Kävelyviikko

Rikulle piikitettiin tosiaan kortisonia molempiin kintereisiin viikko sitten keskiviikkona. Eläinlääkärin ohjeen mukaisesti se oli piikityspäivän koppilevossa, ja seuraavasta päivästä alkaen tarhasi normaalisti kavereiden kanssa. Tämä oli minulle helpotus - niin kuin kaikki Rikua käsittelevät tallityöntekijät tietävät, tuo minun rakas pieni suomenhevoseni on aivan täysin mahdoton silloin, kun ei saa mennä oman tutun aikataulunsa mukaisesti. Olen välillä todennut, että Riku on oma pieni autistini - se pysyy onnellisena, kun saa toistaa omia rutiinejaan hyvin muuttumattomina. Tämä piirre on toki hevosissa yleensäkin, mutta Rikussa erityisen voimakkaana. Sen mielestä on jo aivan liikaa muutosta, jos se ei jonain päivänä pääse heti kavereiden kanssa ulos, vaan joutuu odottamaan hetken sitä, että lähtee liikutukseen. Joinain päivinä, kun koko ulkotallin porukka jää poikkeuksellisesti syömään heinät sisään, ei Riku pysty ollenkaan keskittymään syömiseen, koska järjestys on väärä - ensin pitää päästä ulos, sitten aamuheinät.

Riku on siis päässyt onneksi normaalin rutiininsa mukaisesti tarhailemaan. Sen lisäksi olemme, edelleen lääkärin ohjeen mukaisesti, käyneet kävelylenkeillä. Lenkkien oli määrä olla rauhallisia, mutta mitä pidemmälle viikko on kulunut, sitä reippaammin suomimiehen jalka on reissunpäällä noussut. Jos siitä, kuinka hyvin pylly heiluu ja ravi nousee passageen, voi päätellä jotain, niin herra alkaa olla elämänsä kunnossa ;)

Itse olen käynyt ahkerasti ratsastuskoulun tunneilla tämän välin. Kerran sain lainata Lauran ja Nooran Ronia opettamaan minulle kouluratsastuksen saloja, ja sen lisäksi olen ratsastanut useamman kerran ratsastuskoulun Koru -tammalla. Koru on kyllä todellinen nainen isolla N:ällä... Mä en ole ikinä oikein löytänyt tammojen kanssa yhteistä säveltä, ja sama homma tuntuu jatkuvan Korun kanssa. Välillä tuntuu löytyvän jotain hajua, kuinka neitiä kuuluisi ratsastaa, ja seuraavana hetkenä hävitän ihan kaiken.

No, elämässä pitää olla haasteita. Minun seuraava voi olla vaikka se, että onnistuisin ratsastamaan kokonaisen kierroksen Korulla ilman, että välillemme syntyy suurta kriisiä. Kuvaillaan tilanne nätisti niin, että siihen on vielä hetki matkaa.

Ps. Huomenna (tai tänään, kello on jo perjantain puolella) Rikulla saa ravata ja laukata. Yritän kuitenkin olla intoilematta siitä, koska tässä vaiheessa viimeksi uutiset muuttuivat masentavimmiksi. Toivotaan, että huomenna saan lopettaa ratsastuksen paremmilla mielin.