Eilen suuntasimme Rikun kanssa Jokeran seurakoulukisoihin Tuusulaan. Olin valinnut kisat siksi, että a.) ne olivat viime kerralla hienosti järjestetyt ja b.) siellä oli kaksi meille sopivaa luokkaa, K.N ja B:0.
Ensimmäinen startti oli minulla vasta kolmen maissa, joten menimme tallille yhdentoista maissa. Letitin Rikun, jonka leteistä tuli ihan kivat, vaikka harja alkaakin olla aika räjähtänyt. Puoli yhden maissa lähdimme ajelemaan kohti Tuusulaa. Paikalla olimme hyvissä ajoin ja ehdin hyvin käydä ilmoittautumassa, vaihtamassa housut ja katsella muutaman suorituksen alle. Sitten nousin selkään ja lähdin verkkakentälle. Ja jännitin! En yleensä jännitä koulukisoissa ollenkaan, mutta nyt uuden hevosen kanssa jännitys on näköjään alkanut uudestaan. Verkkakentällä oli Rikun mielestä kaikkea jännää, kuten humisevia puita (aika jännittävää!) ja esteiden johteita (estehevosenahan Riku ei ole niitä ennen nähnyt...). Muutaman kerran Riku lähti niin napakasti, että meinasin kopsahtaa selästä alas. Pysyin kuitenkin. Menin ulkona käynnissä ja ravissa taivutuksia sekä nostin laukat molempiin suuntiin. Sitten sainkin jo hipsiä sisälle verkkailemaan, kisat nimittäin olivat maneesissa. Sisällä verkassa Riku oli energinen ja kyttäävä. Ei kuitenkaan pölähtänyt enää muuten kuin silloin kun yleisö taputti suorittajille. Verkkailin kevyesti, koska Riku tuntui mukavalta ja kevyeltä.
Ja ei kun radalle.Riku oli välillä jännittynyt kaikesta ihmeellisestä, mutta itse pystyin kerrankin ratsastamaan keskittyneesti radan loppuun. Lopputervehdykseen tultaessa oli sellainen olo, että "menikö se jo?". Kyllä se tekee radan ratsastamisesta ihanaa, kun ei tarvitse tuupata hevosta! Erityisen tyytyväinen olin pehmeisiin ja täsmällisiin siirtymisiin ja korkeaan, rentoon muotoon.
Radan jälkeen menin maneesista ulos ja nauratti pieni poistuileva Riku. Ehdin todeta, että eiköhän laiteta poni autoon, kun ei tarvi ainakaan palkintojenjakoon mennä, kun tuli kuulutus, että me siirryttiin luokassa johtoon. Olin aivan hämmästynyt, sillä rataan sisältyi kuitenkin selkeitä rikkojakin. Nopeasti siis vain halailemaan pientä kultapullaa :) Lopullisissa tuloksissa saimme pitää ykkössijamme ja pääsimme siis johtamaan kunniakierrosta. Jossa piti tietenkin vähän willitellä ;) Riku "pelkäsi" taputuksia ja ihmisiä, ja kansliatornia ja maneesin ovea ja ja ja... Hassu poni. Ja prosentteja saatiin siis 66,6%, tuomarina Kaija Borup.
Seuraavan luokan verkassa Riku oli ihan super. Verkkasin lyhyesti, että Rikua ei ehtisi alkaa kyllästyttää ja väsyttää. Ja taas vaan radalle. Tällä kertaa lisäykset lähtivät hyvin, mutta ravissa minulla oli suunnattomasti vaikeuksia istua keskiravissa. Siirtymiset olivat jälleen hyviä, mutta mm. kolmikaarinen kiemuraura meni vähän pipariksi kun Riku kesken kaiken pelästyi karkkipussin rapinaa. On se hölmö hevonen :D Radan jälkeen taas nauratti - ainakin on virtaa mistä lähteä työstämään. Prosentteja saatiin 65,2% jolla johdettiin luokkaa viimeiseen ratsukkoon asti, joka kauniilla, harmonisella ja tasaisella suorituksella meni (ansaitusti) ohitse. Olimme siis toisia. Riku oli tässä vaiheessa jo kopissa, joten se ei päässyt toista kertaa villittelemään palkintojenjakoon.
Lienee turha edes sanoa, että olen äärettömän tyytyväinen meidän kisapäivään. Ilmoittauduin samalla innolla sitten ensi viikonlopuksi Järvenpään aluekisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti