Kinnersuoja polvessa ja muita huippuhetkiäni

Paluu tulev... ei kun arkeen. Hiljalleen.

Ratsastin Rikulla hiljalleen ravia ja laukkaa viime viikon lopulta. Se tuntui aika hyvältä, tosin en vaatinut siltä mitään muuta, kuin askellajin suorittamista, joten minun oli selästä vähän vaikea arvioida sitä, miten se liikkui. Kävimme myös metsämaastossa alkuviikosta - jätin hetkeksi meidän maastoreissut pois sen takia, että meillä oikeastaan minne tahansa maastoon lähtiessä pitää mennä ensin kunnolla ylämäkeen. Päätin siis antaa piikitettyjen kinnerten lomailla sen verran, etten maastoillut ensimmäiseen pariin viikkoon. Lopulta kuitenkin kävimme myös metsässä kevyellä käynti-ravi -pompottelulla.

Keskiviikkona Riku sai viimeisen Cartophen -piikin ja eilen torstaina menin itse aamulla Rikun kanssa ratsastuskoulun tunnille. Riku tuntui yllättävän hyvältä! Olen itse saanut nyt tässä väliaikana pienen oivalluksen seurattuani William Matthewin valmennusta siitä, että ihan oikeasti, se käsi ei saa liikkua taakse päin ratsastaessa. Tämän takia olen viimein onnistunut kuromaan ohjaa niin lyhyeksi, että käsi saa olla edessä, eikä liiku taakse päin. Jotenkin olen helposti taipuvainen lipumaan siihen yleiseen uskoon, että löysä ohja tarkoittaa samaa kuin pehmeä ohjastuntuma. No eihän se tietenkään tarkoita. Löysälle ohjallekin on aikansa ja paikkansa, mutta ei tuntuma voi olla tasainen pitkällä ohjalla. Samalla kun ohjani pitenee, asentoni ajautuu myös helposti takakenoa kohden ja teen pidätteet taakse päin -> istun itse liian takana -> annan hevoselle ristiriitaisia apuja kun istunta sanoo "menemene" ja ohja sanoo "älä mene".

Nyt siis olen ottanut erityistarkkailuun ohjani pituuden ja ohjasotteen suunnan. Olen tässä vielä ihan lapsenkengissä, mutta edes se, että aidosti vihdoin tiedostan tämän asian niin suureksi ratsastukseeni vaikuttavaksi ongelmaksi, että siihen on pakko puuttua just nyt, on iso asia. Se tarkoittaa, että ehkä joskus tulevaisuudessa siinä voi näkyä jotain muutosta, joka näkyy myös ulkopuolisille, eikä tunnu vain selkään.

Tunnilla siis näistä lähtökohdista sain Rikun mielestäni huomattavasti paremmin haltuun käynnissä, jossa onnistuin ajattelemaan aktiivisesti sitä, että en ota ohjalla missään vaiheessa taakse päin, vaan ratkaisen tilanteen jotenkin muuten. Riku reagoi tähän muutokseen positiivisesti - suu alkoi toimia hyvin ja pidätteet menivät paremmin perille. Ravissa ja laukassa oli sen verran intoilua ilmassa, että niissä en saanut läheskään niin hyvin pidettyä mielessäni tätä uutta korjausvaadettani. Tämä nyt on kuitenkin selvästi seuraava asia, johon tulen kiinnittämään omassa ratsastuksessani roimasti huomiota.

Eilen iltapäivällä fysioterapeutti Tuulia Luomala hoiti Rikua. Olin odottanut Tuulian käyntiä aika innoissani, koska tällä kertaa toivoin, että sieltä löytyisi jotain ongelmia selittävää. Ja löytyihän sieltä - Riku on ilmeisesti vetänyt jossain vaiheessa jonkinsortin voltin tarhassa, koska oli niin kummallisilla tavoilla toisiinsa liittyvistä paikoista jumissa ja krampissa, että niitä on vähän hankala muulla selittää. Se saatiin kuitenkin hyvin suoristumaan nyt jo tällä yhdellä hoitokerralla. Seuraavan kerran tsekataan tilannetta joulukuussa.

Loppukevennyksenä kuva aidosta tuotetestaushetkestä (ei sisällä saatuja lahjoituksia tai maksettuja mainoksia)

Kyllä. Siinä on minun koipeni ja Rikulle ostamani W-healing kinnersuoja (toinen niistä). Uhkailin, että laitan ne takaisin, jos se ei lämmitä minua. Tuotetestasin kinnersuojaa noin kolmen tunnin ajan. Kyllähän se joo lämmitti, mutta en tiedä, lämmittikö se sen enempää kuin olisi lämmittänyt muu tuollainen peitonpalanen jalan ympäri käärittynä.

Nyt sitten pitäisi päättää, pidänkö alkuperäisestä uhkauksestani kiinni ja lähetän kinnersuojat takaisin. Vai ajattelenko, ettei se ketään haittaa (paitsi lompakkoa) kokeilla niitä.

Kyllä me hevosihmiset ollaan helppouskoisia.