Superreissu Killerille 22.8.

Lauantaina meillä oli vuorossa reissu Jyväskylään Killerin raviradalle. Aamulla kamoja paketessa (onneksionneksionnneksi lähtö oli vasta kymmeneltä tallilta!) kuului useammin kuin kerran "Ollaan me kyllä hulluja", milloin kenenkin suusta. Reissuun lähtivät siis minä ja Riku, Laura ja Roni sekä ihanat Stella ja Ella hoitajiksi. Itse pääsin kisa-aamuna ihanan helpolla, koska Ella suostui letittämään Rikun, ja minä sain keskittyä siihen, että kaikki kamat pakkaantuivat mukaan.

Reissu Jyväskylään sujui ihmeellisen nopeasti yhdellä vessa/jätskitauolla höystettynä. Hevoset myös matkustivat rauhallisesti ja olimme perillä hyvissä ajoin. Hevoset ulos kopista, ja mahdollisimman varjoiseen paikkaan syömään vihreää. Kisapaikalla oli tukahduttavan kuuma, erityisesti verryttely- ja kisa-alueella koska mitään varjoa ei ollut. Tiesin, että Riku ja kuuma ilma eivät oikein sovi toisilleen, joten yritin pitää sitä varjossa mahdollisimman kauan ennen varsinaista suoritusta. Onneksi Rikun juottamiseen on nyt vihdoin löytynyt keino myös kisapaikoilla. Otan kotoa mukaan tuttua pellava/greenline -sekoitusta, johon lisään elektrolyyttiä ja suolaa kisapaikalla, ja keitän sen löysäksi velliksi. Näin saan ennen suorituksia ja niiden välissä vähän nesteytettyä Rikua. Suoritusten jälkeenhän se juo ihan vain vettäkin, ennen suorituksia pitää keksiä kaikkia kepulikonsteja.

Varsinaiselle verryttelyalueelle pääsi kolme ratsukkoa suorittavan lisäksi, mutta raviradan takasuoralla oli hyvin verryttelytilaa. Riku oli yllättävän terävänä ja pohkeen edessä koko verryttelyn ajan. Minä itse olin meinannut pyörtyä nestehukkaani edellisenä päivänä Miljan valmennuksessa, joten se, että hevonen ja kuski olivat samaan aikaan hereillä, oli ihana ja tervetullut yllätys. Ensin ratsastettiin luokka helppo A kenttäkilpailuohjelma nro 6, ja päätin jo verryttelyssä, että nyt en kanna hevostani metriäkään, nyt jätän sen kevyeksi ja pohkeen eteen.

Radalle mennessä fiilis oli todella hyvä. Valitettavasti minulla ei ole tästä radasta kriteekkejä, koska huomasin vasta kotimatkalla, että kukaan ei ollut huomannut napata niitä mukaansa, vaan ainoastaan helpon B:n kritiikkini oli mukana. No, pisteet ovat equipe onlinessa, joten sen avulla vähän analyysia.

Keskiravit lähtivät ensimmäistä kertaa pitkään aikaan radalla kunnolla! Toiselta tuomarilta 6,5 ja 6,5, toiselta 5,5 ja 6. En tosiaan tiedä, mikä noita pisteitä veroitti. Pohkeenväistöt ja voltit tasaista kutosta. Pysähdys tuli pisteen jälkeen, peruutukseen en saanut kunnolla valmisteltua (5,5 ja 5,5). Keskikäynti ei ihan niin matkaavoittavaa kuin joskus (7 ja 6). Laukannosto ja voltti vähän mitäänsanomatonta, tasaista kutosta. Kolmikaarisella pidätin hengitystä, että säilyykö laukka ja ratsastin huonot tiet (5,5 ja 6), mutta säilytin laukan jee! Keskilaukka vain 6, vaikka mielestäni oli ihan kohtuullinen. Toiseen suuntaan laukat suunnilleen samantyyliset, mutta se kolmikaarinen siis rikottiin pukittamalla vaihtoon, siitä siis 4.

Loppupisteet:
Askellajit 6 ja 6,5
Lennokkuus 5,5 ja 6,5
Kuuliaisuus 5,5 ja 6
Istunta 6 ja 6

Näillä toiselta tuomarilta prosentit 57,708% ja sija 21. ja toiselta 60,00% ja sija 10. Lähtijöitä luokassa 29, eli hajontaa jälleen oli tuloksissa. Mutta itse olin supertyytyväinen siihen, että sain esitettyä Rikun innokkaana, kevyenä ja työteliäänä - ei merkkiäkään sellaisista pysähdyksistä kuin kuukausi sitten Kellokoskella tai sellaisesta hyytymisestä kuin kesän alussa Hämeenkoskella. Ihanaa!

Hepat lepäilivät hetken ja ratsastajat yrittivät nesteyttää itseään ennen seuraavaa luokkaa, joka oli helppo B:0. Pidin verryttelyn vielä lyhyempänä kuin edelliseen luokkaan, eli tsekkasin vain, että kaasu ja jarru toimii ja taivutukset menevät läpi. Riku tuntui todella hyvältä, ja lähdinkin radalle lähinnä hölmönä hymyillen.

Alkutervehdykseen Riku tuli hyvin, mutta liikkeellelähdössä otettiin askel taaksepäin, josta toinen tuomari oikeutetusti rokotti pisteitä (6, 4). Ensimmäisen keskiravin ratsastaja yliyritti ja rikkoi aivan henkilökohtaisesti (harrrrmitti!). Voltista molemmilta 6,5, keskiravista toiselta tuomarilta 5,5 ja toiselta 6, jäi tosiaan ehkä hivenen vajaaksi. Voltti oli tahdikas, hieman pieni (6 ja 6). Kolmikaarinen sujui (7 ja 6,5), Kolme askelta käyntiä oli joko pehmeää (7) tai sitten pitäisi valmistella paremmin (6). Ratsastaja myöntää, että ehkä se oli vähän myöhään valmisteltu. Laukkaohjelma tasaista 6-6,5 suorittamista, peruutus sen sijaan ansaittu 5,5. Ja hups, unohtihan se ratsastaja radankin pari kertaa, joka näkyi pisteissä vaikka korjasin niin nopeasti, ettei viheltämiseen asti päästy. Ilmaiseksi annoin siis noin 10 pistettä pois, kuka niitä olisi halunnutkaan :D

Loppupisteet ja kommentit:
Askellajit 7 ja 7
Lennokkuus 6 ja 6,5
Ratsastajan asento 6,5 ja 6,5
Oikeat tiet 7 ja 6,5

C: "Tahdikasta ja siistiä esittämistä. Hieman lisää potkua perusliikkumiseen."
M: " Tahti ja muoto ok, huolellisuutta siirtymisiin, niissä muoto aukeaa."

Toiselta tuomarilta 62,4% ja neljäs tila, toiselta 60,6% ja kymmenes tila. Luonnollisesti sitten tällä ratsastuksella ensimmäinen ei sijoituunut, joka noiden unohduksien takia harmitti kyllä. Sen sijaan hevoseen ja sen suorittamiseen olin supertyytyväinen. On se kyllä hieno, tekee just oikein, kun ratsastaja tekee edes suurinpiirtein oikein.

Laurahan sitten tosiaan veti Ronin kanssa ässän hihasta tällä radalla ja voitti koko luokan! Iloisissa tunnelmissa ajeltiin siis kotiopäin tyytyväisten kuskien turistessa etupenkillä ja väsyneiden hoitajien nukkuessa takapenkillä ja herätessä vain syömään roskaruokaa.

Varsin onnistunut kesäreissu siis kyseessä.