Lihava liikkuu!

Kirjoittelin kesän alussa postauksen liittyen omaan vartalooni ja siihen, kuinka suhtaudun siihen nykyään. Olen ollut koko aikuisikäni ylipainoinen, ja tällä hetkellä painan saman verran kuin silloin, kun pääsin ylioppilaaksi. Eroa ei näy vaa'assa, mutta se tuntuu päässä. Silloin 19-vuotiaana käytin paljon energiaa itseni vihaamiseen. Nykyään koen sen turhaksi.

Tällä kertaa en ajatellut kirjoittaa varsinaisesti painostani, vaan ratsastuksen oheisliikunnasta. Aina välillä joku tuttuni pääsee yllättymään siitä, minkälaisessa kunnossa olen. Tämä johtuu siitä, että painostani huolimatta olen kohtuullisessa fyysisessä kunnossa ja harrastan suhteellisen paljon liikuntaa. Osallistuin keväällä seuramme porukan kanssa SRL:n kuntohaasteeseen ja pingoin tulostasoon "Normaali" (3/5). Olin tuloksesta äärettömän ylpeä, sillä en ollut juossut sitten yläkoulun kuntotestin. Jos silloinkaan juoksin, häpeä saattoi olla sen verran voimakas, etten pystynyt silloin juoksemaan.

"Ratsastus kehittää aloittelevan tai heikkokuntoisen fyysistä kuntoa ratsastuksen alkuvaiheessa, mutta kohtalaisen pian ratsastaja saavuttaa tason, jolloin fyysinen kunto ei enää kehity, mikäli harjoitus pysyy samankaltaisena ja oheisharjoittelua ei ole. Jos ratsastaja käy ratsastustunnilla kerran tai kaksi viikossa harrastamatta muuta liikuntaa, pelkkä ratsastus ei riitä ylläpitämään kestävyyskuntoa. Jos ratsastukseen liittyy tallitöitä ja muita hevosen hoitotoimenpiteitä, voidaan puhua terveyskuntoa ylläpitävästä liikunnasta. Hyväkuntoinen ratsastaja tarvitsee siis ratsastuksen ja hevosenhoidon lisäksi myös muuta liikuntaa säilyttääkseen terveyskuntonsa, puhumattakaan sen kohottamiseen tai kestävyyskunnon lisäämiseen. Kestävyyskunnon määritelmän mukaan ratsastus ei ole kestävyyskuntoa kohottavaa liikuntaa. Sellaiseen tarvitaan oheisharjoittelua.

Ratsastus on liikuntalaji, joka vaatii tiettyä peruskuntoa harrastuksen turvallisuuden takaamiseksi. Ratsastajien kuntotestitulosten mukaan tavallisella harrastajaratsastajalla ei useinkaan ole riittävää lihas- ja kestävyyskuntoa lajin riskejä ajatellen. Motivaatio muuhun liikkumiseen on usein puutteellista ja moni pitää tallilla puuhailua riittävänä kuntoa kohottavana liikuntana. Näin ei kuitenkaan kuntotestitutkimustulosten mukaan ole. Kun ratsastaja huolehtii omasta peruskunnostaan, ratsastus on turvallisempaa. Hyvä kunto auttaa myös keskittymään. Hyväkuntoinen ratsastaja jaksaa keskittyä tehtäviin koko tunnin ajan. "

(Anne-Maarit Hyttinen - Ratsastuksen terveysprofiili linkki julkaisuun)

Olen aina ollut vähän arka sanomaan, että harrastan jotakin. Se saattaa liittyä siihen, että koen, että asiaa pitää harrastaa samalla intensiteetillä kuin ratsastusta, jotta sitä voi sanoa harrastukseksi. Nyt aion kuitenkin listata lajit, joita harrastan, ja joiden koen tukevan ratsastusta.

Kuntosali

Ensimmäisen kerran löysin tieni kuntosalille yliopistossa opiskellessani. Eron jälkeen päätin pudottaa painoa ja mietin, mitä harrastusta saisi harrastaa mahdollisimman vapaalla aikataululla ja yksin. En todella ollut tuolloin innostunut mistään, mitä olisi pitänyt olla toisten nähtävillä tai harrastaa ryhmässä. Halusin ähistä yksinäni.

Kuntosali on kulkenut harrastuksena mukanani viimeiset seitsemän vuotta. Nykyään käyn salilla 1-3 kertaa viikossa. Joskus kortti on muutaman kuukauden hyllyllä, mutta sieltä se kaivetaan kuitenkin esiin ennen pitkää. Salilla teen lähinnä sellaisia liikkeitä, joista kuvittelen olevan jotain hyötyä ratsastuksen suhteen - erilaisia (pilates)vatsalihasliikkeitä, kylkiliikkeitä ja selkäliikkeitä. Lisäksi teen muutamia koko kroppaa kuormittavia perusliikkeitä - kyykkään ja teen maastavetoja. Jos innostun käymään salilla kolmena päivänä samalla viikolla, teen yhden käsitreenin. Niissä olen surkea, koska käsien treenaaminen ei ole kiinnostanut minua ikinä.

Kuntosalilla käyn edelleen mieluiten yksin musiikkini kanssa, niin treenit ovat tehokkaimmat. Joskus tosin on mukava mennä kaverin tai mutsin kanssa ja kikatella tyhmille jutuille samalla kun kuvittelee treenaavansa.

Pilates

Pilatekseen pakkotutustuin n. 1,5 vuotta sitten ratsastusystäväni Lauran kanssa, joka vannoo pilateksen nimeen. Lauran kanssa järjestimme yhdessä treenejä tallillamme, joissa osallistujia oli vaihtelevasti meistä kahdesta noin viiteen. Laura tutustutti minut pilatekseen, jota pidin kamalana hengittelynä ja puhisemisena. Laura näytti pilateksesta sen puolen, missä vatsa- ja kylkilihakset huutavat hoosiannaa ja seuraavana päivänä tuntuu. Pilateksesta on ollut ehkä eniten apua siihen, että olen oppinut hahmottamaan kroppaani ja näin ollen se kehoni ei pääse tekemään asioita minun tietämättäni. Yritin viime syksynä aloittaa kansanopistossa pilateksen, mutta se oli juuri sellaista rasittavaa, hidasta hengittelyä, etten jaksanut sitä ollenkaan. Onneksi Laura treenauttaa mua edelleen, niin pääsen harrastamaan.

Ryhmäliikuntatunnit

Näihin hurahdin pari vuotta sitten. Kotisalillani on erilaisia ryhmäjumppia, joista olen päätynyt käymään BodyBalancessa (tunti, joka yhdistää joogaa, pilatesta ja tai chitä) sekä flexi-bar -tunneilla. Flexi-bar on aivan huikea kuntoiluväline, se treenaa juuri niitä kehon tukilihaksia, joita ratsastaja tarvitsee.

Uinti

Uimisesta olen tykännyt aina, mutta vasta kesäkuun postauksessa kuvailemani uimapuvunoston jälkeen olen saanut itseni oikeasti uskaltamaan altaaseen asti. Uin ensin kesän ajan ihanassa Ahveniston olympiapuiston maauimalassa, ja tällä viikolla siirryin sisätiloihin uimahalliin. Uimassa olen käynyt nyt kesän ajan kerran viikossa, ja aion jatkaa harrastustani ainakin sen ajan, kun olen sairaslomalla. Ja aloittaa taas ensi keväänä ulkoaltaassa.

Uiminen  on ennen kaikkea kestävyyskuntoa kehittävää liikuntaa, joten se ei ehkä olisi minun liikuntalukujärjestyksessäni kovin tärkeä laji, sillä kestävyyskuntoa kehittävää liikuntaa minulla tulee aika paljon jo ratsastuksesta ja koirien kanssa kävelemisestä. Mutta koska uinti on ihanaa, harrastan sitä silti. Ja tehokastahan se on, sen jälkeen kun nousen altaasta, koko kroppa tärisee aina.

Syksyn uutuudet: jooga ja kuntonyrkkeily

Tänä syksynä aloitan myös kaksi uutta lajia. Laura sai minut ylipuhuttua joogaamaan lupaamalla, että kyseinen ohjaaja ei huokaile tai kuiski, vaan tunneilla tehdään hommia. Lauantaina sen sitten näkee... Ensimmäisellä kuntonyrkkeilytunnilla olin tänään, ja rakastuin lajiin kyllä heti täysin! Siinä saa sykkeen ylös, hiki virtaa ja lisäksi pääsee lyömään aggressiot ulos. Huomenna varmasti tuntuu, mutta olipahan tunti...


Sitten kun palaan töihin, viikkoaikatauluuni ei tule mahtumaan näin paljoa kaikkea. Se, ettei sinne mahtuisi ratsastuksen lisäksi yhtään mitään, on kuitenkin hevonkukkua. Ihminen yleensä tekee tilaa elämässään niille asioille, jotka kokee riittävän tärkeiksi. Jos haluan kehittyä ratsastajana, oheisliikunnan on oltava minulle riittävän tärkeää.

Vaikka onhan se aika surullista, että nämä kaikki lajit maistuvat aika kalpeilta, kun niitä vertaa ratsastukseen. Ratsastus on paskimmillaankin parasta. Ja jotta niitä parempia hetkiä ratsastukseen tulisi useammin, tämä lihava liikkuu. Vaikkei aina jaksaisikaan.

Ahveniston ihana maauimala kesän toisiksi vikalla uintikerralla

Ahvenisto

Kasa personal trainereita työssään