Riihimäki 19.7.2014

Tänään oli vuorossa tämän kesän jännin päivä! Lähdimme Rikun ja Rikun tallikaverin kanssa kohti Riihimäen ravirataa ja seuraestekisoja. Olin ilmoittautunut 70cm ja 80cm luokkiin ja jännitys oli jo herätessä tietenkin käsinkosketeltavissa.

Aamulla oli kyllä oikein mukava suunnata tallille varttia vaille kahdeksaksi, kun lähtö oli puoli yhdeksältä. Koulukisoja varten olisi pitänyt tulla puoli seitsemäksi... Rikulle siis aamuheinää eteen, nopea harjaus ja tavarat autoon. Ihanan helppoa koulukisojen puunauksen, letityksen ja kaikenmaailman pöyhötyksen sijaan.

Yhdeksän jälkeen olimme Riksussa. Käväisin kansliassa, otettiin Riku ulos kopista ja lähdin itse harjoittelemaan rataa. Sen jälkeen heppa kuntoon ja verkkaamaan. Verkka sujui ihan hyvin, ei mitään erityistä. Otin vain muutaman hypyn, pystyä ja okseria toiseen suuntaan niin, että kaksi hyvää hyppyä pystylle ja yksi kohtalainen okserille, ja toiseen suuntaan sitten juuri ennen radalle menoa yksi hyppy okserille.

Sitten vaan radalle. Yritin ajatella reipasta, etenevää laukkaa, mukana seuraavaa kättä ja pohkeiden pitämistä kiinni. Ykkös-kakkoslinja hyvä. Kolmos-neloslinjalla meinasi oma hermo vähän pettää kun Riku vilkaisi nelosesteen alla olevaa porttia. Siitäkin selvittiin, kun pohje oli kiinni. Linjan jälkeen tuli mielestäni koko radan hankalin tie, eli tie sarjalle. Tässä piti yrittää muistaa, ettei kääntyisi nelosen jälkeen liian reippaasti. Itse käännyin vähän liian nopeasti ja laukka ehti hieman kuolla kaarteessa. Sarjasta kuitenkin selvittiin ja sen jälkeen olikin vuorossa eniten jännittämäni este - aalto. Olin käynyt sen jo ennakkoon näyttämässä, kun epäilin, että sen kanssa voisi olla ongelmia. Turhaan epäilin hevostani, yli mentiin pohkeen tukemana hyvin varmasti. Seiskalle lähdettiin kaukaa, mutta olin siihen valmiina, joten se ei yllättänyt. Perusradan viimeinen este oli kasi, josta lähdettiin uusintaan. Uusinnan rataan olin kauttaaltani tyytyväinen. Tein ne tiet, mitkä olin suunnitellutkin. Tiesin, ettei niillä kärjessä olla, mutta minulle oli tärkeämpää saada sujuva rata ja ehtiä keskittyä jokaiseen esteeseen erikseen.

Seiskakympin rata, että saa tuosta mun selostuksesta jotain selvää ;) Radan on tehnyt Aki Ylänne.

Ekalta tokalle

Sarjastakin selvittiin

(Kuskia) Pelottava Aalto

Harmi, että tää on tärähtänyt :D Radan vika este, katsokaa Rikun ja mun ilmettä! Mä oon niin iloinen, että selvisin hengissä, että heitin jalatkin metrin irti helpotuksesta...

Hitaimpana nolla/nollana kunniakierrokselle, tuplanollalla sai tästä luokasta valkoisen rusetin

Kuin iloisena!

Palkintojenjaon jälkeen Riku lähti syömään vihreätä hetkeksi ja mä siirryin nesteytyksen pariin ja opettelemaan 80cm rataa.  Siinä oli seiskakympin tapaan useita linjoja, ja koko rata oli mukavan looginen ja sujuva ratsastaa.

Verkkaan sain ihanan Koutsin auttamaan. Tuki tuli tarpeen, koska Riku tuntui verryttelyssä aika väsähtäneeltä. Koutsi oli tyynen rauhallinen ja totesi minun paniikinomaiseen kysymykseeni, että mitä teen, kun tuntuu, ettei Riku jaksa, että mun pitää nyt auttaa sitä vuorostani. Tukea sen ratkaisuja ja ratsastaa riittävän hyvässä tahdissa, jotta etäisyydet helpottuvat. Näillä ajatuksilla lähdin radalle.

Ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että se oli paras rata, mitä olen ratsastanut ikinä. Ehdin miettiä teitä, mutta silti ratsastin riittävän napakasti ja päättäväisesti. Ja todella niin, että tuin meidän yhteisiä ratkaisuja pohkeella - jos oltiin vähän kaukana, ei se mitään, mä tuin pohkeella, jos tultiin vähän lähelle - ei se mitään, mä odotin hyppyä ja tuin loppuun saakka. Ja ensimmäistä kertaa ikinä näin radalla etäisyyksiä. Upea rata, upea hevonen. Kääntäessäni perusradan viimeiselle esteelle (sarjalle - nyt sain korjattua sen edellisen luokan ratsastusvirheenkin) mietin, että toivottavasti ei nyt putoa, kun tämä on niin kivaa! Eikä pudonnut. Jälleen tuplanolla. Vähän jäi harmittamaan, että en tokavikalla ollut ihan reitin tasalla. Rusetti jäi siitä kiinni, kun en kääntänyt tarpeeksi nopeasti, mutta oikeasti en ole kyllä jaksanut siitäkään itselleni mutkuttaa - mitä väliä rusetilla kun me tehtiin Rikun kanssa yhdessä noin hieno rata! Lopullisissa tuloksissa olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita.

Sarjalla

Keskittymistä

Olipa kerrassaan mahtava päivä! Ja ihana katsella näitä kuvia mun hevosesta, kun se on jokaisessa korvat hörössä ja selvästi ihan kamalan tyytyväinen itseensä. On se kyllä silkkaa kultaa tuo eläin.