Erilainen viikko

Kulunut viikko on ollut hevosenomistajan urallani aika erilainen. Lauantain kisojen jälkeen Riku piti useamman vapaapäivän, eli oli koko alkuviikon ihan vain laumatarhailemassa (kuten muutenkin). Tiistaina Riku sai uudet kengät alle, nyt kokeillaan vähän erilaisia pohjallisia, koska kengittäjä epäili, että syksy ja mutatarhat saattavat aiheuttaa ongelmia meidän nykyisellä kengityksellä, jossa pohjallinen on auki säteen kohdalta. Nyt laitettiin jotain tappuraa (mulla on termit hallussa...) ja erilainen pohjallinen. Toivottavasti saadaan tänä syksynä uuden kengittäjän avulla kengät pysymään paremmin jaloissa. Alkuviikkoon kuului myös hevosen voinnin seurailua ja lämmön mittailua, sekä viisaampien konsultointia, mikä mahtaa olla haluttomuuden syynä. Todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi nostettiin talvikarvan kasvatus ja siihen kuluva energia. Riku olikin ehtinyt jo muuttua aika mammutiksi!

Torstaina oli aika vihdoin nousta selkään. Kävin alakentällä yksin jumppailemassa Rikua, ja se tuntui ihan tavalliselta. Se ei hionnut eikä puuskuttanut enempää kuin yleensä ja kaikki sujui ihan hyvin. Tästä riemastuneena päätin sitten klipata Rikun perjantaina aamupäivällä ja käydä sen jälkeen illalla vielä Sallan tunnilla. Riku sai hauskan "lehmälookin" klippauksessa, sillä viime talvena sille hinkkautui ohjien kohdalle karvattomat läntit, ja ajattelin tänä vuonna yrittää estää sitä jättämällä kaulalle karvaa läntit. Klippaus on herättänyt jo viikonlopun aikana paljon hilpeyttä kanssaihmisissä, ihana kun saa tuoda iloa muille :D En tajunnut ottaa siitä kuvaa, kuvaan sen vielä ensi viikolla myös teille iloksi.

Illalla tunnilla Riku tuntui jälleen ihan normaalilta. Laukka oli erityisen hyvää, polki hyvin alle ja jäi kevyeksi, sen sijaan käynti tuotti päänvaivaa. Teimme harjoitusta, jossa oli tarkoitus tehdä mahdollisimman lyhyitä käyntiaskeleita ja siirtyä siitä mahdollisimman lyhyeen raviin, ajatuksena ohjata energiaa ylöspäin. Käynnissä Riku vaihtaa mielellään puheenaihetta - väistää, kiemurtelee, tekee kaikkea muuta kuin astuu oikeasti takaa alle. Mulla taas loppuu yksinkertaisesti taito siinä vaiheessa, kun pitäisi keskittyä pitämään se aidosti avuilla noissa tilanteissa - Salla osuvasti sanoikin, että mä keskityn sammuttelemaan "paloja" sieltä täältä, kun en pysty saamaan sitä aidosti avuille. Eli siis korjaan aina sieltä, mistä Riku "pullahtaa" ulos sen sijaan, että saisin sen aidosti ohjan ja pohkeen välille ja kiemurtelun kuriin.

Juttelin vielä kertaalleen Sallan kanssa tilanteesta ja sen jälkeen tein päätöksen, että starttaan tälle kaudelle vielä viimeiset koulukisat, eli nämä meidän omalla tallilla järjestettävät seuranmestaruudet. Ei tavallaan ollut mitään järkevää syytä olla starttaamatta, kun hevonen oli liikkunut ihan hyvin, eikä vaikuttanut kipeältä.

No, kuten alle kopioidusta kommentista näkee, olisi ne tietysti näin jälkiviisaana voinut jättää väliin:

Eli en saanut tänäänkään ratsastettua Rikua avuille, laukka kyllä nousi ja pysyi yllä (toisin kuin viime viikolla), mutta ei pyörinyt niin kuin olisin toivonut. Rata ei ollut samanlainen katastrofi kuin viikko sitten, mutta ei se hyväkään ollut. Nyt katsellaan pari viikkoa, jos treeneissä kaikki on ok, niin sitten unohdetaan kaikenmaailman kouluradat puoleksi vuodeksi ja mietitään niitä sitten keväällä 2016. Jos jotain epäselvyyttä esim. tuossa laukassa tai takajalkojen alletuomisessa jää, täytyy käväistä Teivossa tsekkaamassa, että kaikki on ok. Nyt niiden minua viisaampien ohjeiden mukaisesti yritän olla panikoimatta ja syyllistämättä itseäni. Ei tämä ole maailmanloppu, ei edes osittainen sellainen.

Kuvituksena Kansliakoira Kössi tänään kotikisoissa talkoilemassa!