"Mieti, mitä sä teet nyt eri tavalla. Ja jatka sitä."

Tämä viikko on ollut huikean hyvä ratsastusviikko. Ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan oikein harmittaa, kun ei ole itselle muistiin mitään materiaalia torstain ja perjantain koulutreeneistä. Olen tietoisesti vähentänyt koulutreenieni ylianalysoimista, ja päätynyt vain siihen, että sellainen treeni, joka lopetetaan hyvällä mielellä, on treeni, joka on ollut hyvä ja tarpeellinen.

Valmistautuminen siihen, että tämänkaltainen ratsastusviikko oli ylipäätänsä mahdollinen, aloi marraskuun alussa. Silloin kirjoitin postauksen siitä, millaisia tunteita herää, kun joutuu myöntämään, ettei enää tiedä, miten korjata ratsastustilanne oman hevosensa kanssa. Lopulta meidän rautainen Koutsi-Krise ratsasti Rikulla kaksi kertaa, joista toista olin itse seuraamassa. Sain katsella Kristan ratsastusta Sallan selostaessa sitä vierestä, ja opin ihan hirveästi. Tämä yhdistettynä siihen, että kävin muutamalla Kristan tunnilla, joilla hän neuvoi minua palaamaan perusasioihin, johti siihen, että pystyin ymmärtämään, mista minun ja Rikun kommunikaatiokatkokset johtuvat. Näitä oivalluksia purin postauksessa, joka liittyi negatiivisuuden kehään, johon olin ajautunut herkän hevoseni kanssa.

Noiden oivallusten kautta kasvoin ratsastajana henkisesti ehkä puoli metriä. Sen ymmärtäminen, että olen ratsastanut huonosti ja epäreilusti, ei riittänyt. Lisäksi piti ymmärtää, ihan oikeasti ymmärtää, että halutessani minä voin ratsastaa myös hevoselle reilulla tavalla. Sen ymmärtäminen avasi ihan uuden lähestymistavan ratsastukseen. Lapsille hoen aika usein koulussa, että he eivät opiskele "koulua, vaan elämää varten". Ehkä se on niin, että minun piti itse oppia, etten ratsasta kisoja, vaan kommunikaatiota varten.

Näiden oivallusten tuoman rentouden, itsevarmuuden ja stressittömyyden kautta on yhtäkkiä kouluratsastus auennut ihan toisella tavalla. Sen sijaan, että ahdistaisi, että pitäisi olla kohta valmis tekemään joku asia, olenkin yhtäkkiä saanut ratsastettua Rikua niin hyvässä yhteisymmärryksessä, että sen kanssa on hauskaa kokeilla myös niitä hankalia asioita. Vastalaukka-käynti -siirtymisiä 15 metrin voltilla. Sulkutaivutusta. Laukannostoja diagonaalilla.

Aina ne eivät onnistu. Mutta sitten me yritetään Rikun kanssa uudestaan. Ilman, että kumpikaan meistä tuntee epäonnistuneensa, vaikka yksittäinen tehtävä epäonnistui. 

Oli äärimmäisen tärkeää, että opettajani Salla huomasi tämän eron ja sanoitti sen ääneen. Että nyt ne pienet palaset, jotka tavallaan ovat aina olleet siellä (Salla on mulle jaksanut vuosia hokea, että ei ole mitään syytä, miksen mä oppisi ratsastamaan siinä missä muutkin - mun ongelma on oma päänupin kestämättömyys ja itsekritiikki), on saatu järjestykseen, ja tekemisessä on iloa ja rentoutta. Se ei ole taistelua, eikä siinä ole tuskaisuutta.

Estetunnilla keskiviikkona loppunameja nauttimassa (c. Taru Järvenpää)

Kouluratsastuksen lisäksi tällä viikolla on vähän loikittu. Tai itseasiassa aika paljonkin. Olin estetunneilla keskiviikkona ja lauantaina, ja sattumalta molemmilla tunneilla tehtiin samaa, tosi pitkää rataa. Keskiviikkona homma sujui jouhevammin, tänään oli vähän vauhti lopussa lopputunnista ja sen takia sitten meni lopuksi vähän ähkimiseksi. Mun on hirveän vaikea kesken tunnin muuttaa lähestymiskulmaa, kun hevonen väsähtää - ensin saa pidellä ja hillitä, sitten pitäisi innostaa ja ratsastaa eteen.

Vähän nauratti, mutta laitoin nämä videot kuitenkin nyt sensuroimattomina. Alkuverkkahyppyjen jälkeen tänään hypättiin ensin rata koossa maahankaivettu. Sen jälkeen vähän isompana, ja siinä vaiheessa Rikulta loppuivat menohalut ja mulla meni pasmat sekaisin. Pääsette siis kuulemaan mun onnetonta vikinää kun kieltäydyn jatkamassa rataa loppuun... Kaikkea se Krista joutuu kestämään. Lopulta vedin yhden ratsukon verran henkeä ja tulin sitten radan kiltisti loppuun. Hyvin huomasi tuosta sarjavälistäkin, että alussa se tultiin ihan sujuvasti kahdella, ja sen jälkeen sitten kolmella pienellä, kun into väheni.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=ryy9Ge0vN9M
Tässä ensimmäisessä siis se pikkurata, jonka pääsin loppuun ihan kokonaisena.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=DwoxRKvBsJ0
Ja tässä taas se hivenen isompi rata, joka meni rutinaksi kun kuskia rupesi ahdistamaan - huomatkaa Kristan pinnan pituus, on meinaan pitkä!

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=RIbxOFU4z6U
Ja tässä sitten taas se loppurata, kun olin saanut itseni kerättyä ja tajuttua, kuinka naurettava olen kun en suostu tulemaan rataa loppuun...

Että ei ole todellakaan helppoa meikäläisen opettajilla!

Ps. Kilpailuun ehtii osallistua vielä sunnuntaihin klo 20 asti!

Estetreeneissä

Tänään alkanutta armotonta jännitystä huomisesta Nipsun valmennuksesta purettiin estetunnilla. Ajattelin, että sen sijaan, että yritän yksin nyhertää jotain kouluratsastusta etäisesti muistuttavaa, teenkin jotain aivan muuta. Näin ollen suuntasin ihan normaalisti keskiviikkoiselle estetunnilleni.

Käyn siis joka keskiviikko ratsastuskoulun estetunnilla. Silloin tällöin käyn myös erilaisissa estevalmennuksissa, mutta koska meillä saa erityisen hyvää opetusta, olen tyytyväinen siihen, että hyppäämään pääsee vähemmälläkin rahallisella panostuksella (vrt. valmennus vähintään 30-40€/h, ratsastuskoulun tunti omalla hevosella 16€/h). Ja edistyminen on ollut aivan hurjaa!

Tänään hyppäsimme rataa. Alkuverkassa teimme ensin kolmikaarista kiemurauraa, jossa ensin haimme hyvää taivutusta ja asetusta käynnissä ja ravissa, ja tämän jälkeen lisäsimme laukanvaihdot laukkaharjoituksessa. Rikuhan osaa kyllä vaihdot tehdä, jos ratsastaja osaa ne siltä vaatia, mutta on vähän laiska tekemään niitä - erityisesti nyt, kun vastalaukka on niin vahvaa, ettei tiukatkaan kaarteet vastalaukassa ole ongelma. Sain kuitenkin molempiin suuntiin tehtyä vaihtojakin.

Tämän jälkeen hyppäsimme muutamia verryttelyhyppyjä ristikoilla, ja aloimme hypätä varsinaista tehtävää osissa. Ensin tulimme 1 - 2 -linjan, jossa oli ensin ristikko, sen jälkeen kuusi laukkaa ja okseri. Tämä tuli ensimmäisellä kerralla ehkä parhaiten koko tunnin hypyistä, tämän kerran jälkeen jäin itse vähän onnellisena killumaan, enkä tukenut hevosta tarpeeksi.

Seuraavaksi sitten 3ab -4 -linja, jossa ensin oli sarja, ja sen jälkeen kuuden laukan linja neloselle.
Tästä jatkoimme seuraavalla kerralla viitos- ja kuutosesteille. Vitosessa oli alla vesimatto, ja siitä käännettiin 90 asteen käännös seuraavalle esteelle. Tähän tulimme Rikun kanssa aika hyvin ekalla kerralla. Alla video.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=pKUwJDhy5u4

Rata loppui 7 - 8 -linjaan, jossa sai ensin kaarteesta vähän laukata, ja sen jälkeen sujua seuraavalla esteelle. Alla video.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=O8_kLVg8Jio

Lopuksi yhdistimme koko systeemin ja hyppäsimme tätä ratana. Epäonnistuin aika monta kertaa putkeen 1-2 -linjassa jättämällä hevosen liian yksin hypyssä. Muutenkaan kaikki hypyt eivät osuneet ihan ideaaliin paikkaan, mutta olin kuitenkin ihan tyytyväinen. Riku on nyt vähän löysäntuntuinen, joten minun pitäisi muistaa tukea sitä pohkeella paremmin ja rauhoittaa ylävartaloa levottoman soutamisen sijaan. Siihen nähden, kuinka aloittelija arkajalka olen näissä estehommissa, olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Ratavideo alla. Tunnin lopuksi korjasin vielä tuon 1 - 2 -linjan hypyt sellaisiksi, että olin aidosti hypyissä tukemassa hevosta. Siitä ei ole videota, kun videointivastaavat Sokerihiiret joutuivat poistumaan.

Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=PkV5lZ-uN10


Huomenna siis vuorossa kouluratsastusta yleisöklinikassa Nipsu Porthan-Broddellin silmän alla. Jännittää ihan törkeästi!

Jos vakavia sivuoireita ei ilmene, jatka toki

Minuun on tarttunut jokin loinen. Olen odotellut, jos se lähtisi itsestään pois, mutta nyt tarvitsee varmaan myöntää, että se on saattanut tulla pysyvästi osaksi minua. Olen vähän huolissani tilanteesta, mutta koska yhteiselo tämän hyväkkään kanssa on ollut aikalailla mukavaa, päätin, että se saa nyt toistaiseksi olla osa minua.

Annan tässä välissä kuvavinkin siitä, mihin tämä minuun iskenyt virus liittyy.

c. Oona Lehtonen

....

Kyllä. Kyseessä on esteratsastus. Tuo ratsastuksen laji, joka on aiheuttanut minussa aiemmin lähinnä tunteita siitä, että aamupala pyrkii ylös kurkkua pitkin, ja polvet lyövät vetelinä loukkua. Nyt se yhtäkkiä kiinnostaa. Eikä pelota lainkaan niissä määrin, missä aiemmin.

Ensin odottelin, että kohtaus mahdollisesti menisi ohitse. Sitten, kun kouluratsastuskilpailuiden suunnittelemisesta tuli ikävämmän ja ikävämmän oloista, päätin, että nyt taotaan kun olo on näin hyvä. Ratsastetaan sitten esteitä, kun kerran hyvältä tuntuu.

Olen noin puolen vuoden ajan pyrkinyt ratsastamaan yhden estetunnin viikossa. Riku tykkää kamalasti hyppäämisestä, ja itse pidän hevosen monipuolista liikuntaa tärkeänä. Näin olen saanut itseni pakotettua hyppytunneille myös silloin, kun ahdistus on lisääntynyt ja olen ollut varma, että kuolo korjaa jumppasarjan jälkeen. Olen miettinyt, että haluan olla tämänkin asian tekemässä yhdessä hevoseni kanssa, vaikka se tuntuu rankalta.

Ja yhtäkkiä se lakkasi tuntumasta niin kamalalta. Rupesin näkemään etäisyyksiä esteille, joten paikoiltaan epäonnistuneet hypyt eivät tulleet enää yllätyksinä, ehdin varautua niihin. Kantapää alkoi pysyä alhaalla ja katse ylhäällä. Hyppääminen alkoi olla kivaa.

Tällä viikolla ratsastettu estetunti oli merkki siitä, että edistystä on todella tapahtunut. Normaalisti tunnilla olen lopettanut hieman ennen muita hyppäämisen, enkä ole hypännyt viimeistä korotettua kierrosta. Nyt ensimmäistä kertaa koutsi ei kysellyt mitään, vaan laittoi minut hyppäämään siellä muiden seassa. Ja minulla oli niin hyvä olo, ettei se haitannut lainkaan. Esteet eivät edes juuri sillä hetkellä näyttäneet isoilta. Vasta myöhemmin ne näyttivät. Ja niin mäkin hyppäsin vuoren kokoisia esteitä. Ja selvisin hengissä.

Kai se siis vain on niin, että jos tämä tartunta ei aiheuta vakavia sivuoireita, ei auta kuin jatkaa. Tähän mennessä sivuoireina on ilmennyt vain hihittelyä, hymyilyä, tyytyväisyyttä ja maanista hevosentaputtelua. Ei siis kovin vakavia.

c. Oona Lehtonen - eiks muuten oo vakuuttavaa kertoa ensin valtavista esteistä ja sit laittaa kuvat tunnin alun pikkuhypyistä :D Lopputunnista ei valitettavasti ole kuvia. Mut katsokaa kuin innokas RP!

c. Oona Lehtonen

c. Oona Lehtonen

Kun tuuppari löysäsi nutturaa

Olen ratsastajana aika määrätietoinen. Sillä tavalla, että minun hevoseni viikkoaikataulu suunnitellaan tarkasti ennakkoon. Tätä edellyttää toki myös se, että koska hevostani myös vuokrataan, on minun velvollisuuteni omistajana pitää langat käsissä ja huolta siitä, että se pääsee myös sännöllisesti maastoon, hyppäämään ja saa kevyempiä päiviä. Viikkoaikataulusta ei lipsuta fiiliksen mukaan. Jos Rikun "lukkarissa" lukee, että tehdään kouluratsastusta kentällä, niin silloin tehdään kouluratsastusta kentällä. Ratsastajakin löytää motivaationsa yleensä jossain vaiheessa. Hevonenhan on aina äärimmäisen motivoitunut työntekoon, se on sillä tavalla työnarkomaani, että jos saisi itse päättää, tekisi varmasti töitä monta kertaa päivässä. Monta tuntia kerrallaan.

Maanantaina minulla luki kalenterissa, että Riku tekee kouluratsastusta kentällä. Lauantaina olimme estekisoissa ja sunnuntaina maastossa, joten hevosen vire oli kohdallaan. Puin päälle saappaat ja laitoin Rikulle koulusatulan. Menin kentälle. Keventelin. Vilkuilin vähän puomeja. Päätin, että voin alkuverryttelyssä verrytellä myös puomeilla. Riku ylitti ravipuomeja innoissaan. Tein kontrolliharjoituksia - puomien välillä käyntiin, ennen puomeja käyntiin, laukannosto heti puomien jälkeen jne. Riku tuntui hyvältä ja innokkaalta. Lopuksi keventelin kentällä. Siirsin käyntiin ja katsoin kelloani. Kauhistuin, sillä aikaa oli mennyt vasta 40 minuuttia. Lisäksi olin edelleen vähän järkyttynyt siitä, että minun aikataulussani luki "kouluratsastusta" ja olin jättänyt sen huomioimatta. Pohdin, mitä tehdä. Vielä ehtisi tehdä koulutreenit. Vähän avoa ja sulkua ja vastalaukkaa ja ja ja...

Ja sitten annoin pitkät ohjat. Kävelin pari kierrosta ja lähdin tallille päin. Matkalla annoin Rikun syödä vihreää. Ja pohdin, että ei me kuoltukaan. Vaikka piti tehdä kunnon koulutreeni, ja tehtiinkin vain puoli tunteja puomeilla. Salama ei vielä iskenyt päähän eikä Kyra hyökännyt kulman takaa muistuttamaan, että vain päämäärätietoisella treenaamisella saadaan tuloksia.

Valehtelisin, jos sanoisin, että jäi hyvä fiilis. Jäi vähän sellainen olo, että huijasin. Sillä tavalla se jäi kaivelemaan, että kokemuksesta on nyt pitänyt puhua monen ihmisen kanssa. Kertoa, että minun piti mennä koulua, mutta meninkin vähän puomeja ja vein hevosen talliin. Ihmiset katsovat pitkään ja kysyvät jatkoa odotellen, että "Niin mitä sitten?". Olen tässä nyt itsekseni pohtinut, että niin, mitä sitten. Ei kai mitään. Kunhan ei jää tavaksi. ;)

Eilen Kati hypytti mua ja Rikua kentällä. Tehtiin kolmen esteen (välit 21 ja 21) linjalla harjoitusta. Ensin ravissa ja laukassa niin, että esteet olivat puomeina, ja jokaisen molempien esteiden väliin tehtiin voltti. Sitten puomit nostettiin n. 60cm pystyiksi ja tehtiin edelleen voltit väliin. Mulla oli voltin jälkeen aina välillä vähän ongelmia siinä, että en nähnyt et äisyyttä ja jäin kaarteesta vähän nyppäämään ja sitten esteelle lähetin liian kaukaa. Hypyt tulivat vähän laakana sen takia. Onneksi sain sitä korjattua muutaman epäonnistuneen kerran jälkeen hyvin. Esteet nostettiin n. 80cm korkeiksi ja tulin linjaa niin, että hyppäsin ykkösen ja kakkosen, sen jälkeen kaarsin isolle ympyrälle ja hyppäsin vielä kakkosen ja kolmosen. Lopulta tulin vielä linjaa suorana niin, että ykkönen ja kolmonen olivat noin 80cm ja kakkonen vielä vähän isompi, ehkä 90cm. Oikeaan kierrokseen oli huomattavasti helpompi mennä ja vaikuttaa. Vasemmassa kierroksessa Riku kaatui kaarteessa vasemman jalan päälle aika paljon, joten ykköselle ei askel löytynyt, ja jouduin ratsastamaan ykkös-kakkos -välin eteen ja taas ottamaan kakkos-kolmos -välissä kiinni aika paljon, koska kakkoselle tuli järjestään aika isoja hyppyjä.

Olin tosi tyytyväinen meidän estetreeneihin. Kati sanoi, että homma näyttää tosi erilaiselta kuin viime kesänä, mun oma kehonhallinta on parantunut paljon, enkä häiritse hevosta enää niin paljoa. Lisäksi olen itse menossa esteistä ylitse, vaikka joku etäisyys onkin huono. Paljon on hommaa edessä, mutta paljon on jo tehtykin.

Kuvituksena Jonna Lintuselta saamiani kuvia Riksun kisoista, kiitos Jonna!

Pieni leijona <3

Jee! (Hyppäänpä mä valtavia esteitä!)

Paluu perusasioihin

Sunnuntaina pääsin takaisin ihanan hevoseni selkään. Lähdimme maastoon kolmen hevosen porukalla. Tavoitteena oli mennä kevyt lenkki kaikissa askellajeissa. Maastokaveri oli tästä eri mieltä ja kuumui laukassa niin paljon, ettei laukkaamisesta tullut mitään. No, "kostoksi" tehtiin sitten kunnollinen 1,5 tunnin peruskuntolenkki lähinnä kävellen. Oli ihana päästä harjailemaan Rikua, takaisin talliarkeen noin muutenkin ja erityisesti tietenkin Rikun selkään!

Maanantaina meidän tallilla oli Piia Pantsun valmennukset. Mä en tällä kertaa ollut hyppäämässä, kun ajattelin, että se olisi liian kova paikka sen jälkeen kun olin ollut viikon poissa Rikun selästä. En viitsi edes yrittää huijata, ettei olisi harmittanut kun katselin, mitä muut hyppäsivät ;) Ensi kesänä sitten taas. Koska kenttä oli koko pituudessaan käytössä lähes koko päivän, kävimme taas iltapäivällä ukkoskuurojen välissä maastossa samalla porukalla kuin eilen. Tällä kertaa jätimme suosiolla kolmannen askellajin ratsastamisen meitä hurjemmille, ja sen sijaan käytimme kahta ensimmäistä. Mutta käytimme huomattavasti sunnuntaista vähemmän askellajia nimeltä "sivuloikka" tai "pystyynhyppy ja uparit". Rauhallinen tunnin maasto.

Tiistaina olin pyytänyt Suomessa vierailevan ystäväni, Hippologiblogin Katin pitämään minulle ja kaverilleni tuntia. Pyysin hikistä vääntöä ja sitä todella saimme! Olin vähän jutellut Katille niistä ongelmista, joita koen tällä hetkellä ratsastuksessani olevan, ja Kati oli hienosti ottanut niistä kopin ja saimme juuri sitä mitä kaipasimme. Perusratsastusta. Pohkeeseen ja pidätteeseen avusta reagoiva hevonen, suoruus, asetus, taivutus, tahti, muokattava muoto. Tällaisia asioita haimme ja niitä todella saimme! Riku oli alkuun todella vahvan tuntuinen edestä, mutta samalla hidas jalalle. Ei tarvita siis Sherlockia päättelemään, että ongelmahan ei missään vaiheessa ollut se, että Riku ei vastaa pidätteiseen. Ongelma on se, että se ei kunnioita jalkaa. Nopeilla, napakoilla siirtymisillä treenasimme siis reaktiota nopeammaksi ja minä yritin pitää huolta, että jätin hevosen kantamaan itsensä sen sijaan, että kannan sitä. Ja yhtäkkiä Rikun ratsastettavuus parani ja kaikki tuntui toimivan. Miten mä onnistuisin omassa ratsastuksessani palaamaan tehokkaasti tähän ajatukseen perusteista, joiden pitää olla kunnoss? Paljon sain ajateltavaa. Tunnin aikana vaihtelimme muotoa aika paljon - työskentelymuodosta lähelle kisamuotoa, matalasta selkää venyttävästä muodosta jälkeen ylös ja niin edelleen. Upeaa oli huomata, että Rikun kanssa näitä muodon vaihteluita pystyi aika kivuttomasti tekemään. Asia, mistä ei olisi voinut haaveillakaan vielä vähän aikaa sitten!

Eilen kävimme Rikun kanssa estetunnilla. Tunnilla oli aika paljon pieniä ratsastajia, jotka vielä harjoittelivat hevosen perushallintaa, joten varsinaisesti hyppäämään ei lopulta päästy kamalasti. Riku kuitenkin suoritti kaikki tehtävät hyvin ja mukavalla asenteella. Lopuksi hyppäsin pientä, ehkä noin 70cm korkeaa rataa. Kaikki etäisyydet löytyivät Koutsin avulla suhteellisen helposti, ja olin jopa hieman yllättynyt siitä, että mulla aina välillä on sellainen olo, että näen etäisyyden ja osaan toimia sen perusteella. Uutta ja erilaista, ja antaa kyllä paljon uutta esteratsastukseen, kun ei vain suhaa tolppien väliin ja toivo parasta :D

Lauantaina toivotaan parasta, silloin nimittäin vuorossa estekisat. Pitäkää peukkuja!

Tämä viikko

Maanantaina älyttömän ihana ja ahkera kisahoitajani liikutti Rikun alakentällä.

Tiistaina menin koulutunnille. Tunnilla oli aiheena kokoamiset, lisäykset ja askeleen lyhennykset. Kävimme Rikun kanssa molemmat kovasti mukavuusalueemme reunoilla, kun kokoamista haettiin askel kerrallaan - oli tosi vaikeaa. Riku vaihtaa mielellään aina silloin, kun pyydetään jotain hankalampaa, puheenaihetta - eli alkaa askeleen kokoamisen sijaan tehdä väistöä, erilaisia taivutuksia, tarjoaa laukkaa jne. Mietin itsekseni, että on se kuitenkin mukava, että on hevonen, joka jaksaa tarjota eri asioita, ja opettajakin sanoi, että sitten, kun hevonen ei enää innostu tarjoamaan erilaisia ratkaisuja, tulee se hetki, jolloin sille on hankala opettaa mitään uutta. Tunnista jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli.

Keskiviikkona käytiin Rikun kanssa kaksistaan maastossa. Reilu tunti käveltiin ja ravailtiin puistometsässä. Riku oli innoissaan ja tarjosi laukkaa monessa kohtaa, mutta olin ennalta päättänyt käyttää reissun kiipeämiseen ja lähinnä kävelyyn, joten slalom-mäkeen piti säästää energiat.

Torstaina olin pitkästä aikaa eri opettajan tunnilla. Tunnilla oli aiheena lisäykset ja askeleen lyhennykset (kuten huomaa, meidän ratsastuskoululla on jokaiselle viikolle omat teemat, eli teema on sama eri opettajien tunneilla, toteutustavat vain vaihtelevat). Ihan aluksi juteltiin opettajan kanssa siitä tilanteesta, missä me ollaan nyt - kokoamisia aloitettu, mutta ei oikein suju. Hän otti heti esille Rikun vinouden ts. sen, että molemmilla ohjilla ei ole saman verran hevosta. Lähdettiin paneutumaan siihen ongelmaan. Sain tosi hyviä vinkkejä. Riku on siis koko ajan hivenen enemmän asettunut vasemmalle. Olen suoristanut sitä oikealla ohjalla ja oikealla pohkeella. Nyt sitten pyydettiin ratsastamaan todella paljon vasemmalla pohkeella, ja jotenkin kummasti se siitä lähti suoristumaan koko hevonen. Riku liikkui letkeästi ja tarmokkaasti, matalammassa muodossa kuin yleensä. Sain aikaiseksi myös kolme keskiravia, joista viimeinen taisi olla ihan aito keskiravi - ylämäkeen, hetkeksi "seis" ennen lähtöä ja siitä liikenteeseen. En muista, olenko ikinä ratsastanut yhtään niin hienoa keskiravia... Tunnin jälkeen olin ihan kuollut, mutta onnellinen.

Perjantaina kävin estetunnilla. Hypättiin pientä rataa, korkeudet ehkä vikalla kierroksella 70cm. Riku oli innokas ja onnellinen, ja lähti muutaman kerran ihan omille kunniakierroksilleen :D On se vaan niin paras. Itsellä oli ihan esteratsastajaolo selässä, kun nyt olen viimein päässyt siihen tilanteeseen, että pystyn hypätessä toteuttamaan koutsin ohjeita. Ja ne ohjeethan on tällä hetkellä ihan niinkin vaikeita kuin "katso estettä, tasapainottava puolipidäte, odota hyppyä" ;). Mutta ennen ei onnistunut sekään! Perjantaina käväisin myös tallikaverin hevosen selässä, koska olin seuraavana päivänä menossa sillä maastoon.

Lauantaina lähdimme maastoon. Minä menin tällä lainaratsulla ja Rikun hoitaja meni Rikulla. Käytiin puistometsässä ottamassa muutamat reippaahkot laukat, tunnin verran meni reissussa. Oli hauska ratsastaa täydellisen maastovarmalla hevosella, joka ei hätkähdä yhtään mitään!

Tänään Rikulla on vapari.

Tämä viikko

Maanantaina Rikulla oli vapari.

Tiistaina mä menin koutsin pitämälle estetunnille. Aiheena olivat innarit, ja koko tunnin aikana tehtiinkin niin kavaleteilla kuin miniesteilläkin erilaisia innareita. Riku oli innostunut ja onnellinen, meinasi välillä tulla kiire jalkoen mukaanottamisessa kun niin kovasti pompitutti!

Keskiviikkona mä olin koutsin pitämällä koulutunnilla. Tehtiin loivia kiemurauria ja laukkaa täysikaarto - puolikas ympyrä vastalaukkaa -systeemillä. Vastalaukoissa Riku oli tosi vahva ja mulla meni turhaan hermot kun en saanut pidätteitä kunnolla läpi. Muutama mukava pätkä tuli myös. Tunnilla huomasin myös sen, että mun on huomattavasti helpompi istua nykyään suorassa - ja tämä taas johtuu pelkästään siitä, että kävin itse viime viikon perjantaina fysioterapeutilla, joka availi multa epämääräisiä jumeja selästä auki. Sattui niin, että vesi valui silmistä ja tuskanhiki tuli kylmänä iholle, mutta aukesi kuitenkin hyvin paikat.

Torstaina kävin koulutunnilla olemassa huono. Mua ravisteltiin pois mun mukavuusalueelta ravaamaan isommin, joka aiheutti sen, että ahdistuin ja jähmetyin ja unohdin kokonaan sen, miten mun kuuluu ratsastaa. Olin todella pettynyt itseeni tunnin jälkeen.

Perjantaina käytiin äitin ja Vilin kanssa maastossa. Mentiin lähinnä käyntiä, muutamia pätkiä myös ravia ja laukkaakin. Maaston jälkeen vapautin Rikun tarhaan nauttimaan aurinkoisesta säästä ilman loimea ja menin itse katselemaan tunteja hetkeksi, sillä olin päättänyt käydä vielä perjantaina näyttämässä itselleni tunnilla, että eilen vaadittu asia ei ollut ylitsepääsemätön ja pystyn ratsastamaan myös isompaa ravia. Ja menin sitten tunnille ja totesin, että kyllä, niin mä pystyn. Olin todella tyytyväinen itseeni. Ratsastuksenopettajaltani sain myös harvinaisia kehuja siitä, että vaikka mä olen välillä kiukutteleva kakara, mä myös pystyn ottamaan kritiikkiä vastaan ja työstämään sitä, ja palaamaan samaan aiheeseen itsenäisesti ja tekemään pieleen menneelle osalle jotakin. Tunnista jäi hyvä ja hikinen fiilis. Korkkasin muuten teepaitakelin myös!

Lauantaina meillä oli kouluvalmennus. Riku tuntui alussa vähän väsähtäneeltä, mikä ei ollut ihme, koska ratsastusviikko oli ollut varsinainen tehoviikko... Riku kuitenkin alkoi reagoida kivasti. Tunnille teimme pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa, pikkaisen avoa käynnissä, ja laukkaa loivalla kiemurauralla. Lisäksi teimme ravi-käynti siirtymisiä ja pysähdyksiä ravista. Kaikki sujui oikeastaan ihan hyvin, ja sain varsinkin laukka-ravi -siirtymisiin itse vähän fiilistä siitä, miltä siirtymän kuuluu tuntua ja kuinka siitä ratsastetaan heti eteen niin, että siirtymä on ihan oikeasti suunnaltaan eteen eikä taakse. Kaikenkaikkiaan hommia jäi minulle itselleni mietittäväksi kehonhallintaan liittyen paljonkin, mutta Rikun liikkuminen sai positiivista palautetta.

Tänään äiti ratsasti vajaan puoli tuntia tehden käyntiväistöä ja raviavoa. Sen jälkeen minä menin vielä hetken kavaletteja ja lopettelimme tältä osaa lyhyeen. Vajaan tunnin olimme liikenteessä. Huomenna ovatkin sitten vuorossa aluekoulukisat Hämeenkyrössä, luokkana K.N. ja herätys rapsakasti viiden maissa! On tämä harrastus ihana.

Pompompom poni pomppii!

Maanantaina Rikulla oli vapari.

Tiistaina äiti ratsasti ensin puolisen tuntia Rikulla ja minä sitten 40 minuuttia itse siihen päälle. Kenttä oli niin kova, että ratsastettiin suosiolla maneesissa. Tein paljon asioita laukassa, laukka-avoa ja pohkeenväistöä, kokeilin sulkuakin, paljon vastalaukkaa ja laukanvaihtoja käynnin kautta ja askeleessa. Laukanvaihdot ovat kaukane puhtaista, ne tulevat aina pukin kautta. Niitä pitää varmaan alkaa miettiä sitten siinä vaiheessa, jos joskus tulee ajankohtaiseksi ratsastaa luokkia, joissa on vaihtoja. Vielä se ei todellakaan ole ;) Riku kulki hienosti.

Eilen kävin hyppäämässä estetunnilla. Maneesi tuntui olevan lentoon lähdössä, mutta kun tuuletusluukut laitettiin kiinni, oli sisällä ihan hyvä ratsastaa. Pihalla sitten sai pitää hevosesta kiinni ettei tuuli vienyt mennessään ;) Hypättiin kahta linjaa, toinen oli 16m ja toinen 21m. Tultiin ensin tuota pidempää linjaa vaihtelevastai seitsemällä ja kuudella askeleella. Oli helppo vaikuttaa askeleiden määrään ihan vain reittiä muokkaamalla, kun hypyt olivat kaarevalla linjalla. Toista linjaa hypättiin sitten neljällä. Molemmat linjat sujuivat hyvin oikeastaan koko ajan, eikä ollut mitään erityisiä ongelmia. Lopuksi hypättiin sitten vielä pientä rataa, kaikki siinäkin sujui varsin hyvin. Mukava tunti kaikenkaikkiaan.

Loppuviikon suunnitelmissa olisi tänään koulutunti, huomenna maasto, lauantaina viimeisen hetken fiilistelyt ja sunnuntaina kisat Valkeakoskella.

Nautitaan niin kauan kuin lunta on!

Torstaina Riku vietti toisen vaparin, koska lähestyvä hiihtoloma vei open voimat...

Perjantaina menin koulutunnille, jossa aiheena oli taivuttaminen. Aloittelimme voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä tehden ja siirryimme sitten tekemään avoja. Koko tunti sujui kivasti, Riku oli mukavassa muodossa ja reippaana, mutta ei raskaana. Avoja tuli ravissa muutama pätkä ihan varsin hienoa liikettä!

Lauantaina käväisin ratsastamass alakentällä kangilla askellajit lävitse. Sen jälkeen suuntasin maneesin viereiselle pellolle vähän kahlaamaan lumessa käynnissä. Lumi oli niin syvää ja raskasta, että Rikulla oli täysi työ siellä etenemisessä. Pitää yrittää nyt ottaa kaikki irti viimeisistä hetkistä lumen kanssa!

Sunnuntaina meillä oli oman tallin kouluharjoituskisat. Kisasin B-merkin ja A:10. B:n rata oli yksi parhaiten ratsastamistani ikinä! Sen radan jälkeen oli sellainen olo, että nyt rasti seinään ja ihmettelemään tätä fiilistä - kaikki oli helppoa. KA oli noin 6,3 ja tuomarina tiukkaakin tiukempi koutsi ;) Luokassa taisi startata viisi ratsukkoa, ja jäin ensimmäiseksi sijoittuneesta kaksi pistettä, mutta paremmalleni hävisin! Rusetti siis silti. A:10 olikin sitten tynkäluokka, meitä oli vain kaksi lähtijää. Laitoin kanget päähän, ja se osoittautui virheeksi - muoto painui ajoittain liian alas. KA oli 6,16 ja yksi piste jäätiin voittajasta, eli luokasta tuli jumbosija ;) Ihan ok oli tämäkin rata kuitenkin.

Maanantaina kävimme äitin kanssa ratsastamassa. Äiti ratsasti ensin maneesissa puolisen tuntia, ja minä sitten vielä vartin siihen päälle, tein B-merkin ohjelman vielä lävitse. Sen jälkeen suuntasin pellolle, tällä kertaa ravaamaan ja laukkaamaan. Oli kyllä hauskaa, kun tuntui, ettei hevonen etene mihinkään vaikka tekee täysillä hommia! Lopuksi käytiin vielä pitkät loppukäynnit rantateitä pitkin.

Tiistaina suuntasin koutsin estetunnille. Riku oli koko tunnin vähän lentoon lähdössä, oli kamala vauhti koko ajan. Tehtiin puomeja ja hyppyjä miniesteillä. Muutamat omat pikkulähdöt Riku myös otti, virtaa siis piisasi... Mikäköhän kevätkärpänen siihen on iskenyt?

Tänään Rikulla oli vapari, koska mä olin päiväretkellä Heurekassa :D

Ai niin, ja sain Anulta kuvahaasteen. En nyt voi varmaan siihen vastata, koska mulla tosiaan ei niitä hevoskuvia ole, kun ei ole kameraakaan ;) Kiitos kuitenkin haastamisesta!

Tässä nyt kuitenkin vielä kiellonpäälle kuva Rikusta kuikistelemassa sunnuntaina kisoissa omaa vuoroa odotellen.

Kuvan otti Petu

Estehevonen esteduunissa

Sunnuntaina tuuppailin illalla maneesissa yksinäni taas kerran A:10 ohjelmaa lävitse. Pohkeenväistöt, takikset ja laukkaohjelma olivat edelleen osaltani ahterista, kun ei irtoo niin ei irtoo... Meinaa tulla jo epätoivo. Reissusta ei kuitenkaan tullut ihan onneton, sillä nauraa sai ja lujaa. Ratsastaessani keskilaukkaa ympyrällä Riku pukitti ja potkaisi vihaisesti taakse. Mietin, että mitäs nyt, mutta jatkoin silti matkaa. Hetken päästä lähestyin samaa kohtaa keskittyneesti vastalaukassa. Yhtäkkiä hevonen vetää liinat kiinni, tekee länkkäripysähdyksen ja maneesissa kuuluu valtava TRÖÖT. Minä istun satulan edessä kaulalla (niin tehokas pysähdys oli) ja mietin, että mitä ihmettä. Maassa makaa minun huivini, jota Riku tuijottaa pöristen. Se sen pukkijalankin sieltä sai villiintymään ;) Ihan loistava hevonen. Loppuratsastuksen ajan jokainen kerta, jolloin yritin ohittaa kyseisen huivin, aiheutti TRÖÖTIN ja pysähtymisen tai PÖRPÖRPÖRin ja jännittymisen. Mutta ravi oli hienoa, niska ylhäällä ja takajalat astuivat alle hienosti. Pitää varmaan verkassakin heittää huivi maahan, niin liike irtoaa hienosti.

Maanantaina kävin taluttelemassa Rikua ja sen jälkeen juoksutin sitä alakentällä. Ei irronnut juuri pukitteluja eikä muitakaan ilotteluja, poika vaikutti ihan tyytyväiseltä lönköttelyynsä.

Tiistaina koutsi hyppäsi Rikulla. Oli huima nähdä oma hevonen tekemässä sitä, minkä se parhaiten osaa - hyppäämässä. Koutsi hyppäsi kolmoissarjaa (pysty-okseri-okseri) ja kahta yksittäistä pystyä. Korkeudet olivat 100-115cm. Ja Rikulla näytti olevan hauskaa!

Tänään suuntasin itse estetunnille (vai pitäisikö sanoa puomitunnille, kun nää esteet nyt eivät ole niin hurjia...). Hypättiin kolmoissarjaa ja tehtiin kavalettijuttuja alkutunnista. Kavaletit sujuivat hyvin, samoin myös kolmoissarja. Riku imi iloisesti esteelle (ekalla kerralla sarjalle lähti n. askeleen ennen hyppypaikkaa - pysyin juuri ja juuri kyydissä) ja hyppäsi tarkasti. Vikalla kierroksella vika este oli ehkä 70cm, joten ihan pieniä puomeja tosiaan ylitettiin. Hyvä mieli jäi itsellekin.

Sormi vs. karsinanovi

Maanantaina ratsastin maneesissa lävitse A:10 -kouluohjelmaa. Hankaliksi kohdiksi koin koko laukkaohjelman (puolikas ympyrä keskilaukkaa - täyskaarto - puolikas keskiympyrä vastalaukkaa), mutta sain kuin sainkin yhden radan ratsastettua kohtuullisesti lävitse. En hienosti, mutta kohtuullisesti. Takaosakäännökset ovat edelleen mulle aivan utopiaa, saan kyllä käännöksen sujumaan ihan keskiverrosti, mutta käännös ei kuitenkaan suju tarpeeksi koottuna. Näitä pitäisi selvästi treenata lisää sekä itsenäisesti että silmän alla - mutta kun takikset on niin tyhmiä!

Tiistaina menin estetunnille, jossa jouduin hyppäämään rutkasti mukavuusalueeni ulkopuolella ;) Hyppäsimme kolmikaarisella kiemurauralla, joka meidän minimaneesissa tarkoittaa sitä, että koko ajan saa olla kääntämässä - varsinkin kun sekä ennen estettä että esteen jälkeen oli puomi, eli lähestymisten piti vaan tulla suoraan... Tunti sujui ihan hyvin, mutta olin kyllä aivan kauhuissani välillä. Riku haki innokkaasti esteelle ja leiskautteli iloisesti niiden ylitse. Hengissä selvittiin, se kai on se pääasia. Ja se, että Rikulla oli hauskaa.

Keskiviikkona Riku iloitteli heppakaverinsa kanssa alakentällä vapaana ja sen jälkeen käytiin puolen tunnin talutuslenkillä.

Torstaina olin kouluratsastustunnilla, jossa aiheena olivat täsmälliset siirtymiset ja siirtymiset askellajin sisällä. Riku oli mukavassa muodossa koko tunnin ja asiat saatiin esitettyä varsin kohtuullisesti - mutta tyytyväinenhän en toki taaskaan ollut, vaan jäin hinkkaamaan vielä siinä vaiheessa kun muut siirtyivät keventylyiden kautta käyntiin ;) Lopulta olin ihan kohtalaisen tyytyväinen ja pystyin lähtemään kotiin.

Perjantaina eli eilen läväytin karsinan liukuoven sormeni yli! En tiedä, kuinka onnistuin olemaan niin taitava. Meinasin ensin pyörtyä kivusta ja sen jälkeen pitelin kylmää sormen päällä parikymmentä minuuttia. Lopulta tuntui paremmalta ja lähdin tunnille. Sitkeästi ratsastin (tosin huonosti) 45 minuuttia ennen kuin totesin, että jos en halua pyörtyä, on parempi tulla alas ja lähteä talliin laittamaan sormelle lisää kylmää... Ja poistuin siis paikalta.

Tänään kävimme Rikun kanssa puistometsässä maastoilemassa. Riku oli innokas ja iloinen, mutta ei kovin tuhma ;) Pikkaisen pomppi ja halusi määrittää askellajin itse, mutta lopulta tyytyi kuitenkin niihin minun valitsemiini suurimman osan ajasta. Jännitin ennen lähtöä kamalasti, mutta kaikki sujui kuitenkin lopulta hyvin. Ihana hanki löytyi vielä metsästä!

Suuria suunnitelmia

Maanantaina löin Rikulle monen kuukauden tauon jälkeen kanget päähän ja suuntasin alakentälle ratsastamaan. Tein paljon työskentelyä laukassa, muun muassa laukka-pysähdyksiä ja laukka-käynti -siirtymisiä. Lisäksi tein ravin kokoamisia ja pikkaisen avoa. Riku oli paljon mukavampi nyt kangilla, ei jäänyt roikkumaan turpahihnan päälle ja meno oli suhteellisen kevyttä. Mulla on ollut ajatuksissa hankkia kankiin kevyempi turparemmi, niin se turpiksen päällä roikkuminen kävisi hankalammaksi. Pitää nyt pohtia tätä vielä.

Tiistaina maanantain onnistumisista ilahtuneena suuntasin koulutunnille kangilla. Jo ekan viidentoista minuutin päästä totesin, että taisi tulla tehtyä virhe - ratsastaessani silmän alla ratsastan paljon tehokkaammin, vaadin Rikulta enemmän ja se väsyy nopeammin, ja kun me molemmat väsähdämme, alkaa myös oravanpyörä pyöriä - Riku painaa kädelle ja mulla ei ole voimaa ratsastaa sitä pohkeella kevyeksi. No, tunti ei kuitenkaan ollut mikään täydellinen katastrofi, vaan oikeastaan sen voisi pistää lähes onnistuneitten joukkoon - jaksoin aika hyvin loppuun asti yrittää ratsastaa Rikua omille jaloille niin, että se ei pystyisi roikkumaan ohjalla.

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa estetunti. Edellinen olikin uudenvuodenpäivänä, hups... Jotenkin nämä estetunnit tuppaavat jäämään multa väliin, jos saan itse valita. Ja mähän saan, kun itse hevosen omistankin. Hypättiin jumppasarjaa ravilähestymisellä. Asetelma oli puomi - kaksi pientä laukkainnariristikkoa - yksi askel ja pysty - yksi askel ja okseri. Aluksi hyppäsimme vinolla linjalla jumppasarjan esteitä. Sujui hyvin. Sitten tulimme jumppista ihan pienenä ( 70cm) ja edelleen sujui hyvin. Riku oli innostunut ja itselleni jäi hyvä fiilis kun hypyt sujuivat ja osuivat ihan hyvin.

Torstaina menin koulutunnille. Teimme taas kerran harjoitusta, jossa ratsastimme uran sisäpuolella ja yritimme mennä suoraan, tehdä hyvä kulmat joissa ulkoavuilla käännetään hevonen sisäpohkeen ympärille ja sitten tehdä erilaisia siirtymisiä ennen ja jälkeen kulmien. Riku hermostui siitä, että joutui menemään suoraan kuolaintuntumaa kohti niin, että alkoi tempoa ohjaa, pomppia sivuloikkia ja pukitella. Omituinen hevonen. Sitkeästi ratsastamalla sain kuitenkin lopuksi aikaiseksi parempaa ravia kuin mitä olen ikinä saanut Rikun kanssa tehtyä! Todellinen työvoitto.

Perjantaina kävin pikaisesti ratsastamassa askellajit lävitse, sillä lähdin viikonlopuksi reissuun.

Lauantaina Rikulla oli vapari.

Tänään Riku liikkui lainakuskin kanssa.

Ja nyt niihin suuriin suunnitelmiin. Koska aluekoulukisoja on todella huonosti nyt alkukaudesta, olen pohtinut, että pitäisikö repäistä oikein kunnolla. Tämä repäisy tarkoittaisi kohdallani Tampereella järjestettäviä aluekoulukilpailuja. Nämä kisat ovat jo 17.2. ja luokkana siellä on ainoastaan Helppo A:10. Tarkoituksena antaa siis mahdollisuus kansallisiin kisoihin kvaalaaville. Me ei kvaalata kansallisiin, mutta kyllähän tässä jo hiljalleen polttelisi lähteä yrittämään - olisi se ainakin mukava kuulla, mitkä ovat ne kehitettävät asiat. Seuraavat mahdolliset aluekisat ovatkin sitten vasta huhtikuussa... 

Uuden vuoden aloitus

Uudenvuodenpäivänä meillä oli koutsin pitämä estetunti. Meitä oli tunnilla vain kolme, joten pääsimme jumppaamaan varsin tehokkaasti. Tunnin aiheena olivatkin siis erilaiset jumppatehtävät – innarikavaletteja laukassa, ravipuomeja ja pieniä esteitä erilaisilla lähestymisillä. Riku oli aika väsynyt, mutta imi kuitenkin mukavasti esteelle ja teki mukavalla sykkeellä hommia koko tunnin. Itsellä oli mukava fiilis mennä niin minimaalisten puomien yli, että pystyi tekemään tehtävät ajattelematta. Innari on myös hauska harjoitus siitä, että jään sillä usein tuijottamaan paniikissa puomeja/kavaletteja, vaikka en normaalisti esteillä vilkuilekaan alas. Oli hauska huomata, että kun nosti nenän ylös maasta, niistä kavaleteista selvittiin silti ;)

Keskiviikkona äiti kävi ratsastamassa Rikulla. Olivat menneet maneesissa koulua, Riku oli ollut kovin kiltisti.

Torstaina äiti meni sitten koulutunnille illalla ja minä tulin mukaan hevosenhoitajaksi ja takin pitelijäksi. Riku liikkui tosi kivan näköisessä muodossa ja iloisena tunnin läpi.

Viikonlopun suunnitelmissa on minun koulutuntini perjantaina, sitten lauantaina joko vapari tai kävelypäivä ja sunnuntaina sitten onkin valmennustunti.

Lomaviikko

Keskiviikkona kävimme äidin ja systerini kanssa tallilla. Systeri ratsasti tuntiponilla, jonka kanssa laukkasi iloisesti. Hyvä sis! Mutsi ratsasti Rikun, tekivät ihan tavallisen kevyen ratsastuksen. Liikettä tuli vajaan tunnin verran. Illalla kävin Rikun kanssa vielä estetunnilla. Koutsi piti esteratsastuksen teoriaa samalla kun minä hyppäsin esimerkkinä - tosin en niin kovin esimerkiksillisesti ;) Hyppäsimme Rikun kanssa pientä sarjaa ravilähestymisellä ja pysty-okseri linjaa (16,5m). Sujui mukavasti, vaikka välillä tuli valtavia jellonahyppyjä ;)

Torstaina kävin koulutunnilla. Tunnilla teimme pysähdyksiä ravista, vastalaukkaa ja ihan perustyöskentelyä. Kaikki muu sujui paitsi nuo pysähdykset, niissä "lösähdän" juuri ennen pysähdystä niin, että pysähdyksistä tulee tosi huonoja ja ikinä ei mene tasan. Noin muuten sujui hyvin, varsinkin laukka oli laadukasta, tahdissa ja kivassa muodossa.

Perjantaina Rikulla oli vapari ja se sai kengät jalkaansa vihdoin. Onneksi kengittäjä on niin hyvä, harmittaa vähän vähemmän se, että hän on niin kiireinen, että on vaikea saada paikalle ;)

Tänään liikuimme taas mukavuusalueen reunoilla ja lähdin maastoon. Kirpakka pakkassää ja selän päällä ollut loimi (Riku ei tykkää oikein siitä, että mikään osuu peppuun...) kevensivät takapäätä sen verran, että pukkeja tuli. Muistin kuitenkin pitää pään ylhäällä aina ravissa ja laukassa, joten pukkeihin ei tullut kunnon voimaa. Tunnin verran käytiin hangessa talsimassa, ja takaisinkin tullessa oli liikaa energiaa, olisi varmaan pitänyt käydä vielä toinen lenkki... Omat varpaat vain luovuttivat leikin aikaisemmin.

Laukkaa, laukkaa, lisää laukkaa

Perjantaina menin estetunnille. Kauhukseni näin, että maneesiin oli koottu jumppasarja. Mitäänhän en esteasioissa pelkää niin kuin jumppasarjaa ravilähestymisellä... Siinä ravissa estettä kohti tullessa ehtii ajatella niitä kaikkia kauhukuvia, mitä tässä voi tapahtua, jos homma menee pieleen... Mikä tietenkin on kamalan järjellinen suhtautumistapa asiaan.

Jumppis oli siis perus ravipuomi - ristikko (ristikolla laukka) - pysty - okseri, eli se kaikkein perinteisin malli. Jumppasarja myös koottiin kasaan perinteisesti - ensin ristikko, sitten perään pysty ja lopuksi okseri. Esteet hypättiin ihan pieninä, viimeisellä kierroksella okseri ehkä n. 70cm. Ja teki hyvää mun jumppasarjapelolle hypätä niin, että homma toimi hyvin eikä tullut mitään räpellyksiä. Hyvä tunti siis. Riku oli ehkä vähän löysä, mutta loppua kohti uskalsin ratsastaa painetta vähän lisää, jolloin hypyt paranivat. Ongelmana meillä on se, että teemme normaaleissakin harjoituksissa todella hienoja uusintakäännöksiä - eli kun laskeudutaan esteeltä alas, näyttää kuin maa polttaisi jalkojen alla ja käännymme tosi rivakasti. Meidän maneesissa nyt ei talvikaudella pääse kokeilemaan mitään varsinaista pitkää lähestymistä tai oikeastaan edes sitä, että menisi kovin suoraa esteen jälkeen, kun pituutta maneesilla tosiaan on se 40m ja leveyttä 18 ;) Mutta tähän pitää silti kiinnittää huomiota. Mukava oli huomata, että jumppasarjalta tultaessa laukka ei ollut aina oikea eikä aina vasen, vaan vaihteleva. En siis yrittänyt ratsastaa jotain tiettyä laukkaa vaan mennä suoraan...

Lauantaina meillä oli kouluvalmennus, johon minäkin pääsin pitkästä aikaa. Valmennuksia meillä on 2-3 viikon välein, mutta kaksi viimeistä on mennyt ohi - viimeksi olimme Rikun kanssa estekisoissa ja edellisellä kerralla minä olin kuumeinen. Nyt saimmekin oikein teho-opetusta, sillä meitä oli tunnilla vain kaksi. Teimme tahdinmuutoksia ja pidennyksiä ja kokoamisia kaikissa askellajeissa. Oli muuten vaikeaa! Pidennykset ja kokoamiset nyt ovat tuttua huttua ja ne ovat alkaneet sujua jo ihan ok käynnissä ja ravissa. Laukasta ei puhuta. Tahdinmuutokset (askel ei pitene, tahti vain muuttuu hitaammaksi/nopeammaksi) olivat tosi hankalia ja niihin en oikeastaan saanut mitään järkeä. Laukasta ei varsinkaan tässä nyt puhuta. Lisäksi tehtiin sitten pysähdyksiä ravista ja vähän vastalaukkaa. Kummankaan sujumisesta ei puhuta ;) Ei oikein irronnut. Mitään. Valmentaja tosin sanoikin, että tiesi, että hommat ovat meille vaikeita, koska a.) mun pitää saada keskittyä tekemisiin pienempinä pätkinä, että homma pysyy kasassa ja b.) Rikun laukkakunto on surkea. Eli siis silkkaa kiusantekoa tuollaiset tehtävät ;)

Sunnuntaina meillä oli valmennuspikkujoulut, jotka järjestettiin meidän tallilla. Ensin oli teoriaa ja sitten oli jokaisella omat keskusteluajat. Niitä varten oli pitänyt miettiä omia tavoitteita. Mä listasin seuraavanlaisia asioita:

2013: Alueluokkia, HeB (loppukaudesta HeA), kokemusta HeA-radoista. Oma istunta paremmaksi, kokoamisastetta enemmän, Rikulle laukkakuntoa. Re80cm ilman puntin tutinaa loppukaudesta.

2014: HeA-alueluokkia, suomenhevosten kansallisia luokkia. Hämeen aluemestaruuksiin (koulu) osallistuminen. Re90cm ja kenttästartti (harraste)!

2015: Suomenhevosten kansallisia koululuokkia. Aluemestaruudet sekä koulussa (suokki) ja esteissä (suokki 100cm tai tyyli 95cm).

Realistisia tavoitteita kuulemma, joten näitä kohti siis.

Rikun kanssa kävimme eilen vielä maastossa. Rikulla oli kivaa, mutta tilsoja kertyi valitettavan paljon ja sen takia liikkuminen aina tiellä metsäpätkien jälkeen oli hetken haastavaa. Pysyttiin kuitenkin mukavasti pystyssä. Virtaa ei ollut niin paljoa kuin edellisellä kerralla, mutta reipas reissu silti. Nyt osasin pitää pään ylhäällä ;)

Onnistumisia ja epäonnistumisia

... molempia otsikossa mainittuja on sisältänyt tämä viikko.

Aloitetaan kuitenkin pakittamalla viime viikon sunnuntaihin. Silloin olin siis estekilpailuissa lähitallilla. Tarkoitus oli startata 50-60cm ja 70-80cm luokat. Lähdettiin ajoissa matkaan. Kisojen aikataulu oli vähän venähtänyt, joten ehdittiin katsella yksi luokka alle ennen kuin oli oman luokan kävely. Helppo rata, jossa kaksi suhteutettua väliä ja sarja. Radalla ei mitään erikoista, paitsi maneesi noin ylipäätään - katsomo oli jännästi avoin ja sinne olisi päässyt ratsastamaan sisään. Ajattelin, että Riku olisi saattanut ihmetellä sitä vähän. Ei ihmetellyt kuitenkaan.

Verkassa Riku oli reipas ja iloinen, mutta ei mitenkään mahdottoman kuuma. Vähän teppausta ja esteelle rynnimistä ja pukittelua, mutta ei siis mitään sellaista edes mitä voisi verrata normaaliin poniverkkaan ;) Verkka aikaa oli reilusti, mutta verryttelin tietoisesti vähän kun ajattelin tulevaa toista rataa.

Eka rata meni hienosti. Rytmi oli hyvä, paikat löytyivät hienosti ja hypyt olivat hyviä. Rata oli puhdas, mutta ei erityisen nopea. Olimme luokassa 7./15.

Melkein heti oli toisen radan kävely. Esteet olivat tässä 70-80cm radassa n. 65-70cm korkeita, eli juuri sopivia minulle. Radan kävelyn jälkeen menin selkään ja aloin verkata. Yhtäkkiä huomaan kun joku tulee ilmoittamaan, että esteet ovat liian matalia ja niitä aletaan mitata ylös. Sarjasta tuli mm. 75cm-80cm ja monet muut esteet mitataan tasan 80cm:ksi. En ole taas pariin kuukauteen hypännyt oikeasti kahdeksankymppisiä esteitä ja Rikun kanssa en pienessä maneesissa koskaan. Tein siis pikapäätöksen jättää luokan hyppäämättä, koska jännittäessäni vedän käsijarrun päälle ja se saa aikaan Rikulla kieltoja. Emme tarvi sellaisia kokemuksia nyt, joten jätin siis leikin siihen. Ja olen päätökseeni tyytyväinen.

Maanantaina Rikulla oli vapari.

Tiistaina olin kouluvalmennuksessa. Riku oli tosi kevyt avuille, kevyessä kivassa muodossa ja kaikki mitä keksin pyytää, sujui mukavasti. En oikeastaan edes muista, mitä me teimme, mutta kaikki tosiaan sujui ilman mitään tappelua.

Keskiviikkona kävin koutsin estetunnille. Hyppäsimme harjoitusta, jossa päätarkoituksena oli johtaa ja vaihtaa laukkaa. Aluksi menimme harjoitusta ravissa ja laukassa puomeilla, tehden siirtymisiä ravista laukkaan ja laukasta raviin tiettyihin kohtiin. Se sujui hienosti. Sitten menimme molempiin suuntiin pieniä ristikoita. Lopuksi sitten esteet nostettiin n. 70cm pystyiksi ja sama mutkittelu jatkui. Nyt paikat olivat vähän hakusessa ja joskus hypyt jäivät vähän kauaksi ja minun oli vaikea päästä mukaan. Laukka ei myöskään edennyt läheskään tarpeeksi koko aikaa. Lopuksi hyppäsin vielä muutamia hyppyjä koutsin pakottamana niin, että otin käsijarrun pois päältä ja keskityin ratsastamaan esteelle ja odottamaan hyppyä. Sujui taas jo paremmin.

Torstaina ratsastin yhden kamalimmista tunneista viimeisen vuoden aikana... En halua edes kirjoittaa siitä mitään, mikään ei vain sujunut eikä hevonen ollut yhtään parempi lopettaessa kuin aloittaessa, päin vastoin paremminkin... Saattoi tosin hyvinkin johtua siitä, että itse en saanyt itsestäni irti mitään muuta kuin kiukuttelua...

Perjantaina kävin sitten kokeilemassa uudestaan. Hyvä että kävin, sujui ihan eri tavalla kuin torstaina. Riku oli vähän vahva edelleen eikä oikein halunnut kulkea siinä muodossa ja sillä tahdilla kuin minä halusin, mutta sain sitä kuitenkin tunnin aikana ratsastettua selvästi paremmaksi. Itselle tuli hyvä mieli.

Tänään Rikulla oli vapari, kun mulla oli kamala kiire kun nukuin aamulla vähän liian pitkään ;) Koko päivän aikataulut menevät sekaisin kun nukkuu puoleenpäivään. Ei silti harmita, uni tuli tarpeeseen.

Perustreeniä

Keskiviikkona mein Rikun kanssa illalla koutsin pitämälle estetunnille. Tunnilla tehtiin miniesteillä (max 70cm) laukan säätelyä. Molemmilla lävistäjillä ja sitten pituushalkasijalla oli suhteutetut välit - lävistäjillä 17,5m ja pituushalkaisijalla 21m. Pituushalkaisijan esteitä tultiin Rikun kanssa 5-8:lla askeleella ja lävistäjiä sitten 4-6:lla askeleella. Tunti meni kaiken kaikkiaan aika hyvin. Mulla on kamalasti oppimista esteratsastuksessa, mutta tällä kertaa en jännittänyt mitenkään kamalasti. Oli kivaa hypätä.

Torstaina suuntasin tunnille, tällä kertaa tosiaan ihan vain nivelellä niin kuin jatkossa aion ratsastaakin. Alkuun olin ajatuksen ihan muualla enkä meinannut saada mitään sujumaan. Hiljalleen sain ajatukset tähän päivään ja homma alkoi rullata. Tehtiin laukka-käynti siirtymisiä (muutamia onnistuneitakin tuli!), kokoamisia ja siirtymisiä niin askellejien välillä kuin askellajin sisälläkin. Oli hauska ja hyväntuulinen tunti. Aina välillä jäin tuijottamaan peiliin kun ihailin ratsastustani ei kun mietiskelin, miten mun asentoni on parantunutkin niin kamalasti vähässä ajassa ;)

Perjantaina lähdettiin maastoon. Minä menin Jasulla ja P Rikulla. Mentiin lähes koko matka käyntiä, yksi ravipätkä. Tai siis Riku ravasi ja Jasu laukkasi ja pukitteli ;) Äiti tuli sitten vielä ratsastamaan Rikulla koulutunnin. Sujui hyvin, Riku liikkui kivan pehmeästi ja mukavassa tahdissa koko tunnin.

Tänään Riku piti vaparin.

Joka päivä haluaisin tallille ja hevosen selkään. Olen jotenkin kamaln motivoitunut tästä talvesta ja työskentelyjaksosta - en malta odottaa, miltä tilanne  näyttää kuukauden tai puolen vuoden päästä! Kuskin kuntokuuri on aloitettu tässä nyt hevosen kuntokuurin sivussa - ensi kesänä me näytetään yhdessä hyvältä ;)

Koulureeniä

Maanantaina äiti kävi ratsastamassa Rikun. Oli kuulemma ollut todella hyvä, reipas ja innokas. Taipunut hyvin ja tuntunut kivalta. Äiti oli todella tyytyväinen.

Tiistaina kävin koulutunnilla itse. Tunnilla teimme kokoamisia ja keskiaskellajeja sekä taas niitä takaosakäännöksiä. Nyt takaosakäännökset sujuivat paremmin kuin viime viikolla, johtuen varmaankin siitä, että kokoamisaste oli nyt parempi. Olin aika tyytyväinen tuntiin.

Keskiviikkona äiti kävi päivällä ratsastamassa Rikun. Ei ollut kuulemma yhtä kiva kuin maanantaina, mutta askellajit äiti oli ratsastanut kevyesti lävitse.

Torstaina Riku sai uudet kengät ja hokit alle. Sen kunniaksi kävimme kävelemässä hieman rantateillä ennen koulutuntia. Rikun mielestä oli kamalan jännää kävellä ulkona - miltei viikko oltiinkin tässä välissä menty vain maneesissa. Minä olin löytänyt aiemmin viikolla tallin vintiltä kankikuolaimen, joka oli pituudeltaan 14cm - mullahan on 13,5cm ja 14,5cm omana, ja toinen on luonnollisesti vähän liian lyhyt ja toinen pitkä ;) Nyt näytti paremmalta. Turparemmiin pitää tehdä ennen sunnuntaita vielä reikiä, nyt se jäi liian kireälle.

Tunti sujui yllättävän hyvin. Jaksoin itse ratsastaa paremmin kuin lähiaikoina ja kokoomisaste oli läpi tunnin parempi. Teimme keskilaukkaa keskiympyrällä ja oli hauska huomata, että kyllä se laukkakin sieltä lähtee vähän ylämäkeen. Römähtää kyllä taas alas pian lähdön jälkeen, mutta ainakin lähtö on hyvä! Teimme siirtymisiä mm. pituushalkaisijalla ja huomasin selkeästi sen, ettei minun vinouteni enää pilaa koko hommaa. Aikaisemmin Riku liirasi minun painoni mukana oikealle, nyt se pysyi kivasti suorana. Kaiken kaikkiaan olin tuntiin todella tyytyväinen ja päätin startata sunnuntain A:n myös kangilla. Noin muuten kangilla ratsastaminen ei vielä tule meillä jokaviikkoiseen ohjelmaan, sillä tekemistä on todella paljon ennen kuin siitä kangesta varsinaisesti on apua - itselle vain tekee hyvää jatkaa harjoittelua kahden ohjan kanssa ja Rikun tottua kulkemaan enemmän tavaraa suussa.

Perjantaina kävin estetunnilla. Hypättiin ihan minikokoisia esteitä ja mua jännitti ihan kamalasti. Tunti sujui ihan mukavasti siihen saakka, kunnes yksi este nousi mun mielestä liikaa (silloinkin oli ehkä 80cm...) ja ensin rymäytettiin se ja toisella kerralla sitten kiellettiin siihen. Este laskettiin muutamalla reiällä alas ja sitten taas onnistui. Mä en oikein vielä mahdu kyllä hyppäämään meidän maneesissa kun siellä pitäisi reagoida niin nopeasti ja tehtävät seuraaavat toisiaan nopeasti. Mähän siis tuuletan vielä kolme askelta esteen jälkeen sitä, että ylipäätään pääsin siitä ylitse ;)

Tänään meidän tallilla on Halloween tapahtuma, jota varten me puetaan Riku. Puku on hieno, laitan illalla kuvia. Huomenna taas on meidän tallilla seurakoulukisat, joissa kisataan meidän seuranmestaruus. On mukava päästä kisaamaan "pitkästä aikaa"!

Höntsäilyä pää kenossa

Tiistaina suuntasin Rikun kanssa koutsin estetunnille. Riku oli vireä ja teki taas valtavia laukanvaihtoja pukkien kautta. Kaikki hyppyhommat sujuivat hyvin, etäisyydet löytyivät varsin kohtalaisesti ja itse uskalsin ratsastaa. Lopuksi ratsastimme kahdeksan esteen rataa korkeudella 80cm. Rata sujui edelleen hienosti, tosin jotenkin kummallisesti onnistuin survomaan sarjaväliin (7,2m) kaksi laukka-askelta :D Laukka hiipui aivan olemattomiin ennen estettä, hyppy tuli paikaltaan jne. Suuri saavutus oli se, että päättäväisesti ratsastin myös B-osalle, josta päästiin ylitse. Vielä muutama viikko sitten olisin lähes 100% varmasti tehnyt sen kaikkein tyhmimmän ratkaisun ja kiskaissut sivuun sarjavälistä. Nyt sain siis olla tyytyväinen itseeni.

Keskiviikkona minä olin yömyöhään töissä ja äiti hoiti Rikun liikutuksen. Oli kuulemma ollut kentällä kiltisti, mutta rantateillä pomppinut vähän turhia. Ei kuitenkaan mitään hirveitä. 

Torstaina  olin pitkästä aikaa vakiopen koulutunnilla. Riku tuntui käteen aika omituiselta, ja opettaja kysyikin, että milloin on viimeksi raspattu. Marraskuussa taitaa olla, joten syy saattaa löytyä sieltäkin. Riku jäi tosi voimakkaasti kiinni vasempaan ohjaan, mikä on ihmeellistä, koska yleensä se on enemmän kiinni oikeassa. Eläinlääkäri tulee raspaamaan maanantaina, katsotaan tapahtuuko mitään. Tunnilla teimme joka tapauksessa avoja, jotka onnistuivat ihan mallikkaasti käynnissä ja laukassa. Ravissa kadotan helposti ulkoavut ja koko paketti valahtaa. 

Perjantaina lähdimme Rikun + äidin ja Jasun kanssa maastoon. Menimme lähinnä käyntiä, yhden pidemmän pätkän ravissa. Oli mukava ja rento lenkki juuri ennen kuin taivas aukesi ja alkoi sataa kaatamalla. Sitä ennen satoi vain hieman ripsutellen. Oikein ajoitettu lenkki siis. 

Lauantaina eli eilen oli tarkoitus mennä kentälle ja ratsastaa kevyesti molempiin suuntiin hevonen pehmeäksi. Joku oli kuitenkin laskenut estekentän esteet niin kovin kutsuviksi pieniksi esteiksi, että päädyimme lopulta Rikun kanssa rennosti  pomppimaan niitä. Itselle jäi tosi kiva fiilis ja sai hevonenkin vähän jalkajumppaa.

Tänään olivatkin vuorossa meidän estekisat, mutta niistä kirjoitan edellisen postauksen kun saan kuvat ;) Niitä meinaan on nyt! 

Huono viikko töissä, hyvä viikko ratsailla

Maanantaina Riku vain tarhaili.

Tiistaina ratsastin alakentällä kevyesti. Harjoiteltiin mm. lauanvaihtoja puomilla (kamalan isoja pukkeja tuli taas!) ja lopuksi hyppäsin muutaman kerran pienen pystyn. Hetki oli historiallinen sen takia, että ensimmäistä kertaa sinä aikana, kun olen omistanut Rikun, hyppäsin vapaaehtoisesti (eli siis tuntien ulkopuolella)! Hyvin pieni askel Rikulle, mutta suuri minulle ;) Tiistaina kävin myös Jasun kanssa maastossa nauttimassa syksyn harmaudesta.

Keskiviikkona meillä oli kouluratsastusvalmennus. Näin meidän kouluvalkun pitkästä aikaa, viimeksi nähtiin niihin aikoihin kun olin juuri ostanut Rikun. Silloin sain korjausehdotuksia tuohon minun vinouteeni, ja olenkin työstänyt sitä nyt 1,5 kuukautta hyvin aktiivisesti. Nyt oli ilo kuulla, että jotain oli todella tapahtunut ja vinous oli lähes kokonaan hävinnyt! Samalla kun kierous on hävinnyt, myös "viehättävä" tapani viedä oikea käsi kaulan yli on hävinnyt. Hallelujah! Nyt siis päästiin paneutumaan seuraaviin asioihin. Yksi niistä on se, että mun kädet on liian takana ja pidätteen suunta on kohti reisiä. Toinen taas se, että istun selässä liian "mukavasti", eli selkä kyömyllä. Nyt siis harjoitellaan käsien nostamista (vaikka tuntuu oudolta!) ja rintakehän kohottamista. Lisäksi harjoittelen ratsastamaan jalustimet jalassa. Tähän saakka olen ratsastanut kouluratsastusta niin kauan kuin muistan ilman jalustimia. Silloin saan ratsastettua ja vaikutettua paremmin. Nyt harjoittelen sitten ratsastamaan myös jalustimilla, jottei kisaverkassa tarvitsisi heittää jalustimia kaulalle ristiin jotta saan hevosen kulkemaan ;) Rikulla kun en uskalla sitä tehdä, kun se voi poistua jonnekin kauas aroille...

Torstaina olin koutsin pitämällä koulutunnilla, jossa yritin ottaa käyttöön näitä uusia ohjeita. Taas syntyi samalla uusia korjattavia asioita -> kun siirrän kättä eteen, en voi pitääkään kiinni siitä mistä olen tottunut eli ohjan "kolmannesta pampulasta" -> ohja on koko ajan liian pitkä. Kun nostan rintakehän ylös ja yritän olla selässä ryhdikkäästi, halvaannun muuten ja en pysty toimimaan. No, hiljalleen... Teimme tunnilla kolmikaarista kiemurauraa laukassa. Ensin niin, että eka ja vika kaari laukassa ja keskimmäinen käynnissä. Sitten niin, että keskimmäinen kaarre vastalaukassa. Oli muuten vaikeaa! Meidän kolmikaarinen oli vielä jotenkin erikoisen muotoinen, eli keskimmäinen kaari jäi liian ahtaaksi ja kääntämisvaiheessa meinasi tulla tai tuli rikko. Loppuun sain muutaman onnistuneen kaaren, mutta ratsastus ei kyllä ollut nättiä. Huhhuh.

Perjantaina olin koutsin pitämällä estetunnilla. Riku oli aivan super ja jäi tosi hyvä mieli. Se oli hieman vireä ja halusi villitellä, mutta laukat vaihtuivat nyt paremmin ja paikat löytyivät hyvin. Sovittiin koutsin kanssa, että katsotaan tiistaina, mitkäluokat hyppään seuranmestaruuksissa, jotka ovat siis viikon päästä sunnuntaina. Tänä viikonloppuna ei olekaan kisoja, omituista!

Syysmasennus on vallannut mut töissä, mutta tallilla muhun on iskenut syysilonnus. Mulla on maailman hienoin hevonen, mahtavia opettajia ja kyky oppia. Mikäs tässä on siis tehdessä talvi töitä ensi kautta varten!