Lahjattomat treenaa - siksi mun olisi pitänyt treenata...

Eilen perjantaina Riku vietti siis kuolaimetonta päivää. Koska tallilta ei löytynyt hackamorea, lähdin juoksuttelemaan Rikua maneesiin riimussa. Entinen omistaja kyseli juoksutuksen jälkeen, että osasiko se mennä kun ei sitä juuri ole juoksuteltu ;) Osasi se hienosti, tosin käyntiä ei suostunut menemään ympyrällä olleenkaan, edettiin siis koko ajan ravissa tai laukassa. Toiseen kierrokseen Riku pukitteli ja ilotteli kamalasti, tuntui olevan kivaa juosta ilman ratsastajaa.

Itse päätin aloittaa syyslomani ratsastamalla kunnolla. Torstai-illan kiukuttelin miettiessäni, että nyt meni mun ihana syysloma hevosen selässä ihan pieleen. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että meillähän on talli täynnä hevosia, kyllä siellä selkään pääsee, ei nyt saa ruveta tyhjästä kiukuttelemaan. Varasin siis tunnin tuntihevosella. Sain ratsukseni Ronin, joka on lähes 180cm korkea 16-vuotias puoliverinen. Roni on asunut vasta muutaman viikon meidän tallilla tuntikäytössä, joten oli täysin uusi tuttavuus minulle. Satuloidessa meinasi alkaa huimaamaan, kun en oikein nähnyt edes satulan oikeaa paikkaa kun hevonen oli niin valtava! Selkään pääsin kuitenkin ja sitten helpotti, ei se kymmenen-viistoista senttiä korkeammalla oleminen enää siellä tuntunut niin omituiselta. Tunnilla tehtiin avotaivutusta ja porrasväistöä (pätkä väistöä, suoristus, pätkä väistöä, suoristus). Ongelmana mulla oli se, että en uskaltanut pyytää hevoselta tarpeeksi. Mulla on aina tämä sama ongelma kun ratsastan itselleni uusilla hevosilla, en osaa ratsastaa tarpeeksi. Ronilla oli kuitenkin kiva mennä, ravi ei ollut niin iso kuin olisi voinut olla ja kaikki "herkut" onnistuivat suoraan avusta - pohkeenväistöt, avot ja muut eivät tuottaneet ongelmia. Laukka oli aivan valtava, ja mun takapuolen ja satulan välistä näkyi kyllä varmasti puoli pitäjää :D Oli kyllä hauska ratsastaa muillakin kuin Rikulla, pitänee ottaa tavaksi käydä silloin tällöin tunneilla muillakin.


Riku klipattiin keskiviikkona ja on nyt saanut totutella aiempaa reippaampaan takkimäärään niskassa. Ei ole tuntunut menoa haittaavan.

Tänään kokeilinkin sitten jo kuolainta suuhun, ja ei ollut enää vastaavia ongelmia kuin torstaina. Olin itse vain tosi laiskalla päällä, eli jaksoin vain hetken ratsastaa Rikua lävitse. Taitaa oma laiskuus kostautua huomenna, kun hevonen ei ole kuulolla ollenkaan kun ei ole 1,5 viikkoon ratsastettu koulua...

Yhtäkkiä aloinkin sitten hypätä miniesteitä. On musta tullut villi! Hyppäsin kahdeksikolla kolmea estettä, toinen kaarre oli huomattavasti tiukempi kuin toinen ja siksi tuli aina tuo ohjautuminen toiseen reunaan kun en saanut suoristettua riittävän nopeasti.

Lopuksi kävin "juoksuttamassa" Rikua vapaana maneesissa. Riku tosin ei halunnut juosta, vaan seurasi minun perässäni kuin koira. Ihana Riku! 

Huomenna siis kokeilemaan miten tuntuma löytyy kouluratsastustauon jäljiltä. Riku toivottavasti ei ole lähes viikon seisomisesta / kevyesti liikkumisesta kerännyt liikaa pöllöenergiaa... No, sen näkee huomenna.