sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Must love kouluratsastus

Tänään lähdettiin porukalla kahden hevosen, kahden ratsastajan ja yhden groomiin joukolla road tripille kohti Korpilahtea. Aamulla heräsin neljän maissa letittämään, ja tuli meinaan hienoimmat letit, jotka olen koskaan letittänyt! Kuvaa en tietenkään tajunnut ottaa...

Kisapaikalle oli siis rapea 150 kilometrin ajomatka. Kisapaikalla kaikki toimi hienosti, parkkiinohjauksesta erittäin tehokkaaseen tulospalveluun asti. Loistavat kisajärjestelyt!

Ensimmäisenä oli Lauran ja Ronin vuoro. Ratsastaja ei koutsausta juuri tarvinnut, verryttelystä asti näki, että nyt lähtee. Harmi vain, että ratsastaja unohti radan - ei kerran, vaan kaksi ;) Siitä huolimatta toinen sija, upeaa Laura!

Lauran radan jälkeen napattiin Riku ulos autosta ja mä lähdin verkkaamaan. Verkassa olin itse vähän hakoteillä, kuumuus tuntui ahdistavalta ja jouduin monta kertaa tekemään liukupysähdyksiä kun tuntui, että koko ajan oli joku alla. Pidätteet eivät koko verkan aikana oikein menneet lävitse, enkä osannut tehdä asialle mitään.

Ei siis ihme, ettei radasta jäänyt lapsille juuri kerrottavaa. Sen lisäksi, että ratsastin molemmat ravivoltit väärään kohtaan (miksei niitä vihelletty?), vastalaukka oli onnetonta räpellystä ja Riku kulki osan ajasta pää pystyssä jännittyneenä kun joutui olemaan "ihan yksin" (viereisellä radalla oli tauko ja kaverit kaukana). Ansaitut heikot prosentit siis.

Radan jälkeen kokosin itseni, menin verryttelemään ja ratsastin. Ja siitä radalle. Pohkeenväistöt olivat huonot, takaosakäännökset jäivät heikoiksi, mutta muuten ohjelma oli siisti, rikkeetön ja hyvällä energialla. Alkutervehdykseen (laukasta seis) tullessa mietin, että woah, näin hyvää pysähdystä en ole koskaan laukasta tehnyt!

Summataan rata siis vaikka tähän ekaan tuomarikohtaan:
C-tuomari: 7,5. Suora. Hyvä pys.
H-tuomari: 5,5. Lepuuttaa oik. takajalkaa.

Siis en kestä tätä lajia :D Ihan näin suuria eivät piste-erot ihan joka kohdassa olleet läpi radan, mutta toinen tuomari arvioi meidän suorituksen reilun 60% ja sinisen rusetin arvoiseksi, toisen mielestä taas ansaittiin rapiat 53 prosenttia. Siis herranjumala. VIISKYTÄKOLME prosenttia??? Sehän on melkein ei-hyväksytty...

Tätä tämä on tämä laji. Nyt pidetään vähän hermolepoa. Ensin käyn viikon reissulla ja sen jälkeen treenataan. Tästä päivästä sisuuntuneena (ja vähän masentuneena) peruin kaikki tulevat kisat ja päätin keskittyä ihan vaan treenaamiseen. Tällaisia tuloksia ei enää lähetä hakemaan.

Siis viiskytäkolme prosenttia???

Pääasia on kuitenkin, että Riku liikkuu taas puhtaasti, eli on päässyt arkova kavio -ongelmastaan yli. Ehdinhän mä tässä neljä vuorokautta panikoidakin ;)

2 kommenttia:

  1. Pitäisi sanoa jotain lohduttavaa, mutta mua vaan naurattaa sun kirjoitus, kiitos siis tämän vähän mollivoittoisen maanantain piristyksestä :)

    Kouluratsastuksesta en mitään ymmärrä, tai no sen verran että jos se näyttää helpolle, hyväntuuliselle ja sujuvalle, niin todennäköisesti se ei sitä ollut ;)
    Ja sen jälkeen kun olen kentänlaidalla koulutuomarin suusta kuullut lauseen "hevosesi on ep, mutta se ei haittaa helpoissa luokissa" en henkilökohtaisesti lajia ja sen tuloksia kummemmin kumarra, kisaturistinakaan.

    Kameran kanssa liikkuessani olen kuitenkin huomannut että ratsukolle armollisimmat kuvat saa yleensä sieltä c-tuomarin hoodeilta, joten tietyllä tavalla ymmärrän prosenttierot, kuvakulma ratkaisee paljon.

    Hyvää lomaa sulle ja ihanalle Rikulle, toivottavasti teidät nähdään taas pian kisakentillä !

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanasta kommentista!

    Mun täytyy myöntää, että nauroin itse useaan otteeseen reissussa tuota lepuuttavaa oikeata takasta ja vähän muutakin ;) Ehkä siis ihan hyvää teki tämä pieni breikki tässä välissä hevosjutuista, kouluratsastuksesta ja ERITYISESTI kisaamisesta!

    VastaaPoista