Kisoja ja Pantsun valmennus

Nyt on todella tunnerikkaan, työntäyteisen ja rankan toukokuun jälkeen vihdoin opettajat vapautettu kesäkeskeytykselle. Mä olen nyt lomaillut viikon, ja täytyy kyllä sanoa, että jos meillä olisi ns. "normaalit lomat", en kyllä jaksaisi työtäni... On tämä sen verran rankkaa tämä irroittautuminen. Mutta silti siis rakastan työtäni, enkä haluaisi tehdä muuta. Kai mä tykkään elää vähän reunalla jaksamiseni kanssa ;)

Rikun kanssa on nyt puuhailtu mahdollisimman monipuolisesti kaikkea mahdollista parin viimeisen kuukauden aikana. On maastoiltu, hypätty ja puskettu sitä kouluakin. Käyty niin este- kuin koulukisoissa ja nautittu ratsastuksen tuomista fiiliksistä. On tehnyt hyvää.

Toukokuun puolen välin jälkeen koitti odotettu ja pelätty Piia Pantsun valmennus. Olen monena kesänä uhonnut, että haluan itsekin tuonne hyppäämään, ja nyt sitten lopulta menin. Osallistuin töitteni takia vain ensimmäisenä päivänä, joka on perinteisesti ollut ns. puomi- ja kavaletti + pikkuestepäivä.

75 minuutin puristus 30 asteen helteessä oli kova pätkä hevoselle. Ja toki ratsastajallekin, mutta ratsastaja enemmän sääli hevosta... Teimme reippaan alkuverryttelyn, jossa Piia katsoi kykyämme säädellä hevosen laukkaa. Lisäksi teimme hieman sulkutaivutusta ympyrällä sekä vasta-asetusta. Kouluratsastaja pääsi loistamaan ;) Tämän jälkeen hyppäsimme ympyrällä noin tuhat kertaa harjoitusta, jossa toisella puolella oli ristikot, joiden väliin tuli lyhyet kolme askelta ja toisella puolella ristikot, joihin tuli venyttäen kolme. Näitä välejä siis muunneltiin ja yritettiin löytää sopiva tahti. Tehtävä oli, kuten olin aiemmilta tunneilta katsonut, yllättävän haastava! Riku suoriutui tehtävästä muuten hyvin, mutta meidän yhteinen vinoutemme näkyi hyvin ajoittain väärään kulmaan ajautumisena ja silloin myös siinä, että pelkän sujumisen sijaan jouduin ratsastamaan välejä, jotta saimme oikean askeleen. Tätä ympyrää tulin ehkä n. 20-30 kertaa kokonaisuudessaan. Ja oli meinaan vaahdossa hevonen sen jälkeen... Tämän jälkeen muu ryhmäni jatkoi vielä kokonaiselle radalle, mutta minä säälin hevosta (ja vähän itseäni, meinasin meinaan pyörtyä ahdistuksesta), ja pyysin Piialta lupaa hypätä vain yhden linjan. Hyppäsin sitten pysty-okseri -linjan. Riku oli sen verran pohkeen takana, että olin tyytyväinen, että päädyin hyppäämään vain tämän yhden linjan. Valmennuksia on tulossa tänä kesänä vielä kaksi kaksipäiväistä, eli kyllä mä kerkiän ;)

Alla video pätkästäni, sekä Piian kommentteja lopuksi. Kuuluu myös mun onneton piipitys huonosta tasapainosta, johon ihana tuttu raati kuvaajan vieressä vastaa reippaasti että "Seliseli", kuten videollakin kuuluu. Kiitos :D Piia kuitenkin sanoi mulle vielä valpan lopuksi, että ongelma mun esteratsastuksessa on ainoastaan mun korvien välissä (kun nyt siis puhutaan tästä ihan matalalla harrastetasolla hyppäämisestä), ja sitä mun pitäisi seuraavaksi treenata. 

Kisoissakin on tosiaan käyty.

11.5. kävimme aluekoulukisoissa Porvoossa, jossa tosiaan tuomareillä oli B:ssä hyvin erilaiset näkemykset Rikusta. Riku hevosena jakaa mielipiteitä, samoin minä ratsastajana. En tiedä, minkä verran minun ylipainoni vaikuttaa - esteettiseltähän se ei tosiaan näytä kun tällainen pullukka ratsastaa. Yritetään tehdä sille asialle jotain ;)

Helppo B:n rata oli mielestäni ihan kelpo. Ei todellakaan mikään tajuntaaräjäyttävän upea, mutta ihan ok. En jotenkin saa sitä omaa fiilistäni koottua enää noille B:n radoille. Mä olen niin fiilispainotteinen ratsastaja, että mun on hankala ratsastaa ilman sitä omaa tsemppiäni. Helppo A:n rata oli aika kaoottisesti ratsastettu - unohdin radan kerran, vastalaukka pukitettiin rikki ja keskilaukka pukitettiin vaihdoksi. Siitä huolimatta osa pätkistä näytti aika hyvältä. Myöhemmin kun katselin paperiani, ennen laukkaohjelman rikkojen alkamista huonoin numero oli 6 ja siellä oli jopa seiskaa! Siis minulla, Helppo A -tasoisessa aluekisojen ohjelmassa! Huhhuh. Ilman rikkoja sijoitus olisi heilunut lähellä. Meno näytti kuvissa ja videolla paremmalta kuin kaikessa kaoottisuudessaan selkään tuntui.

Mahtavia ja upeita kisakuvia sain Miljan hovikuvaajalta Pekka Pietikäiseltä, valtavan suuret kiitokset!

Pohkeenväistöä

Jos joku ei arvannut, niin tää olis se keskiravi :D Eih en kestä tota mun takakenoa!

25.5. matkasimme lähitallille yhdistettyihin kisoihin, joissa siis puksutin B-merkin ja hyppäsin 80cm radan.  Jännitin tulevaa estekoitosta niin kamalasti, että koko kouluosuus meni ihan vain ajeluksi. Tuomari oli harvinaisen positiivinen ja palkitsi ajeluni kuitenkin huikeilla prosenteilla - reilut 68%. Huhhuh. Yksi huonoimmin ratsastamistani radoista. Positiiviset kommentit tulivat siirtymisistä ja keskiaskellajejen jälkeen tapahtuneista kokoamisista. Voittajan viedessä sinivalkoista kotiin huimalla 75 prosentilla, tällä suorituksella irtosi sija 3./15.

Kouluosuuden jälkeen odoteltiin esteosuutta ja panikoitiin. Yritin kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla keksiä, miten minun ei olisi ihan pakko mennä hyppäämään. Lopuksi kuitenkin sain itseni sisuunnutettua ja selkään. Esteverkka meni yhtä surkeasti kuin minulla aina - muutamaan esteen yli ilman mitään ajatusta. Hevosta sentään muistin kehua, kun se suoritti hienosti, vaikka ratsastajan ajatukset olivat ihan muualla. Sitten vaan radalle. Esteet näyttivät valtavilta, mutta jotenkin siellä radalla niitä ei sitten enää katsellut. Reipasta laukkaa ja yli. Muutamalle esteelle toin tosi huonosti, mutta Riku selvitti ne silti. Lopulta vasta uusinnan viimeinen este oli sellainen, josta Riku ei enää selvinnyt minun tuodessa sen siihen todella lähelle, ja se tuli alas. Mutta mä selvisin 12 hypyn radasta tasolla 80cm! Huippua! Yhdistetyissä tuloksissa olin lopulta kolmas, eli pronssia tuli.

1.6. kävimme pyörähtämässä aluekoulukisoissa Takkulassa. Riku oli ensimmäisessä verkassa jotenkin todella kummallinen, en saanut ratsastettua sitä ollenkaan avuille. Ja silloin kun ei suju, mä menen jotenkin ihan kuoreen, enkä kykene tekemään mitään. Lopulta päätin, että katson vain pari rataa alle ja otan vastaan, mitä tulee. Tämä päätös oli varmaan aika järkevä, koska yhtäkkiä omaa vuoroa odotellessa verkkapäädyssä palaset loksahtelivat kohdalleen ja Riku oli taas oma itsensä - vastaanottavainen ja iloinen. Radalla ratsastaja teki kaiken mahdollisen ryssiäkseen tilanteen - unohdin radan kerran ja noin muutenkin ratsastin huonoja teitä. Hevonen sen sijaan sai palautetta "valloittavasta luonteestaan". No, onhan se kyllä iloinen ja reipas ja täydellinen! Nippanappa jäätiin sijoitusten ulkopuolelle prosenteilla 61,196. Ilman unohdusta olisi rusettia pukannut, mutta mitäpä siitä. Nyt vaan ratsastaja radanopettelukurssille!

Helppo A:n rata oli mielestäni hyvä. Tasainen, laadukas ja energinen. Saimme lopulta raavittua kasaan prosentteja hieman yli 57, mutta tuomaroinnin tiukkuudesta kertoo varmaan jotain se, että tässä ilman rajoituksia avoimessa helpossa A:ssa vika sija meni 59 prosentilla. Itse olin rataan ja hevoseen supertyytyväinen.

Nyt vietämme muutaman viikonlopun kisataukoa. Urheilu jatkuu Piia Pantsun valmennuksessa viikon päästä, ja kisojen osalta sitten juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna ainakin Kummajaisissa. Nyt tosin oli Helsinkiin ilmestynyt ihana suomenhevosille avoin A, joten voi olla, että toinen Kummajaispäivä vaihtuu siihen. On noita B:n ratoja jo niin paljon päästy jumppaamaankin.