perjantai 26. heinäkuuta 2013

Hyppyhommia!

Keskiviikkona meillä oli estevalmennus, josta voisin yrittää nyt vähän tarkemmin kertoa jotain. Meitä oli tunnilla yhteensä neljä, tosi eritasoisia ratsukoita niin, että mä mun haparoiva 80cm -tasolla edustin sitä huonointa osaamista ja sitten meillä oli vielä muutama hyvinkin eri tasolla operoiva ratsu. Tunti oli kuitenkin sama kaikille, estekorkeudet sitten toki hyvin erilaisia ;)

Ensin menimme ravissa ja laukassa kolmea puomia niin, että ensimmäisen ja toisen puomin väli oli 12 metriä ja toisen ja kolmannen puomin väli 15 metriä. Ensimmäiseen väliin kolme askelta ja toiseen neljä. Riku oli hieman hidas niin pidätteelle kuin pohkeellekin ja mietin jo hieman, että mitenköhän se hyppääminen sujuu. Puomit kuitenkin sujuivat ihan hyvin.

Sen jälkeen hyppäsimme muutamaa erillistä linjaa ja estettä matalalla korkeudella. Rikulla ei ollut näissä mitään ongelmia, mun oli vaan vaikea jättää varmistelu ja turha nyplääminen ja nypeltäminen pois kun olen tottunut ratsastamaan liikaa kädellä esteitä hypätessäni. Kun onnistuin jättämään turhan säätämisen pois, sujuivat hypytkin paremmin kun rytmi pysyi parempana.

Lopuksi hyppäsimme rataa, josta yritin piirtää vähän kuvaa tähän. En tiedä selventääkö se ollenkaan ;) Ykköselle käännettiin suht. pieni tie nelosen edestä ja siitä jatkettiin kakkos-kolmoslinjalle (n. 7-8 askelta) ja siitä sitten kaarteesta sujuvasti nelos-vitoslinjalle. Siitä sitten taas kaarevalle kuutos-seiskalinjalle ja siitä edelleen kahden askeleen sarjalle. Lopuksi hypättiin vielä muurilaatikot (kuvassa tuo hämärän näköinen neliö, jonka meinasin unohtaa piirtää ja tungin lopulta kahden esteen väliin...). Estekorkeus oli n. 80-90cm, eli mun mittapuulla ihan valtava! Ja kun tosiaan noita linjoja (tosin siis pitkiä linjoja, mutta linjoja kuitenkin) oli koko ajan, ei radalla ollut oikeastaan sellaista hengähdustaukoakaan, joten täytyy sanoa, että aika hengästynyt oli fiilis radan jälkeen. Sain mukavaa palautetta, olen reipastunut esteratsastuksen suhteen (sen olen toki itsekin huomannut) sekä rauhoittunut kädeltäni ja muutenkin.



Huhhuh. Oksettaa silti.

Huomenna pitäisi lähteä Riihimäelle hyppäämään hurjiin seurakilpailuihin, jännittää niin ettei veri kierrä... Tänään sen sijaan otimme rennosti ja ratsastin Rikulla ensimmäistä kertaa elämässäni ilman satulaa! Tajusin tallille ajellessani, etten ole sitäkään ikinä kokeillut ja päätin kokeilla. Hyvin meni, Riku otti hyvinkin rauhallisesti ja suhtautui tyynesti mun ajoittaisiin harjatarrautumisiin kun yritin pysyä selässä. Ei ole tasapaino kuin ennen...

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Superfiilis ja superhevonen - Nastola 14.7.

Viime viikolla ahkeroimme Rikun kanssa yhdessä kouluvalmennuksessa, yhdessä estevalmennuksessa, kahden maastopäivän, yhden puomipäivän ja yhden kisapäivän verran.

Olin siis pitkästä aikaa kouluvalmennuksessa. Fiilis ei ollut huikea, lähinnä sellainen, että mietin jo lajinvaihtoa. Mitäköhän me edes tehtiin, olen pyrkinyt poistamaan sen valmennuksen niin tehokkaasti kovalevyltäni, ettei muistijälkiä juuri ole jäänyt. Väistöjä, laukannostoja, askeleen pidennystä ja lyhennystä jne. Mutta ei siis tosiaan jäänyt jälkipolville kerrottavaa siitä valmennuksesta.

Estevalmennuksesta sen sijaan jäi! Olen hypännyt Rikun kanssa nyt keväällä ja kesällä yksittäisinä esteinä ihan maksimissaan 85cm esteitä ja tehtävissä n. 70cm rataa. Menin valmennukseen haastamaan itseni ja haastetta tosiaan sain... Hypättiin rataa, joka oli kauttaaltaan linjaa linjan perään. Ykkönen-kakkonen oli suora viiden askeleen linja, kolmoselta kaarrettiin kaarevalla linjalla kolmen askeleen neljä-viisi linjalle, siitä sitten seuraavalle kolmen esteen linjalle pysty- viisi askelta -pysty - kolme askelta - okseri ja siitä sitten lopuksi vielä viiden askeleen suoralle linjalle. Hyppäsimme radan ensin osissa n. 70cm korkeana ja siinä vaiheessa sain kunnon estevaihteen silmään ja kaikki hypyt tuntuivat äärimmäisen hyviltä. Sen jälkeen esteitä nostettiin niin, että radan korkeus oli n. 80-90cm. Ja tultiin uudestaan koko rata. Ja mä selvisin siitä hengissä! Ja hengissä selviämisen lisäksi hyppääminen oli kivaa ja helppoa. Huhhuh mikä fiilis! Valmentajakin sanoi tunnin jälkeen, että "En mä tiennytkään, että sä hyppäät näin!". En mäkään todella tiennyt. Tämän tunnin innoittamana ilmoittauduin estekilpailuihin Riihimäkeen parin viikon päähän. Hurjaa.

Maastolenkeillä riitti pöristävää, vaikka molemmille lenkeille saimme seuraakin. Kaikkea jännittävää, mm. marjastajia löytyi kuitenkin puskista ;)

Eilen lähdimme Nastolaan aluekoulukisoihin. Reissu alkoi epäonnisesti kun tallikaverin hevonen polkaisi kengän puoliksi irti kaviosta ja kun kenkäkin siinä meni vähän solmuun, ei sitä pystynyt lyömään takaisin. Reissu jäi siis siihen heidän osaltaan.

Riku kuitenkin pakattiin autoon. Olin päättänyt näissä kisoissa kokeilla erilaista verryttelytaktiikkaa, eli kävin ennen letitystä ratsastamassa n. 30 minuuttia askellajit lävitse, hevosen kuulolle ja itselleni hyvän mielen. Näin siis kisapaikalla pystyin pitämään verryttelyn todella lyhyenä. Kisapaikalla tein siis vain vähän ravia, pikkaisen laukkaa ja varmistin, että hevonen on varmasti molempien pohkeiden välissä kulkemassa kohti molempia ohjia. "Hyvältä tuntuu" summasin verkan tukijoukoille.

Ulkokenttä oli tukahduttavan kuuma. Kolme ratsukkoa olisi päässyt kentällä suorittavan lisäksi, mutta päätin itse seisotuttaa yhden ratsukon ajan Rikua vielä varjossa. Sen jälkeen kävelin yhden ratsukon ajan kentällä ja näytin kaikki paikat rauhassa. Sen jälkeen verryttelin vielä kevyesti yhden ratsukon ajan. Hyvältä tuntui edelleen.

Ohjelma oli FEI:n HeB Kenttäkilpailuohjelma poneille. Tässä nopea katsaus rataan:

Radalle suoraan, pysähdyksessä hieman jalkojen korjailua (6, 6). S-kiemura sujuva (6,5 ja 7). Voltti onnistunut (7 ja 6,5). Keskiravi ei tänään irronnut (5,5 ja 5). Pysähdys oli ok, peruutus jännittynyt ja haluton (5 ja 5,5). Voltti oli tahdikas (7 ja 6,5). Keskiravi jälleen onneton (5,5 ja 5). Nelikaarinen kiemuraura onnistunut (8,5! ja 8). Keskikäynti-lisätty käynti tahdikasta (7 ja 6,5). Laukannostoon kaivattiin enemmän ylämäkifiilistä (6 ja 6,5) ja keskilaukkaan vielä rohkeutta (6, 6). Laukkavoltti ok, mutta isohko (6 ja 6). Vastalaukassa pieni tahtirikko, kun Riku ymmärsi vähän väärin mun ajatukset ja olisi siirtynyt jo raviin ellen olisi ollut tarkkana herättämässä ( 6 ja 5,5). Toiseen kierrokseen voltti oli jälleen isohko (6 ja 5,5), mutta vastalaukka parempi (6 ja 7). Laukka nousi myöhään, mutta keskilaukka lähti nyt paremmin (6 ja 7). Lopputervehdys tyylikäs (7 ja 7,5).

Yleisvaikutelman pisteet
Askellajit 6,5 ja 6,5
Lennokkuus 6 ja 6
Kuuliaisuus 6,5 ja 6,5
Ratsastajan asento 7 ja 7

Loppukommentit: "Sujuva rata. Vielä voimaa takaosaan ja keveyttä etuosaan."
"Mukavan tarmokas hevonen ja tarkkaa ratsastusta!"

Radalta sain lähteä pois huutokonsertin säestämänä kun mun ihanat tukijoukot piti vähän älömölöä ;) On ne ihania. Olin itsekin ihan ok tyytyväinen rataan, ja kun mulle kovasti vakuutettiin, että se näytti hyvältä, olin vielä vähän enemmän tyytyväinen. Lähdin kuskaamaan hevosta autolle ja mua kovasti vannotettiin, että en saa laittaa sitä pois ennen kuin paperit on haettu. Ehdin nostaa jalustimet ja löysätä vyön kun pieni komeetta (osa tukijoukkoa) syösyi mua kohti karjuen että mä menin johtoon luokassa.

Meinasin pyörtyä. Prosentteja oli 63,478% mikä on mun aluekisaenkka. Jännitettiin siinä viimeiset suoritukset vielä, ja lopulta selvisi, että mä voitin koko kisan. Ihan älytöntä. En oikein vieläkään usko, että se on totta.

Palkintojenjaossa istui siis punaisen suomenhevosensa selässä yksi erittäin onnellinen ja tyytyväinen ratsastaja. On mulla kyllä maailman paras hevonen.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Lohja 29.6. ja kesähöntsäilyä

Viime viikolla tuli kovien helteiden ajalla vähän höntsäiltyä ratsastuksen suhteen - vapaata ja rentoa oleilua. Se kostautui sitten perjantaina, kun oli tarkoitus tehdä ns. viime hetken viritykset ja totesin, että jaahas, hevoseni ei ole ollenkaan avuilla. Sen ei olisi ehkä pitänyt yllättää niin paljoa kuin mitä se yllätti, koska olin edellisen kerran ratsastanut sillä kunnolla 16.6. kilpailuissa. Huh. Tyhmästä päästä kärsii jne. No, onneksi olin saanut Ruotsista asti koutsausapua, yritettiin siis ystäväni Katin kanssa laittaa asetuksia kohdalleen. Ei ne ihan löytyneet, mutta lopputulos kuitenkin oli parempi kuin alkutilanne ;)

Lauantaina siis suunta kohti Lohjaa. Ensimmäinen startti oli klo 12:30 ja verryttely oli katastrofi. Riku oli todella jännittynyt maneesiverkassa, ja jokaisesta ripsauksesta ja rapsauksesta pyrki vaihtamaan suuntaa tai askellajia. Jäin sitten itse matkustamaan ja vain hyssyttelemään, mikä kostautui kun menin radalle. Ulkona Riku rentoutui heti, ja koska verryttelyni oli ollut niin tehoton, lopputulos oli se, että Riku oli auttamatta pohkeen takana ja huonosti kuulolla. Peräänanto ei myöskään ollut rehellinen, kun hevonen oli niin pahasti pohkeen takana. Tuplaharmistukseksi ensimmäinen ratamme oli vielä se helppo A:2, eli radoista hankalampi. No, paljon tuli opittua uutta jälleen. Lopputulos oli yhteisprosentit 56,12% ja tällä esityksellä 29./37. En ole tyytyväinen itseeni, hevoseen kyllä - se esiintyi juuri niin hyvin kuin noin huonosti ratsastavan ratsastajan kanssa tarvitsee ;)

Tuomarikommentit A:sta:
C: Siisti ratsastus. Hevonen ajoittain avoimessa muodossa. Liikkeeseen toivoisin enemmän lennokkuutta ja ilmavuutta.
H: Yritystä oli, peräänanto puutteellinen. Lisää terävyyttä ja energiaa.
 

Seuraavaa rataa lähdin ratsastamaan sitten ns. veitsi kurkulla, eli hevosesta ulos liikettä ja itselle asennetta. Pienesti tuli ehkä vähän yliyritettyä, ja sen takia muutamia harmillisia rikkoja. Rata oli kuitenkin kaikenkaikkiaan huomattavasti parempi. Tyytyväisinä voitiin siis lähteä kotia kohti. Yhteisprosentit 60,6% ja tällä luokassa 5./13.

Tuomarikommentit B:stä:

C: Kivan asiallinen ratsu. Perustahdikkuus melko vakaa. Siirtoihin enemmän jäntevyyttä ja etuosaan keveyttä.
M: Oikein laadukas hevonen! Ratsasta vakaampaan muotoon ja takaosa alle ja suoraksi.

He A:2 ja tuskainen ilme :D

HeB ja könötys!

Korvarapsutus! Riku oli tyytyväinen suoritukseensa :)


Eilen Rikulla oli vähän vahinkovapari. Oli tarkoitus mennä maastoon, mutta olin aamulla tallinteon ohella vähän kisaturistina Riihimäellä katsomassa alue-estekisoja kun tallikaveri hyppäsi ja sen jälkeen innostuin siivoamaan tallissa kaikkia mahdollisia paikkoja, joten en lopulta ehtinyt ratsastamaan ollenkaan. Tänään sen sijaan käytiin maastossa, ja täytyy sanoa, että hauskaa tuntui pojalla olevan ;) Täti selässä sen sijaan oli välillä vähän kauhuissaan...