maanantai 5. lokakuuta 2015

Kevyen viikon jälkeen

Eipä Riku priimalta tuntunut tänään hypätessä. Nyt on niin monta kysymysmerkkiä ilmassa, että päätin varata huomenna klinikkakäynnin Rikulle, vaikka se olisikin jotain hätävarjelun liiottelua.

Viime viikolla Rikulla oli siis vuorossa ensin maanantaina vähän miniestetreenejä, tiistaina, torstaina ja lauantaina maastoilua, keskiviikkona vuokraajan koulutunti ja perjantai ja sunnuntai vapaata. Kevyt viikko siis, juuri sellainen, jonka suunnittelinkin. Riku oli maastossa oma iloinen itsensä, maanantaina taas estetunnilla tosiaan laukat jäivät usein ristiin ja hyppy tuntui voimattomalta.

Tänään estetunnilla Riku teki edelleen hommat ihan moitteettomasti, mutta hyppy ei ollut kovin hyvä, laukka oli koko ajan väärässä tai ristissä ja tekeminen oli jotenkin työlään oloista. Päätin jättää hypyt vain alun pieniin verkkahyppyihin ja ihan omaa fiilistä seuraten varata ajan klinikalle.

Voi toki olla, että tämä jäykkyys johtuu tosiaan siitä, että on joku suurempi jumi tai nikamalukko, joka Tuulia saa parin viikon päästä manipuloitua auki. Verikokeet oli kuitenkin tarkoitus ottaa nyt syksyllä ja jalkojen tilanne tsekata noin muutenkin, jotten tutkitaan nyt, kun asia mietityttää.

Reilu vuosi sitten viimeksi piikiteltiin tuota vasenta kinnertä, jonka opettajani Iida tänään huomasi tulevan vähän huonommin alle, eli voihan se olla, että siellä on nyt jotain ajankohtaista muutosta. Nyt ei kuitenkaan jossitella sen enempää, vaan mennään klinikalle ja tsekataan tilanne. Mistään ei onneksi turvota, ei ole lämpöä eikä mitään ontuvaa. Laukka on vaan voimatonta. Tsekataan siis ensin fasiliteetin ja mietitään sen jälkeen, että onko ongelma vain satulan päällä vai myös jossain muualla.

Pari viikkoa sitten kävimme Ville Vaurion kouluvalmennuksessa Rikun kanssa ja nämä kuvat jäivät julkaisematta. Ville tönäisi minua pois mukavuusvyöhykkeeltäni niin, että tarkoitus oli saada hevonen, jolle käytetään apua terävästi, saadaan reaktio ja myödätään avusta. Ei siis jäädä roikkumaan, eikä olla epäreiluja. Ihan kamalan vaikeita ja tärkeitä vaatimuksia! Riku oli alkuun kyseisellä kerralla, jolloin oli viikolla kauttaaltaan aika väsynyt, kovin hidas reagoimaan pohkeeseen ja siihen haettiin hevosystävällistä, mutta napakkaa korjausta. Ja sellainen kyllä löytyi. Tykkään Villen tyylistä opettaa perusasioita raikkaalla tavalla.

Lepattava oikea käsi, miten mä en vaan saa sitä korjattua?




2 kommenttia:

  1. Tsemppiä klinikkareissulle, parempi katsoa ajoissa kuin katua myöhemmin! Sitä tämä hevosenomistajan elämä on. :)
    Kivalta kuulostaa teidän treenit, samoja tärkeitä asioita haetaan täällä meilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi saatiin aika näin pian, että nyt ollaan jo palattukin - ei siis tarvinnut kauaa jännittää!

      Poista