keskiviikko 26. syyskuuta 2012

KopRa seurakoulut 23.9.

Sunnuntaina ajeltiin siis Hollolaan Korpikylän ratsastajien kisoihin. Kisat ovat aina olleet hyvin järjestetyt (olen tänä vuonna käynyt Timon kanssa kaksissa seurakoulukisoissa) ja ihmiset ovat olleet mukavia, siksi siis lähdin taas matkaan.

Aamulla klo 4:40 ylös, koirat lenkille ja klo 5:30 hakemaan äiti kyytiin. Sitten tallille, letitys ja puunaus. Puoli kahdeksan jälkeen Riku koppiin. Matkalla ajoimme kerran harhaan ja näin ollen perillä olimme aika lailla tasan yhdeksän. Kävin itse maksamassa kansliassa lähtömme ja sen jälkeen katsomassa muutaman suorituksen. Lähdimme luokan viimeisinä eli kuudensinatoista.

Keli oli aivan karmea, joten siirryimme Rikun kanssa verkkaamaan vasta kun pääsimme toiseen maneesiin. Ensin ratsastettiin luokka FEIN:n CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma 2009, eli laitoimme kanget päähän. Riku oli verkassa vähän pöhkö, pöllöili mm. maneesin peiliä ihmetellen jne. Päätin jo verkassa, että nyt ratsastan ns. "veitsi kurkulla", eli niin hyvin ja niin selän läpi liikkuvalla hevosella kuin mahdollista. Ja tämän pystyin aika hyvin pitämään jopa radalla!

Radassamme olin tyytyväinen käyntipätkiin ja keskilaukkoihin. Ravi oli ajoittain jännittynyttä - Korpikylän maneesi on aika jännä paikka (radan toisella pitkällä sivulla on avokahvio). Laukka taas oli vähän voimatonta ja jännitin vastalaukoissa hirveästi sitä, että tulee vaihto, ja jäin liikkeen taakse. Toisessa laukassa se kostautui rikkona. Tästä sainkin sitten arvosanan 3. Muuten paperissa oli muutama vitonen, paljon kutosia ja neljä seiskaa (radalle tulosta, keskikäynnistä, toisesta laukannostosta ja viimeisestä pysähdyksestä). Koko alakerta oli kuutosta. Prosentteja tuli 58,696%, joka oli tähän mennessä paras tulokseni HeA-ohjelmasta! Sijoitus oli 6./16. Olen tyytyväinen.

Riku meni tässä vaiheessa vähäksi ajaksi koppiin ja minä menin tankkaamaan evästä ja leijumaan pilvissä oman radan johdosta. Lähdin HeB:ssä taas viimeisenä ja verkkasin todella vähän ja kevysesti. Riku tuntui vähän väsähtäneeltä. Radalle mentäessä Riku tuntui mahtavalta. Kaikki alkupään numerot 7-8. Tosi ihana tunne selässä, vain olla, ohjata ja ratsastaa! Sitten kahviossa räsähti jotain juuri sillä hetkellä kun me olimme kohdalla. Riku loikkasi metrikaupalla sivuun ja poistui paikalta kylkimyyryä. Koko loppurata olikin sitten hevosen rauhoittelemista ja yritystä pitää homma käsissä. Kahviosta kuului edelleen pelottavia ääniä. Luulin, että mennään aidoista ylitse. Ei onneksi menty ja radan loputtua käytiin katsomassa pelottavaa kahviota. Olihan se jännittävä edelleen. Alas tuli askellajeista 6, lennokkuudesta 7 (osoittaa tuomarilta kyllä hyvää huumorintajua :D), kuuliaisuudesta yllätykseksi 6, istunnasta 6,5 (!) ja teistä 7. Prosentteja 60,80%. Radan jälkeen tietysti harmitti, mutta olin silti tyytyväinen, että sain ratsastettua kaikki tiet niin, että suoritus säilyi sitä keskivälin säikähdyspoistumista lukuunottamatta rikkeettömänä. Lopulta oltiin sijalla 4./19.

Oli taas kivat kisat ja itselle saatiin mukaan tärkeää kokemusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti