Ei ihan, mutta melkein

Viimeisen viikon treenejä kuvaa otsikko aika hyvin. Olen periaatteessa tyytyväinen, mutta käytännössä, siinä fiiliksessä, jää se viimeinen silaus puuttumaan. Lähellä kuitenkin ollaan, nyt alkaa selvästi lämpenemään!

Sunnuntaina kisailtiin kotitallilla meidän seuran estemestaruudet. Olin alunperin ilmoittautunut hyppäämään sekä 70cm, että 80cm luokat, mutta peruin tuon 70cm ja hyppäsin lopulta vain 80cm. 70cm tuntuu nyt jo sen verran pieneltä, että päätin etten kotikisoissa tarvitse alle verryttelyluokkaa. Riku oli verryttelyssä vähän löysän oloinen, eikä juurikaan innostunut siitäkään, että kotikenttä oli täynnä ihan vieraita hevosia.

Radalla maneesissa sen sijaan Riku terävöityi kivasti ja koko rata sujui oikein hyvin. Paikat löytyivät mukavasti, yhden mun huonon tuonnin Riku pelasti kampeemalla jalkansa ylitse esteestä. Rata ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta siinä oli sen verran tekemistä, että lopulta se, etten ehtinyt kävellä rataa pääsi vähän puraisemaan minua pyllyyn. Kuutos-seiska -linjalle olisi pitänyt ratsastaa niin, että olisi kutosen jälkeen ratsastanut selkeästi uralle ja hakenut sieltä suoran linjan ja lyhyen lähestymisen seiskalle. Minä päädyin ratsastamaan epämääräisen ja vinon tien, jossa jo puolessa välissä ehdin ajatella, että nyt meni muuten lähestyminen täysin reisille. Voi kun vielä joskus saisi tuohon yhdistettyä sen, että saisi vielä asialle tehtyä jotain, kun tajuaa, että lähestyminen on huono. Otettiin siitä siis puomi, eikä päästy jatkamaan uusintaan.

Tuloksena 4vp, mutta koska meidän seuran sennumestaruudesta kisasi niin vähän porukkaa, saatiin tälläkin tuloksella sitten uusittua se viime vuoden hopea. Olin erittäin tyytyväinen hevoseen, joka suoriutui tilanteessa juuri niin hyvin, kuin mihin ratsastaja antoi sille mahdollisuudet. Ehkä ensi kerralla mietin jo ennen "Holy shit" -paikkaa, että miten esteelle kannattaisi ratsastaa ;)

Viikon kouluratsastustreenejä on leimannut myös tuntuma siitä, että nyt aletaan olla jännän äärellä. Tuntuu, että se jättipotti (=molemmilla ohjilla ja molemmilla pohkeilla kulkeva) hevonen on tässä ihan lähellä, mutta ei vielä ihan kuitenkaan saavutettavissa.

Eilen tilanne eskaloitui niin pitkälle, kun en saanut enää keskivartalollani pidettyä vastaan, että pyysin ratsastuksenopettajaani Iida Hastia ratsastamaan hetken Rikulla tunnin päätteeksi. Riku on nyt selvästi vähän ihmeissään - aiemmin se on saanut silloin, kun olen vaatinut sitä liikkumaan aktiivisimmilla takajaloilla, nypättyä minut irti satulasta ja näin päässyt itse valitsemaan tahtinsa ja muotonsa. Nyt olen opetellut istumaan satulassa ja vaatimaan asiat loppuun. Aina ei kuitenkaan oma istunta ihan riitä, ja nyt olikin ihana, kun Iida nousi selkään ja pyysi asiat oikeasti loppuun saakka. Ja Riku oli sen jälkeen huikean hyvä ratsastaa.

Ei, eihän se ihan rentona ja lävitse ole...

Minne karkaa oikea lapa?

Välissä me söpöiltiin

Ei naurattanut ei :D 

Iida myös oli sitä mieltä, että Riku on sillä tavalla sitkeän tuntuinen, että se saattaisi olla vähän jumissa jostain. Itse olin jo aiemmin pohtinut, että ainakin lavat saattavat olla vähän juntterissa. Kuuma linja siis suoraan puhelimella Rikun hierojaan, Anneli Kekkiin. Sain venyttely- ja hierontaneuvoja ja niiden avulla sitten jumppasin Rikua eilen. Iskin sille myös loimen päälle, koska aamupäivän ilmasto oli vielä varsin kolea. Rikuhan on sellainen hevonen, joka reagoi kylmään aika voimakkaasti, ja onkin saattanut päästä nyt taas jo jumiutumaan.

Tänään viimeistelytreeneissä ennen aluemestaruuksia minulla oli allani täysin eri hevonen, kuin edellisenä päivänä. Yhtäkkiä kaikki sopikin, ratsastaminen tuntui helpolta ja vaikuttaminen onnistui. Riku oli iloinen ja letkeä ja tekemässä hommia mun kanssani. "Tätä lisää" totesi opettaja tunnin lopuksi, enkä voinut olla kuin samaa mieltä.

Ratsastuksen jälkeen Riku sai taas kunnon hieronnan, venyttelyn ja lämmintä päälle. Ratsastajakin on nyt vihdoin rauhoittunut - meillä on nyt mahdollisuus lähteä tekemään tämän hetken parhaamme suomenhevosten aluekoulumestaruuksiin huomenna. Ei me siellä pärjätä, mutta nyt juuri paras palkinto olisi se, kun saisi ratsastettua ehjän ja meidäntasoisen radan. Sunnuntaina meillä onkin sitten mahdollisuus olla mukana mitalikähinöissä, kun Hämeen alueen aikuismestaruusmitaleita jaetaan. Jännä viikonloppu tiedossa! Mutta mikäs tässä on harrastaessa, kun on mahtavaa ihmis- ja hevosseuraa luvassa.

Tänään olin ratsastuksen jälkeen niin väsynyt, että tuoreet lihasvoimat tulivat tarpeeseen Rikua venytellessä

"Nyt tippu helppoon! t. Riku" Viikontakaisen aisaantumisen kunniaksi leivottu kakku.