sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Vihdoinkin selässä!

Maanantaiksi en saanut ketään liikuttamaan Rikua, joten Riku piti vaparin kun minä yritin parannella selkääni.

Tiistaina Rikun entinen omistaja hyppäsi Rikulla. Minä en valitettavasti ehtinyt katselemaan, kun töissä venähti. Harmitti. Riku oli hypännyt kiltisti pieniä esteitä, mutta jostain syytä kuumunut yhdelle esteelle ja tehnyt siinä sitten erilaisia pukkiloikkia. Ex-omistaja oli hyvin saanut tietysti Rikun ruotuun ja riekkumisen loppumaan. Olen kyllä ikuisesti kiitollinen, kun mulla on mahtavia opettajia ja lisäksi kavereita, jotka jaksavat ratkoa mun hevosongelmia.

Keskiviikkona oli tarkoitus mennä Rosali Kivitien kouluvalppaan. Otin Rikun sisälle tarhasta ja letkuttelin mutaa jaloista. Ja huomasin kauhukseni, että takakenkä oli irti. Se ei tietenkään riittänyt, mukaansa kenkä oli ottanut noin puolet kaviosta... Näytti aika hurjalta. Ei siinä siis mitään, ilmoitus Rosalille että ei päästä, hevonen karsinaan ja lappu oveen, että ei huomenna ulos. Näytti meinaan niin heikolta se kavion tilanne, että pelkäsin, että tarhassa kuluttaa sen ihan nysäksi.

Torstaiksi ei saatu vielä kengittäjää, joten Riku tarhaili muutaman tunnin ja loppupäivän hirnui karsinassa ihmetellen, että miksi en pääse ulos...

Perjantaina kävi kengittäjä ja ihmeen kaupalla sai kengän kiinni. Illalla kävin juoksuttamassa maneesissa ja totesin liikkeiltään varsin puhtaaksi.

Lauantaina suuntasin Rikun kanssa koulutunnille. Riku oli innoissaan ja täpäkkänä kun pääsi hommiin. Maneesiin sipsuteltiin todella varovaisesti, koska hokkeja ei meillä ole vielä alla, ne laitetaan keskiviikkona kengityksen yhteydessä. Tunnilla teimme... Öö, mitäköhän. Vastalaukkaa ja takaosakäännöksiä. Kummissakaan en päässyt oikein loistamaan, olo oli aika löysä ja jännitin ihan turhaan sitä, mitä Riku tekee. Ihan lopuksi alkoi vähän sujumaan. Muutama kohtuullinen käännös tuli ja muutama tasapainoinen kaarre vastalaukassa myös.

Tänään oli vuorossa sitten valmentajan kouluvalmennus. Teimme ihan alussa käyntiväistöjä, jotka sujuivat ihan mukavasti. Riku oli vähän hidas pohkeelle, mutta kantoi itsensä alusta asti kivasti. Ravissa aloimme tehdä heti kahdeksikkoa, jossa keskellä oli tarkoitus lyhentää ravia ja muuten ratsastaa eteen. Hetken päästä lisäsimme harjoitukseen voltit L:n ja C:n kohdalle. Ne ratsastimme harjoitusravissa ravia lyhentäen. Ympyrän puolikkaat aina ennen seuraavaa lyhennystä ratsastettiin reippaampaa ravia. Rupesimme lisäämään ensin keskelle ympyränvaihdon paikalle ensin käyntiin siirtymistä ja sitten pysähdyksen. Riku teki tosi kivoja siirtymisiä ja pysähdyksiä. Voltilla aloimme tehdä väistöä, joka jäi minulla vähän räpeltämiseksi, en jotenkin saanut siihen ajatusta mukaan.

Tunnin toinen osa koostui tehtävästä, jossa tulimme pituushalkaisijalle, jossa teimme ravista pysähdyksen ja peruutuksen. Siirtyminen raviin ja joka kerta päädystä eri suuntaan. Heti kulman jälkeen voltti, voltilla laukannosto, ja vikaan kirjaimeen uusi voltti, jossa siirtyminen raviin. Jossain vaiheessa jätimme pysähdykset pois ja teimme pituushalkaisijalla keskiravia. Laukkaan taas rupesimme tekemään myös lisäystä keskilaukkaan. Tämä harjoitus sujui kauttaaltaan todella mukavasti, Riku teki siirtymät tasapainossa iloisesti töitä tehden. Oli mukava ratsastaa.

Loppupalautteeksi sain tuttuja pyyhkeitä oman asentoni löysyydestä ja keskivartalon rauhattomuudesta. Myös vasen käsi elää omaa elämäänsä ja pyrkii oikean kaveriksi. Sen sijaan mukavaa palautetta sain siitä, että näyttää siltä, että meidän yhteistyö on alkanut sujua mukavan näköisesti. Kotiläksyiksi sain taas tuon vasemman käden syndrooman selvittämisen jatkamisen. Seuraava valmennus sitten taas parin viikon päästä.

Ehkä tästä hiljalleen päästään takaisin normaaliin ratsastusrutiiniin. Ensi sunnuntaina ovat vuorossa meidän seuran seuranmestaruudet, joissa ratsastan sennujen seuranmestaruusluokan (He B:0) ja A-merkin ohjelman.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

HIHS:iä ja hiekkaa

Torstaina kävin koutsin koulutunnilla. Tehtiin samaa harjoitusta kuin valmennuksessa tiistaina. Olimme Rikun kanssa molemmat löysiä eikä hommista meinannut tulla mitään. Jossain vaiheessa teki mieli jo lyödä hanskat tiskiin kun en millään saa ratsastettua kunnolla. Hevosta en syytä ollenkaan, itse olin selässä tosi tehottomana. Tehtiin laukan kokoamista ja siitä käyntiin siirtymisiä, mikä sujui kohtuullisesti vasta ihan viimeisillä kerroilla.

Perjantaina mä olin HIHSissä ja Riku piti vaparin. Helsingissä kävimme siis katselemassa amatööriratsastajia, nuorten ratsastajien luokkaa, nuorten hevosten luokkia, poniluokkaa ja International Welcome -luokkaa. Eli siis 9-18 näytöstä. Amatöörien esteet näyttivät pieniltä ja oli jotenkin karua nähdä "ihan tavallista" ratsastusta areenalla. Nuorten hevosten luokassa jännitettiin erityisesti mun ratsastuksenopettajan suoritusta. Hienosti meni. Poneilla oli hurjaa meininkiä ja jännittäviä teitä esteille (jotka olivat 115cm). Welcome -luokassa ärsytti se, että ratsastajat olivat vaan totuttamassa hevosiaan areenalle, eli keskeyttivät perusradan jälkeen, hyppäsivät tahallaan väärän esteen, ottivat tahallaan yliaikaa jne. Ymmärrän toki idean, mutta olihan sitä todella turhauttavaa katsella.

No mutta mutta. Ostoksia tein tietenkin, kuinkas muuten ;) Ostin suunnittelemani ohjat. Hiplasin pitkään ihania Stübbenin ohjia, jollaiset nuo minun toisetkin ovat. Ostin kuitenkin halvat "merkittömät", joiden nahka tuntui kuitenkin ihan kohtalaiselta. Katsotaan miten kestävät. Lisäksi ostin Rikulle loimien alle laitettavaksi lapasuojuksen. Rikulla hinkkautuu säästä vähän karvat nyt loimien niskaosan painosta pois, ja ajattelin tuon lapasuojuksen mahdollisesti sitä helpottavan. Horzelta ostin heijastinrintaremmin. Ostin myös uudet hanskat. Ajattelin nyt kokeilla niitä vitsin Roeckleleita, joita kaikki kehuvat. Ihan siis aivan perushanskat ostin. Lisäksi ostin itselleni Pikeurin ruskean fleecen valmennuksissa pidettäväksi. Yleensä ratsastan huppari päällä, mutta valmennuksiin pyrin pukemaan päälle jotain yksinkertaista ja yksiväristä. Muuta ei tainnut mukaan tarttua.

Lauantaina menin extempore -koulutunnille vielä. Nyt sujui hienosti! Riku liikkui koko ajan irtonaisesti kivasti itsensä kantaen ja takaosalla hyvin liikkuen. Vastalaukkakin sujui ympyrällä hienosti, vaikka ajattelin, että se ei kyllä ympyrällä lähde toimimaan kun ei aina mene suorallakaan. Nyt kuitenkin oli hienossa tasapainossa koko tunnin.

Illaksi suunnattiin talliporukalla HIHSiin uudestaan. Seuramme järjesti kesällä Veteraaniratsastajien SM-kisat, ja meitä ahkeria talkoolaisia palkittiin sitten lipuilla. Oli mukava yllätys. Erityisesti katselin mielelläni suomenhevosten suorituksia, katrilli oli kaunis (tosin valot olisi voinut himmentää sitä varten) ja estehyppely hienoa. Mutta silmäkulma kyllä melkein kostui suomenhevosten kouluratsastusta katsellessa. Ostoksia ei ollut tarkoitus tehdä, mutta ostin silti Cavalorin teknisen takin, jossa sisäpinnan pitäisi pitää kosteus pois iholta ja sen pitäisi pysäyttää myös tuuli.

Tänään meninkin sitten testailemaan uutta takkiani ja heti päästiin pyykille... Eli nyt siis siihen otsikon hiekkaan. Sitä meinaan maisteltiin tänään. Mutsi meni ensin selkään ja mä pidin tuntia vähän aikaa. Sitten nousin itse selkään, lyhensin jalustimet ja aloin laukkailla. Riku oli tosi virkeä ja kuuma kun hyppäsin pientä onnetonta ristikkoa muutaman kerran molempiin suuntiin. Sen jälkeen olin tulossa pystylle, joka oli suoraan "tuntsatarhaa" kohti. Yhtäkkiä sinne tuntsatarhan viereen olikin ilmestynyt kottikärryt, Ikeakasseja ja kaksi tallityöntekijää. Riku poistui erittäin livakasti alta ja pukitteli. Pysyin selässä ja ehdin sanoa mutsille, että ei tässä mitään, se pelästyi noita päiväruokkijoita. Yhtäkkiä tuntsat sitten aloittivat tarhassa kamalan rallin, ja alas kuului kamala töminä (reilun kymmenen hevosen lauma laukkaa tarhassa). Ja siinä vaiheessa sitten mentiin valtavia, notkeita pukkeja. Ja mä en kyllä ehtinyt kissaa sanoa ennen kuin tunsin sinkoutuvani selästä. Ja pää edellä maahan... Mutsi sai Rikun helposti kiinni ja talutteli sitä hetken kun mä kelailin maassa, että mitäs nyt. Tiesin, ettei luita ollut rikki, mutta pää tuntui pöhelöltä. Menin selkään ja Riku oli edelleen ihan pöhelönä, pukitteli ja pomppi. Sain sen sitten rauhoittumaan raviin ja pyysin mutsia käymään katsomassa olisiko tallissa koutsi, Rikun entinen omistaja tai joku muu, joka voisi tulla selkään. Ei ollut, joten mä hyppäsin sitten vielä kerran sen ristikon ja lähdin tallille. Kotiin päästyäni oksensin ja päätä särkee edelleen. Aivotärähdys lienee taas. Pää ei käänny mihinkään, toinen käsi on aivan jumissa ja kylki kramppaa. Muuten fiilis ihan hyvä.

Paitsi tietysti se, että mun estepelko on taas täällä. Plää.

torstai 18. lokakuuta 2012

"Sua on kiva opettaa kun sä oot niin analyyttinen!"

Tiistaina valmentaja tuli hakemaan meidän tallilta hevosen ja piti samalla extravalmennuksen. Sopi mulle hienosti kun edellinen meni persiilleen Rikun raspauksen takia. Nyt siis aloiteltiin ihan uudestaan. Ihan aluksi ahdistuin kamalasti kun luulin, että olin suitsinut Rikun jotenkin väärin kun valmentaja pamautti suoraan turparemmiä aukomaan. Lopputulos oli se, että turparemmi viriteltiin remonttiturparemmin tapaan. "Kokeillaan, miten menee näin", mulle ehdotettiin sen enempiä kyselemättä. Sopi hyvin, vaikka en tässä vaiheessa vielä mistään mitään tajunnut, että mikä on pointti. Tehtiin aika tavallisia juttuja koko tunti, kaarteissa (voltit ja kulmat) koottiin ja suoralla ratsastettiin eteen. Keskityttiin oikeastaan ratsastamaan sen pituisella ja niin kootulla hevosella kuin millä itse tahtoo mennä, ei niin pitkällä kuin hevonen tarjoaa. Eli siis opeteltiin säätelemään sitä kokoamisastetta. Sain muutamia oivalluksia taas, erityisesti siitä, että kun mulla on ongelmana se, että myötään silloinkin kun ei ole tarvetta, eli kun hevonen ei ole myödännyt ensin. Ja se taas tekee mun kädestä veivaavan, eli siis veivaan edes takaisin, vaikka tarkoituksenani ei ole varsinaisesti irroitella kuolaimesta eikä "ratsastaa peräänantoon" vaan luulen, että pitää myödätä, koska "välillä pitää myödätä". Eli siis mulla on myötäämisen ajoitus ihan hukassa. Tähän rupean kiinnittämään huomiota. Sen sijaan oli mukava kuulla, että en ratsasta enää ollenkaan niin kädet sylissä kuin muutama viikko sitten. Riku tuntui tosi hyvältä ja pehmeältä ja saatiin tehtyä hommia tosi täsmällisesti. Tämä fiilis pitäisi viedä kisoihinkin mukaan.

Illalla kävin sitten vielä ratsastamassa oman koulutuntini tuntihevosella. Arpaonni (eli Koutsi...) oli arponut mun kohdalle jymypotin, eli Joken. Joke on 6-vuotias friisiläinen, joka on maailman kiltein ratsu. Mitään se ei voi sille, että sen askeleet ovat ihan kammottavat... Suuntautuvat ylös niin paljon, ettei maisema vaihdu ollenkaan mutta ratsastaja tuntee olevansa jollain aurinkoa kiertävällä radalla ja taas takaisin satulassa jokaisen askeleen aikana. Oli hauska mennä Jokella ja huomata, että nykyään mä pystyn vähän istumaan siellä, ei tarvinnut enää keventää ravipätkiä niin kuin vuosi sitten, kun olen viimeksi sillä mennyt. Käynnissä ja ravissa löytyi yhteisymmärrys loppua kohti ihan hyvin, laukka taas jäi täydeksi mysteeriksi edelleen. Yhteen laukkavolttiin voi näköjään ottaa tuhottoman määrän askeleita... Oli hauska taas ratsastaa muillakin kuin Rikulla. Ja seuraavana päivänä oli kyllä vatsalöllöissä sellainen tuntemus, että oli ratsastanut jollain muulla kuin Rikulla ;)

Keskiviikkona pidin äidilleni tuntia hetken aikaa. Tehtiin voltteja ja haettiin muotoa sillä. Lopuksi äiti otti muutamia laukannostoja. Mä hyppäsin sitten itse vielä komeissa Nokian kumisaappaissani selkään ja ratsastin pikkasen puomeja ja kontaktiharjoituksia. Ihan lopuksi, kun olin varma, että nyt on turhat pöllöilyt karisteltu pois, mun siskoni, joka on kylässä, meni selkään. Riku oli kamalan kiltisti alkeisratsuna ja ravasi maneesissa tyytyväisenä pitkän sivun ja siirtyi kaarteessa käyntiin. Lopuksi näytti siltä, että hermo menee kohta, joten lähdettiin pois. Taas Riku yllätti mut ihan täysin - ajattelin, että menisi vielä paljon pidempään ennen kuin uskallan siskon päästää ravaamaan yksin.

Tänään mennään vielä illalla koulutunnille Rikun kanssa. Ai niin, ja piti tiistain valmennuksesta sanoa vielä, että tuli hyvä mieli kun valmentaja sanoi, että mua on kiva opettaa, kun mä oon niin analyyttinen ratsastaja. Että mietin niitä hommia vielä kotona ja seuraavalla kerralla kun oon selässä ja ihan oikeasti yritän tehdä niille mun virheille jotain ja miettiä mistä ne johtuu. Yleensä mä saan palautetta vaan siitä, että mietin liikaa, pitäisi kuulemma ratsastaa enemmän tunteella... No, molempi varmasti parempi.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Lisää kilsoja!

Nyt täytyy kyllä sanoa, että viime viikon löysäily näkyi hevosessa ylimääräisenä törttöilynä, ja sen johdosta päätin, että nyt sitten lisätään kilsoja. Ja katsotaan miten homma etenee.

Sunnuntaina oltiin siis taas Jokeran kisoissa. Riku oli levoton suusta ja vastusteli kuolainta, jos olisi ollut sellainen lauantaina niin olisi jäänyt lähtemättä. Verkassa otti muutamat lähdöt ulkona, sisällä verkassa oli parempi. Radalla pukitteli :D Itse ratsastin aika huolimattomat tiet ja jotenkin ilman keskittymiskykyä muutenkin. Prosentteja tuli 59,6% ja oltiin sijalla 6./16. Onneksi ei sijoituttu, olisi hävettänyt tuolla suorituksella hakea rusetti. B:0:n rata oli alkuun parempi, tosin lisäykset kuolivat lävistäjän puolivälissä. Ja ekassa laukkaosuudessa sai pukkikohtauksen, villiintyi ja poistui. Prosentteja tästä 57,00 ja 3./6. Ilman rusetteja siis kotimatkalle tällä kertaa.

Tänään maanantaina käytiin kävelemässä kunnon peruskuntolenkki. 1,5h kävelyä äidin ja Jasun kanssa ei tuonnut hikeä pintaan Rikulle, mutta ratsastajalle toi. Riku meinaan otti lähtöjä vähän sieltä ja täältä ja ei meinannut uskaltaa kaiken maailman "mukamöröistä" ohitse. Hieman nousi välillä savu ratsastajan korvien välistä ;)

Nyt siis lisää kilometrejä ja kivaa perustyöskentelyä. Alustava viikko-ohjelma seuraaviksi pariksi kuukaudeksi näyttää tältä:

1 vapaa
3 kouluratsastuspäivää, joista kaksi kouluvalmennusta/koulutuntia ja yksi kevyempi, "hauskempi"
1 esteratsastuspäivä
1 intervallitreeni/reipas maasto
1 kävelymaasto, pituutta väh. 1h

Näillä mennään nyt.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Lahjattomat treenaa - siksi mun olisi pitänyt treenata...

Eilen perjantaina Riku vietti siis kuolaimetonta päivää. Koska tallilta ei löytynyt hackamorea, lähdin juoksuttelemaan Rikua maneesiin riimussa. Entinen omistaja kyseli juoksutuksen jälkeen, että osasiko se mennä kun ei sitä juuri ole juoksuteltu ;) Osasi se hienosti, tosin käyntiä ei suostunut menemään ympyrällä olleenkaan, edettiin siis koko ajan ravissa tai laukassa. Toiseen kierrokseen Riku pukitteli ja ilotteli kamalasti, tuntui olevan kivaa juosta ilman ratsastajaa.

Itse päätin aloittaa syyslomani ratsastamalla kunnolla. Torstai-illan kiukuttelin miettiessäni, että nyt meni mun ihana syysloma hevosen selässä ihan pieleen. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että meillähän on talli täynnä hevosia, kyllä siellä selkään pääsee, ei nyt saa ruveta tyhjästä kiukuttelemaan. Varasin siis tunnin tuntihevosella. Sain ratsukseni Ronin, joka on lähes 180cm korkea 16-vuotias puoliverinen. Roni on asunut vasta muutaman viikon meidän tallilla tuntikäytössä, joten oli täysin uusi tuttavuus minulle. Satuloidessa meinasi alkaa huimaamaan, kun en oikein nähnyt edes satulan oikeaa paikkaa kun hevonen oli niin valtava! Selkään pääsin kuitenkin ja sitten helpotti, ei se kymmenen-viistoista senttiä korkeammalla oleminen enää siellä tuntunut niin omituiselta. Tunnilla tehtiin avotaivutusta ja porrasväistöä (pätkä väistöä, suoristus, pätkä väistöä, suoristus). Ongelmana mulla oli se, että en uskaltanut pyytää hevoselta tarpeeksi. Mulla on aina tämä sama ongelma kun ratsastan itselleni uusilla hevosilla, en osaa ratsastaa tarpeeksi. Ronilla oli kuitenkin kiva mennä, ravi ei ollut niin iso kuin olisi voinut olla ja kaikki "herkut" onnistuivat suoraan avusta - pohkeenväistöt, avot ja muut eivät tuottaneet ongelmia. Laukka oli aivan valtava, ja mun takapuolen ja satulan välistä näkyi kyllä varmasti puoli pitäjää :D Oli kyllä hauska ratsastaa muillakin kuin Rikulla, pitänee ottaa tavaksi käydä silloin tällöin tunneilla muillakin.


Riku klipattiin keskiviikkona ja on nyt saanut totutella aiempaa reippaampaan takkimäärään niskassa. Ei ole tuntunut menoa haittaavan.


Tänään kokeilinkin sitten jo kuolainta suuhun, ja ei ollut enää vastaavia ongelmia kuin torstaina. Olin itse vain tosi laiskalla päällä, eli jaksoin vain hetken ratsastaa Rikua lävitse. Taitaa oma laiskuus kostautua huomenna, kun hevonen ei ole kuulolla ollenkaan kun ei ole 1,5 viikkoon ratsastettu koulua...


Yhtäkkiä aloinkin sitten hypätä miniesteitä. On musta tullut villi! Hyppäsin kahdeksikolla kolmea estettä, toinen kaarre oli huomattavasti tiukempi kuin toinen ja siksi tuli aina tuo ohjautuminen toiseen reunaan kun en saanut suoristettua riittävän nopeasti.


Lopuksi kävin "juoksuttamassa" Rikua vapaana maneesissa. Riku tosin ei halunnut juosta, vaan seurasi minun perässäni kuin koira. Ihana Riku! 

Huomenna siis kokeilemaan miten tuntuma löytyy kouluratsastustauon jäljiltä. Riku toivottavasti ei ole lähes viikon seisomisesta / kevyesti liikkumisesta kerännyt liikaa pöllöenergiaa... No, sen näkee huomenna.

torstai 11. lokakuuta 2012

Voihan ärrrsytys

Ihan harakoille menee tämä viikko.

Maanantaina Rikulla oli vapaa, kun en ehtinyt töistä kotiin ennen iltaa.

Tiistaina äiti kävi ratsastamassa kevyesti askellajit lävitse. Lisäksi Riku raspattiin. Piikkejä löytyi runsaasti ja lisäksi oikealta alhaalta koukku. Eläinlääkäri aukaisi samalla vahingossa toisen suupielen, ja käski pitää keskiviikon kuolainvapaata.

... joten siis myös keskiviikkona vapaa. Tänään menin innolla valmennukseen, jossa heti alkuraveissa huomasin, että kaikki ei ole nyt ihan ok. Riku juoksi kuolaintuntumaa vastaan ja jäkitti vastaan. Ratsastin jonkin verran kuitenkin, kun mietittiin, että jos muuttuu paremmaksi. No ei muuttunut. Ei kun pitkät ohjat ja lopputunti muiden ratsastusta seuraillen. Positiivista oli se, että istuin edelleen keskellä ja huomaan itse, että käsi on liian takana.

Huomenna yritän löytää tallilta hackamoret, koska virtaa Rikulla tuntui olevan kuin pienessä kylässä ja haluaisin päästä sitä käyttämään. Jos niitä ei löydy, pitänee suorittaa jotain irtojuoksutusta maneesissa tai juoksuttaa muuten kentällä. Sunnuntain kisat jäivät nyt vähän kysymysmerkiksi, tarkistetaan tilanne lauantaina.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Aulanko seuraeste

Tänään olivat siis vuorossa oman tallin seuraestekisat. Aamulla päräytin kahdeksaksi tallille koirien kanssa rakentamaan rataa. Puoli yhdeksän maissa rupesi näyttämään siltä, että rata oli enää pikkusilauksia vailla valmis ja paikalla liian monta "ratamestaria" ;) joten poistuin paikalta puunaamaan Rikua. Vähän ennen kymmentä menin kävelemään radan (ristikkoluokka ja 70cm ratsastettiin samalla radalla) ja katselin kymmeneltä alkavan ensimmäisen luokan (7 ristikkoratsukkoa). Sen jälkeen suuntasin laittamaan Rikulle satulan selkään ja pomppasin kyytiin. Kävelin rantateitä hyvän hetken, ennen kuin menin verkkaan. 60cm aikana ravasin ja laukkasin molempiin suuntiin sekä hyppäsin pari kertaa pystyn. Sitten lähdin kävelemään radan vielä uudestaan, äiti talutteli sillä välin Rikua. Mulla on äärimmäisen ihana tapa unohtaa rata radalla, joten hinkkasin sitä mielessäni kunnolla, ennen kuin uskalsin lähteä takaisin selkään. Sitten ehdin ottaa pari hyppyä vielä alle ja sen jälkeen radalle. Kävin edellisen ratsukon aikana näyttämässä näitä meidän "pelottavia" erikoisesteitä. Riku ei vaikuttanut kiinnostuneelta.

Sitten lähtömerkki ja radalle. Rauhoituin tässä vaiheessa itse ja vain ratsastin. Ykkönen ok, kakkonen-kolmonen linja hyvä. Neloselle tuli vähän kaarrettua hassusti enkä ehtinyt suoristaa, mutta paikka hyvä ja hyppy hyvä. Laukka ei vauhtinut, joten uskomattoman ison pukin kautta vaihto. Sarja hyvä. Kuutonen hieno. Seiska vähän liian jarrutellen, mutta paikka kuitenkin ok. Vikalle esteelle tultiin vähän käsijarru päällä kun jännitin vesilätäkössä kaartamista ja hyppy jäi vähän laa'aksi. Puomi heilui, mutta ei tullut alas. Tuulettaen ja iloisena maaliin. Arvostelu oli A2.0 ja olin varma, ettei tällä suorituksella sijoituta, koska en ratsastanut mitään sellaisia teitä, mitä tällaisessa radassa kuuluisi, vaan kiersin ns. "puoli maailmaa" aina. Hyvän estehevosen matkaavoittava laukka toi kuitenkin yllätykseksi rusetin!

Joten suuntasimme siis palkintojenjakoon...


Josta suuntasimme kunniakierrokselle, joka alkoi valtavilla pukeilla, villiintymisellä ja lähes ratsastajan selästäpoistamisella... 


Saman tien sitten kävelemään 80cm rataa. Esteet näyttivät isoilta! En tajua miten voin olla tällainen pikkuhiiri joka pelkää niin älyttömästi ihan pieniä esteitä... En taaskaan meinannut oppia rataa. Ensin ajattelin, etten opettele uusintaa ollenkaan, kun en kuitenkaan pääse sinne (...), mutta sitten ajattelin, että jos teen niin, niin koutsi löylyttää mut tallin takana. Joten opettelin senkin. Ehdin ottaa sitten verkassa vain hieman laukkaa ja pari hyppyä, ennen kuin piti taas mennä radalle.

Riku oli aika vireessä ja vauhdikkaan oloinen. Ykkönen tuli vähän pienellä hypyllä, ja tajusin onneksi ratsastaa välin eteen, jolloin sain kivan kuuden askeleen linjan kakkoselle. Kolmonen ok. Neloselle ajauduttiin vähän ulos kun Riku ei halunnut mennä vesilätäkköön (...), mutta hyppy sinänsä ok. Seuraava kuva on neloselta. 

Nelonen-vitonen oli taas kuuden askeleen linja. Sekin meni varsin ok. Vitoselta piti kääntää tiukka kaarre kutoselle, joka oli ehkä radan isoin este. Tässä jouduin hakemaan vauhtia aika kaukaa, kun ohjaus ei ihan toiminut ja halusin saada hevosen suoraksi. Kuutonen hyvä, siitä linja seiskalle vähän turhan eteen ja seiskalla laakahyppy. Este jäi pystyyn, mutta otin heti esteen jälkeen turhan roimasti kiinni kaarteeseen ja hajotin rytmin. Kasi oli sarja, jonka A-osa hypättiin paikaltaan (mutta hypättiin! Vielä vähän aikaa sitten oltaisiin jääty toiselle puolelle!) ja yllätyin hypystä kun odotin kieltoa ja hukkasin molemmat jalustimeni ja meinasin tippua selästä :D Sain itseni kuitenkin kammettua kyljeltä takaisin kyytiin ja otin uuden kunnon lähestymisen. Silloin yli ilman ongelmia. Uusintaan ei siis suunnattu. 


Olen älyttömän onnellinen ja tyytyväinen. Mulla on hieno (este)hevonen ja itsellä kyky oppia ja ylittää itseni. Oon oppinut tässä parin kuukauden aikana esteratsastuksesta vaikka mitä, ja matka jatkuu. Ensi kaudella me kisataan ysikymppiä! Mä en ole ikinä hypännyt kisoissa edes junnuna sitä korkeutta, joten tämä lupaus pitää laskea kategoriaan "hurja" mun kohdalla.

Höntsäilyä pää kenossa

Tiistaina suuntasin Rikun kanssa koutsin estetunnille. Riku oli vireä ja teki taas valtavia laukanvaihtoja pukkien kautta. Kaikki hyppyhommat sujuivat hyvin, etäisyydet löytyivät varsin kohtalaisesti ja itse uskalsin ratsastaa. Lopuksi ratsastimme kahdeksan esteen rataa korkeudella 80cm. Rata sujui edelleen hienosti, tosin jotenkin kummallisesti onnistuin survomaan sarjaväliin (7,2m) kaksi laukka-askelta :D Laukka hiipui aivan olemattomiin ennen estettä, hyppy tuli paikaltaan jne. Suuri saavutus oli se, että päättäväisesti ratsastin myös B-osalle, josta päästiin ylitse. Vielä muutama viikko sitten olisin lähes 100% varmasti tehnyt sen kaikkein tyhmimmän ratkaisun ja kiskaissut sivuun sarjavälistä. Nyt sain siis olla tyytyväinen itseeni.

Keskiviikkona minä olin yömyöhään töissä ja äiti hoiti Rikun liikutuksen. Oli kuulemma ollut kentällä kiltisti, mutta rantateillä pomppinut vähän turhia. Ei kuitenkaan mitään hirveitä. 

Torstaina  olin pitkästä aikaa vakiopen koulutunnilla. Riku tuntui käteen aika omituiselta, ja opettaja kysyikin, että milloin on viimeksi raspattu. Marraskuussa taitaa olla, joten syy saattaa löytyä sieltäkin. Riku jäi tosi voimakkaasti kiinni vasempaan ohjaan, mikä on ihmeellistä, koska yleensä se on enemmän kiinni oikeassa. Eläinlääkäri tulee raspaamaan maanantaina, katsotaan tapahtuuko mitään. Tunnilla teimme joka tapauksessa avoja, jotka onnistuivat ihan mallikkaasti käynnissä ja laukassa. Ravissa kadotan helposti ulkoavut ja koko paketti valahtaa. 

Perjantaina lähdimme Rikun + äidin ja Jasun kanssa maastoon. Menimme lähinnä käyntiä, yhden pidemmän pätkän ravissa. Oli mukava ja rento lenkki juuri ennen kuin taivas aukesi ja alkoi sataa kaatamalla. Sitä ennen satoi vain hieman ripsutellen. Oikein ajoitettu lenkki siis. 

Lauantaina eli eilen oli tarkoitus mennä kentälle ja ratsastaa kevyesti molempiin suuntiin hevonen pehmeäksi. Joku oli kuitenkin laskenut estekentän esteet niin kovin kutsuviksi pieniksi esteiksi, että päädyimme lopulta Rikun kanssa rennosti  pomppimaan niitä. Itselle jäi tosi kiva fiilis ja sai hevonenkin vähän jalkajumppaa.

Tänään olivatkin vuorossa meidän estekisat, mutta niistä kirjoitan edellisen postauksen kun saan kuvat ;) Niitä meinaan on nyt! 

maanantai 1. lokakuuta 2012

Viikonloppulöysäilyt

Lauantaina irrottelimme ja iloittelimme Rikun kanssa vesisateessa intervallitreeniä tehden. En tiedä, kummalla meistä oli hauskempaa - tai oikeastaan myöskään sitä, kumpi meistä oli treenin jälkeen hikisempi. Teimme vähän erilaisen intervallin kuin viimeksi, mutta periaate edelleen sama - alkukäynnit, alkuravit, alkulaukat, työlaukat (normaali laukka - reipas laukka - normaali laukka - reipas laukka), loppuravit ja loppukäynnit. Ja joka välissä välikäynnit 1-5min.

Sunnuntaina kävimme Rikun kanssa ihanassa puistometsässä kävelemässä lenkin. Riku oli kuin lentoon lähdössä metsässä, vaikka alkumatkasta selvästi tuntui kavioissa edellinen päivä.

Tänään Riku piti vaparin.

Suunnitelmista sen verran, että ilmoittauduin ensi viikonloppuna hyppäämään 70cm ja 80cm! Ihan hurjaa. Tuo 80cm on meidän seuran sennumestaruus, ja ajattelin nyt olla hurja ja uskaltautua kokeilemaan. Huomenna olisi tarkoitus hypätä vielä vähän rataa, eli jos huomisesta tulee katastrofi niin sitten perun sen, muussa tapauksessa yritän olla rohkea. 14.10. olevien JOKERAn kisojen luokat olivat myös ilmestyneet. Siellä on taas kaksi B-tason luokkaa (K.N. ja B:0) joten nyt pitäisi sitten vain päättää, että menenkö ne molemmat vai jomman kumman ja lisäksi A:n. A on A:1, joka vaikuttaa vaikealta. Tuntuu, ettemme ole vielä tuolla tasolla - Riku ei kanna itseään A:n vaatimalla tasolla ja tuossa ohjelmassa on lisäksi meille hankalan tuntuinen laukkaosuus ja lisäksi sekä pohkeenväistöt että kammoamani takaosakäännökset. Mitä enemmän tuota A:n ohjelmaa katselen, sitä varmempi olen siitä, että ei meistä kyllä vielä siihen ole. Tuo on kuitenkin huomattavasti vaikeampi kuin se reilu viikko sitten ratsastamani, joka sekin kaipaisi kyllä vielä paljon hiomista. Katsotaan sitä A:ta sitten ensi kaudella - tai omissa seuranmestaruuksissa, jos meillä järjestetään A.