Huomenna tämä estehypystä kangistuva kouluratsastajan yritelmä tarttuu vähän liian isoihin haasteisiin ja suuntaa Piia Pantsun estevalmennukseen. Olen monena kesänä Piian valmentaessa Aulangolla katsellut, että olisipa kiva mennä itse hyppäämään. Tämä siis siitä huolimatta, että estaratsastus on järkyttävän kamalaa ;) Vähän sama juttu, kun katsellessa estekisoja mietin, että olisipa kiva olla hyppäämässä. Ajatuksen tasolla kivaa, toteutuksen tasolla taas... Noh. Saa nähdä.
No, onhan se uskomaton mahdollisuus päästä hyppäämään Piian silmän alle. Jännittää aika paljon se, millaisia tehtäviä laitetaan eteen - varsinkin, kun taidan olla taas kerran itselleni liian vaikeassa ryhmässä. Sinnillä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti