sunnuntai 21. lokakuuta 2012

HIHS:iä ja hiekkaa

Torstaina kävin koutsin koulutunnilla. Tehtiin samaa harjoitusta kuin valmennuksessa tiistaina. Olimme Rikun kanssa molemmat löysiä eikä hommista meinannut tulla mitään. Jossain vaiheessa teki mieli jo lyödä hanskat tiskiin kun en millään saa ratsastettua kunnolla. Hevosta en syytä ollenkaan, itse olin selässä tosi tehottomana. Tehtiin laukan kokoamista ja siitä käyntiin siirtymisiä, mikä sujui kohtuullisesti vasta ihan viimeisillä kerroilla.

Perjantaina mä olin HIHSissä ja Riku piti vaparin. Helsingissä kävimme siis katselemassa amatööriratsastajia, nuorten ratsastajien luokkaa, nuorten hevosten luokkia, poniluokkaa ja International Welcome -luokkaa. Eli siis 9-18 näytöstä. Amatöörien esteet näyttivät pieniltä ja oli jotenkin karua nähdä "ihan tavallista" ratsastusta areenalla. Nuorten hevosten luokassa jännitettiin erityisesti mun ratsastuksenopettajan suoritusta. Hienosti meni. Poneilla oli hurjaa meininkiä ja jännittäviä teitä esteille (jotka olivat 115cm). Welcome -luokassa ärsytti se, että ratsastajat olivat vaan totuttamassa hevosiaan areenalle, eli keskeyttivät perusradan jälkeen, hyppäsivät tahallaan väärän esteen, ottivat tahallaan yliaikaa jne. Ymmärrän toki idean, mutta olihan sitä todella turhauttavaa katsella.

No mutta mutta. Ostoksia tein tietenkin, kuinkas muuten ;) Ostin suunnittelemani ohjat. Hiplasin pitkään ihania Stübbenin ohjia, jollaiset nuo minun toisetkin ovat. Ostin kuitenkin halvat "merkittömät", joiden nahka tuntui kuitenkin ihan kohtalaiselta. Katsotaan miten kestävät. Lisäksi ostin Rikulle loimien alle laitettavaksi lapasuojuksen. Rikulla hinkkautuu säästä vähän karvat nyt loimien niskaosan painosta pois, ja ajattelin tuon lapasuojuksen mahdollisesti sitä helpottavan. Horzelta ostin heijastinrintaremmin. Ostin myös uudet hanskat. Ajattelin nyt kokeilla niitä vitsin Roeckleleita, joita kaikki kehuvat. Ihan siis aivan perushanskat ostin. Lisäksi ostin itselleni Pikeurin ruskean fleecen valmennuksissa pidettäväksi. Yleensä ratsastan huppari päällä, mutta valmennuksiin pyrin pukemaan päälle jotain yksinkertaista ja yksiväristä. Muuta ei tainnut mukaan tarttua.

Lauantaina menin extempore -koulutunnille vielä. Nyt sujui hienosti! Riku liikkui koko ajan irtonaisesti kivasti itsensä kantaen ja takaosalla hyvin liikkuen. Vastalaukkakin sujui ympyrällä hienosti, vaikka ajattelin, että se ei kyllä ympyrällä lähde toimimaan kun ei aina mene suorallakaan. Nyt kuitenkin oli hienossa tasapainossa koko tunnin.

Illaksi suunnattiin talliporukalla HIHSiin uudestaan. Seuramme järjesti kesällä Veteraaniratsastajien SM-kisat, ja meitä ahkeria talkoolaisia palkittiin sitten lipuilla. Oli mukava yllätys. Erityisesti katselin mielelläni suomenhevosten suorituksia, katrilli oli kaunis (tosin valot olisi voinut himmentää sitä varten) ja estehyppely hienoa. Mutta silmäkulma kyllä melkein kostui suomenhevosten kouluratsastusta katsellessa. Ostoksia ei ollut tarkoitus tehdä, mutta ostin silti Cavalorin teknisen takin, jossa sisäpinnan pitäisi pitää kosteus pois iholta ja sen pitäisi pysäyttää myös tuuli.

Tänään meninkin sitten testailemaan uutta takkiani ja heti päästiin pyykille... Eli nyt siis siihen otsikon hiekkaan. Sitä meinaan maisteltiin tänään. Mutsi meni ensin selkään ja mä pidin tuntia vähän aikaa. Sitten nousin itse selkään, lyhensin jalustimet ja aloin laukkailla. Riku oli tosi virkeä ja kuuma kun hyppäsin pientä onnetonta ristikkoa muutaman kerran molempiin suuntiin. Sen jälkeen olin tulossa pystylle, joka oli suoraan "tuntsatarhaa" kohti. Yhtäkkiä sinne tuntsatarhan viereen olikin ilmestynyt kottikärryt, Ikeakasseja ja kaksi tallityöntekijää. Riku poistui erittäin livakasti alta ja pukitteli. Pysyin selässä ja ehdin sanoa mutsille, että ei tässä mitään, se pelästyi noita päiväruokkijoita. Yhtäkkiä tuntsat sitten aloittivat tarhassa kamalan rallin, ja alas kuului kamala töminä (reilun kymmenen hevosen lauma laukkaa tarhassa). Ja siinä vaiheessa sitten mentiin valtavia, notkeita pukkeja. Ja mä en kyllä ehtinyt kissaa sanoa ennen kuin tunsin sinkoutuvani selästä. Ja pää edellä maahan... Mutsi sai Rikun helposti kiinni ja talutteli sitä hetken kun mä kelailin maassa, että mitäs nyt. Tiesin, ettei luita ollut rikki, mutta pää tuntui pöhelöltä. Menin selkään ja Riku oli edelleen ihan pöhelönä, pukitteli ja pomppi. Sain sen sitten rauhoittumaan raviin ja pyysin mutsia käymään katsomassa olisiko tallissa koutsi, Rikun entinen omistaja tai joku muu, joka voisi tulla selkään. Ei ollut, joten mä hyppäsin sitten vielä kerran sen ristikon ja lähdin tallille. Kotiin päästyäni oksensin ja päätä särkee edelleen. Aivotärähdys lienee taas. Pää ei käänny mihinkään, toinen käsi on aivan jumissa ja kylki kramppaa. Muuten fiilis ihan hyvä.

Paitsi tietysti se, että mun estepelko on taas täällä. Plää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti