torstai 18. kesäkuuta 2015

Eevamaria Porthan-Broddell 11.-12.6.

Olin viime viikon torstaina ja perjantaina "Nipsu" Porthan-Broddellin valmennuksessa. Siinä vaiheessa, kun näin Facebookissa mainoksen tapahtumasta naapuriseuran sivuilla, meinasivat silmät tippua päästä. Välittömästi nappasin puhelimen käteen ja Lauran kanssa käytiin seuraava whatsapp -keskustelu:

Minä: MENNÄÄNKS NIPSUN KLINIKALLE 11.-12.6 ALASPÄÄHÄN!
Laura: NO MENNÄÄN SAATANA! (lisää tähän kolme habahymiötä)
Laura: Ilmotitko sä jo mutkin?
Minä: En kun en oo vielä päässyt koneelle mut just avaan ja ilmoitan!
Laura: Haha mä jo vähän innostua ja nyt mä oon huolissani että jos mä en mahdukaan!
Minä: Mä en usko et se on ihan vielä täynnä... Nyt lähtee ilmo.
Laura: Rok!
Minä; Laitoin et mieluiten kahden ratsukon ryhmä, mut kolmenkin käy jos ei mahduta kahden ratsukon ryhmänä. Ja pyysin kuittausta mahdutaanko mukaan kun ollaan superinnoissamme.
Laura: Hyvä :D Ollaan ihan toivottomia...
Minä: Se on varmaan siellä toisessa päässä ihan että ei saatana, klinikka julkaistu hetki sitten ja täällä jo joku nuttura kireellä ahdistuu että mahtuuko :D

Tällaisissa tunnelmissa siis suoritettiin ilmoittautuminen. On varmaan tilanteen todellista aliarvioimista, jos sanon, että olimme klinikasta innoissamme.

Torstaina ehdimme katsella hetken klinikkaa ennen omaa vuoroamme. Meitä edeltävässä ryhmässä oli vain suomenhevosia, mikä tietysti sopi tälle suomenhevosfanille oikein hyvin. Noin puoli tuntia kävelimme ja ravailimme ennen oman ryhmämme vuoroa. Torstaina minun ja Lauran ryhmässä oli myös kolmas ratsukko, perjantaina olimme kaksin.

Aluksi Nipsu kysyi vähän perustietoa hevosesta, minusta ja ongelmistamme. Sanoin, että olemme ihan perusratsukko, jolla on myös perustason ongelmia: ongelmia suoruudessa ja siinä, että saisin hevosen ratsastettua aidosti molemmille ohjille ja molempien pohkeiden väliin. Aloitimme työt saman tien. Nipsu huomasi heti sen, että en saa ratsastettua vasenta pohjetta kunnolla lävitse. Alkuverryttelyyn hän suositteli tällaiselle hevoselle neliötä, jossa kulmissa tehdään etuosakäännöksen neljäsosa. Minun oli miltei täysin mahdotonta saada Rikua väistämään tarpeeksi hyvin vasenta pohjetta, varsinkin kun raippa piti ottaa ulkokäteen - olen tottunut käyttämään sitä heikon vasemman pohkeeni apuna. Lopulta Nipsu tulikin maastakäsin auttamaan väistössä niin, että sain ajoitettua avun, myötäyksen ja kehun oikealla tavalla. Ja sieltä se rupesi myös löytymään se laiska vasen takajalka kropan alle.

Aktivoidaan takajalkaa

Ja sieltä se vasenkin takajalka löytyi kropan alle!

Teimme neliöllä myös harjoitusta, jossa ravasin aina sivun, siirryin kulmaan käyntiin ja tein etuosakäännöksen. Hetken kuluttua jatkoin ravia, mutta tein ennen kulmaa pienen kokoamisen ja ajattelin ravissa "etuosakäännöstyyppisesti". Tein myös niin, että siirryin laukasta ennen kulmaa raviin tai käyntiin, ja sen jälkeen jatkoin taas laukkaa kulman jälkeen.

Tältä päivältä jäi erityisesti mieleen seuraava:

- Vasen pohje! Se on nyt vain saatava lävitse.
- Jos ratsastan pää kallellaan oikealle, vedän oikean kyljen ruttuun enkä voi olla suorassa
- Vasen ohja lyhyemmäksi, mutta pehmeämmäksi, ei tuntumaa sylissä
- Asioita pitää tehdä nopeammassa tahdissa. Reaktion on tultava heti!
- Ei kaivertamista ja muistuttamista, vaan apu ja reaktio.

Kuvaspämmi torstailta, kaikki kuvat on kuvannut Nea Id, kiitos!


Huom! Vasen takajalka!




Mutsi, jolla huoltotoimet käynnissä tunnin jälkeen: vettä ratsastajalle ja leipää Rikulle

Perjantaina jatkettiin siitä mihin edellisenä päivänä jäätiin. Riku tuntui alkuverryttelyssä todella hyvältä ja pehmeältä! Tänään aloitettiin pohkeenväistöllä. Aloitimme Rikun hankalammassa puolessa, eli väistössä oikealla. Ensimmäisen hyvin hikisen väistön jälkeen Nipsu sanoikin, että sori vaan kun aloitettiin tähän teidän vaikeampaan suuntaan. Mutta! Kohta sekään suunta ei ollut niin hankala. Nipsu huomautti, että kun hevonen on selkeästi mukavuudenhaluinen (haha, miten niin? :D osui ja upposi...), pitää väistössä tehdä se hetki, kun se tekee oikein, mahdollisimman mukavaksi. Eli käytännössä niin, että tehokas apu pyytää sivulle, ja kun se lähtee sivulle, apu melkein irtoaa kyljestä eikä jää varmistelemaan. Samalla kiitetään. Kun ei enää mennäkään sivulle, pyydetään uudestaan. Ja kappas, kun en jäänyt kaihertamaan paniikissa "Tähän suuntaan se ei ikinä mene väistöä ilman raippaa!", vaan tein väistön hevoselle mukavaksi, se alkoikin sujua. Aika hienoa! Väistössä vasemmalle oli taas ongelmana se, että Riku tiputti mielellään vasemman lapansa ja lähti onnellisena liian innokkaasti lapa edellä. Tätä korjattiin nopeilla väistöä sivulle, suoristus kohti lyhyttä sivua, väistöä sivulle -siirtymillä.

Raippa ulkokädessä, pienestäkin oikeasta kiittäen

Väistö vasemmalle lähtee vähän liiankin riehakkaasti - lapa edellä ja nenä vasemmalla - tätäkin korjattiin

Kun väistöt sujuivat molempiin suuntiin, aloimme työskennellä laukassa. Teimme ensin oikeaan kierrokseen vaikeampaa vasenta laukkaa vastalaukkana. Ajatuksena oli, että pääsin suoristamaan Rikun ensin suoraksi. Ja hyvin se suoristuikin, laukka parani myös vasempaan kierrokseen hurjasti.

Lopuksi kokeilimme erilaisia "pikkuniksejä" minulle takataskuun. Ensimmäisenä ratsastin raippa molempien peukaloiden alla suorana vaakasuorassa. Tässä ajatuksena oli rauhoittaa tuntumaa, ja Riku vastasi tähän tosi hyvin. Hyvin kertoo siis karua kieltään siitä, että vaikka mun käsi onkin rauhoittunut, se vieläkin tekee kaikkea turhaa. Raippa tässä peukaloiden alla käsiä rauhoittamassa teimme myös siirtymisiä askellajien välillä. Olin aika yllättynyt siitä, että sain aidosti tehtyä hyviä siirtymisiä täysin ilman kättä - mulla on herkkä hevonen ja istunnassa poweria, kun vaan saan sen valjastettua käyttöön.

Ihan lopuksi laukattiin vielä vaikeampaa vasenta laukkaa ohjat oikeassa kädessä. Ajatuksena oli se, että pääsisin itse keskittymään istuntaani, sekä suoristettua Rikua paremmin. Tuli kyllä niin hieno länkkäriolo!

Perjantain päällimmäiset oivallukset:
- Älä pyydä ja pyydä, vaan käytä apu ja kiitä
- Tee hevoselle mukavaksi tehdä oikein
- Väistössä vasemmalle tee suoristuksia välissä, ettei lapa karkaa
- Oma käsi!
- Käytä istuntaa!

Kuvaspämmi perjantailta, kuvat jälleen ottanut Nea Id, kiitos!








"Kato äiti, yhdellä kädellä!"

"Jee!"

Oli ihan parasta. Uudestaan mennään, jos vaan päästään. Kiitos Tawast Ridersille ja Alaspään ratsastuskeskukselle järjestämisestä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti