoksutimme tallikaverini kanssa hevosiamme (jotka siis ovat tarhakavereita) alakentällä vapaana. Tuloksena oli valtavia pukkeja, hienoja spurtteja ja silminnähden tyytyväisiä hevosia :)

Torstaina oli taas tunnin vuoro. Mun pyynnöstäni teimme samoja juttuja kuin tiistaina, eli siirtymisiä niin, että ratsastimme kentän poikki lyhyeltä sivulta toiselle lyhyelle sivulle. Keskellä teimme siirtymiseen joko pysähdykseen tai toiseen askellajiin. Tällä tunnilla Riku oli älyttömän kevyt, hieno ja yhteistyöhaluinen. Mitä tahansa pyysin, se onnistui. Ihana tunti!

Perjantaina lähdin Helsingin suuntaan viikonlopun viettoon. Ennen sitä kävin kuitenkin ratsastamassa. Teimme Rikun kanssa puomityöskentelyä kaikissa askellajeissa. Tein harjoituksia, joilla tarkoitus oli kehittää minun estesilmääni. Eli siis laskin ääneen etäisyyksiä puomeille (3, 2, 1, HYPPY) ja lisäksi teimme estevaihtoja. Riku innostui harjoituksista ja kaikki sujui taas hyvin. Tein myös puomien avulla säntillisiä siirtymisiä - siirtymisiä juuri niissä pisteissä, missä etukäteen suunnittelin. Oli hauska ratsastuskerta.

Lauantaina mä kävelin 21 kilometriä Nuuksion metsissä. Aikaa meni vajaa kuusi tuntia, ja fiilis oli sen jälkeen suhteellisen yliajettu ;) Yhtään ei uskaltanut pysähtyä, kun heti jääty pystyyn... Pakkasta oli kuitenkin 25 astetta. Sen sijaan Riku nautti pakkaspäivästä tarhaillen ja pitäen vapaata.

Tänään sunnuntaina Riku lähtee lainakuskin kanssa maastoon tallikaverin ja hänen hevosensa kanssa. Täytyy toivoa, että reissu sujuu pakkassäästä huolimatta rauhallisissa merkeissä.

Lomaviikko

Keskiviikkona kävimme äidin ja systerini kanssa tallilla. Systeri ratsasti tuntiponilla, jonka kanssa laukkasi iloisesti. Hyvä sis! Mutsi ratsasti Rikun, tekivät ihan tavallisen kevyen ratsastuksen. Liikettä tuli vajaan tunnin verran. Illalla kävin Rikun kanssa vielä estetunnilla. Koutsi piti esteratsastuksen teoriaa samalla kun minä hyppäsin esimerkkinä - tosin en niin kovin esimerkiksillisesti ;) Hyppäsimme Rikun kanssa pientä sarjaa ravilähestymisellä ja pysty-okseri linjaa (16,5m). Sujui mukavasti, vaikka välillä tuli valtavia jellonahyppyjä ;)

Torstaina kävin koulutunnilla. Tunnilla teimme pysähdyksiä ravista, vastalaukkaa ja ihan perustyöskentelyä. Kaikki muu sujui paitsi nuo pysähdykset, niissä "lösähdän" juuri ennen pysähdystä niin, että pysähdyksistä tulee tosi huonoja ja ikinä ei mene tasan. Noin muuten sujui hyvin, varsinkin laukka oli laadukasta, tahdissa ja kivassa muodossa.

Perjantaina Rikulla oli vapari ja se sai kengät jalkaansa vihdoin. Onneksi kengittäjä on niin hyvä, harmittaa vähän vähemmän se, että hän on niin kiireinen, että on vaikea saada paikalle ;)

Tänään liikuimme taas mukavuusalueen reunoilla ja lähdin maastoon. Kirpakka pakkassää ja selän päällä ollut loimi (Riku ei tykkää oikein siitä, että mikään osuu peppuun...) kevensivät takapäätä sen verran, että pukkeja tuli. Muistin kuitenkin pitää pään ylhäällä aina ravissa ja laukassa, joten pukkeihin ei tullut kunnon voimaa. Tunnin verran käytiin hangessa talsimassa, ja takaisinkin tullessa oli liikaa energiaa, olisi varmaan pitänyt käydä vielä toinen lenkki... Omat varpaat vain luovuttivat leikin aikaisemmin.

Mukavuusaluen rajoja tutkimassa

Huomaan, että jos voin valita, jätän lähtemättä maastoon. Viikonloppuna mietin, että koska tällä viikolla pääsen joinain päivinä lähtemään omien järjestelyjen kautta aikaisin töistä, menen maastoon vasta alkuviikosta. Tänään, kun maastopäivä tuli, mietin, että tarvitseeko sinne maastoon nyt välttämättä lähteä, kun lauantainakin tuli niin hyvä liikutus hangessa ja Riku sai siellä villitellä ;) Lopulta sain suostuteltua itseni ensin ylipäätänsä tallille (tallille lähdössähän ei siis ole ikinä ongelmaa, jos ei tarvitse mennä maastoon...), sen jälkeen hakemaan hevosen tarhasta ja sitten vain miettimättä varustamaan sen ja selkään.

Tarkoitus oli käydä kiipeilemässä maastossa mäkiä käynnissä. Rikulla oli sitten ihan erilainen suunnitelma ;) Lenkin alku oli jännittävä, koska ensin tuntihevoset pääsivät ihan vierestä laukkaamaan sisään talliin (ne siis päästettiin tarhasta meidän vierestä kun kävelimme ohitse), sitten maneesin katolta tiputettiin jollain raaputtimella lunta ja lopulta jouduimme ohittamaan rantatiellä kaivinkoneen joka repi jotain asiaa X maasta. Nämä yhdistettynä puuskittaiseen voimakkaaseen tuuleen toivat meidän lenkille varsin lentävän lähdön...

Metsässä olikin sitten peuroja, moottorisahalla puita kaatavia miehiä ja hiihtäjiä. Sain kokea hienoja pukkeja, laukkaspurtteja ja hätkähdyksiä. Ei varsinaisen rentouttava reissu (todellakaan...), mutta hengissä selvittiin! Se on kai se pääasia...

Laukkaa, laukkaa, lisää laukkaa

Perjantaina menin estetunnille. Kauhukseni näin, että maneesiin oli koottu jumppasarja. Mitäänhän en esteasioissa pelkää niin kuin jumppasarjaa ravilähestymisellä... Siinä ravissa estettä kohti tullessa ehtii ajatella niitä kaikkia kauhukuvia, mitä tässä voi tapahtua, jos homma menee pieleen... Mikä tietenkin on kamalan järjellinen suhtautumistapa asiaan.

Jumppis oli siis perus ravipuomi - ristikko (ristikolla laukka) - pysty - okseri, eli se kaikkein perinteisin malli. Jumppasarja myös koottiin kasaan perinteisesti - ensin ristikko, sitten perään pysty ja lopuksi okseri. Esteet hypättiin ihan pieninä, viimeisellä kierroksella okseri ehkä n. 70cm. Ja teki hyvää mun jumppasarjapelolle hypätä niin, että homma toimi hyvin eikä tullut mitään räpellyksiä. Hyvä tunti siis. Riku oli ehkä vähän löysä, mutta loppua kohti uskalsin ratsastaa painetta vähän lisää, jolloin hypyt paranivat. Ongelmana meillä on se, että teemme normaaleissakin harjoituksissa todella hienoja uusintakäännöksiä - eli kun laskeudutaan esteeltä alas, näyttää kuin maa polttaisi jalkojen alla ja käännymme tosi rivakasti. Meidän maneesissa nyt ei talvikaudella pääse kokeilemaan mitään varsinaista pitkää lähestymistä tai oikeastaan edes sitä, että menisi kovin suoraa esteen jälkeen, kun pituutta maneesilla tosiaan on se 40m ja leveyttä 18 ;) Mutta tähän pitää silti kiinnittää huomiota. Mukava oli huomata, että jumppasarjalta tultaessa laukka ei ollut aina oikea eikä aina vasen, vaan vaihteleva. En siis yrittänyt ratsastaa jotain tiettyä laukkaa vaan mennä suoraan...

Lauantaina meillä oli kouluvalmennus, johon minäkin pääsin pitkästä aikaa. Valmennuksia meillä on 2-3 viikon välein, mutta kaksi viimeistä on mennyt ohi - viimeksi olimme Rikun kanssa estekisoissa ja edellisellä kerralla minä olin kuumeinen. Nyt saimmekin oikein teho-opetusta, sillä meitä oli tunnilla vain kaksi. Teimme tahdinmuutoksia ja pidennyksiä ja kokoamisia kaikissa askellajeissa. Oli muuten vaikeaa! Pidennykset ja kokoamiset nyt ovat tuttua huttua ja ne ovat alkaneet sujua jo ihan ok käynnissä ja ravissa. Laukasta ei puhuta. Tahdinmuutokset (askel ei pitene, tahti vain muuttuu hitaammaksi/nopeammaksi) olivat tosi hankalia ja niihin en oikeastaan saanut mitään järkeä. Laukasta ei varsinkaan tässä nyt puhuta. Lisäksi tehtiin sitten pysähdyksiä ravista ja vähän vastalaukkaa. Kummankaan sujumisesta ei puhuta ;) Ei oikein irronnut. Mitään. Valmentaja tosin sanoikin, että tiesi, että hommat ovat meille vaikeita, koska a.) mun pitää saada keskittyä tekemisiin pienempinä pätkinä, että homma pysyy kasassa ja b.) Rikun laukkakunto on surkea. Eli siis silkkaa kiusantekoa tuollaiset tehtävät ;)

Sunnuntaina meillä oli valmennuspikkujoulut, jotka järjestettiin meidän tallilla. Ensin oli teoriaa ja sitten oli jokaisella omat keskusteluajat. Niitä varten oli pitänyt miettiä omia tavoitteita. Mä listasin seuraavanlaisia asioita:

2013: Alueluokkia, HeB (loppukaudesta HeA), kokemusta HeA-radoista. Oma istunta paremmaksi, kokoamisastetta enemmän, Rikulle laukkakuntoa. Re80cm ilman puntin tutinaa loppukaudesta.

2014: HeA-alueluokkia, suomenhevosten kansallisia luokkia. Hämeen aluemestaruuksiin (koulu) osallistuminen. Re90cm ja kenttästartti (harraste)!

2015: Suomenhevosten kansallisia koululuokkia. Aluemestaruudet sekä koulussa (suokki) ja esteissä (suokki 100cm tai tyyli 95cm).

Realistisia tavoitteita kuulemma, joten näitä kohti siis.

Rikun kanssa kävimme eilen vielä maastossa. Rikulla oli kivaa, mutta tilsoja kertyi valitettavan paljon ja sen takia liikkuminen aina tiellä metsäpätkien jälkeen oli hetken haastavaa. Pysyttiin kuitenkin mukavasti pystyssä. Virtaa ei ollut niin paljoa kuin edellisellä kerralla, mutta reipas reissu silti. Nyt osasin pitää pään ylhäällä ;)

Mukavuusalueen äärirajoilla

Juttelin eilen ratsastuksenopettajani kanssa siitä, miten monet ihmiset, jotka ovat olleet reippaita ratsastajia tuntiratsastajina, jähmettyvät hankkiessaan oman hevosen. On ymmärrettävää, että ilman "valvovaa silmää" ratsastaminen on ihan erilaista kuin vaikeilla hevosilla ratsastaminen opettajan silmän alla.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan ratsastuksenopettajani mainitsi "mukavuusalueen" laajentamisen hiljalleen. Jos aina ratsastaa mukavuusalueensa sisällä, se alue, jossa voi toimia, pienenee koko ajan. Aina välillä täytyy tietoisesti laajentaa aluetta. Opettajani, joka on varmasti yksi Suomen etevimmistä sisäänratsastajista ja nähnyt elämänsä aikana aika paljon, sanoi, että hänelläkin on nyt ratsastettavana yksi tällainen hevonen, joka venyttää hänen mukavuusaluettaan. Ikinä ei voi tietää, mitä tällä ratsastuskerralla tapahtuu.

Itselleni on käynyt tällainen mukavuusalueelle jähmettyminen nyt Rikun kanssa sen jälkeen, kun Riku alkoi syksyn tullen villitellä. Oma mukavuusalueeni menee tällä hetkellä suunnilleen siinä, että ratsastan maneesille ja takaisin. Voin mennä maneesissa yksin koulua ja vaatia siellä asioita. Esteitä en ole tippumiseni jälkeen mennyt yksin. Alakentällä ratsastaminen yksin on mukavuusalueeni ulkopuolella. Yksin maastoilu on mukavuusalueeni ulkopuolella. Yksin hyppääminen on mukavuusalueeni ulkopuolella.

Eli ei kun venyttämään omaa mukavuusaluetta ennen kuin huomaan etten uskalla tehdä muuta kuin taluttaa hevostani maneesissa...

Joten tänään siis taistelumielialalla tallille ja maastokamat esille. Heijastinta itselle ja hevoselle, ratsastusloimi pollelle selkään ja itselle toppavaatteet päälle. Tallikaveri piti vastaan kun minä pönkäsin Michelin-ukkona selkään ja sitten mentiin. Jo lenkin alkuvaiheessa Riku oli kuin lentoon lähdössä - nosti ravia ja tempo päätään. Tien yli ei meinattu päästä kun tuli katkeamaton autoletka ja se aiheutti sitten jo ihan turhaa keulimista :D Siinä vaiheessa joku kiltti autoilija päätti päästää meidät menemään ennen kuin oltaisiin konepellillä. Ei siinä muuta kuin kunnon mäkeen ja ravia. Riku pörisi ja puhisi, ja itsellä oli sellainen olo kuin olisi ruutia jalkojen välissä. Onneksi tiesin, että nyt on kunnon mäkeä missä saa päästellä, eli menköön jos on mennäkseen. Yhdessä kaarteessa sitten pukitti ja lähti. Vauhti oli pari sataa metriä aika hurja, sitten sain laukan kontrolliin. Ihme ja kumma ei pelottanut lainkaan! Olin tyytyväinen siihen, että ohjaus toimi kovassa vauhdissakin, ja koska tiesin, että tilaa ja mäkeä riittää, annoin mennä lujaa. Ei se aivan täysin hallitsematonta ollut, mutta ei kyllä kontrollissakaan...

Loppureissu tehtiin sitten käynnissä mäkitreeniä. Mäkiä meillä tuolla metsässä riittää, varsinkin kun nyt pääsee taas ihan kaikkialle kun lumi on kivasti topannut reitit jotka olivat vielä viikko sitten liukkaita ja niljakkaita.

Reilun tunnin lenkin jälkeen hymyilytti tallin pihassa - mukavuusalueen äärirajoilla ratsastamisesta tulikin vain hyvä mieli, niin itselle kuin hevosellekin!

Viikko ratsain

Viikko sitten sunnuntaina kävin ratsastamassa intervallitreenin alakentällä. Tällä kertaa tehtiin vähän pidemmät pätkät, pidemmät palauttelut ja vähemmän vetoja. Riku oli muutenkin suhteellisen reipas, niin ei viittinyt lisäksi vielä revityttää ;)

Maanantaina kävin ratsastamassa tosi reippaasti askellajit lävitse. Olin selässä kokonaisuudessaan 40 minuuttia, mikä oli kamalan vähän. Alkuun 10 minuuttia käyntiä, sitten 10 minuuttia ravityöskentelyä, sitten tehokas laukkatyöskentely (laukkavoltteja, keskilaukkaa), ja sitten taas jo loppuverkkaan. En tykkää yhtään ratsastaa kiireessä!

Tiistaina äiti kävi Rikun kanssa tunnilla. Ei ollut kuulemma oikein sujunut.

Keskiviikkona oli vapari.

Torstaina menin itse koulutunnille. Tunnilla tehtiin tarkkoja siirtymisiä pisteessä, kokoamista ja väistöä ympyrällä. Meni aika helposti tappeluksi, minulla itselläni oli huono päivä ja hermostuin ihan turhaan hevoselle kun itse annoin ohjeet epäselvästi. Jossain vaiheessa tajusin onneksi pysähtyä muutamaksi sekunniksi muistuttamaan, että ei ole hevosen vika jos minulla ei pysy ajatus ratsastuksessa. Loppuun saatiinkin ihan onnistunutta ja rentoa ravia.

Perjantaina suuntasin ensin suoraan töistä kiireellä tallille ja Jasulla maastoon. Käveltiin reippaasti, pappa ihmetteli kaikkea kummaa matkan varrella ja kuskin ajatukset saivan levätä. Sitten menin uudestaan yrittämään tunnille Rikun kanssa. Nyt sujui jo huomattavasti paremmin kuin eilen. Tehtiin samoja harjoituksia, mutta pidempää pätkää laukassa niin, että vuoroin koottiin ja vuoroin ratsastettiin eteen. Mukava tunti.

Lauantaina äiti ratsasti ensin n. 20 minuuttia ja sitten minä hyppäsin selkään. Riku oli ihan super! Alusta asti hienosti avuilla ja työntekofiilis katossa. Tein laukka-avoa, ravisulkua (!) ja laukkapohkeenväistöä. Oli sellainen olo, että olisi voinut yrittää ihan mitä tahansa ja kaikki onnistuu. Lopuksi sisko tuli Rikun selkään harjoittelemaan kääntämistä, pysähtymistä ja kevyttä ravia. Riku oli kiltisti.

Tänään olimme Rikun kanssa estekisoissa. Niistä postaus myöhemmin.

Perustreeniä

Keskiviikkona mein Rikun kanssa illalla koutsin pitämälle estetunnille. Tunnilla tehtiin miniesteillä (max 70cm) laukan säätelyä. Molemmilla lävistäjillä ja sitten pituushalkasijalla oli suhteutetut välit - lävistäjillä 17,5m ja pituushalkaisijalla 21m. Pituushalkaisijan esteitä tultiin Rikun kanssa 5-8:lla askeleella ja lävistäjiä sitten 4-6:lla askeleella. Tunti meni kaiken kaikkiaan aika hyvin. Mulla on kamalasti oppimista esteratsastuksessa, mutta tällä kertaa en jännittänyt mitenkään kamalasti. Oli kivaa hypätä.

Torstaina suuntasin tunnille, tällä kertaa tosiaan ihan vain nivelellä niin kuin jatkossa aion ratsastaakin. Alkuun olin ajatuksen ihan muualla enkä meinannut saada mitään sujumaan. Hiljalleen sain ajatukset tähän päivään ja homma alkoi rullata. Tehtiin laukka-käynti siirtymisiä (muutamia onnistuneitakin tuli!), kokoamisia ja siirtymisiä niin askellejien välillä kuin askellajin sisälläkin. Oli hauska ja hyväntuulinen tunti. Aina välillä jäin tuijottamaan peiliin kun ihailin ratsastustani ei kun mietiskelin, miten mun asentoni on parantunutkin niin kamalasti vähässä ajassa ;)

Perjantaina lähdettiin maastoon. Minä menin Jasulla ja P Rikulla. Mentiin lähes koko matka käyntiä, yksi ravipätkä. Tai siis Riku ravasi ja Jasu laukkasi ja pukitteli ;) Äiti tuli sitten vielä ratsastamaan Rikulla koulutunnin. Sujui hyvin, Riku liikkui kivan pehmeästi ja mukavassa tahdissa koko tunnin.

Tänään Riku piti vaparin.

Joka päivä haluaisin tallille ja hevosen selkään. Olen jotenkin kamaln motivoitunut tästä talvesta ja työskentelyjaksosta - en malta odottaa, miltä tilanne  näyttää kuukauden tai puolen vuoden päästä! Kuskin kuntokuuri on aloitettu tässä nyt hevosen kuntokuurin sivussa - ensi kesänä me näytetään yhdessä hyvältä ;)

Vauhdikas alkuviikko

Maanantaina ampaisin suoraan töistä tallille, tavoitteena ehtiä maastoon. Selkään noustessa tajusin, että en kyllä ehdi kunnon lenkkiä tehdä ennen kuin on pimeää, joten päätinkin mennä kentälle tekemään intervallia. Reilu tunti tehtiin hommia, Riku oli tosi vireä ja alkuun myös jännittynyt. Lopuksi olikin jo aika väsynyt ja jaksoi keskittyä muuhunkin kuin kyttäämiseen ;) Ei oltukaan miltei kahteen viikkoon oltu ulkona ratsastamassa muuta kuin vähän rantateitä!

Intervallin rakenne tällä kertaa seuraava:

10 käynti
4 ravi oikea
3 käynti
4 ravi vasen
3 käynti

3 laukka oikea
2 käynti
3 laukka vasen
2 käynti

1,5 laukka oikea
0,5 laukka oikea reipas
1 laukka oikea
0,5 laukka oikea reipas

5 käynti

1,5 laukka vasen
0,5 laukka oikea reipas
1 laukka oikea
0,5 laukka oikea reipas

3 käynti

4 ravi oikea
2 käynti
4 ravi vasen
15 käynti

Lopuksi Riku sitten heitti vielä kunnon pukkishow't päälle kun näki vastarannalla laukkaavan kaverin... Pysyin selässä!

Tiistaina menin illalla koulutunnille. Tunnilla teimme pohkeenväistöjä ja vastalaukkaa. Oli tosi onnistunut tunti, Riku oli ihanan yhteistyöhaluinen ja liikkui kivan kevyenä läpi tunnin. En voi oikeastaan edes sanoa, että parani lopuksi (niin kuin yleensä sanon), vaan oli ihan vaan tasaisen hyvä. Vastalaukka kolmikaarisella kiemurauralla sujui valovuoden paremmin kuin aikaisemmin.

Tänään lähdimme kamalassa syystuulessa ja räntäsateessa maastoon äitin ja Jasun kanssa. Mentiin tunnin verran käyntiä mäkisessä maastossa. Riku keksi kaikkea pientä "omaa kivaa" mikä toi oman makunsa hommaan... Metsässä oli niin kovin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä... On hevosella ainakin huumorintajua.

Huomenna Riku rokotetaan, joten loppuviikko onkin sitten vain käyntihommia. Hiljalleen siirrytään taas kohti talvea ja talviliikutusta: valmentautumista ja peruskunnon työskentelyä. Ongelmaksi muodostuu taas tämä vajavainen valoisa aika: miten ehtiä viikolla maastoon? No ei oikein mitenkään, ainakaan jos lunta ei pian tule. Mutta katsellaan rauhassa, onneksi meillä on maneesi niin aktiiviseen treenaukseen ei tule pakollisia taukoja.

Lisää kilsoja!

Nyt täytyy kyllä sanoa, että viime viikon löysäily näkyi hevosessa ylimääräisenä törttöilynä, ja sen johdosta päätin, että nyt sitten lisätään kilsoja. Ja katsotaan miten homma etenee.

Sunnuntaina oltiin siis taas Jokeran kisoissa. Riku oli levoton suusta ja vastusteli kuolainta, jos olisi ollut sellainen lauantaina niin olisi jäänyt lähtemättä. Verkassa otti muutamat lähdöt ulkona, sisällä verkassa oli parempi. Radalla pukitteli :D Itse ratsastin aika huolimattomat tiet ja jotenkin ilman keskittymiskykyä muutenkin. Prosentteja tuli 59,6% ja oltiin sijalla 6./16. Onneksi ei sijoituttu, olisi hävettänyt tuolla suorituksella hakea rusetti. B:0:n rata oli alkuun parempi, tosin lisäykset kuolivat lävistäjän puolivälissä. Ja ekassa laukkaosuudessa sai pukkikohtauksen, villiintyi ja poistui. Prosentteja tästä 57,00 ja 3./6. Ilman rusetteja siis kotimatkalle tällä kertaa.

Tänään maanantaina käytiin kävelemässä kunnon peruskuntolenkki. 1,5h kävelyä äidin ja Jasun kanssa ei tuonnut hikeä pintaan Rikulle, mutta ratsastajalle toi. Riku meinaan otti lähtöjä vähän sieltä ja täältä ja ei meinannut uskaltaa kaiken maailman "mukamöröistä" ohitse. Hieman nousi välillä savu ratsastajan korvien välistä ;)

Nyt siis lisää kilometrejä ja kivaa perustyöskentelyä. Alustava viikko-ohjelma seuraaviksi pariksi kuukaudeksi näyttää tältä:

1 vapaa
3 kouluratsastuspäivää, joista kaksi kouluvalmennusta/koulutuntia ja yksi kevyempi, "hauskempi"
1 esteratsastuspäivä
1 intervallitreeni/reipas maasto
1 kävelymaasto, pituutta väh. 1h

Näillä mennään nyt.

Höntsäilyä pää kenossa

Tiistaina suuntasin Rikun kanssa koutsin estetunnille. Riku oli vireä ja teki taas valtavia laukanvaihtoja pukkien kautta. Kaikki hyppyhommat sujuivat hyvin, etäisyydet löytyivät varsin kohtalaisesti ja itse uskalsin ratsastaa. Lopuksi ratsastimme kahdeksan esteen rataa korkeudella 80cm. Rata sujui edelleen hienosti, tosin jotenkin kummallisesti onnistuin survomaan sarjaväliin (7,2m) kaksi laukka-askelta :D Laukka hiipui aivan olemattomiin ennen estettä, hyppy tuli paikaltaan jne. Suuri saavutus oli se, että päättäväisesti ratsastin myös B-osalle, josta päästiin ylitse. Vielä muutama viikko sitten olisin lähes 100% varmasti tehnyt sen kaikkein tyhmimmän ratkaisun ja kiskaissut sivuun sarjavälistä. Nyt sain siis olla tyytyväinen itseeni.

Keskiviikkona minä olin yömyöhään töissä ja äiti hoiti Rikun liikutuksen. Oli kuulemma ollut kentällä kiltisti, mutta rantateillä pomppinut vähän turhia. Ei kuitenkaan mitään hirveitä. 

Torstaina  olin pitkästä aikaa vakiopen koulutunnilla. Riku tuntui käteen aika omituiselta, ja opettaja kysyikin, että milloin on viimeksi raspattu. Marraskuussa taitaa olla, joten syy saattaa löytyä sieltäkin. Riku jäi tosi voimakkaasti kiinni vasempaan ohjaan, mikä on ihmeellistä, koska yleensä se on enemmän kiinni oikeassa. Eläinlääkäri tulee raspaamaan maanantaina, katsotaan tapahtuuko mitään. Tunnilla teimme joka tapauksessa avoja, jotka onnistuivat ihan mallikkaasti käynnissä ja laukassa. Ravissa kadotan helposti ulkoavut ja koko paketti valahtaa. 

Perjantaina lähdimme Rikun + äidin ja Jasun kanssa maastoon. Menimme lähinnä käyntiä, yhden pidemmän pätkän ravissa. Oli mukava ja rento lenkki juuri ennen kuin taivas aukesi ja alkoi sataa kaatamalla. Sitä ennen satoi vain hieman ripsutellen. Oikein ajoitettu lenkki siis. 

Lauantaina eli eilen oli tarkoitus mennä kentälle ja ratsastaa kevyesti molempiin suuntiin hevonen pehmeäksi. Joku oli kuitenkin laskenut estekentän esteet niin kovin kutsuviksi pieniksi esteiksi, että päädyimme lopulta Rikun kanssa rennosti  pomppimaan niitä. Itselle jäi tosi kiva fiilis ja sai hevonenkin vähän jalkajumppaa.

Tänään olivatkin vuorossa meidän estekisat, mutta niistä kirjoitan edellisen postauksen kun saan kuvat ;) Niitä meinaan on nyt!