Laidunpohdintaa ja suoraa puhetta valmennuksessa

Uudella tallilla Rikulla on mahdollisuus laiduntamiseen. En olisi ikinä voinut kuvitella, millainen onni sydämeni täyttää, kun saan katsella Rikua laiduntamassa hevosystävänsä kanssa. Se tunne on aika kokonaisvaltainen, sellainen rauha - "näin sen kuuluu ollakin".

Treenaamisen ja laiduntamisen yhdistämistä on tullut siis nyt mietittyä paljon. Laitumet ovat tallilta sellaisen reilun vartin kävelymatkan päässä, ja sinne kuljetus on tietenkin omistajan heiniä. Hevoseni saisi siis laiduntaa myös päiväseltään, mutta käytännössä se vaatisi sitä, että ajaisin aamulla tallille, veisin hevoseni laitumelle ja ajaisin illalla uudestaan hakemaan hevosen pois. Tähän edestakaisin ajeluun ei kyllä totu ajatuksena pää, eikä se tunnu järkevältä millään muutenkaan. Riku on siis toukokuusta asti elellyt pihatossa ulkona 24/7, joten nyt olisi ajatuksena kokeilla, miten treenaaminen ja kisaaminen onnistuu laitumelta käsin.

Jotenkin olen nyt taipunut jopa ajattelemaan, että jos se ei suju, niin sitten se ei suju ja kisojen annetaan sitten olla. Tänä kesänä oli muutenkin tarkoitus vähän höllätä tahtia, joten jos hevosen kaikki energia menee ruohon muuttamiseen kakaksi, niin sitten kisaillaan vähemmän. Tähän mennessä kuitenkin treeneissä on ollut mukana ihan normaalilla tavalla innokas Rikupetteri. Rikuhan on ilmiömäinen rehunkäyttäjä, joten tässä jännitellään myös sitä, kuinka paljon herra pallostuu laidunkesän jatkuessa - nyt jo väkirehut on tiputettu käytännössä pois ja liikuntaa tehdään suunnitelmallisen säännöllisesti.

Olemme päässeet kaksi kertaa viikon sisään Seppo Laineen kouluvalmennukseen. Seppohan valmentaan Suontaan Kartanolla ihan meidän tallin vieressä, joten kulkeminen on onnistunut hyvin laitumelta - matkaa käpsötellään reilu vartti (tosin Rikun kanssa yleensä menomatkalla hieman pidempään, kun on niin paljon ihmeteltävää). Molemmilla valmennustunneilla on ollut meidän suhteen yhtenäinen teema - huomattavasti vähemmän kättä, enemmän jalkaa. Hevonen ensin suoraksi, sen jälkeen vasta taipumaan. Minulla on ollut aina vaikeuksia käteni kanssa, mutta koska tilanne on parantunut tosi paljon aiemmasta, on se ollut helppo unohtaa. Nyt kun kuuli suoraan sanottavan, että "Nyt on liikaa kättä. Älä vedä. Tasaisemmin. Kevyemmin. Ei noin rajusti." ja sen jälkeen tunsi hevosessa eron, kun se uskalsi jäädä luottamaan rauhallisempaan käteen, tajusi taas, kuinka paljon matkaa on.

Molemmilla tunnilla käsiteltiin samaa teemaa - sitä, että pohje on lävitse niin, että hevonen väistää sitä ilman, että käsi vetää niin ettei hevoselle jää muuta vaihtoehtoa kuin mennä sivulle. Sen sijaan hevonen menee sivulle, koska pohje niin pyytää. Kun mahdollisuus hevosen ohjaamiseen sivulle kädellä vietiin pois, tajusi, kuinka paljon enemmän jalkaa sitä oikeasti tähän hommaan tarvii. Se on muuten paljon enemmän kuin kuvittelisit.

Useampana iltana on istuttu piknikillä Rikun laidunnusta seuratan. Se on aika hypnotisoivaa.

Ei ihan, mutta melkein

Viimeisen viikon treenejä kuvaa otsikko aika hyvin. Olen periaatteessa tyytyväinen, mutta käytännössä, siinä fiiliksessä, jää se viimeinen silaus puuttumaan. Lähellä kuitenkin ollaan, nyt alkaa selvästi lämpenemään!

Sunnuntaina kisailtiin kotitallilla meidän seuran estemestaruudet. Olin alunperin ilmoittautunut hyppäämään sekä 70cm, että 80cm luokat, mutta peruin tuon 70cm ja hyppäsin lopulta vain 80cm. 70cm tuntuu nyt jo sen verran pieneltä, että päätin etten kotikisoissa tarvitse alle verryttelyluokkaa. Riku oli verryttelyssä vähän löysän oloinen, eikä juurikaan innostunut siitäkään, että kotikenttä oli täynnä ihan vieraita hevosia.

Radalla maneesissa sen sijaan Riku terävöityi kivasti ja koko rata sujui oikein hyvin. Paikat löytyivät mukavasti, yhden mun huonon tuonnin Riku pelasti kampeemalla jalkansa ylitse esteestä. Rata ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta siinä oli sen verran tekemistä, että lopulta se, etten ehtinyt kävellä rataa pääsi vähän puraisemaan minua pyllyyn. Kuutos-seiska -linjalle olisi pitänyt ratsastaa niin, että olisi kutosen jälkeen ratsastanut selkeästi uralle ja hakenut sieltä suoran linjan ja lyhyen lähestymisen seiskalle. Minä päädyin ratsastamaan epämääräisen ja vinon tien, jossa jo puolessa välissä ehdin ajatella, että nyt meni muuten lähestyminen täysin reisille. Voi kun vielä joskus saisi tuohon yhdistettyä sen, että saisi vielä asialle tehtyä jotain, kun tajuaa, että lähestyminen on huono. Otettiin siitä siis puomi, eikä päästy jatkamaan uusintaan.

Tuloksena 4vp, mutta koska meidän seuran sennumestaruudesta kisasi niin vähän porukkaa, saatiin tälläkin tuloksella sitten uusittua se viime vuoden hopea. Olin erittäin tyytyväinen hevoseen, joka suoriutui tilanteessa juuri niin hyvin, kuin mihin ratsastaja antoi sille mahdollisuudet. Ehkä ensi kerralla mietin jo ennen "Holy shit" -paikkaa, että miten esteelle kannattaisi ratsastaa ;)

Viikon kouluratsastustreenejä on leimannut myös tuntuma siitä, että nyt aletaan olla jännän äärellä. Tuntuu, että se jättipotti (=molemmilla ohjilla ja molemmilla pohkeilla kulkeva) hevonen on tässä ihan lähellä, mutta ei vielä ihan kuitenkaan saavutettavissa.

Eilen tilanne eskaloitui niin pitkälle, kun en saanut enää keskivartalollani pidettyä vastaan, että pyysin ratsastuksenopettajaani Iida Hastia ratsastamaan hetken Rikulla tunnin päätteeksi. Riku on nyt selvästi vähän ihmeissään - aiemmin se on saanut silloin, kun olen vaatinut sitä liikkumaan aktiivisimmilla takajaloilla, nypättyä minut irti satulasta ja näin päässyt itse valitsemaan tahtinsa ja muotonsa. Nyt olen opetellut istumaan satulassa ja vaatimaan asiat loppuun. Aina ei kuitenkaan oma istunta ihan riitä, ja nyt olikin ihana, kun Iida nousi selkään ja pyysi asiat oikeasti loppuun saakka. Ja Riku oli sen jälkeen huikean hyvä ratsastaa.

Ei, eihän se ihan rentona ja lävitse ole...

Minne karkaa oikea lapa?

Välissä me söpöiltiin

Ei naurattanut ei :D 

Iida myös oli sitä mieltä, että Riku on sillä tavalla sitkeän tuntuinen, että se saattaisi olla vähän jumissa jostain. Itse olin jo aiemmin pohtinut, että ainakin lavat saattavat olla vähän juntterissa. Kuuma linja siis suoraan puhelimella Rikun hierojaan, Anneli Kekkiin. Sain venyttely- ja hierontaneuvoja ja niiden avulla sitten jumppasin Rikua eilen. Iskin sille myös loimen päälle, koska aamupäivän ilmasto oli vielä varsin kolea. Rikuhan on sellainen hevonen, joka reagoi kylmään aika voimakkaasti, ja onkin saattanut päästä nyt taas jo jumiutumaan.

Tänään viimeistelytreeneissä ennen aluemestaruuksia minulla oli allani täysin eri hevonen, kuin edellisenä päivänä. Yhtäkkiä kaikki sopikin, ratsastaminen tuntui helpolta ja vaikuttaminen onnistui. Riku oli iloinen ja letkeä ja tekemässä hommia mun kanssani. "Tätä lisää" totesi opettaja tunnin lopuksi, enkä voinut olla kuin samaa mieltä.

Ratsastuksen jälkeen Riku sai taas kunnon hieronnan, venyttelyn ja lämmintä päälle. Ratsastajakin on nyt vihdoin rauhoittunut - meillä on nyt mahdollisuus lähteä tekemään tämän hetken parhaamme suomenhevosten aluekoulumestaruuksiin huomenna. Ei me siellä pärjätä, mutta nyt juuri paras palkinto olisi se, kun saisi ratsastettua ehjän ja meidäntasoisen radan. Sunnuntaina meillä onkin sitten mahdollisuus olla mukana mitalikähinöissä, kun Hämeen alueen aikuismestaruusmitaleita jaetaan. Jännä viikonloppu tiedossa! Mutta mikäs tässä on harrastaessa, kun on mahtavaa ihmis- ja hevosseuraa luvassa.

Tänään olin ratsastuksen jälkeen niin väsynyt, että tuoreet lihasvoimat tulivat tarpeeseen Rikua venytellessä

"Nyt tippu helppoon! t. Riku" Viikontakaisen aisaantumisen kunniaksi leivottu kakku. 

RiRa 16.6. ja suunnitelmia

Sunnuntaina 16.6. kävimme tallikaverin kanssa Riihimäellä seurakoulukilpailuissa. Minulla oli tarkoitus ratsastaa pitkästä aikaa helppoi A -tasoinen rata kilpailuissa ja hakea samalla "vikalistaa" siihen, mitä aletaan nyt erityisesti treenaamaan.

Minulla oli lähtö yhdentoista maissa, eli tallille menimme ruokkimaan hevosia puoli kahdeksan maissa, sitten letitys, kamat kasaan ja yhdeksältä matkaan. Kisapaikalla pyörähdys kansliassa, muutaman radan katsominen alle ja puoli yhdentoista maissa selkään. Riku oli kivasti avuilla, valppaana ja iloisena kisapaikalla. Verkassa oli ajoittain ruuhkaista, kun kahdelle eri radalle verkattiin samassa pienehkössä tilassa, mutta sopu antoi hyvin sijaa.

Rataa ei päässyt tällä kertaa kiertämään sisältä käsin, ja pohdin hetken, että tuleeko siitä ongelma. Riku on välillä ollut jännittynyt ekaa kertaa tuomaripäädyssä, mutta sen jälkeen todennut, etteivät tuomarien autot syö. Onneksi radan ympärysalueelle pääsi jo kahta ratsukkoa ennen, eli ehdin ottaa ensin pitkin ohjin käyntiä yhden ratsukon ajan ja käydä kävelemässä paikat läpi ja sen jälkeen ravissa pohkeenväistöjä ja vähän keskiravin tynkää. Ja sitten radalle.

Radalle tultiin ihan hyvin (7, 6) ja suht. suoraan sisään. Eka keskiravi oli lähinnä tahdinkiihdytys (5,5 ja 6). Pohkeenväistö oli suht. sujuvaa, takaosa jäi hieman (6 ja 6,5). Toinen keskiravi oli mielestäni hivenen parempi, tuomarit kuitenkin pitivät vaatimattomana (5, 6). Toinen pohkeenväistö oli mielestäni onnistunut (6,5 ja 7). Laukannosto ja ympyrä tahdikas ja mukavasti ratsastettu tie (7,5 ja 6,5), mutta takaosaan kaivattiin hivenen vielä tarmokkuutta. Keskilaukassa oli "oikea ajatus", mutta jäi silti vaatimattomaksi (5,5 ja 6). Täyskaarto ja vastalaukka oli omasta mielestäni varsin lennokas, toisen tuomarin mielestä taas sujuva ja toisen mielestä hivenen jännittynyt (6,5 ja 6). Laukanvaihto ei sujunut käynnin, vaan raviaskeleen kautta (4 ja 5). Laukannosto ja ympyrä jälleen varsin mallikkaat (6,5 ja 6,5). Toinen keskilaukka lähti paremmin, mutta ei ansainnut parempia pisteitä kuitenkaan (5,5 ja 6). Täyskaarto ja vastalaukka hyvällä tiellä (6,5 ja 6). Raviin siirtyminen tuli liian aikaisin, mutta keskikäynti oli tarmokasta (5,5 ja 6). Keskikäyntipätkä ok (6 ja 6). Suunnanmuutokseen vapaassa käynnissä kaivattiin vielä lisää aktiivisuutta, mutta puhtautta ja yliastuntaa kehuttiin (6,5 ja 7). Seuraavassa keskikäyntipätkässä oli hivenen poikitusta (6 ja 5,5). Siirtyminen raviin oli ok (6,5 ja 6). Loppupysähdys suora, mutta pää tuttuun tapaan korkeuksiin (7 ja 6).

Yleisvaikutelman pisteet:
Askellajit 5,5 / 6
Lennokkuus 5 / 6
Kuuliaisuus 5,5 / 6,5
Asento 6 / 6,5

Loppukommentit:
" Kiva sh ja iloisesti hymyilevä ratsastaja. Ohjelmassa mukavia pätkiä, mutta hevoselle tarvitaan lisää voimaa takaosaan ja sen tulee liikkua paremmin läpi selän että kykenet esittämään selvemmät siirtymiset askellajien sisällä, sekä paremmat pisteet ansaitsevat keskiaskellajit." 58,448%
" Melko tasainen suoritus. Takaosa vaan vielä tarmokkaammin töihin että suoritukseen tulee lisää lennokkuutta ja näin pisteetkin paranevat." 61,552%

Mitään yllätyksiä ei siis tullut, ellei sellaiseksi laske sitä, että koko rata oli niin rento ja hyväntuulinen. Sain ratsastettua hyvät pohkeenväistöt ja Riku kulkee nykyään selkeästi suorempana kuin aikaisemmin. Olin molempien tuomarien kanssa samaa mieltä tuosta takaosaan tarvittavasta voimasta. Mukavaa oli myös se, että tuomareilla oli näin samantyyppiset ajatukset.

Yhteisprosentteja tällä tuli 60,00% ja tällä tuloksella sijoituimme kahdenkymmenenkuuden lähtijän joukosta kuudenneksi ja näin ollen saimme myös meidän ensimmäisen A-sijoituksen joka on hankittu seurakisoista muualta kuin kotoa ja jonka prosentit eivät ole olleet onnettomat ;) Olin todella tyytyväinen hevoseen.

Taru Alatalo oli kuvaamassa ja hänen sivuiltaan löysin muutaman hienon kuvan meistä. Oltiin yksiä harvoista ilman kisatakkia, ensi kerralla pitää muistaa panostaa myös seurakisoihin sen verran, että ottaa sen pukupussin mukaan...

Keskilaukkaa taidamme tässä yrittää

Pohkeenväistöä + könöttävä ratsastaja ;)

Suunnitelmista sen verran, että ilmoittauduin 29.6. Lohjalle aluekoulukisoihin menemään suomenhevosille avoimen helppo B:0 ja lisäksi Helppo A:2. Huhhuh, ahistaa.. Saa nähdä, haetaanko sitä tuosta A:sta taas "nippanappa hyväksytty" tulos niin kuin tuosta meidän debyytistä kyseisellä tasolla. Pieni jännitysmomentti liittyy myös siihen, että luokat saatetaan ratsastaa myös maneesissa. Maneesissa Riku on todella jännittynyt, eli pohdin vielä tuon lähtemisen sen mukaan, missä nuo luokat ratsastetaan.

Muita suunnitelmia on mahdollisessa startata Nastolassa 14.7. aluekisoissa HeB. Ja lisäksi viettää iloista kesäaikaa maastoillen ja hypäten, ihana kun on valoisaa ja vapaata.

Nyt en olekaan moneen päivään päässyt itse hevosen selkään sillä sunnuntaina lähdimmä suoraan kisojen jälkeen ajamaan Joensuuhun. Olen viettänyt muutaman päivän kesäturistina Joensuussa ja lisäksi käynyt Kolilla kävelemässä 20 kiloa painavan rinkan kanssa reilun 40 kilometriä. Kolme päivää ja kaksi yötä oltiin metsässä, enkä mä ole vielä päättänyt, onko toi eräily mun juttu ;) Pitää ensin varmaan odottaa hartioiden palautumista ja sitten miettiä uudelleen.

Mukavaa juhannusta kaikille!

Viikko h-hetkeen!

Torstaina äiti meni Rikun kanssa koulutunnille ekaa kertaa leikkauksensa jälkeen (äidiltä leikattiin polvi kuukausi sitten). Hyvin näytti sujuvan, Riku kulki kivassa muodossa ja mukavasti jalasta eteenpäin varsinkin alkutunnista - sitten äitillä taisi alkaa polveen koskea niin paljon, että oli hankala olla. Sitkeästi mutsi kuitenkin ratsasti tunnin loppuun, on se aika sisupussi!

Perjantaina suunnattiin äidin kanssa maastoon. Mä ratsastin Rikulla ja äiti otti lainaratsukseen tuntihevosen nimeltä Vili, joka on mainio eestiläinen maitovalas. Riku oli todella rauhallinen kaverin kanssa, ei pomppinut ollenkaan ja oli vain hyvällä tuulella ja innokas menemään. Reilu tunti koluttiin metsässä, ihan kiva hanki oli edelleen, eli hevoset saivat samalla myös hankitreeniä. Vilille otti aika koville, se on tietysti lähes koko talven painellut vain maneesissa. Täytyy jatkossakin lainata Viliä äitille tätikuljettimeksi, oli ihana saada maastoseuraa.

Tänään mä heräsin kahdelta iltapäivällä (...), mikä aiheutti sitten sen, että Rikulla oli tänään vapari, koska mulla oli alkuillaksi menoa, kavereita oli tulossa kylään.

Tämä tarkoittaa sitä, että huomenna sitten kanget päähän ja miettimään, että ratsastanko viikon päästä radan kangilla vai nivelillä... Voi vitsi kun en saa millään päätettyä! Timon kanssa tämä oli aina helppo päätös, koska Timo oli vain yksinkertaisesti kangilla niin paljon parempi. Rikun kanssa homma ei ole ole niin yksinkertainen.

Rikun kanssa aletaan myös hiljalleen etsiä sitä rytmiä, että miten sen terän saisi ajoitettua siihen kisapäivään. Ensi viikon viikkosuunnitelma näyttää alustavasti tältä:

Ma: Jumppaa alakentällä
Ti: Koulutunti
Ke: VP, kävelytys
To: Koulutunti
Pe: Maasto/peltohumputtelu
La: Viime hetken virittely
Su: Kisat

Ai niin, ja kisakalenteriin tuli joitain muutoksia: Alaspäähän tuskin olen lähdössä, koska seurakisat, joissa on vain yksi luokka meille, eivät houkuttele vaikka olisivatkin lähellä. Siellä siis ei järjestetä ollenkaan A:ta, vaan luokat loppuvat B:hen. Ainoastaan jos joku kaveri kaipaa kopintäytettä kuluja jakamaan, niin voidaan lähteä. Noin muuten yritetään etsiä sitten maaliskuuhun joitain kisoja, joissa pääsisi menemään A:ta - se se on kuitenkin meidän pääluokka.

Suuria suunnitelmia

Maanantaina löin Rikulle monen kuukauden tauon jälkeen kanget päähän ja suuntasin alakentälle ratsastamaan. Tein paljon työskentelyä laukassa, muun muassa laukka-pysähdyksiä ja laukka-käynti -siirtymisiä. Lisäksi tein ravin kokoamisia ja pikkaisen avoa. Riku oli paljon mukavampi nyt kangilla, ei jäänyt roikkumaan turpahihnan päälle ja meno oli suhteellisen kevyttä. Mulla on ollut ajatuksissa hankkia kankiin kevyempi turparemmi, niin se turpiksen päällä roikkuminen kävisi hankalammaksi. Pitää nyt pohtia tätä vielä.

Tiistaina maanantain onnistumisista ilahtuneena suuntasin koulutunnille kangilla. Jo ekan viidentoista minuutin päästä totesin, että taisi tulla tehtyä virhe - ratsastaessani silmän alla ratsastan paljon tehokkaammin, vaadin Rikulta enemmän ja se väsyy nopeammin, ja kun me molemmat väsähdämme, alkaa myös oravanpyörä pyöriä - Riku painaa kädelle ja mulla ei ole voimaa ratsastaa sitä pohkeella kevyeksi. No, tunti ei kuitenkaan ollut mikään täydellinen katastrofi, vaan oikeastaan sen voisi pistää lähes onnistuneitten joukkoon - jaksoin aika hyvin loppuun asti yrittää ratsastaa Rikua omille jaloille niin, että se ei pystyisi roikkumaan ohjalla.

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa estetunti. Edellinen olikin uudenvuodenpäivänä, hups... Jotenkin nämä estetunnit tuppaavat jäämään multa väliin, jos saan itse valita. Ja mähän saan, kun itse hevosen omistankin. Hypättiin jumppasarjaa ravilähestymisellä. Asetelma oli puomi - kaksi pientä laukkainnariristikkoa - yksi askel ja pysty - yksi askel ja okseri. Aluksi hyppäsimme vinolla linjalla jumppasarjan esteitä. Sujui hyvin. Sitten tulimme jumppista ihan pienenä ( 70cm) ja edelleen sujui hyvin. Riku oli innostunut ja itselleni jäi hyvä fiilis kun hypyt sujuivat ja osuivat ihan hyvin.

Torstaina menin koulutunnille. Teimme taas kerran harjoitusta, jossa ratsastimme uran sisäpuolella ja yritimme mennä suoraan, tehdä hyvä kulmat joissa ulkoavuilla käännetään hevonen sisäpohkeen ympärille ja sitten tehdä erilaisia siirtymisiä ennen ja jälkeen kulmien. Riku hermostui siitä, että joutui menemään suoraan kuolaintuntumaa kohti niin, että alkoi tempoa ohjaa, pomppia sivuloikkia ja pukitella. Omituinen hevonen. Sitkeästi ratsastamalla sain kuitenkin lopuksi aikaiseksi parempaa ravia kuin mitä olen ikinä saanut Rikun kanssa tehtyä! Todellinen työvoitto.

Perjantaina kävin pikaisesti ratsastamassa askellajit lävitse, sillä lähdin viikonlopuksi reissuun.

Lauantaina Rikulla oli vapari.

Tänään Riku liikkui lainakuskin kanssa.

Ja nyt niihin suuriin suunnitelmiin. Koska aluekoulukisoja on todella huonosti nyt alkukaudesta, olen pohtinut, että pitäisikö repäistä oikein kunnolla. Tämä repäisy tarkoittaisi kohdallani Tampereella järjestettäviä aluekoulukilpailuja. Nämä kisat ovat jo 17.2. ja luokkana siellä on ainoastaan Helppo A:10. Tarkoituksena antaa siis mahdollisuus kansallisiin kisoihin kvaalaaville. Me ei kvaalata kansallisiin, mutta kyllähän tässä jo hiljalleen polttelisi lähteä yrittämään - olisi se ainakin mukava kuulla, mitkä ovat ne kehitettävät asiat. Seuraavat mahdolliset aluekisat ovatkin sitten vasta huhtikuussa... 

Vuoden viimeiset villittelyt

Tänään olin sitten vuoden viimeistä kertaa Rikun selässä. Tallireissu alkoi ihanasti, kun Riku ensimmäistä kertaa hörisi mulle tarhasta! Vihelsin siis autosta noustessani, ja Riku hörisi pitkään ja hartaasti ja tuli portille. Jos haluaisin olla realisti, sanoisin, että Riku enemmänkin ehkä hörisi lähenevän ruoka-ajan takia, mutta koska realismi on rumille, olen sitä mieltä, että Riku ihan selvästi hörisi sen takia, että minä tulin. Niin varmaan ;)

Kävimme Rikun kanssa kävelemässä alkukäynnit rantateillä ja sen jälkeen suuntasimme alakentälle. Laukkailin, ravailin ja jumppailin eteen-alas rennosti. Riku oli iloinen ja energinen. Oikein ihana lopetus ihanalle hevosvuodelle - mulla tosiaan on maailman paras hevonen.

Ensi vuoden tavoitteet:

1. Tasaisia, rikkeettömiä ja kokoamisasteeltaan riittäviä HeA-luokkia.
2. 80cm esteluokkia hyvällä sykkeellä.
3. Maastoilua ja rentoutumista maastossa.
4. Opetan Rikun kumartamaan kun vedän sitä korvasta ;)

Mä olen maailman onnellisin, kun mulla on näin mahtava hevonen. Ihanaa vuotta 2013 kaikille! 

Laukkaa, laukkaa, lisää laukkaa

Perjantaina menin estetunnille. Kauhukseni näin, että maneesiin oli koottu jumppasarja. Mitäänhän en esteasioissa pelkää niin kuin jumppasarjaa ravilähestymisellä... Siinä ravissa estettä kohti tullessa ehtii ajatella niitä kaikkia kauhukuvia, mitä tässä voi tapahtua, jos homma menee pieleen... Mikä tietenkin on kamalan järjellinen suhtautumistapa asiaan.

Jumppis oli siis perus ravipuomi - ristikko (ristikolla laukka) - pysty - okseri, eli se kaikkein perinteisin malli. Jumppasarja myös koottiin kasaan perinteisesti - ensin ristikko, sitten perään pysty ja lopuksi okseri. Esteet hypättiin ihan pieninä, viimeisellä kierroksella okseri ehkä n. 70cm. Ja teki hyvää mun jumppasarjapelolle hypätä niin, että homma toimi hyvin eikä tullut mitään räpellyksiä. Hyvä tunti siis. Riku oli ehkä vähän löysä, mutta loppua kohti uskalsin ratsastaa painetta vähän lisää, jolloin hypyt paranivat. Ongelmana meillä on se, että teemme normaaleissakin harjoituksissa todella hienoja uusintakäännöksiä - eli kun laskeudutaan esteeltä alas, näyttää kuin maa polttaisi jalkojen alla ja käännymme tosi rivakasti. Meidän maneesissa nyt ei talvikaudella pääse kokeilemaan mitään varsinaista pitkää lähestymistä tai oikeastaan edes sitä, että menisi kovin suoraa esteen jälkeen, kun pituutta maneesilla tosiaan on se 40m ja leveyttä 18 ;) Mutta tähän pitää silti kiinnittää huomiota. Mukava oli huomata, että jumppasarjalta tultaessa laukka ei ollut aina oikea eikä aina vasen, vaan vaihteleva. En siis yrittänyt ratsastaa jotain tiettyä laukkaa vaan mennä suoraan...

Lauantaina meillä oli kouluvalmennus, johon minäkin pääsin pitkästä aikaa. Valmennuksia meillä on 2-3 viikon välein, mutta kaksi viimeistä on mennyt ohi - viimeksi olimme Rikun kanssa estekisoissa ja edellisellä kerralla minä olin kuumeinen. Nyt saimmekin oikein teho-opetusta, sillä meitä oli tunnilla vain kaksi. Teimme tahdinmuutoksia ja pidennyksiä ja kokoamisia kaikissa askellajeissa. Oli muuten vaikeaa! Pidennykset ja kokoamiset nyt ovat tuttua huttua ja ne ovat alkaneet sujua jo ihan ok käynnissä ja ravissa. Laukasta ei puhuta. Tahdinmuutokset (askel ei pitene, tahti vain muuttuu hitaammaksi/nopeammaksi) olivat tosi hankalia ja niihin en oikeastaan saanut mitään järkeä. Laukasta ei varsinkaan tässä nyt puhuta. Lisäksi tehtiin sitten pysähdyksiä ravista ja vähän vastalaukkaa. Kummankaan sujumisesta ei puhuta ;) Ei oikein irronnut. Mitään. Valmentaja tosin sanoikin, että tiesi, että hommat ovat meille vaikeita, koska a.) mun pitää saada keskittyä tekemisiin pienempinä pätkinä, että homma pysyy kasassa ja b.) Rikun laukkakunto on surkea. Eli siis silkkaa kiusantekoa tuollaiset tehtävät ;)

Sunnuntaina meillä oli valmennuspikkujoulut, jotka järjestettiin meidän tallilla. Ensin oli teoriaa ja sitten oli jokaisella omat keskusteluajat. Niitä varten oli pitänyt miettiä omia tavoitteita. Mä listasin seuraavanlaisia asioita:

2013: Alueluokkia, HeB (loppukaudesta HeA), kokemusta HeA-radoista. Oma istunta paremmaksi, kokoamisastetta enemmän, Rikulle laukkakuntoa. Re80cm ilman puntin tutinaa loppukaudesta.

2014: HeA-alueluokkia, suomenhevosten kansallisia luokkia. Hämeen aluemestaruuksiin (koulu) osallistuminen. Re90cm ja kenttästartti (harraste)!

2015: Suomenhevosten kansallisia koululuokkia. Aluemestaruudet sekä koulussa (suokki) ja esteissä (suokki 100cm tai tyyli 95cm).

Realistisia tavoitteita kuulemma, joten näitä kohti siis.

Rikun kanssa kävimme eilen vielä maastossa. Rikulla oli kivaa, mutta tilsoja kertyi valitettavan paljon ja sen takia liikkuminen aina tiellä metsäpätkien jälkeen oli hetken haastavaa. Pysyttiin kuitenkin mukavasti pystyssä. Virtaa ei ollut niin paljoa kuin edellisellä kerralla, mutta reipas reissu silti. Nyt osasin pitää pään ylhäällä ;)

Paluu arkeen

Torstaina ja perjantaina rokotusvapaalla.

Lauantaina kävin kipeänä liikuttamassa Rikun kevyesti maneesissa. Ratsastin noin neljäkymmentäviisi minuuttia, joista ehkä alle 10min ravia ja loput käyntiä. Tehtiin keskikäyntejä, avoja ja sulkuja. Sulut onnistuivat yllättäen, kun ei ollut kiirettä mihinkään eikä itsellä painetta että "pakko saada menemään hyvin, pakko pakko pakko" vaan rennosti vähän kerrallaan muutama askel sulkua ja sitten suoristus. Tein harjoitusta, jossa pitkän sivun alkuun tein voltin, josta lähdin suoraan avoon. Puoliväliin uusi voltti ja siitä suoraan sulkuun. Sulkua pari askelta ja sitten suoristus ja huolellinen kulma. Lyhyt sivu käyntiä eteen ja seuraavasta kulmasta taas kokoaminen voltille ja uudestaan. Lopuksi ratsastin käynnissä A-merkin ohjelman. Eli siis tein vaadittavat tiet ja pohkeenväistöt, keskiaskellajin ja niihin kohtiin, missä tulisi normaalisti siirtymä askellajista toiseen, tein kokoamisen. Oli tosi kiva fiilis ratsastaa huolellisia teitä ja "siirtymisiä" (=kokoamisia) tarkasti pisteessä. Jos jollain on siis tiedossa koulukisoja, joissa olisi käyntiohjelma, joka olisi avoin säälittäville HeA-seuratason tuuppareille, niin mä osallistun heti ;)

Sunnuntaina olisi ollut valmennus, mutta se jäi väliin kun olin edelleen kipeä. Juoksutin Rikua maneesissa hetken ja sitten päästin sen irrottelemaan irti. Hienoja pukkeja tuli taas!

Maanantaina äiti kävi ratsastamassa Rikun, joka oli kuulemma ollut löysä ja vähän haluton.

Tiistaina minä itse suuntasin koulutunnille. Otin päähän kanget, mikä alkoi harmittaa jo alkuraveissa... Riku painoi turpahihnalle oikein kunnolla ja en millään meinannut saada kevyttä tuntumaa aikaiseksi. Kankiohja roikkui löysänä polvissa ja silti liike on alamäkeen. Ehkä me tosiaan jätetään nyt muutamaksi kuukaudeksi ne kanget naulaan ja kokeillaan myöhemmin uudestaan! Tunnilla tehtiin tarkkojen kulmien ratsastamista, kokoamista ja keskiaskellajeja. Päätehtävänä oli ratsastaa jostain kohtaa pitkää sivua radan poikki, ja tehdä älyttömän pienet ja tiiviit kulmat, joissa kääntö tulisi ulkoa etuosaa halliten. Tämän jälkeen välitön siirtyminen keskiraviin, josta kokoaminen takaisin ennen seuraavaa kulmaa (joka meidän 18m leveässä maneesissa tulee aika pian :D). Ja sitten taas seuraavalta pitkältä sivulta uudestaan. Ihan älyttömän hyvä ja kamala harjoitus. Hienosti huomasi oman hitauden. Keskiaskellajiin siirryttäessä mulla on viehättävä tapa painua takakenoon ja ratsastaa lantiolla hevosta eteen. Auttaa varmaan ihan pirusti hevosta sellainen tuuppaaminen :D Nyt onneksi sentään tiedostan tapani, joten yritän siihen kovasti puuttua. Vaikeaa on.

Kisakausi ei sittenkään päättynyt tähän. Tallikaveri sai minut suostuteltua lähitallin harjoitusestekisoihin hyppäämään hurjat 50-60cm ja 70-80cm radat. Saa nähdä tuleeko siitä muuta kuin sanomista.

Viikonloppulöysäilyt

Lauantaina irrottelimme ja iloittelimme Rikun kanssa vesisateessa intervallitreeniä tehden. En tiedä, kummalla meistä oli hauskempaa - tai oikeastaan myöskään sitä, kumpi meistä oli treenin jälkeen hikisempi. Teimme vähän erilaisen intervallin kuin viimeksi, mutta periaate edelleen sama - alkukäynnit, alkuravit, alkulaukat, työlaukat (normaali laukka - reipas laukka - normaali laukka - reipas laukka), loppuravit ja loppukäynnit. Ja joka välissä välikäynnit 1-5min.

Sunnuntaina kävimme Rikun kanssa ihanassa puistometsässä kävelemässä lenkin. Riku oli kuin lentoon lähdössä metsässä, vaikka alkumatkasta selvästi tuntui kavioissa edellinen päivä.

Tänään Riku piti vaparin.

Suunnitelmista sen verran, että ilmoittauduin ensi viikonloppuna hyppäämään 70cm ja 80cm! Ihan hurjaa. Tuo 80cm on meidän seuran sennumestaruus, ja ajattelin nyt olla hurja ja uskaltautua kokeilemaan. Huomenna olisi tarkoitus hypätä vielä vähän rataa, eli jos huomisesta tulee katastrofi niin sitten perun sen, muussa tapauksessa yritän olla rohkea. 14.10. olevien JOKERAn kisojen luokat olivat myös ilmestyneet. Siellä on taas kaksi B-tason luokkaa (K.N. ja B:0) joten nyt pitäisi sitten vain päättää, että menenkö ne molemmat vai jomman kumman ja lisäksi A:n. A on A:1, joka vaikuttaa vaikealta. Tuntuu, ettemme ole vielä tuolla tasolla - Riku ei kanna itseään A:n vaatimalla tasolla ja tuossa ohjelmassa on lisäksi meille hankalan tuntuinen laukkaosuus ja lisäksi sekä pohkeenväistöt että kammoamani takaosakäännökset. Mitä enemmän tuota A:n ohjelmaa katselen, sitä varmempi olen siitä, että ei meistä kyllä vielä siihen ole. Tuo on kuitenkin huomattavasti vaikeampi kuin se reilu viikko sitten ratsastamani, joka sekin kaipaisi kyllä vielä paljon hiomista. Katsotaan sitä A:ta sitten ensi kaudella - tai omissa seuranmestaruuksissa, jos meillä järjestetään A.

Maastoputputusta

Sunnuntaina lähdettiin kuskaamaan tallikaveria ja hänen hevostaan Tampereelle aluemestaruuksiin. Oltiin noin kahdeksan tuntia reissussa, eli näin koulukisaajan silmin oli varsin kohtuullisen pituinen päivä ;) Jos minä olisin startannut ne pienemmät luokat, olisi pitänyt lähteä vielä pari tuntia aiemmin, sitten olisikin ollut jo pitkä päivä. Kyllähän mulla oli vähän sellainen olo, että olisihan se kiva olla tuolla hyppäämässä (tosin ei sen kokoisia mitä kaveri hyppäsi!), mutta toisaalta olin hyvinkin tyytyväinen ratkaisuuni jättää Riku kotiin. Estekisoissa ehtii käydä sitten kun ei enää okseta hypätä kotona ;)

Kun pääsimme takaisin tallille, lähdin Rikun kanssa kävelemään maastoon. Olisi hieman kyllä houkuttanut lähteä vain kotiin, kun oli nälkä ja väsytti. Mutta ahkerana heppatyttönä mietin toki sitä, ettei (Rikulle) raskaan intervallitreenin jälkeen voi jättää seisomaan, ja sain aikaiseksi lähteä vielä maastoon. Riku oli hyväntuulinen ja reipas. Yritimme tosiaan mennä vain käyntia, mutta muutamat järkyttävät asiat (kuten pyörät ja sipsipussi) aiheuttivat lisävauhtia matkaan.

Tänään eli maanantaina lähdimme P:n kanssa yhdessä maastoon. Minä ratsastin uljaalla lainaratsullani, 21-vuotiaalla suomenhevosruunalla, Jasulla. P meni Rikulla. Kävimme reilun tunnin lenkillä, lähinnä kävelimme meidän ihania mäkiämme metsässä. Yhden pitkähkön pätkän ravasimme reippaasti. Reissu sujui hyvin ja ilman turhaa draamaa, Rikukin otti rauhallisesti kun oli järkevä hevonen mukana ;)

Kilpailuiden suhteen päätin startata sunnuntaina Korpikylän seurakisoissa. Ilmoittauduin K.N.-specialiin ja helppoon A:han. En ole vielä ihan varma, starttaanko tuon A:n. Toisaalta siinä ei ole mitään sellaista, mitä emme voi suorittaa, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että meidän muoto ei sinne ihan vielä riitä. Ja sitten taas toisaalta tuntuu tyhmältä ajella Korpikylään saakka ja mennä vain B. No, katsoo ja pohtii nyt vielä. Tällä viikolla olisi tarkoitus testata miltä Riku tuntuu kangilla. Rikullahan on käytetty kankia aikaisemmin ja minä olen harjoitellut niillä ratsastamaan Timon opissa. Eli nyt pitäisi kokeilla, miltä yhteistulos näyttää.