torstai 8. lokakuuta 2015

Klinikkareissulla Teivossa

Soittelin tiistaina Rikulle klinikka-aikaa Teivoon eli Tampereen Hevosklinikalle. Meillä kävi älytön tuuri, sillä saimme peruutusajan heti seuraavalle päivälle, eli keskiviikolle. Eläinlääkärinämme oli toiveideni mukaisesti Heidi Elomaa, joka hoiti Rikua viimeksi vuosi sitten mysteerisairastelujen aikaan viimeisellä klinikkakäynnillä. Pidin todella Heidin analyyttisesta, järkevästä tavasta miettiä vaihtoehtoja. Lisäksi Heidi jaksoi selittää minulle asiat niin moneen kertaan, että tunsin saavani niistä jonkinlaisen käsityksen - enkä silti tuntenut itseäni tyhmäksi. Minua ahdistaa aina se, jos omissa tai hevosen hoitoon liittyvissä asioissa minulle tulee sellainen olo, että minun pitäisi päättää asioista, vaikka en oikeastaan niistä ymmärrä. Haluan ymmärtää asiat sillä tasolla, jolla minä ne pystyn amatöörinä ymmärtämään, ennen päätöksiä.

Eilisestä klinikkakäynnistä minun oli tarkoitus napsia kuvia, mutta koska Teivo osoittautui jälleen kerran tehokkaaksi paikaksi, jossa oltiin aikataulussa, tapahtui kaikki oikeastaan niin nopeasti, etten tajunnut kuvata. Ehkä te pärjäätte siis ilman mun kamalia kännykkäräpsyjä ;)

Rikun aika Teivossa oli kello 9.30. En ollut varannut aamuun juurikaan joustoa aikatauluun, vaikka yleensä varaan. Siitä seurasi se, että kun lainakopin kiinnityksen kanssa oli ongelmia (oma vanhukseni on huollossa), olimme hyvinkin napakassa aikataulussa. Perillä Teivossa olimme 9.32 ja Rikun hoitovuoro alkoi 9.34.

Eläinlääkäri tarkasti ensin Rikun päällisinpuolin ja hoitaja nappasi verikokeet valmistumaan. Otatin Rikusta siis perusverikokeet ihan vain tarkastukseksi, että kaikki on ok. Ontumatutkimus tehtiin tämän jälkeen. Rikua rauhoitettiin tutkimusta varten vähän, ajatuksena ensinnäkin se, etteivät Rikua usein kauhistuttavat ravihevoset aiheuttaisi valtavaa sätkyä, mutta myös se, että mahdollinen ontuma saataisin selkeämpänä esille.

Tutkimuksien tulokset:

Status: Hyvä lihavuus- ja lihaskunto, raajat kuivat

Verikokeissa ei moitteita.

Spontaaniontuma suoralla: Ontumaton

Spontaaniontuma ympyrällä: Ontumaton. Liikkuu hieman lanneselkä alhaalla ravissa.

Taivutusreaktiot/ yläosa oej, vej, otj, vtj: 0 0 0 0 Kimppaa mtj kinnertä, vtj enemmän

Taivutusreaktiot/alaosa oej, vej, otj, vtj: 0,5 0 0 0

Mukavannäköinen nollarivi sieltä tuli, ihanaa! Ainahan sitä pelkää, että jos siellä onkin jotain kamalia yllätyksiä odottamassa, tällä kertaa ei ollut. Viime syksyltä tutut "vaivat" olivat jälleen seurana, eli oikean etujalan lievä reaktio ja kintereiden ongelmat. Kimppaaminen oli minulle uusi termi, mutta sillä tämä ell tarkoitti siis sitä, että Riku taivutuksen jälkeen muutaman askeleen nostaa ja kiertää takajalkaa.

Eläinlääkäri ilmoitti, että noin pientä reaktiota kuin etujalassa hän ei hoida, koska nivelpiikityksen riskit ovat kuitenkin aina olemassa, ja tässä tapauksessa reaktio oli niin pieni, ettei se ole riskin ottamisen arvoista. Kintereistä keskustelimme hetken, ja ell oli sitä mieltä, että osaltaan lanneselän liikkumattomuus ravissa ja puutteellinen "swingi", josta puhuimme aiemmin jo Rikun hierojan kanssa, voi osaltaan johtua kinnerten kipeytymisestä. Laukan voimattomuus ja haluttomuus ottaa painoa takajaloille voisi myös johtua tästä hyvinkin mahdollisesti,

Päädyin siihen, että molempien kintereiden liukunivelrako lääkittiin kortisonilla (Celeston + Linkosiini). Lisäksi pistettiin Cartophenia lihakseen jo paikanpäällä, ja lisäksi saatiin lisäpistokset mukaan kotiin. Nyt kävellään viikko, sen jälkeen mennään kevyesti suoralla ravia ja laukkaa, ja sen jälkeen pitäisi päästä takaisin hommiin. Eli siis kahden viikon päästä!

Eläinlääkäri ei ollut huolestunut, vaan totesi, että tätä tämä on hevosten kanssa treenatessa, joskus ne kipeytyvät ja sitten pitää ottaa taukoa. En kuulemma saa taaskaan syyttää itseäni (dämed! :D), koska asiat ovat vallan hyvällä tolalla ja tilanteeseen herätty ajoissa. Nyt kevyempi jakso, ja treenaamaan päästään taas takaisin. Pohdimme myös mahdollisuutta tehdä ensi vuonna niin, että tsekataan Riku myös ennen kisakauden alkua niin, että tarpeen mukaan ehditään lääkitä ja keventää treeniä ennen kisakautta. Eläinlääkäri myös selvästi tunnisti laadun, koska piti harmillisena, että Riku on ruuna, kun tällaisiä ryhdikkäitä hevosia kaivattaisiin suomenhevoskasvatukseen. Omistaja oli tietenkin täysin samaa mieltä kultamussukastaan :D

Reissusta jäi hyvä mieli, ja olen tyytyväinen, että kävin tilanteen tsekkaamassa. Nyt ei tarvitse huolehtia, että on jotain suurempaa vialla. Pienen syysloman kautta talvitreeneihin siis :)

6 kommenttia:

  1. Mukava lukea kohtuullisen mukavia klinikkakuulumisia. Mielenrauha on tärkeä saada. Ja samaa mieltä siitä että eläinlääkärin on tärkeä selittää asiat niin selkeästi että maallikkokin taatusti tajuaa mistä on kyse, eikä tässä vaiheessa saa olla kiireen tuntua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nämä oli kyllä parhaita mahdollisia kuulumisia :) Nyt ei tarvitse enää arvailla ja arvuutella, vaan voi hoitaa ja ottaa opikseen.

      Ja tuo on niin totta, jos tulee sellainen olo, että kiireessä pitäisi päättää, niin mulla ei kestä pää ollenkaan! Ei mun tarvitse kaikkea ymmärtää, mutta en halua tehdä päätöksiä ihan sokkona.

      Poista
  2. Kiva, että ei mitään vakavaa! Rapsutukset Rikulle =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Rapsutukset viety perille!

      Poista
  3. Mukavia uutisia reissulta, eli selviätte vain pienellä huoltotauolla :) ja mielenrauha on kyllä todella kiva asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tällaisia klinikkareissuja toivoisi kaikille :)

      Poista