Kellokosken kisaviikonloppu - osa 1, koulukilvanajot

Tämä viikonloppu menikin rattoisasti Kellokoskella kisaillen molemmissa lajeissa. Alunperin olin ilmoittautunut lauantaille aluekouluokkaan HeA, ja myöhemmin innostuin ilmoittautumaan myös 1-tason luokkaan HeB. Kuluvalla viikolla katselin vielä kutsussa liitetiedostona ollutta Cup-mainosta ja innostuin siitä, että siellä oli oma Cup myös suomenhevosille. Ihmettelin hetken, miten en ole tätä aiemmin tajunnut, ja suuntasin katselemaan muiden osakilpailujen päivämääriä. Kappas, seuraava osakilpailu onkin jo koulukisoja seuraavana päivänä, sunnuntaina. Harmi, sinne tuskin ehtii enää ilmoittautua. Kappas, ehtiikin. Ilmottaudunpa.

Eli niin yhden kisan viikonlopusta tulikin kahden kisan viikonloppu. Riku saakin ansaittua kisalomaa ensi viikonlopun jälkeen - ensi viikonloppuna hölkytellään yksi koulurata lauantaina omalla tallilla ja sunnuntaina käydään hyppäämässä Riksussa, jos vaan suinkin on sellainen fiilis. Sitten tuleekin pari viikonloppua taukoa kisoista - ensin on tuntiratsastajien mestaruudet, jossa olen kannustamassa meidän ratsukoita ja sitten on ystävien häät. 

Lauantaina tosiaan ensin ratsastettiin kouluratsastusta. Heti kisapaikalle päästyäni kohtasin ihanan, joskin odotetun yllätyksen, kun törmäsin Miljaan matkalla kansliaan. Olimme saaneet Miljan ja ponit vieruspaikalla koppiriviin, parhautta! 

Helpon Aan verkassa Riku tuntui alkuun aika hyvältä - vähän töreeltä, kivan taipuisalta ja herkältä. Milja ohimennessään verkkaillessaan jaksoi auttaa mua, olen todella kiitollinen siitä. Oli todella ihana saada verkassa ratsastaa "jollekin", siitä oli todella apua.

Muutamaa ratsukkoa ennen omaa suoritustamme siirryimme varsinaiselle kisakentälle. Päästin Rikun valahtamaan tässä vaiheessa etupainoiseksi ja otin sitä liikaa kädellä. Onneksi Milja vielä ennen omaa vuoroaan kysäisi "No miltä tuntuu" ja saadessaan vastaukseksi "IyyUiii tää meni nyt ihan matalaks ja mä en osaa mitäääään" käski ratsastaa sen takaisin avuille. Ja antoi siihen pari käytännön neuvoa. Haha. Niinhän se olikin. Jos hevonen muuttuu ratsastaessa huonon tuntuiseksi, olet luultavasti tehnyt jotain väärin. Älä jatka samalla tavalla väärin tekemistä, vaan muuta jotain. Miten sen aina unohtaakin.

Siitä sitten vain hyvällä mielellä radalle. Alkurata ihan ok, tosin itse rikoin keskiravin. Raviohjelman puolivälissä Riku jännittyy auringon tultua pilven takaa ja osuessa metallisiin tuoleihin kentän laidalla. Yhtäkkiä kesken ravipohkeenväistön Riku pysähtyy ja katselee hetken katsomoa. Saan pojan jatkamaan matkaa. Laukkaohjelmassa sen sijaan esitämme kahdeksan (8) ylimääräistä pysähdystä. Jossain vaiheessa rupesi jo naurattamaan - ihan oikeasti, kuinka monta kertaa voi yksi hevonen pysähtyä ja kytätä tuomaripäätyä huolissaan. No, monta.

Radalla oli paljon hurjankivoja numeroita, niin kuin kuuspuolta ja seiskaa. Sitten siellä valitettavasti oli koko laukkaohjelma täynnä nelosta, kun niitä rikkoja tosiaan tuli koko ohjelman läpi. . Toinen tuomari sen summasikin loppukommenttiinsa: "Hieno hevonen, upea käynti. Tänään valitettavasti kovasti ihmeissään tuomaripäädystä ja pysähteli. Tästä tulee vielä hieno."  Prosentteja tästä liukupysähdysten ennätysradasta keräsimme ripauksen yli 55%. Huhhuh.

Radan jälkeen ihmettelin, että mikä siinä nyt tuli. Sitten rupesin miettimään, että niin. Vielä vuosi sitten Riku teki kouluradalla pelätessään sitä, että se häipyi paikalta. Kääntyi ja lähti. Nyt se ei enää jätä minua yksin, vaan pysähtyy pohtimaan tilannetta pelätessään. Ja suostuu hetken kuluttua jatkamaan, kun minä kerran pyydän. Olen aika varma, että se ihan oikeasti pelkäsi - ja se varmistui seuraavana päivänä estekisoissa...

Alkuradalta

Parin tunnin odottelun jälkeen suuntasin uudestaan verryttelemään, tällä kertaa helppoa B:tä ja tuttuakin tutumpaa K.N.-specialia varten. Verryttelyssä Riku oli aavistuksen väsähtänyt, mutta sain sen siirtymisillä ja etuosakäännöksen neljänneksillä aika tehokkaasti pohkeen eteen. Radalle lähdin ennen kaikkea ylittämään itseäni - nyt me ei oteta yhtään rikkoa, nyt Riku luottaa muhun niin paljon, että uskaltaa mennä myös tuomaripäätyyn kunnolla.

Ja radan jälkeen olin niin tyytyväinen itseeni ja hevoseeni! Ei se todellakaan ollut sellaista vaivatonta tanssia, mitä kouluratsastuksen tulisi olla, enkä ollut onnistunut edes esittämään, että se olisi sellaista - mutsin eka kommentti oli, että kyllä se tuska vähän silmistä näkyi, mutta me tehtiin se! Esitettiin koko koulurata ilman rikkoja. Ei se ollut sellainen hyväntuulinen ja rento, niin kuin toivoisin kouluratojeni aina tietty olevan, mutta ei se ollut myöskään täysi katastrofi. Siinä oli paljon hyvää.

... Paitsi ilmeisesti tuomarien mielestä. En ole pitkään aikaan saanut niin... lyttäävää paperia käteeni. Erityisesti toinen tuomari ei kyllä löytänyt meistä ratsukkona mitään hyvää. Olin tosi pettynyt tulokseemme, ja totesinkin pitkän päivän kisapaikalla viettäneelle tukijoukolleni, että joo, nyt lähdetään kotiin. 57,20% 1-tason helposta B:stä on kyllä sellainen pohjanoteeraus, että sitä sietää mennä miettimään kotiin.

Kotona sitten mietin, ja avasin Equipe Onlinen. Totesin, että jaahas, siellä oli tainneetkin olla pisteet aavistuksen kireellä tänään, koska tämä meidän prosenttimahalaskumme olisi tuonut kotiin sijan 9. ja vihreän rusetin. Eipä tullut kyllä kisapaikalla pieneen mieleenkään tällainen mahdollisuus...

Lopputuloksena olin kuitenkin tyytyväinen hevoseen, joka ylitti itsensä ja uskalsi tehdä kanssani jännittäviä asioita, sekä itseeni, kun uskalsin niitä siltä vaatia. Vaikka menee toiston puolelle, on se nyt vaan todettava: on mulla täydellinen hevonen. 

Nastola 2-taso 11.7.

Päätin kaikessa hiljaisuudessa Hämeenkosken täydellisen kisafiaskon jälkeen pitää kisataukoa koulukisoista. Tarkoitus oli pohtia, että miten tästä eteenpäin - mitä mä teen nyt niin totaaliväärin, että tämä homma pissii näin pahasti. Lopulta kisatauko venyikin neljän viikonlopun pituiseksi, joka kesken kisakauden on kyllä minulle äärimmäisen pitkä tauko! Edellisestä aluekisastartista tuli kahden kuukauden väli. Ja kyllä voi sanoa, että tauko teki hurjan hyvää ratsukolle.

Starttini oli ihanasti vasta iltapäivällä, joten tallille lähdettiin vasta aamupäivän puolella, ja ihan kaikessa rauhassa juoruttuani, letitettyäni ja pakattuani olimme valmiina lähtöön tasan 12 maissa. Kisapaikalla olimme ajoissa, ja ehdin katsella hetken aikaa ratoja ennen omaa vuoroani. Aikaisemmista kisareissuista viisastuneena pidin erityistä huolta siitä, että Rikulle ei pääse tulemaan kuuma - vaikka se vaatikin sitä, että joku vahtii jatkuvasti kopin etuoven luona raipan kanssa. Rikuhan siis seisoo kopissa hienosti yksinkin, mutta silloin, kun etuoven joutuu avaamaan, alkaa kuopiminen. Takaportin yläluukun pitäminen auki on ihan ok, mutta etuovi on jotain kestämätöntä jätkän mielestä.

Jotenkin siitä huolimatta, että olimme hyvinkin hyvässä ajassa paikalla, onnistuin sotkemaan aikatauluni niin, että lopulta verryttelyyn lähdin myöhässä. Pääsin suoraan ulos ns. odottelualueelle radan viereen, eli en käynyt ollenkaan verryttelemässä maneesissa. En ollut missään vaiheessa ihan varma, missä kohtaa olen lähdössä (lopulta verryttelyaikaa tuli noin 20 minuuttia, mikä osoittautui täysin riittäväksi), joten päätin vain kokeilla, että pohkeesta tulisi kunnon reaktio eteen ja istunnalla tultaisiin takaisin ja olla siihen tyytyväinen. Ennen kaikkea nauttia hevosestani.

Ja niin mä todella nautinkin! En voi sanoa, että "kaikki tuntui verkassa helpolta", koska kokeilemani avot eivät tuntuneet. En jotenkin saanut itseäni niissä suoristettua lainkaan, mutta muutaman yrityksen ja yhden ei-aivan katastrofaalisen yritelmän jälkeen päätin hyväksyä sen, että ne eivät nyt hinkkaamalla parane. Hermostutan vain itseni ja lopputulos ei silloin ole hyvä. Noin muuten verryttelyssä lähinnä hymyilytti - oli ihana ratsastaa Rikulla, joka oli niin kamalan innoissaan tekemässä hommia.

Radalle lähdin siis supertyytyväisenä ja hymy korvissa. Ratsastaminen tuntui pitkästä aikaa ihanalta myös kouluaitojen sisällä. Aika luksusta. Ratana tällä kertaa oli FEI:n CCIP** kenttäkilpailuohjelma poneille. Sisääntulossa Riku oli suora, mutta esitin ravia niin innolla eteen, että se pääsi inasen valahtamaan pitkäksi (7,6). Ensimmäinen keskiravi lähti hyvin, tosin vielä enemmän saisi toki olla ylämäkeen (6,5 & 6,5). Toinen keskiravi loppui vähän aikaisin, mutta alkoi hyvin (6,5 & 6). Avotaivutus vasemmalle oli ihan hirveä, en onnistunut taivuttamaan Rikua juuri lainkaan (4 & 5). Avotaivutuksessa oikealle oli yritystä sinne päin (5,5 & 5). Pysähdys tuli töksähtäen (toim huom: koska olin unohtanut sen ja tuli kiire) (5,5 &b 5,5). Peruutuksessa mietin, että kappas, tältäkö sen pitää tuntua! (7,5 & 6,5). Keskikäynti ja lisätty käynti ei tänään lähtenyt niin kuin normaalisti, mutta Riku venytti kuitenkin rennosti eteen (6,5 & 6,5). Keskikäynnistä sai vielä erillisen arvosanan (6,5 & 6,5). Laukannosto oli pisteessä ja täsmällinen, mutta olisi saanut olla vielä pyöreämpi (6,5 & 6). Keskilaukka ei tänään lähtenyt ympyrän puolikkailla (5,5 ja 6). Vastalaukkakiemura tuntui selkään varsin hyvältä, toinen tuomari piti sitä kiireisenä (6 & 6,5). Käynnin kautta laukanvaihto töksähti (5,5 & 5,5). Toisessa keskilaukassa muoto vaihteli (5,5 & 5,5). Vastalaukkakiemuraa pidettiin kiireisenä (5,5 & 5,5). Siirtymisestä ja keskihalkaisijassa oli ilmeisesti taas kiireisyyttä, linja tosin suora (6 & 5,5). Lopputervehdyksesstä vielä 6 & 6 molemmilta tuomareilta.

Loppupisteet ja kommentit:
Askellajit 6 ja 6,5
Lennokkuus 6 ja 6
Kuuliaisuus 6,5 ja 5,5
Ratsastajan asento 6 ja 5,5 (mitämitä? Ja mä kun luulin istuvani kerrankin erityisen hyvin ;)

C-tuomari: Symppis heppa. Askellajit puhtaat. Paljon hyvää! :) Pehmeämpi peräänanto.
H-tuomari: Perusliike hyvä. Lisäyksiin vuomaa ja muoto alle (??). Pidä tasaisempi käsi.

Olin rataan aivan äärimmäisen tyytyväinen. Vähän ironista kyllä, olin erityisen tyytyväinen laukkaan, joka tuntui kerrankin pyörivältä, energiseltä ja iloiselta. Se olikin sitten ilmeisesti näyttäytynyt kiireisenä. No, näitä sattuu. Nyt pitäisi varmaan videokuvata tuota laukkaa vähän, että pääsisin käsiksi siihen kiireisyyteen ja oikeasti ratsastamaan sitä laukkaa näyttäväksi nyt, kun se vihdoin tuntuu hyvältä ja aktiiviselta.

Tärkeintä' radassa oli kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa ikinä pääsin kouluradalla siihen tunteeseen, kun oikeasti tehdään hevosen kanssa samaa hommaa, eikä kumpikaan jätä toista yksin. Mulla on paha tapa tiukan paikan tullen panikoitua ja jättää Riku suoriutumaan yksin. Lopputulos on aina juuri sen näköinen, että hevonen on jätetty yksin. Nyt meillä oli aidosti hauskaa yhdessä. Tämä rata oli fiilikseltään mun paras ikinä.

Loppupisteissä jäin harmittavan kahden pisteen päähän 60% haamurajasta, mutta näin ihanan radan jälkeen en kyllä edes yritä olla pettynyt. Nyt on sellainen olo, että kyllä tämä tästä lähtee vielä rullaamaan.

Kisakuvia ostin Milla Lankiselta, kiitos kuvaajalle!

Olipa ihanaa ratsastaa kisoissa pitkästä aikaa!

Etsin erittäin arvokasta, vain kevennetyssä keskiravissa esiintyvää aarretta maasta. 

Aarteenetsintä jatkuu.

"Kai te näitte mikä rata!?!" Pikkasen tyytyväinen kuski... 

Vesilahti koulukilpailut 26.4.

Kelailen vielä näitä kevään kisoja merkinnöissä lävitse, jotta niistä jää itselleni muisto. On ollut ihana näitä myöhemmin lueskella, joten yritän nyt nämä keväänkin kisat tänne vielä kirjailla kaikki. Pahoittelen, kun ne nousevat teillä uutisfeedeihin, vaikkei näin "tuoreita" juttuja varmaankaan ole kovin mielenkiintoista lukea ;)

Sunnuntaina 26.4. suunnattiin siis 2-tason kilpailuihin Vesilahteen. Starttasin tutun ja turvallisen K.N. -specialin ja FEI:n CCIP** kenttäkilpailuohjelman poneille (helppo A). Mukana oli myös toinen ratsukko meidän tallilta, ja superaktiiviset heppahoitajat.

Helpon B:n verryttelyssä Riku tuntui todella erikoiselta. Se ryki minua irti satulasta, juoksi pidätteitä karkuun ja poistuili paikalta. En saanut sitä rauhoittumaan koko verryttelyn aikana. Tarkistimme monta kertaa suitsitusta, kuolainta ja sitä, että kieli on oikealla puolella. Mitään syytä ei löytynyt ja lopulta tulin siihen tulokseen, että sen on pakko olla kuolain. Hölmönä olin ottanut radalle ekaa kertaa kokeiluun Sprengerin Turnado -kuolaimen, jota en ollut kotona kokeillut kertaakaan. Rikulla on nivelsuitsissa kumitutit, ja kun niitä ei saa kouluradalla pitää, olin päättänyt päästä helpolla ja vaihtaa suoraan toiset nivelkuolaimet. Näin jälkeenpäin pohtien päätös oli tietenkin täysin typerä, ja olisi pitänyt käyttää kisoissa tuttua kuolainta.

Juuri ennen omaa vuoroani toinen hoitajatytöistä juoksi trailerille irroittamaan kankisuitsista bridongin, ja vaihdoimme sen supervauhtia kiinni suitsiin. Taisin päästä selkään takaisin siinä vaiheessa, kun edellinen ratsukko lopputervehti, joten radalle lähdin sydän tykyttäen, valmiina keskeyttämään, jos Riku edelleen vastustelee kuolainta yhtä paljon kuin verryttelyssä.

Onneksi niin ei käynyt. Riku oli täysin oma itsensä, tyytyväinen, rento ja innokas. Itse olin niin ahdistunut verryttelyn tapahtumista, että en oikein uskaltanut ratsastaa ennen laukkaohjelmaa. radan jälkeen en ollut lainkaan tyytyväinen suoritukseeni, vaikka olin tyytyväinen siihen, että vaihdoin kuolaimen viime hetkellä pois. Pikkasen nauratti tämä Turnado-kuolaimen esittelyteksti: "Turnado-kuolain mahdollistaa täydellisen kommunikaation hevosen kanssa, koska se edistää nopeaa ja oikeanlaista puremista. "  Täydellinen kommunikaatio, niin vissiin :D Ei sopinut Rikulle sitten. 

Radasta löytyi kuitenkin paljon myös hyvää ja positiivista, ja sitä myöhemmin videolta katsottuani en ollut enää niin toivottoman pettynyt. Videota minulla ei valitettavasti tästä radasta nyt ole, koska se on kuvattu puhelimen kamera ns. väärin päin, enkä usko, että kukaan jaksaisi sitä Youtubesta niska kenossa katsoa. 

Riku meni hetkeksi koppiin syömään heinää ja me menimme kuivattelemaan. Koko kisapäivän siis satoi, välillä enemmän ja välillä vähemmän, ja keli oli totaalisen kurja. Onneksi buffetti oli oikein hyvä, se pelastaa paljon...

Helpon A:n verkassa Riku tuntui oikein hyvältä, olin siihen todella tyytyväinen ja lähdinkin radalle superhyvillä tunnelmilla. Ja ihme kyllä, myös radalta palasin superhyvillä tunnelmilla! Ei se nyt tosiaan mikään super ollut, mutta tasainen ja mukava perusrata. Juuri sellaista mä olen kaivannutkin tällä HeA-tasolla, kun tuntuu, ettei mikään oikein suju. Erityisen tyytyväinen olin laukkaohjelmaan, avot taas jättivät paljon toivomisen varaa, en taivuttanut niissä tarpeeksi rohkeasti. 

Radasta on videota, joka valitettavasti loppuu 3 minuutin kohdalla, eli laukkaohjelmaa siinä ei ole juuri ollenkaan. Jotain fiilisteltävää kuitenkin. Videossa on väärä päivämäärä, älkää antako sen hämätä. 
Linkki videoon:  https://www.youtube.com/watch?v=U8RC7OfTJSs

Lopulta Helposta A:sta tuli meidän aluekisojen tulosennätys, ja eka 60% rikkominen helpossa A:ssa - just ja just, mutta näissä asioissa hipaisusta todellakin otetaan! Ja helposta B:stä tuli tuollakin ratsastelulla rusetti, eli ei sitä voi olla kuin tyytyväinen...

He B 62,4% 7./36
He A 60,357% 15./35