Hyviä hyppyjä ja huono lopputulos

Tämän päivän kilpailut herättivät paljon kysymyksiä, joihin etsitään tulevien viikkojen aikana vastauksia. Olen edelleen todella ihmeissäni, että mitäs nyt? Kovasti tallikaverit yrittivät lohdutella, että älä nyt jää murheeseen kiinni, näitä sattuu. Mutta kun mulla ei ole kokemusta, että sattuisi, olen hypännyt vasta niin vähän.

Aloitetaanpa kuitenkin alusta. Suuntasimme siis Rikun kanssa Vesilahden Ratsastuskoululla järjestettäviin 1-tason estekilpailuihin. Luokiksi olin itsevarmasti valinnut 80cm ja 90cm, joka ehkä vähän rupesi radat nähtyäni pelottamaan - oli siinä meinaan hankalaa linjaa toistensa jälkeen.

Kilpailupaikalla olimme ajoissa, ja ehdin katsella niin 50cm kuin 70cm luokkaa hyvän hetken. Rata oli sama kaikissa luokissa, joten kävin radankävelyssä jo 70cm luokkaa ennen. Riku ehti kävellä reippaan Stellan kanssa jo hyvän hetken, ennen kuin kiipesin selkään. Riku oli koko verryttelyn miellyttävä ratsastaa, ehkä inasen hitaampi ja vähän väsyneemmän oloinen kuin pari viikkoa sitten Valkeakoskella.

Rata alkoi aika hyvin. Ensimmäinen este ylittyi helposti, ja siitä löytyi ihan hyvin kakkoselle askel, vaikka linja olikin vähän ahdas. Kolmoseste oli sarja, jossa Riku hyppäsi hienot, kokonaiset hypyt. Sarjan jälkeen tuli radan haastavin osuus - suoraan sarjalta kaareva linja neloselle. Tästäkin Riku selvisi, vaikka ratsastaja ei ollut ihan ajantasalla askeleesta. Vitoselle piti kaartaa aika tiukasti, ja laukka vähän kuoli kaarteessa. Kuutoseste oli erikoisen näköinen okseri, joka minun oli tarkoitus näyttää ennen rataa, mutta koska tulin omaa vuoroani varten myöhässä, en ehtinyt näyttää sitä. Tässä Riku pääsi yllättämään minut ihan täysin, koska siitä huolimatta, että ratsastin omasta mielestäni hyvin pohkeet kiinni kohti estettä, Riku veti viime hetkellä liinat kiinni ja lähes istui esten eteen. Uusi lähestyminen ja ylitse, Sen jälkeen radan kaksi viimeistä estettä sujui taas aivan normaalisti.

Ilman tuota tökköä olisin ollut supertyytyväinen tähän rataan. Vaikka eteenpäinpyrkimystä olisi saanut olla hiukkasen enemmän, pidin kuitenkin siitä, että lähes kaikki välit oli ratsastettu ajatuksella ja minua ei ahdistanut hypätä. Jäi hyvä fiilis.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=S4Jlm2jRVFg

Radan jälkeen Riku sai hetken huokaista ja sen jälkeen kiipesin takaisin selkään. Yhdeksänkympin verryttely tuntui hyvältä, tosin otimme vain vähän hyppyjä, koska Riku oli selvästi jo vähän väsynyt. Ja siitä sitten radalle.

Ykköselle tuli laakahyppy, ja siitä puomi mukaan. Kakkoselle näin hyvän paikan, ja olin itse menossa - ja Riku tökkäsi. Olin ihan ihmeissäni, mitäs nyt? Uusi lähestyminen ja ylitse. Kakkosen jälkeen laukka jäi kaarteessa vähän huonoksi, ja seuraava tökkö otettiin sitten kolmosen A-osalle. Siinä vaiheessa meidät siis hylättiin, mutta kuuluteltiin, että halutessaan saa jatkaa. Lähestyin sarjaa uudestaan - nyt päästiin A:sta yli, ja B:lle sitten tökättiin. Itsellä oli jo niin epävarma olo, että totesin, että en nyt kyllä jatka pidemmälle. Hyppäsin vielä ykkösesteen ja lähdin ihmettelemään, että mitä hemmettiä juuri äsken tapahtui?

Koutsi kysyi ekana kun kerroin tapahtuneesta, että "Jäädyitkö sä kun se tökkäs ensimmäisen kerran?" ja vastaus lienee, että joo. Kyllähän mä tulin vähän varovaiseksi, kun olin niin ihmeissäni, että miten tässä näin kävi. Ratsastin varmaan vaan liian matalassa temmossa, ja Riku ei sitten jaksanut hypätä kun olisi tarvinut itse tehdä enemmän. Riku on myös nyt ollut vähän väsynyt, kun on taas ollut laitumella.

Eli summasummarum: Nämä lienevät kaikki sellaisia ongelmia, jotka lisätreenillä selviävät. Hetkellisesti lasken taas kisoissa luokat 10cm alaspäin, ja kun se taso taas sujuu ongelmitta, katsotaan tilannetta uudestaan. Minnekään ei ole kiire.