Entä jos haluaakin itse ratsastaa sillä omalla hevosellaan, oppia ihan itse omista virheistään, kehittyä yhdessä hevosen kanssa? Entä jos minulla onkin tavoite joskus ratsastaa hevoseni arvoisesti? Entä jos minulle on kisatuloksia tärkeämpää se matka, jonka teen yhdessä rakkaan ystäväni kanssa? Ammattilaiselle Riku olisi yksi ratsu muiden joukossa. Minulle se on ainoa oikea ratsu maailmassa tällä hetkellä.
Eräs tuttu kysyi minulta vähän aikaa sitten, että olenko ajatellut antaa Rikun ratsastettavaksi ammattilaiselle joskus joihinkin kisoihin. Olin vähän hölmistynyt ajatuksesta. Miksi antaisin? Selitys oli kyllä järkeenkäypä - tällä hetkellä suomenhevosten koulukärjessä olevat hevoset ovat lähes järjestään ammattilaisten alla. Rikussa on potentiaalia - ehkä jopa sinne kärkeenkin asti. Olenko itsekäs, kun ajattelen, että minulle riittää mainiosti se, että näen, minne asti meistä on yhdessä? Tiedän ostaneeni hienon hevosen. Sen tietääkseni en tarvitse 70% koulupaperissa, kun kuskina on ollut ammattilainen. En päätynyt Rikuun vahingossa, se on minun unelmahevoseni.
Tämä ei tarkoita sitä, ettei minulla olisi tavoitteita. Niitä on. Ensimmäinen on vihdoin jossain vaiheessa puhkaista se 60% aluetason helpon A:n radalla. Toinen voisi olla vaikka osallistua aluemestaruuksiin. Kilpailla kansallisia suomenhevosten luokkia. Sinä haaveena, jota on hankala sanoa ääneen, on utopistinen ajatus osallistumisesta suomenhevosten koulumestaruuksiin. Toteutumisennusteesta ei ole tietoa. Voi olla, että emme tule ikinä rikkomaan edes 60% rajaa helpossa A:ssa aluetasolla. Jos niin on, niin sittenhän se on niin. En usko, että Rikua haittaa, ettei se pääse niin usein kunniakierroksille, kuin se pääsisi osaavan kuskin kanssa. Rikun arki kulkee aika pitkälti tarhakavereiden kanssa leikkimisen, heinän syömisen ja leipäpalojen kerjäämisen ympärillä. Luultavasti siitä ei ikinä tule sitä hevosta, joka mainitaan hevostalli.netin palstalla, kun kysellään hienoja suomenhevosia. No, nyt huijasin. Onhan se jo mainittu. Ostettuani Rikun, ilmestyi muutama kirjoitus siitä, kuinka hieno hevonen menee pilalle osaamattoman, lihavan perunasäkin kanssa.
En tiedä, onko Riku mennyt minulla pilalle. Toivon, ettei ole. Totuus on kuitenkin se, että vaikka hevoset valitsevat varmasti sielunkumppaninsa niin kuin ihmisetkin, niitä voi myös rahalla ostaa. Ja minä ostin itselleni kuutisensataa kiloa onnea.
Olen aika varma, että ei, ei ole väärin haluta ratsastaa omalla hevosellaan.
Hyvää juhannusta!
Aivan uskomattoman hyvin kirjoitettu! Muistan kuinka Rasmun ostettuamme meille sanottiin siitä tulevan kohta toinen Dani. Eikä kommentti todellakaan tarkoittanut sitä, että ruuna muuttuisi kiltiksi koko perheen hevoseksi, vaan sitä, että olimme ehtineet pilata jo yhden hevosen, Danin ja nyt menossa oli sitten seuraava pilattava. Mutta entäs sitten?! Itsellemmehän me hevosemme ostimme. Ja vaikka minä olenkin pelkkä surkea taitamaton tätiratsastaja, en usko, että ratsastukseni hevosta rikkoo, vaikka sen pilaisikin. Ja uskon hevosemme olevan ainakin ihan tyytyväinen, jos ei jopa onnellinen. Siitäkin huolimatta, että se kiertää tällä hetkellä 110-ratoja, eikä 130-ratoja, joita se ammattilaisen ratsastamana kisaisi.
VastaaPoistaRasmu on teillä ihan oikeassa paikassa ja parhaassa kodissa, ei kannata kyllä jossitella yhtään :)
PoistaTosi hyvä kirjoitus. Mä olen ihan samaa mieltä, ja ihan samassa tilanteessa Torstenin kanssa. Tietysti, jos haluaisi suomenhevosen pärjäävän kisakahinoiden top kolmosessa, ei varmasti jäisi muita vaihtoehtoja, kuin palkata ammattiratsastaja kilpailemaan. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ei se päämäärä - vaan se matka. Kaikki yhdessäopittu ja tehty Torstenin kanssa on jotain sellaista, mitä ei koskaan voisi saavuttaa olematta itse hevosensa selässä. Välitavoitteet ja niiden toteutuminen yhdessä unohtamatta hevosteluun liittyviä muita (tärkeämpiä) ilon aiheita, on sata kertaa parempaa kuin jännittää kisakatsomossa, kun joku muu ratsastaa hevosellasi. Vaikka onhan se tietysti niin, että kaikki hevoset menevät "pilalle" harrastelijoiden alla - ja kun niissä ammattilaisissakin, niissäkin on eroa. Aina löytyy jostain parempi ratsastaja :)
VastaaPoistaAllekirjoitan kyllä kaiken. Tänään juuri maastossa mietin, että jotenkin hevosen kanssa tehtävän yhteistyön sujumista jää liiaksi seuraamaan vain kisatulosten perusteella. Tärkeämpiä, enemmän arjen sujuvuuteen ja mukavuuteen vaikuttavia tekijöitä on. Niin kuin esimerkiksi se, että nykyään pystyn maastoilemaan hevosellani, eikä sen kanssa muodostu pattitilanteita, eli niitä, etten saisi sitä jostain pelottavasti ohitse. Riku ei myöskään enää kuljeta minua hallitsemattomasti (paitsi kun kuski yllyttää...). Paljon suurempia asioita kuin prosentit paperissa!
PoistaOlen itsekin pohtinut tätä asiaa omalta kantiltani. Joka toinen päivä tunnen syyllisyyttä, kun hevoseni joutuu " kärsimään" omasta ratsastuksestani, eikä saa loistaa omalla tasollaan ja joka toinen päivä olen onnellinen, että minulla se on ja saan ratsastaa niinkin hienoa hevosta. Tiedän, että hevoseni on onnellinen meillä, se ei kaipaa kilpakenttiä eikä ruusukkeita. Se mikä harmittaa, on tieto, että tästä olisi paljon enempäänkin, kun osaisi.
VastaaPoistaMä olen nyt hiljalleen kääntymässä tähän, että olen vain onnellinen siitä, että saan ratsastaa näin mahtavaa hevosta.
PoistaMukavaa harrastamista teille!
Hieno kirjoitus !
VastaaPoistaHevosia voi harrastaa niin monella tavalla, toiset harrastaa omistamista, toiset yhdessä tekemistä.
Ymmärrän että jalostuseläimille hankitaan parhaimmat mahdolliset tulokset arvoa kasvattamaan, mutta onneksi lahjakaidenkaan ruunien omistajilla ei ole sellaisia tylsiä paineita joiden vuoksi täytyisi luopua tekemisen ja kokemisen riemusta ;)
Ihanaa kesää sinulle ja hienolle Rikulle !
Joo, niinhän se on, ettei onneksi ole meidän ruunien omistajien selässä enää ole ahdistusta jalostuksesta ;)
PoistaKiitos! Mä todella valitsen tämän yhdessä tekemisen mieluiten, tämä on parasta :)
Ihanaa kesää koko teidän porukallekin!
Yksikään hevonen ei jää kaipaamaan menettämiään hetkiään kisakentillä koukkuautoon kiivetessään tai kuoppaan kaatuessaan. Hevonen menee pilalle tai hukkaan vain ihmisten päässä, ei hevosten elämässä.
VastaaPoistaJokainen harrastaa tätä kallista lajia omista näkökohdistaan ja tavoitteistaan ja niin kauan kuin pysytään eläinsuojelulain asettamissa puitteissa, minä heittelen tonnin kuussa juuri sinne miltä sattuu kulloinkin tuntumaan.
Hyviä harrastushetkiä!
Olipa jotenkin mahtava, että tämä aihe herätti näinkin paljon kiinnostusta ja mielipiteitä. Mä en oikein tiedä, mistä tämä mun ajatus siitä, että Riku menee mulla "hukkaan" on edes alunperin tullut. Ehkä se on tämä pahanpäiväinen armottomien nettikeskustelujen ja ristiinnaulitsimisten seuraaminen.
PoistaNiinhän se on, että minun rahat, minun hevonen, minun harrastukseni. Ehkä tätä tosiaan täytyy uskaltaa harrastaa niillä palikoilla, joilla itsensä tekee onnelliseksi.
Kiitos! :) Niin myös sinulle!