lauantai 29. syyskuuta 2012

Huono viikko töissä, hyvä viikko ratsailla

Maanantaina Riku vain tarhaili.

Tiistaina ratsastin alakentällä kevyesti. Harjoiteltiin mm. lauanvaihtoja puomilla (kamalan isoja pukkeja tuli taas!) ja lopuksi hyppäsin muutaman kerran pienen pystyn. Hetki oli historiallinen sen takia, että ensimmäistä kertaa sinä aikana, kun olen omistanut Rikun, hyppäsin vapaaehtoisesti (eli siis tuntien ulkopuolella)! Hyvin pieni askel Rikulle, mutta suuri minulle ;) Tiistaina kävin myös Jasun kanssa maastossa nauttimassa syksyn harmaudesta.

Keskiviikkona meillä oli kouluratsastusvalmennus. Näin meidän kouluvalkun pitkästä aikaa, viimeksi nähtiin niihin aikoihin kun olin juuri ostanut Rikun. Silloin sain korjausehdotuksia tuohon minun vinouteeni, ja olenkin työstänyt sitä nyt 1,5 kuukautta hyvin aktiivisesti. Nyt oli ilo kuulla, että jotain oli todella tapahtunut ja vinous oli lähes kokonaan hävinnyt! Samalla kun kierous on hävinnyt, myös "viehättävä" tapani viedä oikea käsi kaulan yli on hävinnyt. Hallelujah! Nyt siis päästiin paneutumaan seuraaviin asioihin. Yksi niistä on se, että mun kädet on liian takana ja pidätteen suunta on kohti reisiä. Toinen taas se, että istun selässä liian "mukavasti", eli selkä kyömyllä. Nyt siis harjoitellaan käsien nostamista (vaikka tuntuu oudolta!) ja rintakehän kohottamista. Lisäksi harjoittelen ratsastamaan jalustimet jalassa. Tähän saakka olen ratsastanut kouluratsastusta niin kauan kuin muistan ilman jalustimia. Silloin saan ratsastettua ja vaikutettua paremmin. Nyt harjoittelen sitten ratsastamaan myös jalustimilla, jottei kisaverkassa tarvitsisi heittää jalustimia kaulalle ristiin jotta saan hevosen kulkemaan ;) Rikulla kun en uskalla sitä tehdä, kun se voi poistua jonnekin kauas aroille...

Torstaina olin koutsin pitämällä koulutunnilla, jossa yritin ottaa käyttöön näitä uusia ohjeita. Taas syntyi samalla uusia korjattavia asioita -> kun siirrän kättä eteen, en voi pitääkään kiinni siitä mistä olen tottunut eli ohjan "kolmannesta pampulasta" -> ohja on koko ajan liian pitkä. Kun nostan rintakehän ylös ja yritän olla selässä ryhdikkäästi, halvaannun muuten ja en pysty toimimaan. No, hiljalleen... Teimme tunnilla kolmikaarista kiemurauraa laukassa. Ensin niin, että eka ja vika kaari laukassa ja keskimmäinen käynnissä. Sitten niin, että keskimmäinen kaarre vastalaukassa. Oli muuten vaikeaa! Meidän kolmikaarinen oli vielä jotenkin erikoisen muotoinen, eli keskimmäinen kaari jäi liian ahtaaksi ja kääntämisvaiheessa meinasi tulla tai tuli rikko. Loppuun sain muutaman onnistuneen kaaren, mutta ratsastus ei kyllä ollut nättiä. Huhhuh.

Perjantaina olin koutsin pitämällä estetunnilla. Riku oli aivan super ja jäi tosi hyvä mieli. Se oli hieman vireä ja halusi villitellä, mutta laukat vaihtuivat nyt paremmin ja paikat löytyivät hyvin. Sovittiin koutsin kanssa, että katsotaan tiistaina, mitkäluokat hyppään seuranmestaruuksissa, jotka ovat siis viikon päästä sunnuntaina. Tänä viikonloppuna ei olekaan kisoja, omituista!

Syysmasennus on vallannut mut töissä, mutta tallilla muhun on iskenut syysilonnus. Mulla on maailman hienoin hevonen, mahtavia opettajia ja kyky oppia. Mikäs tässä on siis tehdessä talvi töitä ensi kautta varten!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

KopRa seurakoulut 23.9.

Sunnuntaina ajeltiin siis Hollolaan Korpikylän ratsastajien kisoihin. Kisat ovat aina olleet hyvin järjestetyt (olen tänä vuonna käynyt Timon kanssa kaksissa seurakoulukisoissa) ja ihmiset ovat olleet mukavia, siksi siis lähdin taas matkaan.

Aamulla klo 4:40 ylös, koirat lenkille ja klo 5:30 hakemaan äiti kyytiin. Sitten tallille, letitys ja puunaus. Puoli kahdeksan jälkeen Riku koppiin. Matkalla ajoimme kerran harhaan ja näin ollen perillä olimme aika lailla tasan yhdeksän. Kävin itse maksamassa kansliassa lähtömme ja sen jälkeen katsomassa muutaman suorituksen. Lähdimme luokan viimeisinä eli kuudensinatoista.

Keli oli aivan karmea, joten siirryimme Rikun kanssa verkkaamaan vasta kun pääsimme toiseen maneesiin. Ensin ratsastettiin luokka FEIN:n CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma 2009, eli laitoimme kanget päähän. Riku oli verkassa vähän pöhkö, pöllöili mm. maneesin peiliä ihmetellen jne. Päätin jo verkassa, että nyt ratsastan ns. "veitsi kurkulla", eli niin hyvin ja niin selän läpi liikkuvalla hevosella kuin mahdollista. Ja tämän pystyin aika hyvin pitämään jopa radalla!

Radassamme olin tyytyväinen käyntipätkiin ja keskilaukkoihin. Ravi oli ajoittain jännittynyttä - Korpikylän maneesi on aika jännä paikka (radan toisella pitkällä sivulla on avokahvio). Laukka taas oli vähän voimatonta ja jännitin vastalaukoissa hirveästi sitä, että tulee vaihto, ja jäin liikkeen taakse. Toisessa laukassa se kostautui rikkona. Tästä sainkin sitten arvosanan 3. Muuten paperissa oli muutama vitonen, paljon kutosia ja neljä seiskaa (radalle tulosta, keskikäynnistä, toisesta laukannostosta ja viimeisestä pysähdyksestä). Koko alakerta oli kuutosta. Prosentteja tuli 58,696%, joka oli tähän mennessä paras tulokseni HeA-ohjelmasta! Sijoitus oli 6./16. Olen tyytyväinen.

Riku meni tässä vaiheessa vähäksi ajaksi koppiin ja minä menin tankkaamaan evästä ja leijumaan pilvissä oman radan johdosta. Lähdin HeB:ssä taas viimeisenä ja verkkasin todella vähän ja kevysesti. Riku tuntui vähän väsähtäneeltä. Radalle mentäessä Riku tuntui mahtavalta. Kaikki alkupään numerot 7-8. Tosi ihana tunne selässä, vain olla, ohjata ja ratsastaa! Sitten kahviossa räsähti jotain juuri sillä hetkellä kun me olimme kohdalla. Riku loikkasi metrikaupalla sivuun ja poistui paikalta kylkimyyryä. Koko loppurata olikin sitten hevosen rauhoittelemista ja yritystä pitää homma käsissä. Kahviosta kuului edelleen pelottavia ääniä. Luulin, että mennään aidoista ylitse. Ei onneksi menty ja radan loputtua käytiin katsomassa pelottavaa kahviota. Olihan se jännittävä edelleen. Alas tuli askellajeista 6, lennokkuudesta 7 (osoittaa tuomarilta kyllä hyvää huumorintajua :D), kuuliaisuudesta yllätykseksi 6, istunnasta 6,5 (!) ja teistä 7. Prosentteja 60,80%. Radan jälkeen tietysti harmitti, mutta olin silti tyytyväinen, että sain ratsastettua kaikki tiet niin, että suoritus säilyi sitä keskivälin säikähdyspoistumista lukuunottamatta rikkeettömänä. Lopulta oltiin sijalla 4./19.

Oli taas kivat kisat ja itselle saatiin mukaan tärkeää kokemusta.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Taas on reenattu

Tiistaina yritin siis suunnata Rikun kanssa koulutunnille kangilla. Suitsia asetellessani päähän tajusin, että ostamani kankikuolain on liian lyhyt. Ostin siis uuden kangen, koska Timon kanki vaikutti liian pitkältä. Nopea vaihto tavallisiin nivelsuitsiin ja tunnille siis. Tunnin piti koutsi ja keskityimme hyviin askellajeihin ja hyviin siirtymisiin. Lopuksi teimme (kamalaa) harjoitusta, jossa minun vinouteni tuli hienosti näkyviin. Ratsastimme pituushalkaisijalle, ja tietyissä pisteissä teimme siirtymisiä. Ensin niin, että tulimme sisään käynnissä, siirryimme halkaisijan aikana raviin ja takaisin käyntiin. Kamalaa poikitusta ja ihme hipsimistä. Pikkaisen parani kun muistin laittaa jalat kunnolla kiinni ja ratsastaa! Seuraavaksi teimme siirtymisen käynnistä laukkaan juuri ennen halkaisijan päätöstä ja ratsastaa sen jälkeen kulmaan voltin laukassa. Tämä meni ihan kohtalaisesti. Vielä aivan tunnin lopuksi koutsi käski minun tulla sisään ravissa, nostaa laukan ja siirtyä takaisin raviin. Nostot olivat yllättävän suoria, raviin siirtyessä paketti meinasi lösähtää. Ja sitten teimme ekstrana muiden lopetellessa muutamia keskiraveja - olin yllättänyt siitä, että sain keskiravin irtoamaan. Koutsi käski antaa enemmän tilaa edestä, ja se auttoi!

Tunnin jälkeen olin ihan hyvällä mielellä. Riku saa nykyään enemmän ruokaa kuin ennen, ja on kerännyt siitä energiaa. Se vapautuu varsinkin helppojen päivien jälkeen ylimääräisenä kaahotuksena ja vahvuutena. Olin tyytyväinen siihen, että alan pikku hiljaa oppia, kuinka Riku ratsastetaan näistä hetkistä paremmaksi.

Keskiviikkona Riku vapaili.

Torstaina pääsin vihdoin tunnille kangilla. Laitoin yhdistelmään lyhyemmän (uuden) bridongin (14,5) ja vanhan (pidemmän, 14,5) kangen. Kanki voisi olla puoli senttiä lyhyempi, mutta menettelee nyt sen aikaa, kun saan hankittua uuden kankikuolaimen. Tunnilla teimme avotaivutusta ja yleistä ratsastelua (=en siis muista, mitä teimme...). Riku oli ensin aika epävakaa suustaan, kun leikki kangella, mutta rauhoittui sitten hommiin. Olin ihan tyytyväinen tuntiin, ja päätin startata sunnuntain A:n kangilla.

Perjantaina olin hyppytunnilla. Riku oli aivan super ja mulla oli esteratsastajamainen olo! :D Hypättiin ihan pientä rataa, mutta olin ihan supertyytyväinen, koska oikeastaan kaikki oli kohdallaan - rytmi, paikat ja hypyt. Ja mua ei pelottanut ollenkaan. Se on se pääasia. Riku teki valtavan villejä vaihtoja esteiden välissä, meinasin tippua kun valtava pukki sinkauttaa mut irti satulasta, mutta pysyin kuitenkin selässä.

Tänään lauantaina kävin tekemässä viime hetken treeniä kangilla. Riku oli letkeä ja kiva. Muoto oli ajoittain liian avoin ja laukkatyöskentely meni vain villittelyksi, mutta pääasia on kai se, että hevosella on kivaa :) Laitoin myös huomista varten kamoja kasaan.

Huomenna siis vuorossa Korpikylän ratsastajien seurakisat. Ratsastan B:n ja A:n. A ratsastetaan ensin ja sitten loppuverkaksi hölskytellään B. Katsotaan kuinka sujuu. A on meille vielä vähän liian vaikea ohjelma (Riku ei kanna itseään luokan vaatimalla tavalla - tai ehkä paremminkin minä en saa ratsastettua Rikua kantamaan itseään luokan vaatimalla tavalla), mutta tuntuu niin tyhmältä ajella pitkä matka menemään yksi luokka, että mennään nyt molemmat.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Maastoputputusta

Sunnuntaina lähdettiin kuskaamaan tallikaveria ja hänen hevostaan Tampereelle aluemestaruuksiin. Oltiin noin kahdeksan tuntia reissussa, eli näin koulukisaajan silmin oli varsin kohtuullisen pituinen päivä ;) Jos minä olisin startannut ne pienemmät luokat, olisi pitänyt lähteä vielä pari tuntia aiemmin, sitten olisikin ollut jo pitkä päivä. Kyllähän mulla oli vähän sellainen olo, että olisihan se kiva olla tuolla hyppäämässä (tosin ei sen kokoisia mitä kaveri hyppäsi!), mutta toisaalta olin hyvinkin tyytyväinen ratkaisuuni jättää Riku kotiin. Estekisoissa ehtii käydä sitten kun ei enää okseta hypätä kotona ;)

Kun pääsimme takaisin tallille, lähdin Rikun kanssa kävelemään maastoon. Olisi hieman kyllä houkuttanut lähteä vain kotiin, kun oli nälkä ja väsytti. Mutta ahkerana heppatyttönä mietin toki sitä, ettei (Rikulle) raskaan intervallitreenin jälkeen voi jättää seisomaan, ja sain aikaiseksi lähteä vielä maastoon. Riku oli hyväntuulinen ja reipas. Yritimme tosiaan mennä vain käyntia, mutta muutamat järkyttävät asiat (kuten pyörät ja sipsipussi) aiheuttivat lisävauhtia matkaan.

Tänään eli maanantaina lähdimme P:n kanssa yhdessä maastoon. Minä ratsastin uljaalla lainaratsullani, 21-vuotiaalla suomenhevosruunalla, Jasulla. P meni Rikulla. Kävimme reilun tunnin lenkillä, lähinnä kävelimme meidän ihania mäkiämme metsässä. Yhden pitkähkön pätkän ravasimme reippaasti. Reissu sujui hyvin ja ilman turhaa draamaa, Rikukin otti rauhallisesti kun oli järkevä hevonen mukana ;)

Kilpailuiden suhteen päätin startata sunnuntaina Korpikylän seurakisoissa. Ilmoittauduin K.N.-specialiin ja helppoon A:han. En ole vielä ihan varma, starttaanko tuon A:n. Toisaalta siinä ei ole mitään sellaista, mitä emme voi suorittaa, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että meidän muoto ei sinne ihan vielä riitä. Ja sitten taas toisaalta tuntuu tyhmältä ajella Korpikylään saakka ja mennä vain B. No, katsoo ja pohtii nyt vielä. Tällä viikolla olisi tarkoitus testata miltä Riku tuntuu kangilla. Rikullahan on käytetty kankia aikaisemmin ja minä olen harjoitellut niillä ratsastamaan Timon opissa. Eli nyt pitäisi kokeilla, miltä yhteistulos näyttää.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Harvinaista herkkua: kuvia!

En jatkossakaan lupaa laittaa tänne kuvia aktiivisesti, mutta jos nyt sentään esittelyksi asti laittaisi.

 Hevoseni Riku, maailman paras (ja kaunein!) suomenhevonen.




Tämä kuva on meidän ensimmäiseltä valmennustunniltamme. Olen omistanut Rikun pari päivää ja palikat ovat täysin hukassa. Siis vielä enemmän kuin mitä ne ovat nyt ;) Asennosta ja ratsastajan tuskaisesta ilmeestä huomaa, että ravi on ilmavampaa kuin mihin totuin Timon kanssa. 


Meidän ekoista kisoista Valkeakoskella.  Mentiin luokat C ja B. Lupasin myös, että en enää ikinä ratsasta Rikulla C:tä ;) C:ssä oltiin neljänsiä ja B:ssä kolmansia, eli tyytyväisiä olimme.


 JOKERAn kisoista parin viikon takaa. Mun ensimmäinen B-tasoisen luokan voitto ikinä, pikkaisen maireaksi veti kuten ilmeestä näkee.



... ja tätä mieltä Riku oli kun yritettiin kotitallilla kuvailla JOKERAn voittoruusukkeita riimussa kiinni.

Reeniä, reeniä!

Perjantaina menin Rikun kanssa koulutunnille. Saavuin kentälle vartin ennen tuntia ja päätin vain kävellä tunnin alkua odotellessani. Tunti alkoikin sitten lopulta vasta vartin yli, joten ehdin sittenkin ravata myös ennen sitä. Aloitin siis suoraan harjoitusravissa kun muut alkoivat kevennellä. Riku oli alusta asti innokas, herkkä ja elastinen. Jäntevyyttä kaipasin enemmän, kuten myös opettajamme. Tunnin aiheena olivat siirtymiset ja voltit. Aivan siis perusratsastusta (eli minun mielestäni sitä vaikeinta), jonka hinkkaaminen tekee minulle erityisen hyvää. Teimme molemmille pitkille sivuille kolme volttia - kulmiin ja keskelle. Aluksi teimme koko hommaa käynnissä, sitten ravissa niin, että voltit mentiin edelleen käynnissä. Sitten teimme suorat välit ravissa ja voltit laukassa.

Tunnin aikana Riku tuli koko ajan paremmaksi ja minusta tuntui, että sain siihen paremmin otetta kuin ikinä. Se ei jaksa kantaa itseään vielä kovin pitkiä pätkiä kerrallaan, mutta ne pätkät, jotka se liikkuu itsensä kantaen, tuntuvat selkään tosi upeilta. Ne hetket muuten tunnistaa siitä, että tavallisesta nojatuoliravista tulee paljon vaikeammin istuttavaa ;) Pitäisi siis opetella istumaan myös siinä ilmavammassa ravissa... Loppuun sitten kunnon kävelyt ja todella hikisen hevosen huuhtelu.

Lauantaina eli tänään kokeilimme Rikun kanssa eräänlaista intervallitreeniä. Selkään laitoin P:n ja itse jäin maan pinnalle huutelemaan kellonaikoja ja käskyjä. Ensin vähän harmittelin, että pitääkö reippaan laukankin vedot ottaa pienellä kentällä (joka siis on n. 25x50m, eli ei siis alkuunkaan pieni...) vai pääseekö sitä tekemään niitä kunnon kentällä (50x90m), ja ekat vedot tehtiinkin siinä pienen kentän puolella. Sitten onneksi viimeinenkin talutusratsastuslainen lähti pois ja tokat vedot tehtiinkin sitten isoa kenttää käyttäen. Näytti hauskalta!

Meidän treeni oli tällainen tänään (ajat minuutteja):

10 käynti

5 ravi keventäen oikealle
3 käynti
5 ravi keventäen vasemmalle
3 käynti

4 laukka rennosti oikealle
4 käynti
4 laukka rennosti vasemmalle
4 käynti

1 normaali harjoituslaukka oik
1,5 reipas laukkaveto oik
1 normaali harjoituslaukka oik
1,5 reipas laukkaveto oik

5 käynti

1 normaali harjoituslaukka vas
1,5 reipas laukkaveto vas
1 normaali harjoituslaukka vas
1,5 reipas laukkaveto vas

3 käynti

5 ravi keventäen  oikealle
1 käynti
5 ravi keventäen vasemmalle

15 käynti

 Lopuksi vielä siskoni meni hetkeksi selkään ja minä talutin häntä pari kierrosta.

Yhteisaikaa tuli 86 minuuttia eli tunti ja 26 minuuttia. Riku oli tosi innoissaan harjoituksesta, mutta myös väsynyt ja vaati selvästi nuo kävelyt väliin, että jaksoi taas mennä. Loppuraveissa yritti vähän ehdotella, että voisko sitä vaikka mieluummin rillutella, mutta rauhoittui sitten ravaamaan rennosti vielä.

Intervalliharjoitukseen olen päätynyt siis sen takia, että meillä ei ole kunnollisia laukkamaastoja, missä Riku pääsisi oikeasti venyttämään askeltaan. Kuntoa pitäisi kuitenkin kasvattaa, joten otamme nämä intervallit koulutreenin, estetreenin ja pitkien käynti/ravi -maastojen kaveriksi. Katsotaan mitä tapahtuu - tänään ainakin sekä ratsastajalla että hevosella oli kivaa, ja sehän se taitaa pääasia olla :)

torstai 13. syyskuuta 2012

Sairastuvalta päivää!

Sunnuntain kisat tuulessa ja kylmässä tuloksia odotellen toivat odotetun tuloksen ja huomasin illalla olevani aika tukossa. Maanantaina selviydyin vielä töihin, mutta sieltä suuntasinkin sitten suoraa kotiin. Rikun viikosta tulikin siis erilainen kuin alkuun suunnittelin.

Maanantaina äiti kävi Rikun kanssa vajaan tunnin maastolenkillä. Kävelivät lähinnä ja ravasivat muutaman pienen pätkän.

Tiistaina sain liikutusapua Heidiltä, joka ystävällisesti lupasi käydä ratsastamassa pienen tapiirin. Kiitos Heidi :)

Keskiviikkona Riku piti vaparin.

Tänään eli torstaina sen sijaan minä päätin olla tarpeeksi terve mennäkseni töihin. Tämä aiheutti tietysti myös sen, että hevosen selkään oli päästävä. Koutsi tuli hypyttämään meitä vesisateesta huolimatta. Alkuun teimme pienellä kavaletilla jo varsin perinteikästä 3, 2, 1, hyppy -harjoitusta. Se sujui yllättävän hyvin. Välillä en nähnyt etäisyyttä ja välillä näin, mutta yllättävän monta kertaa osui ihan oikeaan. Ja silloin kun ei osunut, tajusin sen jo ennen kohtaa "hyppy". Tämän jälkeen jatkoimme samaa hieman isommalla pikkuesteellä (tuntuu muuten, että Koutsi sanoo näitä "pikkuesteiksi" ihan vain mun mielenterveyden takia). En enää pystynyt tässä vaiheessa kahteen eri asiaan, eli 1. panikoimaan sitä, että este oli oikea este ja 2. laskemaan paikkaa, joten lopetin ääneen laskemisen. Mutta paikat löytyivät silti hyvin, ja kuulemma minun ilmeestäni näkee aina ennen estettä kun tajuan, ettei paikka löytynytkään :D

Lopuksi hyppäsimme muutaman kerran pientä rataa. Esteitä oli 7-8 ja korkeus oli max. 70cm. Välillä hypyt olivat hieman jokereita, mutta noin ylipäätänsä mulla oli kiva ja rento fiilis hypätä. Viimeisen esteen hyppäsin jopa ilman jalustinta, kun tiputin sen vahingossa ja en saanut sitä ongittua takaisin ja päätin sitten vain jatkaa. Voi kuulostaa kaikille muille ihan pikkujutulta, mutta mulle (lue onnettomalle koulutuupparille) se oli suuri hetki. Mikä sinänsä on aika surullista :D

Hyppyjen jälkeen keskusteltiin hetki Koutsin kanssa Rikun kunnosta ja yhdessä se suhteellisen heikoksi todettiin. Nyt siis vain kohottamaan meidän molempien kuntoa ensi kautta varten. Käytiin näistä ajatuksista innostuneina Rikun kanssa vielä loppukäynnit maastossa kiipeilemässä mäkiä n. 40min. Uusi hiki ehti puskea hepalle.

Mitäs muuta. Päätin, etten lähde sunnuntaina hyppäämään Tampereelle vaan jätetään nämä kisat suosiolla väliin. Ensi kaudellakin ehtii loikkia esteitä, keskitytään me nyt saamaan varmuutta ensin kotona. Ensi viikonlopun kisatkin taitavat nyt jäädä kaikki tyyni väliin, koska mun kuski menee lauantaina polvileikkaukseen ja niin ollen kukaan ei voi viedä meitä paikan päälle. Pitää nyt vielä pohtia löytyisikö joku vaihtoehto.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

JRS aluekoulu

Perjantaina Riku piti extravaparin kun mä kehitin itselleni kuumeen.

Lauantaina kävin ratsastamassa kevyesti kentällä. Mentiin n. 45min "hyvän mielen treeniä" - taivuttelua ja muutama laukanvaihto puomilla. Riku oli iloinen!

Tänään heräsin klo 3:40 (...) ja hain äitin kyytiin klo 4.30 (...). Tallilla letitin ja puunasin Rikun ja heitettiin romppeet autoon. Kuuden jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Järvenpäätä, jossa oltiin aika tasan 7:30. Kävin kisapaikalla eka tsekkaamassa verkan pohjan (aika pehmeä) ja radan pohjan (hyvä). Sitten kisakansliaan. Kasin maissa otettiin polle ulos ja laitettiin kuntoon. Verkka-alueelle siirryin aika tasan klo 8:20.

Riku oli verkassa tosi vireä ja pelkäsi vähän pöllöjä juttuja. Ei kuitenkaan tuhmaillut pahasti, oli vain noin ylipäätänsä varsin willi. Verkkasin tosi kevyesti kun en halunnut kadottaa pyrkimystä siihen pehmeään pohjaan. Lähdin luokassa kolmantena ja kakkosen mentyä radalle lähdin itse odottelemaan kouluradan reunaan vuoroani. Yritin vähän tässä ravata, mutta Riku tuli vahvaksi ja meinasi alkaa taas pelleilemään, joten päätin olla häiritsemättä suorittavaa ratsukkoa esim. loikkaamalla kouluaitojen yli kentälle ja annoin vielä hetkeksi pitkät ohjat.

Kun edellinen lopetti suorituksensa, lähdin kiertämään reippaasti rataa ravissa. Ehdin muutaman metrin, kun Riku teki uparit ja oli sitä mieltä, että takaisin vain. Lopulta sain suunnan vaihtumaan ja pääsin käynnissä radan ympäri. Koska tuomari ei ollut vielä viheltänyt, päätin kiertää radan vielä uudestaan ravissa. Ehdin hyvin takaisin toiseen päähän (reippaalla ja muhkealla pörinäravilla...) ennen kuin vihellettiin. Ei kun radalle.

Radalla olin aika tehoton ja huolimaton. Pisteitä karisi mm. huonoista teistä nelikaarisella ja voimattomasta laukasta. En uskaltanut ratsastaa laukkaa kunnolla, kun pelkäsin, että käy samalla tavalla kuin verkassa, että Riku pukittaa ja villittelee ja päädyn kaulalle. Olisi pitänyt uskaltaa, näin myöhemmin katsottuna. Tuomareiden loppukommentit olivat kuitenkin mukavat:

Tuomari C : Pehmeää ja siistiä ratsastusta. Vielä enemmän terävyyttä ja saisi kantaa itsensä paremmin, varsinkin laukassa. 

Tuomari H: Tasainen ja tyylikäs suoritus. Ajoittain jäi hieman löysäksi varsinkin laukassa. Säilytä siis energia jolloin saat myös hevoseen hieman enemmän ryhtiä. 

Ja täysin samaa mieltä olen siis tuomareiden kanssa tuosta laukasta ja kantavuudesta. Tuomarit olivat muuten harvinaisen yksimielisiä - molemmilta pisteitä 134,5! Prosentteja tällä tuli 61,136%, johon olen tuolla radalla hyvin tyytyväinen.

Viimeiseen ratsukkoon (joka meni n. klo 12:30) asti piti odottaa, mutta silloin tuli tieto, että tipahdettiin sijoituksilta. Ei siis muuta kuin kotia kohti yhtä aluestarttia rikkaampana. Harmi, että aluekisoja on nyt syksyllä enää tosi huonosti, olisi ollut tosi kiva päästä ottamaan vielä toinen aluestartti syksyyn! Nämä tämän päivän kisat oli tosi hyvin järjestetyt ja kivat tunnelmaltaan :)

--

Sitten ihan muita juttuja. Lauantaina mua kysyttiin seuraksi Tampereella ensi viikonloppuna oleviin aluemestaruuksiin ja lähdenkin sinne nyt sitten (jos en jänistä viime hetkellä :D) hyppäämään 70cm seuraluokan. Jännittää jo valmiiksi ihan kamalasti :D

perjantai 7. syyskuuta 2012

Herne nenässä ja muita kasviksia

Maanantaina Riku vietti ansaittua vapaata.

Tiistaina menin illalla koulutunnille. Teimme jälleen lyhennyksiä, mutta tällä kertaa lähinnä laukassa, mikä on meidän vaikein askellaji. Istun varsinkin laukassa varsin vinossa ja Riku sen takia puskee aina oikealle. Myös laukan säätely on vaikeaa - se on helposti joko lievästi nelitahtista ja tehotonta tai järkyttävää kaahotusta. Nyt kuitenkin saimme tehtyä ihan kivaa laukkaa. Riku oli tosi väsynyt kun lopetimme nämä jutut - olin ehtinyt olla selässä tässä vaiheessa jo reilun tunnin, koska verkkailin kevyesti ennen tuntia. Jatkoimme kuitenkin vielä työskentelyä avotaivutuksia tehden. Avo sujui käynnissä ihan ok. Riku oli väsynyt, mutta jaksoi vielä tsempata. Sen sijaan ravissa ei tuntunut sujuvan millään, Rikun mielestä oli vaikeaa ja minä ärsyynnyin kun ei onnistunut ja annoin epämääräisiä ristikkäisiä apuja. Jäin sitten opettajan kehotuksesta voltille, jossa hommana oli tässä vaiheessa enää ainoastaan asettua. Lopputulos oli se, että Riku ravasi turpa taivaissa pois alta... Yritin muutaman (kymmenen) volttia ja en saanut Rikua antamaan periksi, jolloin tein itsenäisen valinnan ja ravasin pois voltilta. Tein loppuravit eteen alas ja taivuttelin siinä vielä. Tarkoituksena oli saada loppuun edes joitain onnistumisen hetkiä. Tunnin jälkeen keskustelimme opettajan kanssa, ja olimme edelleen eri mieltä siitä, kuinka tilanne olisi tullut ratkaista. Hänen mielestään minun olisi pitänyt vain jaksaa ratsastaa paremmaksi, vaikka tuntui, että meni tappeluksi. Toisaalta olen sitten toiselta opettajaltani/valmentajaltani saanut sellaisen neuvon, että Rikun kanssa ei saa jäädä tappelemaan, kun se on kovasta ulkokuorestaan huolimatta niin herkkä poika ;) No, yhdessä tulimme kuitenkin opettajan siihen tulokseen, että nyt pitää vain tutkia, että mikä tehoaa ja mikä ei. Eli jatkamme harjoituksia.

Keskiviikkona Riku hyppi P:n kanssa koutsin kovan silmän alla pieniä esteitä ja villitteli. Näytti olevan hauskaa ;)

Torstaina kävin eri opettajan (opettaja2) koulutunnilla. Tunnilla teimme vasta-asetuksia ja takaosakäännöksiä ja toki vähän kaikkea muutakin. Riku oli jännittynyt ja vähän haluton. Tunti meni kuitenkin ilman sen suurempia ahdistuskohtauksia meiltä kummaltakaan. Sain ajateltavaa seuraavasta lausunnosta Rikun mielenlaadusta:   

"Riku on sellainen suomalainen mies, että jos sitä pyytää viemään roskiksen ulos, niin pitää kamalasti kehua, jos se roskapussi siirtyy yhtään lähemmäs roskalaatikkoa. Muuten saattaa olla, ettei se roskis seuraavalla kerralla liiku ollenkaan!"

Saattaapi pitää paikkansa ;)

Perjantaina eli tänään P käy Rikun kanssa maastossa. Huomenna teemme jotain kevyttä jumppaa kentällä ja sunnuntaina sitten suuntaammekin meidän ensimmäisiin aluekoulukisoihin :) Apuva!  

PS: Selvennykseksi vielä opettajat:

Opettaja = mun pääasiallinen ope ja valkku, jonka tunneilla käyn 2krt/vko
Opettaja2 = Meidän tallin ratsastuksenohjaajaharjoittelija
Opettaja/valmentaja = meidän tallilla vieraileva valmentaja, jonka tunneilla käyn noin kerran kuussa
Koutsi = Ystävä, joka on myös ratsastuksenopettaja. Opettaa mulle hyppäämisen alkeita n. kerran viikossa.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Jokeran kisat - siis mitä täällä tapahtuu?

Eilen suuntasimme Rikun kanssa Jokeran seurakoulukisoihin Tuusulaan. Olin valinnut kisat siksi, että a.) ne olivat viime kerralla hienosti järjestetyt ja b.) siellä oli kaksi meille sopivaa luokkaa, K.N ja B:0.

Ensimmäinen startti oli minulla vasta kolmen maissa, joten menimme tallille yhdentoista maissa. Letitin Rikun, jonka leteistä tuli ihan kivat, vaikka harja alkaakin olla aika räjähtänyt. Puoli yhden maissa lähdimme ajelemaan kohti Tuusulaa. Paikalla olimme hyvissä ajoin ja ehdin hyvin käydä ilmoittautumassa, vaihtamassa housut ja katsella muutaman suorituksen alle. Sitten nousin selkään ja lähdin verkkakentälle. Ja jännitin! En yleensä jännitä koulukisoissa ollenkaan, mutta nyt uuden hevosen kanssa jännitys on näköjään alkanut uudestaan. Verkkakentällä oli Rikun mielestä kaikkea jännää, kuten humisevia puita (aika jännittävää!) ja esteiden johteita (estehevosenahan Riku ei ole niitä ennen nähnyt...). Muutaman kerran Riku lähti niin napakasti, että meinasin kopsahtaa selästä alas. Pysyin kuitenkin. Menin ulkona käynnissä ja ravissa taivutuksia sekä nostin laukat molempiin suuntiin. Sitten sainkin jo hipsiä sisälle verkkailemaan, kisat nimittäin olivat maneesissa. Sisällä verkassa Riku oli energinen ja kyttäävä. Ei kuitenkaan pölähtänyt enää muuten kuin silloin kun yleisö taputti suorittajille. Verkkailin kevyesti, koska Riku tuntui mukavalta ja kevyeltä.

Ja ei kun radalle.Riku oli välillä jännittynyt kaikesta ihmeellisestä, mutta itse pystyin kerrankin ratsastamaan keskittyneesti radan loppuun. Lopputervehdykseen tultaessa oli sellainen olo, että "menikö se jo?". Kyllä se tekee radan ratsastamisesta ihanaa, kun ei tarvitse tuupata hevosta! Erityisen tyytyväinen olin pehmeisiin ja täsmällisiin siirtymisiin ja korkeaan, rentoon muotoon.

Radan jälkeen menin maneesista ulos ja nauratti pieni poistuileva Riku. Ehdin todeta, että eiköhän laiteta poni autoon, kun ei tarvi ainakaan palkintojenjakoon mennä, kun tuli kuulutus, että me siirryttiin luokassa johtoon. Olin aivan hämmästynyt, sillä rataan sisältyi kuitenkin selkeitä rikkojakin. Nopeasti siis vain halailemaan pientä kultapullaa :) Lopullisissa tuloksissa saimme pitää ykkössijamme ja pääsimme siis johtamaan kunniakierrosta. Jossa piti tietenkin vähän willitellä ;) Riku "pelkäsi" taputuksia ja ihmisiä, ja kansliatornia ja maneesin ovea ja ja ja... Hassu poni. Ja prosentteja saatiin siis 66,6%, tuomarina Kaija Borup.

Seuraavan luokan verkassa Riku oli ihan super. Verkkasin lyhyesti, että Rikua ei ehtisi alkaa kyllästyttää ja väsyttää. Ja taas vaan radalle. Tällä kertaa lisäykset lähtivät hyvin, mutta ravissa minulla oli suunnattomasti vaikeuksia istua keskiravissa. Siirtymiset olivat jälleen hyviä, mutta mm. kolmikaarinen kiemuraura meni vähän pipariksi kun Riku kesken kaiken pelästyi karkkipussin rapinaa. On se hölmö hevonen :D Radan jälkeen taas nauratti - ainakin on virtaa mistä lähteä työstämään. Prosentteja saatiin 65,2% jolla johdettiin luokkaa viimeiseen ratsukkoon asti, joka kauniilla, harmonisella ja tasaisella suorituksella meni (ansaitusti) ohitse. Olimme siis toisia. Riku oli tässä vaiheessa jo kopissa, joten se ei päässyt toista kertaa villittelemään palkintojenjakoon.

Lienee turha edes sanoa, että olen äärettömän tyytyväinen meidän kisapäivään. Ilmoittauduin samalla innolla sitten ensi viikonlopuksi Järvenpään aluekisoihin.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Keskiviikko - Lauantai

Keskiviikkona kävimme P:n kanssa maastossa. Minä ratsastin Rikulla ja P Timolla. Riku oli hieman säälittävä parkanen kun jäi koko ajan Timosta paljon ja meinasi tulla kiire. Laukattiin yksi lyhyt ylämäkipätkä. Metsä oli taas täynnä marjastajia, jotka poukkoilivat pystyyn kuka milloinkin, joten piti ottaa rauhassa.

Torstaina P kävi maastoilemassa Timon kanssa. Minä sen sijaan menin illalla koulutunnille Rikun kanssa. Teimme samoja harjoituksia kuin Timon kanssa tiistaina, tosin vaatimustaso oli paljon matalampi tällä kertaa, kun alla oli hevonen, joka hermostui kokoamisesta ja vaatimustason lisäämisestä. Käynnissä ja varsinkin ravissa saimme aikaan ihan kohtuullisia kokoamisia, mutta laukassa mun "kokoamiset" oli lähinnä sellaista hyvää peruslaukkaa. Mikä sinänsä oli positiivista, normaalisti meillä on tapana kaasutella hivenen liikaa ;) Tunnin jälkeen kävin vielä totaaliväsyneen ja hikisen hevosen kanssa puolen tunnin palauttelukävelyllä.

Perjantaina lähdettiin Timon ja Rikun kanssa maastoon. Mulla oli viimeinen virallinen Timon vuokrauspäivä, joten halusin ratsastella Timolla. Käytiin maastossa kauempana sellaisella reitillä, jossa aikaisemmin on päässyt kunnolla laukkaamaan. Nyt ei ollut toivoakaan, tie oli niin huonossa kunnossa. Käytiin siis kasvattamassa hevosten peruskuntoa vajaan parin tunnin käynti/ravi -lenkillä. Timoa tulee kyllä ihan valtava ikävä, kun se ei enää mun ratsastuselämääni aina liitykään. Jäähän se tuonne samalle tallille, että ei se elämästä häviä, mutta ikävä meidän yhteisiä oivalluksia tulee silti. Timo on opettanut mulle kamalasti.

Lauantaina eli tänään valmistauduin henkisesti hyppäämää Tiistaisen katastrofin jälkeen Rikulla. Olin varautunut luottoihmiselläni/ratsastuksenopettajallani ja hän sitten hypytti minua. Riku oli alkuverkassa tosi kiva, laukkasi reilusti eteen muttei silti valahtanut pitkäksi. Hypättiin muutama verkkahyppy pienellä ristikolla ja sain hurjasti itsevarmuutta kun paikat löytyivät ja laukka pysyi hyvänä. Sitten hypättiin pienillä 60cm pystyllä ja okserilla muutama verryttelyhyppy lisää. Ja taas sujui hyvin. Sitten hypättiinkin jo 60cm rataa, hyppyjä tuli yhteensä viisi. Ja edelleen tuntui hyvältä! Itse olisin halunnut lopettaa tähän, mutta sain hurjasti kannustusta ja uskalsin hypätä tämän miniradan vielä korkeudella 70-80cm. Ja edelleen tuntui hyvältä! Lopuksi mun koutsi hyppäsi vielä itse selkään ja ratsasti saman radan metrisenä. Oli hauska katsella Rikua maasta käsin :)

Huomenna onkin suuntana sitten seurakoulukilpailut, joissa me mennään K.N. (jota vihaan) ja B:0 (jota vihaan vielä enemmän). Hyvällä fiiliksellä yritän lähteä inhokkiradoista huolimatta.