Kilpailukausi 2015

Kilpailukausi 2015 alkaa olla aikalailla taputeltu. On vielä mahdollista, että innostutaan lähtemään Niihamaan hyppäämään 13.12. 1-tason Drive In -kisoihin, mutta päätöstä ei ole vielä tehty. Katsellaan, saadaanko koppiin talvirenkaat, seuraa ja miltä hevonen tuntuu. Aikalailla katse on jo vuodessa 2016, siihen palaan myöhemmin!

Tammikuussa ei kisailtu.

Helmikuussa käytiin naapuritallilla Alaspäässä hyppäämässä 1-tasolla 50cm ja 70cm luokat. Kuskin polvea tutisi ihan kamalasti, oli armoton jännitys päällä. Riku oli todellinen vauhti päällä, hyvä että sain käännettyä esteille ollenkaan... 50cm luokasta kolautettiin yksi puomi mukaan, 70cm oli hidas 0/0.

Maaliskuussa käytiin Jokelassa kisaamassa 1-tason koulukilpailuissa. Luokiksi valikoitui K.N. ja B-merkki. K.N.:ssä oli hivenen ongelmia liian innokkaan hevosen kanssa, joka mm. pukitteli laukkaohjelmassa iloisena. Tuloksena kuitenkin 64,4% ja piste jäätiin sijoituksesta. B-merkissä taas löytyi mukavaa rentoutta, tuloksena reilut 66% ja luokkavoitto. Iloisissa merkeissä alkoi siis kausi kouluratsastuksen osalta :)

Tässä systerin kissa valmisteli Rikun kisahuopaan edellisenä iltana "Cat on Back" -vaikutusta. Vähän kuin Back on Track, mutta parempi!

Voitokas kotimatka Jokelasta - toinen on Rikun ja toinen tarhakaveri-Ripan

Huhtikuussa tuli kisattua kuntoon nähden liikaa. Tipuin 12.4. hevosen selästä, ja pääsin seuraavana päivänä sekavana kotiin sairaalasta. Luulimme tässä vaiheessa, että kyseessä oli "vain normaali" aivotärähdys, ja palasin kaksi päivää onnettomuuden jälkeen selkään. Olin aika sekava ja kipeä. 

Päätin siitä huolimatta lähteä seuraavana viikonloppuna kisaamaan taas Jokelaan, kun kerran oli seuraa ja kyytikin. Lopulta ratsastin vain yhden radan, päivän ensimmäisen luokan, eli helpon A:n. Oksennus meinasi tulla radan aikana, kun päähän sattui niin paljon, kun istuin harjoitusravissa. Unohdin radan kahteen kertaan, mitä en ikinä normaalisti tee. Tuloksena kiltiltä tuomarilta 58,6%. Samana viikonloppuna puksuttelin myös kaksi luokkaa kotona. En edelleenkään oikein tiedä miksi... Ne radat menivät kyllä ihan kivasti, ainakin videoiden perusteella. En itse oikein muista tuota onnettomuudesta seurannutta viikkoa... Tuloksena kolmassija (K.N.) ja voitto (He A:10) kotitallin harkkareista. 

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna kävin vielä Vesilahdessa kakkostason kisoissa, joista otettiin meidän tämän kauden ainoiksi jäänyt sijoitus 2-tasolla, sekä 60% ylitys kakkostasolla helposta A:sta. Kisapostaukseen pääset tästä.

Toukokuussa käytiin alkukuusta Lahdessa 2-tason koulukisoissa, vaikka edellinen yö olikin mennyt järkyttävässä oksennusmigreenissä. Jälkikäteen ajatellen se oli kyllä typerin päätös ikinä, mutta minkäs sitä jästipäälleen mahtaa... Prosenteille 57-57 ylsivät nämä suoritukset. Tarkempaan postaukseen ja aivovammapohdiskeluun pääset tästä.

Jokseenkin tuskaisen näköinen ratsastaja Lahdessa. (Kuva: Mari Ali-Raatikainen)

Kiitos sille, jolle kiitos kuuluu. (Kuva: Mari Ali-Raatikainen)

Toukokuussa keskityttiin sitten tämän jälkeen hyppyhommiin! Ensin hypättiin Riksussa 70cm & 80cm, kuskilla edelleen vetelät housussa, mutta hevosen suurella innolla tehtävistä selviten. Tuloksena kaksi 0/0 rataa ja kaksi kolmoissijaa. Postaukseen pääset tästä.

Tästä parin viikon päästä hypättiin kotona harkkareissa yksi 80cm tuloksella 0/0 (luokkavoitto) ja seuraavana päivänä kisailtiin Alaspäässä yhdistetyssä kisassa. Siellä tuli B-merkistä hyvin huteralla ratsastuksella hivenen auki 60% ja toinen sija, ja 80cm radalta yksi puomi alas. Tuloksena kuitenkin yhdistetyn kultaa. Postaus täällä.

Kesäkuussa sukellettiin kouluratsastuksen osalta pohjamutiin. Kuun alussa käytiin Hämeenkoskella 1-tason kisoissa kokemassa karmeimman ikinä ratsastamani kouluradan siihen mennessä... En saanut hevoseeni mitään otetta ja molempien ratojen jälkeen oli sellainen olo, että kouluratsastus saa hetkeksi jäädä. 

Ja niin se jäikin. Estekisojen suhteen jatkettiin seuraavana päivänä Riksussa luokissa 70cm ja 80cm, joista kummallakaan ei oikein löytynyt tahtia, mutta muuten radat olivat ihan ok. Ensimmäiseltä radalta 0 (arvostelu A.1.0 eli punavalkoinen rusetti) ja toiselta yksi puomi. Postaus Hämeenkosken & Riksun kisoista tässä.

Kesäkuussa kävimme vielä hyppelemässä Rikun kanssa Valkeakoskella ja Vesilahdella. Valkeakoskella teimme yhden kauden parhaan radan luokassa 70-80cm ja lisäksi minä hyppäsin elämäni ensimmäisen 90cm radan! Rataan mahtui yksi kielto ja yksi pudotus, mutta hyväksyttyyn tulokseen ratsastaja oli enemmän kuin supertyytyväinen! Postauksesta löytyy myös ratavideot. 

Vesilahdella saatiin paljon ajattelemisen aihetta. 80cm luokassa tuli turha tökkö yhdelle esteelle, täysin ratsastajan moka. 90cm radalla jäädyin, kun Riku kielsi taas, ja saatiin siitä tulokseksi meidän kauden ainoa hylsy. Pohdintaa syistä ja seurauksista löytyy täältä.

Heinäkuussa parin viikon kisatauon jälkeen tehtiin aika rankka kisaputki. Ensin oli Nastola-Riksu -kisaviikonloppu, jolloin ensin lauantaina käytiin Nastolassa 2-tason koulukisoissa yhden luokan verran. Nastolan kisoja ennen Rikulla oli useamman viikon tauko koulukisoista ja se oli tehnyt sille kyllä hurjan hyvää! Oli ihana ratsastaa hevosta, joka oli täysin mun mukana. Joo, kyllähän siellä oli virheitä, mutta ne oli meidän yhteisiä. Tulos oli karvan alle 60% ja ratsastaja oli hevoseensa maailman tyytyväisin. Postaus täällä.

"Hei näittekste kuinka hieno!" Nastola 11.7.

Seuraavana päivänä Riksun estekisoissa onnistuin alittamaan tiukan ihanneajan lähes kymmenellä sekunnilla (ilman estevirheitä) luokassa 70cm. Lisäksi yksi puomi tuli 80cm radalta mukaan. Kotimatkalla kuitenkin jälleen hevoseensa erityytyväinen kuski. Postaus täällä. 

Esteradalla oli huiman kivaa Riksussa!

Seuraavana viikonloppuna kisailtiin Esa Kuokka -suomenhevoscuppia Kellokoskella. Lauantain koulukarkeloista, joissa ensin HeA:n radan aikana pysähdeltiin useasti suoraan laukasta ihmettelemään milloin mitäkin, mutta HeB:n rata saatiin suoritettua suunnilleen ehjänä loppuun, voi lukea täältä. Lopulta HeB:stä tuli myös sijoitus. Kellokosken estekisoista voi tarkemmin lukea täältä. Silloin oli Rikulla kyllä superjännät paikat, mutta hienosti selvittiin yhdessä molemmat radat maaliin. 60cm luokassa tuli sijoitus, 80cm luokassa yksi ärsyttävä kielto. 

Kellokoski

Seuraavana viikonloppuna oli vielä viimeiset rutistukset ennen kisaputken loppua. Ensin kisattiin kotona pienissä 1-tason kisoissa luokka He B:0, joka voitettiin prosenteilla 66,6%. Seuraavana päivänä käytiin ihmettelemässä Riksussa pelottavia liputtajia 70cm luokassa tuloksella 0/9 ja 80cm luokassa otettiin sitten hidas "varman päälle" 0/0. Kisapostaus täällä.

Tapiiri ja omistajan ensimmäinen voittoloimi!

Elokuun alku pidettiin kisataukoa. Elokuun lopussa käytiin kaksissa koulukisoissa. Ensin käytiin Jyväskylässä iloisella kesäreissulla Lauran kanssa. Ratsastajan hyvä fiilis ei ilmeisesti välittynyt täysin radalle asti, mutta pääasia oli tietenkin se, että valtavasta helteestä huolimatta mulla oli iloinen ja työteliäs kaveri radalla mukana. Kisapostaus täällä.

Killeri

Lahden kisoista mulla ei ole muuta muistikuvaa, kuin että rata ei todella tuntunut niin huonolta kuin mitä pisteet kertoivat. Helpon B:n radan aikana onnistuin kyllä siis jostain syystä rikkouttamaan laukan raville ihan pariinkin otteeseen (hups...), mutta A:n radan kommentit jäivät kyllä niin harmittamaan toisen radan osalta, että suuhun jäi todella paha maku. Niin se vaan vaikuttaa, vaikkei saisi... Postausta ei reissusta ole, veetutus oli niin suurta!

Syyskuussa olikin edessä kauden päätavoite, aluemestaruudet, molemmissa lajeissa. Esteille hain tuntumaa syyskuun alussa reilun kuukauden estekisatauon jälkeen omissa seuranmestaruuksissa. Niissä tehtiin varsin kelpoisa rata, jossa otettiin 80cm luokassa yksi perusradalla alas. Tällä sai kuitenkin sennuhopeaa seuranmestaruuksissa. No, totuuden nimissä mainittakoon, että meitä sennujahan mestaruudesta kisasi kaksi kappaletta ;)

Aluemestaruusviikonloppu alkoi kouluratsastuksella. Olin ihan tyytyväinen rataan, vaikka kaikesta kyllä huomasi, ettei Riku ihan läpi ollut ja asiat jäivät puolitiehen. Kisoista on kuvia täällä. Onneksi aluemestaruuksissa pääsi kuitenkin tuulettamaan kaverin puolesta, kun hopea meni meidän seuran ihanalle Liisalle ja Toukalle. Liisa ja mä hevosteltiin samalla tallilla siihen saakka, kunnes Liisa ja hevoset muuttivat maalle omaan talliin. Tää laji on kyllä niin mainio, kun silloin, kun ei voi olla omasta puolestaan kovin onnellinen, voi olla toisten puolesta :)

Aluemestaruus 2015: huomioikaa etuletti!

Seuraavana päivänä pääsikin sitten olemaan ihan omastakin puolestaan kiitollinen ja onnellinen. Kiitollinen tästä hevosesta, jonka kanssa pääsee tekemään näin uskomattomia matkoja, suorituksia, oppimaan ja kasvamaan. Seuraavana viikonloppuna siis kisailtiin Niihamassa aluemestaruudet. Hyppäsin verryttelyluokaksi alle 70cm, joka oli onnetonta kampeemista ja punkeemista. Riku kuitenkin hienosti selvitti kaikki jalkansa aina esteistä ylitse, ja tuloksena olikin 0/0 ja neljäs sija. Sekä hyvä herätys kuskille - nyt pitäisi kerätä itsensä ja ratsastaa. Ja niin mä sitten keräsin, ja ratsastin. Lopputuloksena oli se, että me voitettiin Hämeen alueen aikuismestaruuskultaa. Aika huikeeta. Postaus ja ratavideo täällä. 

Mä ja mun täydellinen aluemestari

Syyskuussa kävimme vielä Kellokoskella, koska olin jääräpäisesti ajatellut, että koska Esa Kuokka -suomenhevoscupin viimeinen osakilpailu on vielä, on sinne mentävä. Lopputulos oli aivan jäätävä ratakuolema ja ratsastajan itsesyytökset - miksi tässä nyt näin kävi? Fiiliksistä voi lukea täältä. 

Kauden viimeiseksi koulukisoiksi jäivät syyskuun seuranmestaruudet, jotka olisin kyllä voinut jättää starttaamattakin. No, startattua tuli. Fiiliksiä ja blogissa aiheesta noussutta keskustelua voitte lukea täältä.

Lokakuussa ei kisattu. 

Marraskuussa käytiin hyppäämässä Niihaman Drive in -kisoissa 70cm ja 80cm, joissa 70cm yksi kielto ja 80cm 0 (arvostelu A.1.0). Postaus täällä.

Tilastoja: 

Koulustartteja yhteensä 23

Koulukisapäiviä yhteensä 15

Estestartteja yhteensä 24

Estekisapäiviä yhteensä 13

Sellainen kisakausi saatiin nyt siis paketoitua. Kirjoitan ensi kaudesta ihan erillisen postauksen, mutta sen verran sanon jo nyt, että muutoksia on tulossa... 

Kuvaspämmi aluemestaruuksista

Aluemestaruudet kisailtiin tänään Hämeenkyrössä. Olen supertyytyväinen meidän rataan, jossa Riku liikkui yhtä laukkavilliintymistä lukuunottamatta täysin tyytyväisenä minun kanssani. Ratsastaminen tuntui helpolta, vaikuttaminen tuntui helpolta. Riku oli pohkeen edessä ja kauttaaltaan hyväntuntuinen.

Ei se todella läpi ole, joka näkyi sitten myös pisteissä ihan selvästi. Mutta mä olen tyytyväinen siihen, kuinka hauskaa meillä oli radalla, tästä on hyvä lähteä rakentamaan ensi kautta.

Katsokaa miten söpö tapiiri kevennetyssä keskiravissa :D

En todella tiedä mitä tässä kävi, repesin täysin selässäkin :D

Onnellisena lopputervehdyksessä

Superreissu Killerille 22.8.

Lauantaina meillä oli vuorossa reissu Jyväskylään Killerin raviradalle. Aamulla kamoja paketessa (onneksionneksionnneksi lähtö oli vasta kymmeneltä tallilta!) kuului useammin kuin kerran "Ollaan me kyllä hulluja", milloin kenenkin suusta. Reissuun lähtivät siis minä ja Riku, Laura ja Roni sekä ihanat Stella ja Ella hoitajiksi. Itse pääsin kisa-aamuna ihanan helpolla, koska Ella suostui letittämään Rikun, ja minä sain keskittyä siihen, että kaikki kamat pakkaantuivat mukaan.

Reissu Jyväskylään sujui ihmeellisen nopeasti yhdellä vessa/jätskitauolla höystettynä. Hevoset myös matkustivat rauhallisesti ja olimme perillä hyvissä ajoin. Hevoset ulos kopista, ja mahdollisimman varjoiseen paikkaan syömään vihreää. Kisapaikalla oli tukahduttavan kuuma, erityisesti verryttely- ja kisa-alueella koska mitään varjoa ei ollut. Tiesin, että Riku ja kuuma ilma eivät oikein sovi toisilleen, joten yritin pitää sitä varjossa mahdollisimman kauan ennen varsinaista suoritusta. Onneksi Rikun juottamiseen on nyt vihdoin löytynyt keino myös kisapaikoilla. Otan kotoa mukaan tuttua pellava/greenline -sekoitusta, johon lisään elektrolyyttiä ja suolaa kisapaikalla, ja keitän sen löysäksi velliksi. Näin saan ennen suorituksia ja niiden välissä vähän nesteytettyä Rikua. Suoritusten jälkeenhän se juo ihan vain vettäkin, ennen suorituksia pitää keksiä kaikkia kepulikonsteja.

Varsinaiselle verryttelyalueelle pääsi kolme ratsukkoa suorittavan lisäksi, mutta raviradan takasuoralla oli hyvin verryttelytilaa. Riku oli yllättävän terävänä ja pohkeen edessä koko verryttelyn ajan. Minä itse olin meinannut pyörtyä nestehukkaani edellisenä päivänä Miljan valmennuksessa, joten se, että hevonen ja kuski olivat samaan aikaan hereillä, oli ihana ja tervetullut yllätys. Ensin ratsastettiin luokka helppo A kenttäkilpailuohjelma nro 6, ja päätin jo verryttelyssä, että nyt en kanna hevostani metriäkään, nyt jätän sen kevyeksi ja pohkeen eteen.

Radalle mennessä fiilis oli todella hyvä. Valitettavasti minulla ei ole tästä radasta kriteekkejä, koska huomasin vasta kotimatkalla, että kukaan ei ollut huomannut napata niitä mukaansa, vaan ainoastaan helpon B:n kritiikkini oli mukana. No, pisteet ovat equipe onlinessa, joten sen avulla vähän analyysia.

Keskiravit lähtivät ensimmäistä kertaa pitkään aikaan radalla kunnolla! Toiselta tuomarilta 6,5 ja 6,5, toiselta 5,5 ja 6. En tosiaan tiedä, mikä noita pisteitä veroitti. Pohkeenväistöt ja voltit tasaista kutosta. Pysähdys tuli pisteen jälkeen, peruutukseen en saanut kunnolla valmisteltua (5,5 ja 5,5). Keskikäynti ei ihan niin matkaavoittavaa kuin joskus (7 ja 6). Laukannosto ja voltti vähän mitäänsanomatonta, tasaista kutosta. Kolmikaarisella pidätin hengitystä, että säilyykö laukka ja ratsastin huonot tiet (5,5 ja 6), mutta säilytin laukan jee! Keskilaukka vain 6, vaikka mielestäni oli ihan kohtuullinen. Toiseen suuntaan laukat suunnilleen samantyyliset, mutta se kolmikaarinen siis rikottiin pukittamalla vaihtoon, siitä siis 4.

Loppupisteet:
Askellajit 6 ja 6,5
Lennokkuus 5,5 ja 6,5
Kuuliaisuus 5,5 ja 6
Istunta 6 ja 6

Näillä toiselta tuomarilta prosentit 57,708% ja sija 21. ja toiselta 60,00% ja sija 10. Lähtijöitä luokassa 29, eli hajontaa jälleen oli tuloksissa. Mutta itse olin supertyytyväinen siihen, että sain esitettyä Rikun innokkaana, kevyenä ja työteliäänä - ei merkkiäkään sellaisista pysähdyksistä kuin kuukausi sitten Kellokoskella tai sellaisesta hyytymisestä kuin kesän alussa Hämeenkoskella. Ihanaa!

Hepat lepäilivät hetken ja ratsastajat yrittivät nesteyttää itseään ennen seuraavaa luokkaa, joka oli helppo B:0. Pidin verryttelyn vielä lyhyempänä kuin edelliseen luokkaan, eli tsekkasin vain, että kaasu ja jarru toimii ja taivutukset menevät läpi. Riku tuntui todella hyvältä, ja lähdinkin radalle lähinnä hölmönä hymyillen.

Alkutervehdykseen Riku tuli hyvin, mutta liikkeellelähdössä otettiin askel taaksepäin, josta toinen tuomari oikeutetusti rokotti pisteitä (6, 4). Ensimmäisen keskiravin ratsastaja yliyritti ja rikkoi aivan henkilökohtaisesti (harrrrmitti!). Voltista molemmilta 6,5, keskiravista toiselta tuomarilta 5,5 ja toiselta 6, jäi tosiaan ehkä hivenen vajaaksi. Voltti oli tahdikas, hieman pieni (6 ja 6). Kolmikaarinen sujui (7 ja 6,5), Kolme askelta käyntiä oli joko pehmeää (7) tai sitten pitäisi valmistella paremmin (6). Ratsastaja myöntää, että ehkä se oli vähän myöhään valmisteltu. Laukkaohjelma tasaista 6-6,5 suorittamista, peruutus sen sijaan ansaittu 5,5. Ja hups, unohtihan se ratsastaja radankin pari kertaa, joka näkyi pisteissä vaikka korjasin niin nopeasti, ettei viheltämiseen asti päästy. Ilmaiseksi annoin siis noin 10 pistettä pois, kuka niitä olisi halunnutkaan :D

Loppupisteet ja kommentit:
Askellajit 7 ja 7
Lennokkuus 6 ja 6,5
Ratsastajan asento 6,5 ja 6,5
Oikeat tiet 7 ja 6,5

C: "Tahdikasta ja siistiä esittämistä. Hieman lisää potkua perusliikkumiseen."
M: " Tahti ja muoto ok, huolellisuutta siirtymisiin, niissä muoto aukeaa."

Toiselta tuomarilta 62,4% ja neljäs tila, toiselta 60,6% ja kymmenes tila. Luonnollisesti sitten tällä ratsastuksella ensimmäinen ei sijoituunut, joka noiden unohduksien takia harmitti kyllä. Sen sijaan hevoseen ja sen suorittamiseen olin supertyytyväinen. On se kyllä hieno, tekee just oikein, kun ratsastaja tekee edes suurinpiirtein oikein.

Laurahan sitten tosiaan veti Ronin kanssa ässän hihasta tällä radalla ja voitti koko luokan! Iloisissa tunnelmissa ajeltiin siis kotiopäin tyytyväisten kuskien turistessa etupenkillä ja väsyneiden hoitajien nukkuessa takapenkillä ja herätessä vain syömään roskaruokaa.

Varsin onnistunut kesäreissu siis kyseessä.

Voittoloimi! ... ja muita tarinoita pienistä iloista

Viikonloppuna on tullut naurettua aika paljon - hihitettyä, käkätettyä ja räkätettyä. Taas on tullut huomattua, että on mulla kyllä mahtavia kavereita ja ystäviä. Niiden kanssa on paras olla kisamatkoilla, mutta ihan vallan mukava myös törmätä tallilla ja tallin ulkopuolella. Ihana Aulankoporukka!

Lauantaina kisailtiin ihan omalla tallilla 1-tason koulukilpailuissa. Kisat alkoivat vasta kolmelta, joten yhden jälkeen päädyin kisapaikalle talkoilemaan. Ensin sain kunnian pestä kouluaitoja ja sen jälkeen toimia ensimmäisessä luokassa (ryhmäratsastus 4-vuotiaille) sihteerinä. Sihteröinti ryhmäratsastusluokassa oli erilaista ja varsin hauskaa. Ryhmäratsastusluokassahan siis ratsukot liikkuvat kouluradalla, no, ryhmässä. Eli siis tulevat sisälle jonossa ja suorittavat tehtävät jonossa. Tarpeen mukaan ratsukot saavat tehdä voltteja ja ympyröitä myös ohjelman ulkopuolelta, että saavat oman hevosensa rennoksi ja esitettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Ratsukot ratsastavat ennaltamäärättyä ohjelmaa, mutta mitään liikettä ei arvioida perinteisesti. Ratsukot saavat arvosanat käynnistä, ravista, laukasta, ratsastettavuudesta ja yleisvaikutelmasta. Tuomarointi vaatii tarkkuutta, kun pitää seurata monen hevosen osuutta samaan aikaan, ja sihteröintikin vaati papereiden välillä loikkimista ja tuomariraadin (kaksi tuomaria keskustelivat keskenään) tarkkaa seuraamista.

Seuraavan luokan, eli nuorille 5-6 -vuotialle hevosille avoimen helpon B:n sain lähes kokonaan katsella rauhassa, ennen kuin tuli aika itse lähteä hakemaan hevosta tarhasta. Vähän meinasi laittaa hävettämään, kun Riku oli koko kisojen ainoa letittämätön hevonen ja mä ainoa ratsastaja ilman valkoisia housuja ja muita kisaroippeita... En mä ollut ymmärtänyt, että kotikisoihinkin pitäisi panostaa!

Verryttelyssä olin vähän ulalla aika kauan. Onneksi olin varannut verryttelyyn enemmän aikaa kun yleensä, koska tiesin, että Riku saattaa olla vähän kadoksissa avuilta. Meidän kisavalmistautuminenhan sujui siis niin, että olin itse maanantaista torstaihin Pohjois-Suomessa reissulla, ja ratsastin itse yhden tunnin alle perjantaina, ja sitten kisoihin. Perjantaina Riku oli mulla huonosti avuilla, valui vähän vahvaksi (joo, itse jään pitämään) ja kuumeni. Lopuksi saatiin kuitenkin perjantainakin tehtyä ihan kohtalaista ravia, laukkatyöskentelyyn asti ei päästy... Lauantain verkassa jaksoin sinnikkäästi vaatia pohkeeseen reaktiota, pidätteeseen reaktiota, ja ikuisuudelta tuntuneen hetken hevosta jumpattuani, kaikki ikään kuin loksahti paikalleen juuri ennen radalle menoa. Lähdin siis todella hyvillä mielin suorittamaan rataa.

Radalla (He B:0) oli arvosanoja skaalalla 5-8. Tykkään aina kun skaalaa uskalletaan käyttää! Vitosen ansaitsin pysähdyksestä ja peruutuksesta, Riku nousi pois peräänannosta ja koko touhu oli kättä vasten. Arvosana 5,5 tuli lopputervehdyksestä, jonka ratsastin täysin linjan ohi - mulla ei yleensä ikinä käy sellaisia mokia, mitäköhän tää oli... 8 tuli keskikäynnistä (onhan se hienoa, nyt annoin Rikun itse kävellä) ja 7 molemmista ravivolteista, kolmikaarisesta kiemuraurasta, yhdestä laukasta raviin siirtymisestä ja molemmista keskilaukoista. Kaikki alapisteet olivat myös seiskaa.

Loppukommentit: Huolellista ratsastusta, hevonen hyvässä asennossa. Enemmän jäntevyyttä hevoseen, niin saat sen vielä näyttävämmäksi.

Prosentit olivat 66,6%. Tällä tuloksella tuli luokkavoitto. Ja tästä päästäänkin näihin yksinkertaisten ihmisten yksinkertaisiin iloihin. Luokkavoiton seurauksena sain voittoloimen. Siis VOITTOLOIMEN! En aio nyt yhtään välittää siitä, että a.) loimi oli jämä aikaisemmista kisoista ja sovittu hukattavaksi näissä kisoissa, b.) kisat olivat vain 1-tason kilpailut kotitallilla tai c.) luokkana oli HeB ja olen tuupannut näitä jo vuosia. Sen sijaan olen häpeilemättömän ylpeä ja onnellinen voittoloimestani, joka ei todellakaan ole mikätahansa rätti, vaan mun ensimmäinen voittoloimi! Rikulla niitä toki on edellisien omistajasiskosten kanssa hankittuna. Mulla ei ollut, NYT ON! Vaikka loimi on 20cm liian iso Rikulle, sitä ei hävitetä minnekään. Mä käytän sitä vaikka itse, jos ei Rikulle keksitä sille mitään käyttöä. Sen verran se on mulle tärkeä fleecenpalanen.

Jaa mikä takakeno? Mut hieno Riku!

"Anna sen vaan kävellä se keskikäynti"

Keskilaukkaa!

The voittoloimi

Suhteellisen retee ratsastaja

Voittoloimi lepattaa!

Tänään käytiin Riksussa estekisoissa. Koska mulla ei ole materiaalia näistä kisoista, kirjoittelen ne tähän samaan postaukseen. Kuvituksena kuvia parin viikon takaa estetunnilta.

Hyppäsin Riksun raviskalla tänään siis luokat 70cm ja 80cm. Satoi koko päivän enemmän ja vähemmän, varsinaisen kisakentän pohja kyllä mielestäni kesti sen todella hyvin, mutta verkan pohja kyllä muuttui liukkaaksi kaarteista. Otin hyppyjä vain sen verran, mitä oikeasti tarvitsi ja otin aika rauhallisesti muutenkin.

Heti 70cm radalla Riku oli sitä mieltä, että toisella sivulla on nyt jotain jännää. Meinasin jäädä edellisen ratsukon jalkoihin, kun Riku jäi törkkimään esteen eteen ja laittoi pakin päälle, kun ei halunnut mennä kohti raviskan katsomoa. Sain sen sinne lopulta, ja kun liputtamassa olleet tytötkin sanoivat pari sanaa, Riku rentoutui hieman. Ei siis muuta kuin tervehdys ja radalle. Koko perusrata sujui oikein hyvin, ei mitään kummallisia paikkoja tai arpomisia. Uusintaan yritin ratsastaa vähän uusintatietä, joka kostautui sarjalle kun yhden puuttuneen puolipidätteen takia otettiin A-osalta puomi. Eipä mitään, jatkettiin rataa. Tultiin kohti uusinnan vikaa estettä, joka oli siis ollut myös perusradan vika este, eli tuttu este. Ratsastin hieman linon vinjan tähän esteelle, koska se tosiaan oli tuttu ja oltiinhan nyt uusinnassa. Esteen takana nousi liputuslippu pystyyn, ja Riku pysähtyi niille sijoilleen. Hui kauhia, en mee! Ei muuta kuin uusi yritys ja ylitse. Tuloksena siis 0/8vp.

Kasikympin radalle mentäessä jännitin sitä, että pääsemmekö nyt pelottavan katsomosivun esteitä järkevästi - perusradan ja uusinnan viimeinen este oli sama kuin edellisellä radalla. Riku hyppäsi jälleen hyvin, mutta koko radan lävitse perustempoa oli hiukan liian vähän. Riku oli jännittynyt, vähän sisäänpäinkääntynyt ja minä en osannut siinä tilanteessa ratkaista tilannetta. Ylpeä olen siitä, että jokaiselle esteelle tuin hevosta riittävästi, eli teimme ehjiä ja kokonaisia hyppyjä, vaikka jännitti kamalasti. Tuloksena ehkä historian hitain 0/0. Kaikista esteistä päästiin ylitse, enkä jättänyt hevostani yksin radalle. Siihen olen kamalan tyytyväinen.

Ja vielä tyytyväisempi olen meidän tuntsatyttöihin, Ellaan ja Oonaan, jotka tekivät hienot 90cm radat näin tuntsareita edeltävänä viikonlopuna - nyt on hyvä lähteä tuntsareihin!

Kuvannut Sara Söyring, kiitos. Estetunti joskus heinäkuussa.

Kellokosken kisaviikonloppu - osa 1, koulukilvanajot

Tämä viikonloppu menikin rattoisasti Kellokoskella kisaillen molemmissa lajeissa. Alunperin olin ilmoittautunut lauantaille aluekouluokkaan HeA, ja myöhemmin innostuin ilmoittautumaan myös 1-tason luokkaan HeB. Kuluvalla viikolla katselin vielä kutsussa liitetiedostona ollutta Cup-mainosta ja innostuin siitä, että siellä oli oma Cup myös suomenhevosille. Ihmettelin hetken, miten en ole tätä aiemmin tajunnut, ja suuntasin katselemaan muiden osakilpailujen päivämääriä. Kappas, seuraava osakilpailu onkin jo koulukisoja seuraavana päivänä, sunnuntaina. Harmi, sinne tuskin ehtii enää ilmoittautua. Kappas, ehtiikin. Ilmottaudunpa.

Eli niin yhden kisan viikonlopusta tulikin kahden kisan viikonloppu. Riku saakin ansaittua kisalomaa ensi viikonlopun jälkeen - ensi viikonloppuna hölkytellään yksi koulurata lauantaina omalla tallilla ja sunnuntaina käydään hyppäämässä Riksussa, jos vaan suinkin on sellainen fiilis. Sitten tuleekin pari viikonloppua taukoa kisoista - ensin on tuntiratsastajien mestaruudet, jossa olen kannustamassa meidän ratsukoita ja sitten on ystävien häät. 

Lauantaina tosiaan ensin ratsastettiin kouluratsastusta. Heti kisapaikalle päästyäni kohtasin ihanan, joskin odotetun yllätyksen, kun törmäsin Miljaan matkalla kansliaan. Olimme saaneet Miljan ja ponit vieruspaikalla koppiriviin, parhautta! 

Helpon Aan verkassa Riku tuntui alkuun aika hyvältä - vähän töreeltä, kivan taipuisalta ja herkältä. Milja ohimennessään verkkaillessaan jaksoi auttaa mua, olen todella kiitollinen siitä. Oli todella ihana saada verkassa ratsastaa "jollekin", siitä oli todella apua.

Muutamaa ratsukkoa ennen omaa suoritustamme siirryimme varsinaiselle kisakentälle. Päästin Rikun valahtamaan tässä vaiheessa etupainoiseksi ja otin sitä liikaa kädellä. Onneksi Milja vielä ennen omaa vuoroaan kysäisi "No miltä tuntuu" ja saadessaan vastaukseksi "IyyUiii tää meni nyt ihan matalaks ja mä en osaa mitäääään" käski ratsastaa sen takaisin avuille. Ja antoi siihen pari käytännön neuvoa. Haha. Niinhän se olikin. Jos hevonen muuttuu ratsastaessa huonon tuntuiseksi, olet luultavasti tehnyt jotain väärin. Älä jatka samalla tavalla väärin tekemistä, vaan muuta jotain. Miten sen aina unohtaakin.

Siitä sitten vain hyvällä mielellä radalle. Alkurata ihan ok, tosin itse rikoin keskiravin. Raviohjelman puolivälissä Riku jännittyy auringon tultua pilven takaa ja osuessa metallisiin tuoleihin kentän laidalla. Yhtäkkiä kesken ravipohkeenväistön Riku pysähtyy ja katselee hetken katsomoa. Saan pojan jatkamaan matkaa. Laukkaohjelmassa sen sijaan esitämme kahdeksan (8) ylimääräistä pysähdystä. Jossain vaiheessa rupesi jo naurattamaan - ihan oikeasti, kuinka monta kertaa voi yksi hevonen pysähtyä ja kytätä tuomaripäätyä huolissaan. No, monta.

Radalla oli paljon hurjankivoja numeroita, niin kuin kuuspuolta ja seiskaa. Sitten siellä valitettavasti oli koko laukkaohjelma täynnä nelosta, kun niitä rikkoja tosiaan tuli koko ohjelman läpi. . Toinen tuomari sen summasikin loppukommenttiinsa: "Hieno hevonen, upea käynti. Tänään valitettavasti kovasti ihmeissään tuomaripäädystä ja pysähteli. Tästä tulee vielä hieno."  Prosentteja tästä liukupysähdysten ennätysradasta keräsimme ripauksen yli 55%. Huhhuh.

Radan jälkeen ihmettelin, että mikä siinä nyt tuli. Sitten rupesin miettimään, että niin. Vielä vuosi sitten Riku teki kouluradalla pelätessään sitä, että se häipyi paikalta. Kääntyi ja lähti. Nyt se ei enää jätä minua yksin, vaan pysähtyy pohtimaan tilannetta pelätessään. Ja suostuu hetken kuluttua jatkamaan, kun minä kerran pyydän. Olen aika varma, että se ihan oikeasti pelkäsi - ja se varmistui seuraavana päivänä estekisoissa...

Alkuradalta

Parin tunnin odottelun jälkeen suuntasin uudestaan verryttelemään, tällä kertaa helppoa B:tä ja tuttuakin tutumpaa K.N.-specialia varten. Verryttelyssä Riku oli aavistuksen väsähtänyt, mutta sain sen siirtymisillä ja etuosakäännöksen neljänneksillä aika tehokkaasti pohkeen eteen. Radalle lähdin ennen kaikkea ylittämään itseäni - nyt me ei oteta yhtään rikkoa, nyt Riku luottaa muhun niin paljon, että uskaltaa mennä myös tuomaripäätyyn kunnolla.

Ja radan jälkeen olin niin tyytyväinen itseeni ja hevoseeni! Ei se todellakaan ollut sellaista vaivatonta tanssia, mitä kouluratsastuksen tulisi olla, enkä ollut onnistunut edes esittämään, että se olisi sellaista - mutsin eka kommentti oli, että kyllä se tuska vähän silmistä näkyi, mutta me tehtiin se! Esitettiin koko koulurata ilman rikkoja. Ei se ollut sellainen hyväntuulinen ja rento, niin kuin toivoisin kouluratojeni aina tietty olevan, mutta ei se ollut myöskään täysi katastrofi. Siinä oli paljon hyvää.

... Paitsi ilmeisesti tuomarien mielestä. En ole pitkään aikaan saanut niin... lyttäävää paperia käteeni. Erityisesti toinen tuomari ei kyllä löytänyt meistä ratsukkona mitään hyvää. Olin tosi pettynyt tulokseemme, ja totesinkin pitkän päivän kisapaikalla viettäneelle tukijoukolleni, että joo, nyt lähdetään kotiin. 57,20% 1-tason helposta B:stä on kyllä sellainen pohjanoteeraus, että sitä sietää mennä miettimään kotiin.

Kotona sitten mietin, ja avasin Equipe Onlinen. Totesin, että jaahas, siellä oli tainneetkin olla pisteet aavistuksen kireellä tänään, koska tämä meidän prosenttimahalaskumme olisi tuonut kotiin sijan 9. ja vihreän rusetin. Eipä tullut kyllä kisapaikalla pieneen mieleenkään tällainen mahdollisuus...

Lopputuloksena olin kuitenkin tyytyväinen hevoseen, joka ylitti itsensä ja uskalsi tehdä kanssani jännittäviä asioita, sekä itseeni, kun uskalsin niitä siltä vaatia. Vaikka menee toiston puolelle, on se nyt vaan todettava: on mulla täydellinen hevonen. 

Nastola 2-taso 11.7.

Päätin kaikessa hiljaisuudessa Hämeenkosken täydellisen kisafiaskon jälkeen pitää kisataukoa koulukisoista. Tarkoitus oli pohtia, että miten tästä eteenpäin - mitä mä teen nyt niin totaaliväärin, että tämä homma pissii näin pahasti. Lopulta kisatauko venyikin neljän viikonlopun pituiseksi, joka kesken kisakauden on kyllä minulle äärimmäisen pitkä tauko! Edellisestä aluekisastartista tuli kahden kuukauden väli. Ja kyllä voi sanoa, että tauko teki hurjan hyvää ratsukolle.

Starttini oli ihanasti vasta iltapäivällä, joten tallille lähdettiin vasta aamupäivän puolella, ja ihan kaikessa rauhassa juoruttuani, letitettyäni ja pakattuani olimme valmiina lähtöön tasan 12 maissa. Kisapaikalla olimme ajoissa, ja ehdin katsella hetken aikaa ratoja ennen omaa vuoroani. Aikaisemmista kisareissuista viisastuneena pidin erityistä huolta siitä, että Rikulle ei pääse tulemaan kuuma - vaikka se vaatikin sitä, että joku vahtii jatkuvasti kopin etuoven luona raipan kanssa. Rikuhan siis seisoo kopissa hienosti yksinkin, mutta silloin, kun etuoven joutuu avaamaan, alkaa kuopiminen. Takaportin yläluukun pitäminen auki on ihan ok, mutta etuovi on jotain kestämätöntä jätkän mielestä.

Jotenkin siitä huolimatta, että olimme hyvinkin hyvässä ajassa paikalla, onnistuin sotkemaan aikatauluni niin, että lopulta verryttelyyn lähdin myöhässä. Pääsin suoraan ulos ns. odottelualueelle radan viereen, eli en käynyt ollenkaan verryttelemässä maneesissa. En ollut missään vaiheessa ihan varma, missä kohtaa olen lähdössä (lopulta verryttelyaikaa tuli noin 20 minuuttia, mikä osoittautui täysin riittäväksi), joten päätin vain kokeilla, että pohkeesta tulisi kunnon reaktio eteen ja istunnalla tultaisiin takaisin ja olla siihen tyytyväinen. Ennen kaikkea nauttia hevosestani.

Ja niin mä todella nautinkin! En voi sanoa, että "kaikki tuntui verkassa helpolta", koska kokeilemani avot eivät tuntuneet. En jotenkin saanut itseäni niissä suoristettua lainkaan, mutta muutaman yrityksen ja yhden ei-aivan katastrofaalisen yritelmän jälkeen päätin hyväksyä sen, että ne eivät nyt hinkkaamalla parane. Hermostutan vain itseni ja lopputulos ei silloin ole hyvä. Noin muuten verryttelyssä lähinnä hymyilytti - oli ihana ratsastaa Rikulla, joka oli niin kamalan innoissaan tekemässä hommia.

Radalle lähdin siis supertyytyväisenä ja hymy korvissa. Ratsastaminen tuntui pitkästä aikaa ihanalta myös kouluaitojen sisällä. Aika luksusta. Ratana tällä kertaa oli FEI:n CCIP** kenttäkilpailuohjelma poneille. Sisääntulossa Riku oli suora, mutta esitin ravia niin innolla eteen, että se pääsi inasen valahtamaan pitkäksi (7,6). Ensimmäinen keskiravi lähti hyvin, tosin vielä enemmän saisi toki olla ylämäkeen (6,5 & 6,5). Toinen keskiravi loppui vähän aikaisin, mutta alkoi hyvin (6,5 & 6). Avotaivutus vasemmalle oli ihan hirveä, en onnistunut taivuttamaan Rikua juuri lainkaan (4 & 5). Avotaivutuksessa oikealle oli yritystä sinne päin (5,5 & 5). Pysähdys tuli töksähtäen (toim huom: koska olin unohtanut sen ja tuli kiire) (5,5 &b 5,5). Peruutuksessa mietin, että kappas, tältäkö sen pitää tuntua! (7,5 & 6,5). Keskikäynti ja lisätty käynti ei tänään lähtenyt niin kuin normaalisti, mutta Riku venytti kuitenkin rennosti eteen (6,5 & 6,5). Keskikäynnistä sai vielä erillisen arvosanan (6,5 & 6,5). Laukannosto oli pisteessä ja täsmällinen, mutta olisi saanut olla vielä pyöreämpi (6,5 & 6). Keskilaukka ei tänään lähtenyt ympyrän puolikkailla (5,5 ja 6). Vastalaukkakiemura tuntui selkään varsin hyvältä, toinen tuomari piti sitä kiireisenä (6 & 6,5). Käynnin kautta laukanvaihto töksähti (5,5 & 5,5). Toisessa keskilaukassa muoto vaihteli (5,5 & 5,5). Vastalaukkakiemuraa pidettiin kiireisenä (5,5 & 5,5). Siirtymisestä ja keskihalkaisijassa oli ilmeisesti taas kiireisyyttä, linja tosin suora (6 & 5,5). Lopputervehdyksesstä vielä 6 & 6 molemmilta tuomareilta.

Loppupisteet ja kommentit:
Askellajit 6 ja 6,5
Lennokkuus 6 ja 6
Kuuliaisuus 6,5 ja 5,5
Ratsastajan asento 6 ja 5,5 (mitämitä? Ja mä kun luulin istuvani kerrankin erityisen hyvin ;)

C-tuomari: Symppis heppa. Askellajit puhtaat. Paljon hyvää! :) Pehmeämpi peräänanto.
H-tuomari: Perusliike hyvä. Lisäyksiin vuomaa ja muoto alle (??). Pidä tasaisempi käsi.

Olin rataan aivan äärimmäisen tyytyväinen. Vähän ironista kyllä, olin erityisen tyytyväinen laukkaan, joka tuntui kerrankin pyörivältä, energiseltä ja iloiselta. Se olikin sitten ilmeisesti näyttäytynyt kiireisenä. No, näitä sattuu. Nyt pitäisi varmaan videokuvata tuota laukkaa vähän, että pääsisin käsiksi siihen kiireisyyteen ja oikeasti ratsastamaan sitä laukkaa näyttäväksi nyt, kun se vihdoin tuntuu hyvältä ja aktiiviselta.

Tärkeintä' radassa oli kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa ikinä pääsin kouluradalla siihen tunteeseen, kun oikeasti tehdään hevosen kanssa samaa hommaa, eikä kumpikaan jätä toista yksin. Mulla on paha tapa tiukan paikan tullen panikoitua ja jättää Riku suoriutumaan yksin. Lopputulos on aina juuri sen näköinen, että hevonen on jätetty yksin. Nyt meillä oli aidosti hauskaa yhdessä. Tämä rata oli fiilikseltään mun paras ikinä.

Loppupisteissä jäin harmittavan kahden pisteen päähän 60% haamurajasta, mutta näin ihanan radan jälkeen en kyllä edes yritä olla pettynyt. Nyt on sellainen olo, että kyllä tämä tästä lähtee vielä rullaamaan.

Kisakuvia ostin Milla Lankiselta, kiitos kuvaajalle!

Olipa ihanaa ratsastaa kisoissa pitkästä aikaa!

Etsin erittäin arvokasta, vain kevennetyssä keskiravissa esiintyvää aarretta maasta. 

Aarteenetsintä jatkuu.

"Kai te näitte mikä rata!?!" Pikkasen tyytyväinen kuski... 

No ei näin!

Ei mennyt viikonlopun kisat ihan putkeen. Onneksi olen nyt tuon päätärskyn jälkeen saanut harrastukseen vähän perspektiiviä, niin ei jokainen huono ratsastus ole maailmanloppuun verrattavissa oleva tilanne. Vaikka tämä viikonloppu olikin täynnä luokattoman huonoa ratsastusta, olivat reissut kuitenkin kaikenkaikkiaan hyväntuulisia ja nauruntäyteisiä. Ihanan punaisen hevosen halailua ja kehumista.

Mennään nyt kuitenkin niihin asioihin, joita ei voi katsoa vaalenapunaisten linssien läpi elämästä onnellisena. Eli mun ratsastuskyvyn puutteeseen, joka kirkastui viikonlopun kilvanajoissa.

Lauantaina suunnattiin Hämeenkoskelle 1-tason koulukilpailuihin. Luokkina kisoissa olivat A-merkki ja K.N. special. Kisapaikalle päästyämme olin vähän järkyttynyt verryttelystä. Verryttely oli siis alueella, jossa ei varmaan normaalisti ratsasteta ollenkaan (?), jonkinlaisella peltopohjalla, joka oli voimakkaan kalteva ja todella kova ja kivinen. Olen selvästi saanut ratsastaa kisoissa liian hyvillä pohjilla, kun tämä järkytti näin kovasti ja vei toimintakyvyn. Periaatteessahan tuossa tuskin olisi ollut mitään ongelmaa, kun olisi vain uskaltanut ratsastaa - mitä en sitten tehnyt.

Helpon A:n verryttelyssä jäin ahdistuneena ihmettelemään pohjaa, enkä uskaltanut ratsastaa eteen. Jostain syystä Riku myös kulki todella voimakkaasti suu auki, vaikka mielestäni annoin vähän liikaakin tilaa edestä, ja kankiohja löi tyhjää. Ehkä suu olisi mennyt kiinni, jos olisi ottanut ne ohjat käteen, en tiedä... En saanut verryttelyssä tehtyä mitään järkevää. Kaksi ratsukkoa ennen omaa vuoroa pääsi kisa-areenalle odottelemaan. Pohja siellä oli aivan priima. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt ratsastaa kunnolla pohkeesta eteen ja ottaa latua eteen, koska verryttelyssä en ollut sitä tehnyt. Teinkö sitten niin? En, vaan jäin nyhertämään ja ahdistumaan siitä, kun Rikulla oli suu auki.

Rata oli yksi karmeimmista, jonka olen ikinä ratsastanut. Rikun kanssa ei ole juuri ikinä mitään ongelmia eteenpäinpyrkimyksen kanssa, nyt sen sijaan jouduin tekemään täysillä töitä, että sain esimerkiksi laukan jatkumaan koko laukkaohjelman lävitse, vastalaukan nousemaan ja niin edelleen. Tiet jäivät aivan karseiksi, yksikään asia ei tapahtunut pisteessä, koska hevonen ei ollut avuilla... No, epäonnistumisia epäonnistumisten perään. Radan jälkeen olin aivan shokissa - mitä täällä tapahtuu, miksi tilanne on nyt tällainen? Prosentit eivät siinä vaiheessa kiinnostaneet, piti päästä hetkeksi kokoamaan omaa päätä. Pitääkö nyt olla huolissaan jostain? Miksi Riku ei halua liikkua eteenpäin?

Hetken kelailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että tuskin tässä tarvitsee olla huolestunut ja ahdistunut. Riku on aloittanut laitumella ja on sen takiakin varmasti löysä. Viime viikko oli treenien puolesta aika rankka, mutta treeneissä Riku on liikkunut hyvin, eikä mitään huolta ole ollut. Lisäksi, tärkeimpänä seikkana se, että ratsastin itse luokattoman huonosti. Siitähän se lopulta johtuu.

Hämeenkosken Ratsastajien synttärikakkupalasen jälkeen suuntasin verryttelemään helppoa B:tä varten. Verkassa päätin, että nyt ratsastan paremmin. Ja ratsastin! Riku oli verkassa pätkiä oikeinkin hyvän ja ryhdikkään tuntuinen, tosin vastasi vähän turhankin ärhäkästi puolipidätteisiin mieluusti siirtymällä kokonaan hitaampaan askellajiin. Käytin enemmän pohjetta, sain paremman reaktion.

Rata ei ollut mitenkään hieno, mutta oli se parempi kuin se karmea A. Tässäkin radassa oli ihan turhia huolimattomuusvirheitä, jotka näkyivät pisteissä. Energiaa olisi saanut olla myös paljon enemmän. Minulla oli kuitenkin hyvä fiilis radalla, ja Riku oli hyväntuulisena suorittamassa rataa. Se oli pääasia.

Ne prosentit nyt tähän vielä itsellekin muistiin näistä "huippusuorituksista" He A 57,037% ja HeB 60,20%. Huhhuh. Onneksi ystäväni Laura toi sitten sitä sinivalkoista & valkoista kotiin ihan ansaitusti, niin ei ollut ihan hukkareissu ;) Kisoissa oli huippumukava tunnelma ja toimihenkilöt olivat iloisia ja ystävällisiä.

Tänään vuorossa olivat Riihimäen Ratsastajien estekisat raviskalla. Hyppäsimme tallikaverini Ellan kanssa luokat 70cm ja 80cm radat. Radoissa oli selvästi enemmän tekemistä kuin toukokuun alussa olleissa Riksun kisoissa. Seitsemänkympin rata oli arvostelulla A.2.0,, eli esteitä oli yhteensä vain kahdeksan ja kaikki puhtaan radan tehneet palkittiin rusetilla. Tässä radassa ei oikeastaan muut asiat aiheuttaneet päänvaivaa, kuin hieman kinkkinen 4-5 -linja, jossa piti oikeasti keskittyä ratsastamaan molempien esteiden keskelle. Molemmat esteet olivat lankkuesteitä, ja nelonen tuli kulmasta aika nopeasti eteen, jos ei miettinyt tietä tarkasti.

Verryttelyssä Riku oli hyväntuulinen, rento ja vähän lötkeä. Hypyt tulivat kuitenkin huomattavasti viime Riksun keikkaa parempiin paikkoihin ja olin itse paremmin ratsastamassa eteen. Radalle lähdin yllättävän rauhallisin mielin. Ja ratahan sujui hyvin! Yksi huonompi paikka tuli, mutta sen jälkeen kokosin itseni nopeasti ja jatkoin ratsastusta. Tästä radasta on videokin olemassa, toivottavasti saan sen jossain vaiheessa itselleni ja siirrettyä blogiin. Tuloksena tästä radasta tuli 0 virhepistetettä, ja näin ollen punavalkoinen rusetti. Ja taas sai olla ylpeä punaisesta hevosestaan.

Kasikympin verkassa sain Boonukselta apua ja ratsastin enemmän eteen. Laukka ei oikein pyörinyt missään vaiheessa kunnolla, mutta hypyt olivat teräviä ja hyviä. Ihan hyvillä mielin siis radalle. Radalla oli muutamia vähän haastavampia käännöksiä, muun muassa linja vitoselta kutoselle, jossa este pääsi vähän yllättämään kulman takaa. Kuitenkin ihan hevosille reilu ja kiva rata. Mä sen sijaan olin radalla ihan hukassa! Riku ei ollut niin innokas kuin yleensä esteradalla, ja mä jäin vähän nyppäämään etäisyyttä lähelle sen sijaan, että olisin ratsastanut eteen ja parempaa laukkaa. Muutama ihan hyvä hyppy tuli, mutta muuten siitä, ettei puomeja tullut enempää mukaan, saa kiittää täysin hevosta! Se teki ison homman rämpiessään tämän tädin kanssa tätä rataa. Yksi puomi tarttui mukaan, tuolta kutosokserilta, johon en taaskaan löytänyt mitään askelta ja jätin Rikun yksin. Superia oli kuitenkin se, että Riku hyppäsi siitä huolimatta, että jätin sen tilanteessa yksin. Aikaisemmin se kielsi tuollaisissa tilanteissa, nyt ilmeisesti olin kuitenkin sen verran ratsastamassa, että vaikka minusta tuntui, että jätin sen yksin, en kuitenkaan täysin jättänyt.

Tuloksena siis perusradalta 4 virhepistettä. Ella sen sijaan ratsasti tuntihevos-Kallella hienon tuplanollan ja otti taas sijoituksen tasolla 80cm. Hienoa Ella!

Pojat Riksun luksuksessa, valjastuskatoksissa

Päätin nyt tyhjentää koulukisat pois kesän kilpailukalenterissa ja panostaa valmentautumiseen - treeniä nimittäin todella tarvitaan! Estekisoja sen sijaan etsin tilalle, koska uskon, että tarvitsen estekisojen osalta nyt ennenkaikkea rutiinia verryttelystä ja radoista. Kun rahaa ei ole määrällisesti kovin paljoa, pitää keskittyä asioihin, joista tykkää eniten. Just nyt mä haluan kehittyä esteratsastuksessa, joten sitä tehdään nyt kisoissa, koulua treenataan kotona. Kouluratsastuksessa mä en tarvitse enää niinkään ratarutiinia, vaan mä tarvitsen nyt itselleni niitä työkaluja, joilla saada palikat taas kohdalleen.

Kilvanajoviikonloppu

Vaikka nyt omana toipilasaikanani ei viikonlopulla ja arjella muuten ole merkitystä, tahdittavat erilaiset kilpailut sitä aika hyvin. Tänä viikonloppuna oli luvassa estekisat kotitallilla ja lisäksi yhdistetyt este- ja koulukilpailut naapuritallilla.

Perjantai alkoi kuitenkin kevyellä hyvän mielen hölkällä kentällä. Mukana olivat myös Stella ja meidän yhteinen hoitoheppa Viltsu. Viltsu on niin mahtavan huumorintajuinen suokkimies, että täytyy sanoa, ettei omaan ratsastukseen juuri jaksanut keskittyä kun piti seurailla, mitä kummaa herra keksii. Ja sehän keksi, bravuuriksi taisi muodostua kesken hommien pysähtyminen ja muulin ilme naamalla jumittaminen, kunnes yhtäkkiä matka taas jatkui.

Lauantaina kisailtiin omissa harkkarikisoissa. Kisoissa oli kuitenkin ihan suuren urheilujuhlan tuntua, koska kisoissa kisattiin Hämeenlinnan alueen tuntsaricupin pisteistä, joten ulkopuolisia ratsukoita oli paljon mukana. Itse olin valvonut aamuyöhön asti jäätävän päänsäryn ja heikotuksen kanssa, joten olin enemmän kuin onnellinen siitä, että kisat alkoivat vasta iltapäivällä ja minun starttini oli kuuden jälkeen.

Verryttely oli maneesissa, ja otinkin siellä lopulta vain viisi hyppyä. Kaksi ristikolle, kaksi pystylle ja yhden okserille. Kaikki hypyt olivat onnistuneita, ensimmäistä ristikkoroiskaisua lukuunottamatta. En siis jäänyt drillaamaan, vaan annoin olla ja siirryin kentälle odottelemaan vuoroani.

Ehdin nähdä muutaman tuntsaricupin radan (yksäriluokassa meitä oli vain kaksi), ja mietin mahdollisia uusintateitä. Olin päättänyt, että siitä huolimatta, että kyseessä on tynkäluokka, ratsastan ihan normaalin aikauusinnan jos pääsen sinne saakka.

Ja muutaman kerran hevonen joutui pelastamaan kuskin, mutta siitä huolimatta en jaksa itseäni kamalasti ruoskia - rata oli kaikenkaikkiaan ihan kelvollinen. Ratsastin reippaasti, vaikka jännitti paljon. Tuloksena 0/0 ja niin ratsastettu uusinta, että sillä olisi mahdollisesti ihan oikeassakin kisassa sijoituttu. Ihana hevonen!

Valtava keskittyminen ykköseltä kakkoselle

Riku on sitä mieltä, että "jee!"

Perusradan vika

Uusinnassa

Radan vika este, ja vieläkin hengissä!

Lauantain estekilvanajot menivät sitten kokonaisuudessaan onnistumisiin. On ihana, kun pääsee harrastamaan noin mahtavan eläimen kanssa ihan uusia asioita, ja pystyy laajentamaan omaa mukavuusaluettaan.

Sunnuntaina eli tänään suunnattiin sitten Alaspäähän Tawast Ridersin yhdistettyihin kisoihin. Koulustarttini oli hieman ennen puolta päivää ja luokkana B-merkki. Luulin kisa-aamuun saakka, että luokkana olisi ollut K.N, onneksi tarkistin asian kuitenkin ennen kisapaikalle pääsyä...

Aamulla siis suuntasin vasta yhdeksän jälkeen tallille. Rikukin oli päässyt ihan normaalisti aamulla tarhaan, se kun ei tykkää yhtään muutoksista aamurutiineihinsa, ja sen takia pyrin tekemään niitä mahdollisimman vähän. Laittelin kaikessa rauhassa kamat kasaan ja autoon, heinäverkon koppiin kiinni ja hain vasta kymmen aikaan Rikun sisälle ja käytävälle kaunistautumispuuhiin.

Riku käytävällä pohtimassa, että "Mitäs nyt?"

Koska olin tänään päättänyt olla superlaiska koulukisaaja, en letittänyt Rikua ollenkaan poikkeuksellisesti. Sillä anastin aamu-uniin myös yhden ylimääräisen tunnin. Sen sijaan suihkin hevoseen isot määrät Dream Coat -kiillotusainetta, josta tulee se tuttu koulukisapäivän tuoksu. Rikukin taitaa tuoksun tunnistaa...

Näillä pärjää kisaaamuna - Etualalla Dream Coat -pullo, oikealla Magic Brush, laukussa päällimmäisenä lampaankarvasäämiskä ja Rikun tukkaharja (on muuten tasan laadukkaampi kuin mun oma!). Taustalla sitten omistajan aamu-Pepsi Max ja Rikun sokerit. 

Koska mun ihanat kisahoitajat eivät kerinneet paikalle, mä jouduin sellaisiin hommiin, missä en ole lainkaan tottunut olemaan. Yksi tällainen homma oli Rikun hännän letittäminen. Ei onnistunut, ei...

Ei ollut Strömsöstä tämä letti

Tallikaverini Laura lähti kuskiksi, ja Alaspäässä kävin maksamassa starttini kansliassa ja suuntasimme aikalailla saman tien laittamaan Rikua kuntoon. Hyvä, että olimme ajoissa, sillä autoa kaivellessani huomasin jättäneeni kotiin niin raippani kuin satulavyönkin... Onneksi satulavyö saatiin lainaksi naapurikopista ja raipat tallilta. Onneksi ihmiset ovat ihania ja avuliaita.

Riku oli verkassa aivan täysin sitä mieltä, että nyt ollaan muuten estekisoissa! Verryttely oli nimittäin estekentällä. Riku nyki minua satulasta irti, ja minulla meni hyvä aika siihen, että sain sen ymmärtämään, että nyt ratsastetaan kouluratsastusta. Lähes ensimmäistä kertaa ikinä kisoissa jäi sellainen olo, että olisin voinut verrytellä vielä kauemminkin.

Rata oli aivan hirveä. Riku kompastui, ja oli sen jälkeen hetken epäpuhdas. Itse pelkäsin ratsastaa päätyihin, koska kenttä tuntui viettävän niin paljon ja tulin kompuroinnin takia araksi. En saanut myöskään ratsastettua Rikua pohkeen eteen lainkaan. Huh. Paljon menetin pisteitä ihan tyhmistä jutuista...

Tuomarin (Rosali Kivitie) kommentit: "Asetukset paremmin läpi. Ratsastajan paino valuu vasemmalle -> hevonen vasenta pohjetta vasten. Energisiä pätkiä. Pyrit huolellisiin teihin."

Oli muuten yhdet parhaista palautteista koskaan! Tuo minun vasemmalle valuminen on sellainen virhe, että siitä kuulee aina tunneilla, mutta oikein kenenkään tuomarin silmät eivät sitä nappaa. Tästä sai oikeasti ajateltavaakin kotiin.

Tällä surkealla esityksellä prosentit 59,348% ja luokassa toinen sija.

Kouluradan jälkeen Riku meni koppiin syömään heinää ja me otimme aurinkoa. Sää todella suosi kisoissa! Esteluokan verryttelyssä en pitänyt kiirettä, ja otin vain muutamia onnistuneita hyppyjä. Riku tuntui oikein hyvältä.

Esteradalla Riku oli ihanan energinen, ja sitä oli helppo ohjailla. Radalle tullessa kävin näyttämässä yhden meille vieraamman esteen, jossa oli koristepuita vieressä. Sitä Riku hieman tuijotteli, mutta suostui kuitenkin ravaamaan sen ohitse. Ei siis muuta kuin laukka ja matkaan. Rata sujui oikein hyvin. Ainoa moka tuli sarjalle, jossa jätin yhden pidätteen tekemättä ja Riku unohti etujalkansa ja otti mukaan puomin. Muuten rata sujui puhtaasti ja onnistuin tekemään niitä reittejä, mitä olin suunnitellutkin. Rata oli siis arvostelultaan A.2.0. Sille Rikun mielestä vähän pelottavalle esteelle otin alun tuijotusten takia pidemmän reitin kuin radankävelyssä suunnittelin, ja suoralla tiellä ja terävällä ratsastuksella siitä mentiin virheettä ylitse.

Lopulta siis aika oli varsin kelpo, ilman ratsastusvirhettäni olisin sijoittunut toiseksi luokassa. Nyt sitten tällä radalla olin seitsemäs.

Yhdistetyn loppukilpailussa tuli kuitenkin voitto. Ja sehän on aina kivaa kun pärjää - on mulla vaan mahtava all arounder alla!

Minä olin innostunut, Riku ei ollut kovin vakuuttunut.

Yritin pakottaa sitä vakuuttuneeksi, lopputulokseksi sain kuvan muulista :D

Ei niin suora palkintojenjakorivi yhdistetyn kokonaiskilpailun palkintojenjaossa