Paluu perusasioihin

Sunnuntaina pääsin takaisin ihanan hevoseni selkään. Lähdimme maastoon kolmen hevosen porukalla. Tavoitteena oli mennä kevyt lenkki kaikissa askellajeissa. Maastokaveri oli tästä eri mieltä ja kuumui laukassa niin paljon, ettei laukkaamisesta tullut mitään. No, "kostoksi" tehtiin sitten kunnollinen 1,5 tunnin peruskuntolenkki lähinnä kävellen. Oli ihana päästä harjailemaan Rikua, takaisin talliarkeen noin muutenkin ja erityisesti tietenkin Rikun selkään!

Maanantaina meidän tallilla oli Piia Pantsun valmennukset. Mä en tällä kertaa ollut hyppäämässä, kun ajattelin, että se olisi liian kova paikka sen jälkeen kun olin ollut viikon poissa Rikun selästä. En viitsi edes yrittää huijata, ettei olisi harmittanut kun katselin, mitä muut hyppäsivät ;) Ensi kesänä sitten taas. Koska kenttä oli koko pituudessaan käytössä lähes koko päivän, kävimme taas iltapäivällä ukkoskuurojen välissä maastossa samalla porukalla kuin eilen. Tällä kertaa jätimme suosiolla kolmannen askellajin ratsastamisen meitä hurjemmille, ja sen sijaan käytimme kahta ensimmäistä. Mutta käytimme huomattavasti sunnuntaista vähemmän askellajia nimeltä "sivuloikka" tai "pystyynhyppy ja uparit". Rauhallinen tunnin maasto.

Tiistaina olin pyytänyt Suomessa vierailevan ystäväni, Hippologiblogin Katin pitämään minulle ja kaverilleni tuntia. Pyysin hikistä vääntöä ja sitä todella saimme! Olin vähän jutellut Katille niistä ongelmista, joita koen tällä hetkellä ratsastuksessani olevan, ja Kati oli hienosti ottanut niistä kopin ja saimme juuri sitä mitä kaipasimme. Perusratsastusta. Pohkeeseen ja pidätteeseen avusta reagoiva hevonen, suoruus, asetus, taivutus, tahti, muokattava muoto. Tällaisia asioita haimme ja niitä todella saimme! Riku oli alkuun todella vahvan tuntuinen edestä, mutta samalla hidas jalalle. Ei tarvita siis Sherlockia päättelemään, että ongelmahan ei missään vaiheessa ollut se, että Riku ei vastaa pidätteiseen. Ongelma on se, että se ei kunnioita jalkaa. Nopeilla, napakoilla siirtymisillä treenasimme siis reaktiota nopeammaksi ja minä yritin pitää huolta, että jätin hevosen kantamaan itsensä sen sijaan, että kannan sitä. Ja yhtäkkiä Rikun ratsastettavuus parani ja kaikki tuntui toimivan. Miten mä onnistuisin omassa ratsastuksessani palaamaan tehokkaasti tähän ajatukseen perusteista, joiden pitää olla kunnoss? Paljon sain ajateltavaa. Tunnin aikana vaihtelimme muotoa aika paljon - työskentelymuodosta lähelle kisamuotoa, matalasta selkää venyttävästä muodosta jälkeen ylös ja niin edelleen. Upeaa oli huomata, että Rikun kanssa näitä muodon vaihteluita pystyi aika kivuttomasti tekemään. Asia, mistä ei olisi voinut haaveillakaan vielä vähän aikaa sitten!

Eilen kävimme Rikun kanssa estetunnilla. Tunnilla oli aika paljon pieniä ratsastajia, jotka vielä harjoittelivat hevosen perushallintaa, joten varsinaisesti hyppäämään ei lopulta päästy kamalasti. Riku kuitenkin suoritti kaikki tehtävät hyvin ja mukavalla asenteella. Lopuksi hyppäsin pientä, ehkä noin 70cm korkeaa rataa. Kaikki etäisyydet löytyivät Koutsin avulla suhteellisen helposti, ja olin jopa hieman yllättynyt siitä, että mulla aina välillä on sellainen olo, että näen etäisyyden ja osaan toimia sen perusteella. Uutta ja erilaista, ja antaa kyllä paljon uutta esteratsastukseen, kun ei vain suhaa tolppien väliin ja toivo parasta :D

Lauantaina toivotaan parasta, silloin nimittäin vuorossa estekisat. Pitäkää peukkuja!