No ei näin!

Ei mennyt viikonlopun kisat ihan putkeen. Onneksi olen nyt tuon päätärskyn jälkeen saanut harrastukseen vähän perspektiiviä, niin ei jokainen huono ratsastus ole maailmanloppuun verrattavissa oleva tilanne. Vaikka tämä viikonloppu olikin täynnä luokattoman huonoa ratsastusta, olivat reissut kuitenkin kaikenkaikkiaan hyväntuulisia ja nauruntäyteisiä. Ihanan punaisen hevosen halailua ja kehumista.

Mennään nyt kuitenkin niihin asioihin, joita ei voi katsoa vaalenapunaisten linssien läpi elämästä onnellisena. Eli mun ratsastuskyvyn puutteeseen, joka kirkastui viikonlopun kilvanajoissa.

Lauantaina suunnattiin Hämeenkoskelle 1-tason koulukilpailuihin. Luokkina kisoissa olivat A-merkki ja K.N. special. Kisapaikalle päästyämme olin vähän järkyttynyt verryttelystä. Verryttely oli siis alueella, jossa ei varmaan normaalisti ratsasteta ollenkaan (?), jonkinlaisella peltopohjalla, joka oli voimakkaan kalteva ja todella kova ja kivinen. Olen selvästi saanut ratsastaa kisoissa liian hyvillä pohjilla, kun tämä järkytti näin kovasti ja vei toimintakyvyn. Periaatteessahan tuossa tuskin olisi ollut mitään ongelmaa, kun olisi vain uskaltanut ratsastaa - mitä en sitten tehnyt.

Helpon A:n verryttelyssä jäin ahdistuneena ihmettelemään pohjaa, enkä uskaltanut ratsastaa eteen. Jostain syystä Riku myös kulki todella voimakkaasti suu auki, vaikka mielestäni annoin vähän liikaakin tilaa edestä, ja kankiohja löi tyhjää. Ehkä suu olisi mennyt kiinni, jos olisi ottanut ne ohjat käteen, en tiedä... En saanut verryttelyssä tehtyä mitään järkevää. Kaksi ratsukkoa ennen omaa vuoroa pääsi kisa-areenalle odottelemaan. Pohja siellä oli aivan priima. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt ratsastaa kunnolla pohkeesta eteen ja ottaa latua eteen, koska verryttelyssä en ollut sitä tehnyt. Teinkö sitten niin? En, vaan jäin nyhertämään ja ahdistumaan siitä, kun Rikulla oli suu auki.

Rata oli yksi karmeimmista, jonka olen ikinä ratsastanut. Rikun kanssa ei ole juuri ikinä mitään ongelmia eteenpäinpyrkimyksen kanssa, nyt sen sijaan jouduin tekemään täysillä töitä, että sain esimerkiksi laukan jatkumaan koko laukkaohjelman lävitse, vastalaukan nousemaan ja niin edelleen. Tiet jäivät aivan karseiksi, yksikään asia ei tapahtunut pisteessä, koska hevonen ei ollut avuilla... No, epäonnistumisia epäonnistumisten perään. Radan jälkeen olin aivan shokissa - mitä täällä tapahtuu, miksi tilanne on nyt tällainen? Prosentit eivät siinä vaiheessa kiinnostaneet, piti päästä hetkeksi kokoamaan omaa päätä. Pitääkö nyt olla huolissaan jostain? Miksi Riku ei halua liikkua eteenpäin?

Hetken kelailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että tuskin tässä tarvitsee olla huolestunut ja ahdistunut. Riku on aloittanut laitumella ja on sen takiakin varmasti löysä. Viime viikko oli treenien puolesta aika rankka, mutta treeneissä Riku on liikkunut hyvin, eikä mitään huolta ole ollut. Lisäksi, tärkeimpänä seikkana se, että ratsastin itse luokattoman huonosti. Siitähän se lopulta johtuu.

Hämeenkosken Ratsastajien synttärikakkupalasen jälkeen suuntasin verryttelemään helppoa B:tä varten. Verkassa päätin, että nyt ratsastan paremmin. Ja ratsastin! Riku oli verkassa pätkiä oikeinkin hyvän ja ryhdikkään tuntuinen, tosin vastasi vähän turhankin ärhäkästi puolipidätteisiin mieluusti siirtymällä kokonaan hitaampaan askellajiin. Käytin enemmän pohjetta, sain paremman reaktion.

Rata ei ollut mitenkään hieno, mutta oli se parempi kuin se karmea A. Tässäkin radassa oli ihan turhia huolimattomuusvirheitä, jotka näkyivät pisteissä. Energiaa olisi saanut olla myös paljon enemmän. Minulla oli kuitenkin hyvä fiilis radalla, ja Riku oli hyväntuulisena suorittamassa rataa. Se oli pääasia.

Ne prosentit nyt tähän vielä itsellekin muistiin näistä "huippusuorituksista" He A 57,037% ja HeB 60,20%. Huhhuh. Onneksi ystäväni Laura toi sitten sitä sinivalkoista & valkoista kotiin ihan ansaitusti, niin ei ollut ihan hukkareissu ;) Kisoissa oli huippumukava tunnelma ja toimihenkilöt olivat iloisia ja ystävällisiä.

Tänään vuorossa olivat Riihimäen Ratsastajien estekisat raviskalla. Hyppäsimme tallikaverini Ellan kanssa luokat 70cm ja 80cm radat. Radoissa oli selvästi enemmän tekemistä kuin toukokuun alussa olleissa Riksun kisoissa. Seitsemänkympin rata oli arvostelulla A.2.0,, eli esteitä oli yhteensä vain kahdeksan ja kaikki puhtaan radan tehneet palkittiin rusetilla. Tässä radassa ei oikeastaan muut asiat aiheuttaneet päänvaivaa, kuin hieman kinkkinen 4-5 -linja, jossa piti oikeasti keskittyä ratsastamaan molempien esteiden keskelle. Molemmat esteet olivat lankkuesteitä, ja nelonen tuli kulmasta aika nopeasti eteen, jos ei miettinyt tietä tarkasti.

Verryttelyssä Riku oli hyväntuulinen, rento ja vähän lötkeä. Hypyt tulivat kuitenkin huomattavasti viime Riksun keikkaa parempiin paikkoihin ja olin itse paremmin ratsastamassa eteen. Radalle lähdin yllättävän rauhallisin mielin. Ja ratahan sujui hyvin! Yksi huonompi paikka tuli, mutta sen jälkeen kokosin itseni nopeasti ja jatkoin ratsastusta. Tästä radasta on videokin olemassa, toivottavasti saan sen jossain vaiheessa itselleni ja siirrettyä blogiin. Tuloksena tästä radasta tuli 0 virhepistetettä, ja näin ollen punavalkoinen rusetti. Ja taas sai olla ylpeä punaisesta hevosestaan.

Kasikympin verkassa sain Boonukselta apua ja ratsastin enemmän eteen. Laukka ei oikein pyörinyt missään vaiheessa kunnolla, mutta hypyt olivat teräviä ja hyviä. Ihan hyvillä mielin siis radalle. Radalla oli muutamia vähän haastavampia käännöksiä, muun muassa linja vitoselta kutoselle, jossa este pääsi vähän yllättämään kulman takaa. Kuitenkin ihan hevosille reilu ja kiva rata. Mä sen sijaan olin radalla ihan hukassa! Riku ei ollut niin innokas kuin yleensä esteradalla, ja mä jäin vähän nyppäämään etäisyyttä lähelle sen sijaan, että olisin ratsastanut eteen ja parempaa laukkaa. Muutama ihan hyvä hyppy tuli, mutta muuten siitä, ettei puomeja tullut enempää mukaan, saa kiittää täysin hevosta! Se teki ison homman rämpiessään tämän tädin kanssa tätä rataa. Yksi puomi tarttui mukaan, tuolta kutosokserilta, johon en taaskaan löytänyt mitään askelta ja jätin Rikun yksin. Superia oli kuitenkin se, että Riku hyppäsi siitä huolimatta, että jätin sen tilanteessa yksin. Aikaisemmin se kielsi tuollaisissa tilanteissa, nyt ilmeisesti olin kuitenkin sen verran ratsastamassa, että vaikka minusta tuntui, että jätin sen yksin, en kuitenkaan täysin jättänyt.

Tuloksena siis perusradalta 4 virhepistettä. Ella sen sijaan ratsasti tuntihevos-Kallella hienon tuplanollan ja otti taas sijoituksen tasolla 80cm. Hienoa Ella!

Pojat Riksun luksuksessa, valjastuskatoksissa

Päätin nyt tyhjentää koulukisat pois kesän kilpailukalenterissa ja panostaa valmentautumiseen - treeniä nimittäin todella tarvitaan! Estekisoja sen sijaan etsin tilalle, koska uskon, että tarvitsen estekisojen osalta nyt ennenkaikkea rutiinia verryttelystä ja radoista. Kun rahaa ei ole määrällisesti kovin paljoa, pitää keskittyä asioihin, joista tykkää eniten. Just nyt mä haluan kehittyä esteratsastuksessa, joten sitä tehdään nyt kisoissa, koulua treenataan kotona. Kouluratsastuksessa mä en tarvitse enää niinkään ratarutiinia, vaan mä tarvitsen nyt itselleni niitä työkaluja, joilla saada palikat taas kohdalleen.